Benelux pähkinänkuoressa

Heippa,

Aloitetaan jännittävällä kuva- arvoituksella.

Mikä tämä on --->

















AIVAN OIKEIN!

Sehän on eräs Hollannin kaikkien aikojen potkupallotaitureista, Ruud Gullit.


Aloitetaan tarina siis Amsterdamista ja jalkapallomuseosta. Olutmaisterilla oli pariskunta kylässä ja päätettiin tehdä kulttuuripysähdys museoon. Museo oli paska, eikä maltillinen viiden euron sisäänpääsymaksu ollut vaivan arvoinen. Onneksi siellä sai pelata ilmaiseksi flipperiä, jolla taattiin, että saatiin hupia femman edestä. Ruud on silti "The man!"


150 mummoo. Ei ne halpoja ollut liput viime vuosituhannellakaan.

Sen sijaan, että kertoisin taas mukavia tarinoita viimeiselta muutamalta viikolta, tämän harjoituksen tarkoitus on ynnätä kaikki "turismiksi" luokiteltavat reissut yhteen kirjoitukseen, jonka voitte nopeasti ohittaa, tai kuvaskimmata, mikäli Hollannin kulttuurilliset aarteet ja maisemat eivät kiinnosta. Kirjoitelmat eivät ole minkäänlaisessa ajallisessa järjestyksessä, johtuen siitä, että tämän blogipalvelun kuvankäsittelyominaisuudet ovat verrattavissa Hollannin roskienkeräilyjärjestelyyn, eikä siksi mahdollista kovin kevyellä vaivalla seuraavien 300+ kuvan lajittelemista.

Olimme Amsterdamin salibandyagenttien kanssa hiljattain Belgiassa haastamassa paikallisia joukkueita turnauksessa, johon olimme saaneet kutsun. Lopputuloksen voinee kuitata kertomalla, että voitimme turnauksen maalisuhteella 40+ vs. pari. Loppuottelun kohokohtia voi luonnollisesti ihailla Belgian televisiosta, puhummehan kuitenkin kansainvälisestä salibandystä: Kansainvälistä huippusalibandya Belgian televisiossa.

Matka Belgiaan ei kuitenkaan Olutmaisterin osalta ollut ihan yhtä kivuton kuin joukkuetovereiden autopyrähdys Damista. Olutmaisterin velvollisuudet veivät miehen perjantaiksi parantamaan kuluttajien kansainvälistä olutvalikoimaa Lontooseen, josta oli tarkoitus lentää suoraan Brysseliin, josta sitten junaillen Aalst-nimiseen kylään, jossa kansainvälisesti tunnistetun salibandyturnauksemme oli tarkoitus olla.

Lento Heathrowlta oli luonnollisesti reilut 3 tuntia myöhässä ja nautittuani kalaperunat, pari tynnyriolutta sekä katsottuani ostamani DVD-elokuvan, alkoi verenpaine olemaan siinä pisteessä, ettei koneeseen nouseminen otsasuonen räjähdysvaaran takia olisi enää suositeltavaa. Asiaa ei auttanut penniäkään se, että kun lopuksi boardasimme 40-paikkaiseen Cesnaan verrattavaan paskapurkkiin, huomasin matkustavani business-luokan lipulla, jolla luonnollisesti olisi päässyt erittäin miellyttävään loungeen, ilmaisen oluen, ruoan sekä lapsettoman ympäristön helmaan. Olutmaisteri oli tässä vaiheessa melko valmis.

Tarinan kruunaa loppuhuipennus, joka koitti Brysselin juna-asemalla (joka on muuten maailman orvoin betonibunkkeri, jossa ei ole ainuttakaan putiikkia, pankkiautomaatista puhumattakaan), kun yritin etsiä ensin käteistä 30min, sen jälkeen taksia, koska juniahan ei Aalst-nimiseen perseenreikään enää tässä vaiheessa mennyt, ja kun kumijalka lopulta löytyi, selvisi, että 40 minuutin miellyttävästä autoilusta olisi köyhtynyt 150 euroa. Ihan ymmärrettävää perjantai-yönä 0.30 aikaan. Visa kouraan ja lähimpään hotelliin yöksi, puolella taksimatkan hinnalla. Kunhan illan pari olutta oli yön aikana sulateltu ja brittiläinen aamiainen lähestyi loppuaan, alkoi mieli jo helpottaa. Olinhan ensimmäistä kertaa Brysselissä, ja oli vielä mukavat 3-4 tuntia aikaa selailla lähistöjä ennen kuin pelit alkoivat landella.

Brysseli on yksi niistä "ihan mukavista" paikoista. Ei herättänyt mitään "täällä haluan asua"-tyyppisiä tunteita, ja kun jengi puhuu vielä ranskaa, niin uskottavuus ei lainkaan parane, ovathan kaikki ranskalaiset täysiä perseenreikiä!

Kyllähän kylässä pytinkiä riittää, ja olutkin on ihan hyvää. Kävin olutkaupassa, jossa myytiin 700+ erilaista olutta. Tästä kuitenkin lisää seuraavassa lööpissä, jonka omista puhtaasti oluelle, koska se saattaa sentään kiinnostaa jotain. Nauttikaa Belgia-galleriasta:

Niin, suklaatahan ne osaa myös tehdä ihan hyvin.

Seuraavaksi kerron teille lyhyestä roadtripistä, jonka teimme daamin kanssa etelä-Hollantiin. Ennen sitä, jaan kanssanne kartan, josta voitte puoli-interaktiivisest seurata matkan kulkua.


Matkaa Maastrichtiin, joka on siis Hollannin eteläisimpiä paikkoja, on Damista naurettavat 200 kilometriä. Koska maa on niin humoristisen pieni, päätimme porhaltaa sporttisella Ford Ka-merkkisellä bilikallamme muutaman kylän kautta mennen tullen. Tämänkin reissun kronologisuus on käänteinen, johtuen samaisesta syystä, jonka jo mainitsin.

Aloitamme siis pikkukylästä nimeltä Breda. Keskellä Etelä-Hollantia sijaitseva kylä on tunnettu varmastikin jostain, jota minä en tiedä. Erittäin kaunis mesta kuitenkin:





Kuten kuvasta näkyy, olemme siis palaamassa Hollantiin, eli käänteisesti selitettynä ajoimme Maastrichtista lyhyen Belgian etapin ja kävimme nauttimassa paikallista herkkua, josta suklaata ja olutta keittävät ranskaa puhuvat belgit ovat siis myös tunnettuja.




En muista paikan nimeä, eikä musseleista tullut Olutmaisterin suurta herkkua, nehän kuitenkin tulevat merestä.

Käänteisesti matkaa jatkaen saavumme siis vihdoin pääkohteeseemme, eli Maastrichtiin (tai miten tuo nyt kirjoitetaankaan). Paikka on kuuluisa tunneleista, joita on suolakiven toivossa kaivettu etelä-Hollannin/pohjois-Belgian kalliomaaperään noin 200km ja aiemmin käytetty salakuljetukseen sekä sodanajan suojana. Nykyään paikka toimii vain turistien houkuttimena. Ihan magee kokemus kuitenkin, vaikkakin, 10-asteisessa luolassa 1,5h pyöriminen ei ollut tarpeellista ydinasian kertomiseksi.

Olutmaisteri luolassa.

Markkinointia ei pääse pakoon edes maan alle. Kuten ajankohdasta näkyy, tällä mainoksella on kuitenkin hieman muutakin kuin brändiarvoa.

Hienoja raapustuksia löytyi luolista myös.

Maastricht on ehdottomasti yksi Hollannin kauneimmista kaupungeista ja oli ihan sopivan kokoinenkin illanviettoa ajatellen.

Ei, tässä ei ole kyse Ford KAn öljynvaihto-operaatiosta, vaan paikallisesta Zoorvlees (tai jotain) herkusta. Ulkonäöstä huolimatta helvetin hyvä "lihapata"-tyyppinen ratkaisu.

Tässä on helvetin ruma Etelä-Hollantilainen ankka.

...vai mitä? Muistuttaa hieman Skotlannin naistarjontaa.

Matkamme jatkuu käänteisesti Nijmegen nimiseen kylään joka oli matkalla. Lyhyt parin tunnin pyrähdys riitti tässä kylässä. Juuri riittävästi aikaa vierailla paikallisessa pienpanimossa herkkujuomalla ja jatkaa matkaa...

Arnhem sijaitsee muutamia kymmeniä kilometrejä pohjoiseen Nijmegenistä, mutta tyydyimme vain ajamaan kylän läpi. Vissiin siellä jotain sotajuttuja on. Sen sijaa vierailimme yhdessä maan suurimmista luonnonpuistoista, Park de Hoge Veluwe. Jotta meininki ei menisi liian Lonely Planetiksi, ajoimme puiston läpi autolla. Pysähdyimme matkalla lounaalle ja nauttimaan "kevyestä" hollantilaisesta sateesta.



Nyt turistikuvagalleriamme poikkeaa hieman reitiltä takaisin Damiin, ja siellä sillan alle. Teimme kanaaliristeilyn.

Sillan alle on kiva jättää pulloja.

Paikallinen kanaalikeikka. Joku viuluorkka veti settiä ja jengi oli tullut jo hyvissä ajoin vetämään veneet parkkiin kulmille.

Vähän erilaista shouta Leidsepleinilta.

Seuraavaksi siirrymme pohjoiseen Hollantiin. Lahden poukama, jossa Dami sijaitsee jakaa maan käytännnössä kahtia. Lyhyesti ynnättynä, vasemmalla, jota jotkut myös länneksi kutsuvat on kivoja ja kauniita paikkoja:

Vinoja on talot.

Lahden oikealla, eli itäpuolella, näkymä on futuristisen paska:






Keskeltä löytyy kaksi patoa, joista hyväksikäytimme ensimmäistä, joka lienee joku 30 km pitkä.



Summa summarum, muualla Hollannissa on mukavaa, mutta itää tulee välttää, maantiedon lait siis pitävät paikkansa myös Hollannissa.

Tiedän, että tässä on nyt tullut jo aimoannos Folke Westiä, mutta jotta voin välttää turistiroskasta puhumisen tulevaisuusessa ja keskittyä oleelliseen seuraavilla kerroilla, on syytä vielä ynnätä lyhyesti päiväreissumme Frankoissin kanssa Utrechtiin.

Utrecht on sekoitus älyttömän ylifuturistisia ja hassuja rakennuksia...


...hieman perinteisempää ja kauniimpaa Hollantia hienoine kanaaliterasseineen...







...sekä hevi-lorttoja...



...no ei sentään. Tällä kertaa kyseessä sattui olemaan paikalliset perkeleenpalvontakekkerit, ja siksi kyseenalaisesti pukeutuneet hahmot hengailivat kirkon kulmilla.

Lopetan turisteilun tähän, ja lupaan, että vähään aikaan ei arvon lukijoiden tarvitse Hollannin maantietoa ja kulttuurihistoriaa kuunnella. Lopetan tuttuun ja turvalliseen:


Minusta Hollannissa on hassuja pieniä taloja. Tämä juontaa juurensa siitä, että historiassa asuntoja Damissa verotettiin julkisivun leveyden mukaan. Tämän takia kaupunki on koostunut erittäin kapeista toisistaan erossa olevista 3-4 kerroksisista taloista.



Toinen hauska tarina on, että tämän melko tyyriin näköisen hotellin kyljessä on juurikin, ja ainoastaan yksi, tällainen talo. Tarina kertoo, että pytingin omistaja ei suostunut kotiaan myymään, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi rakentaa hotelli tämän pikkutalon ympärille. Nyt kaverin sisäänkäynti on hotellin sisäpuolelta, mutta koti pysyi paikoillaan. Hassua!


Hyvää päivänjatkoa!