Olutmaisterin ensiaskeleet

Helou! Juourait?

Niin kun me täällä uukoossa sanotaan. Vihdoinkin sain tän blogin duunattua. Tällä palstalla on tarkoitus seuraavan kahden vuoden ajan seurata aikaisemmin polulta hairahtuneen, harhailevan suomalaispojan matkaa kohti unelma-ammattiaan, olutmaisteriksi. Olutmaisterin tutkinto sisältää neljä eri työsessiota ympäri Eurooppaa erilaisten oluen myyntiin ja markkinointiin liittyvien tehtävien parissa. Tämän blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole kertoa työstä, vaan sen tuloksista, eli oluesta ja siihen liittyvistä aktiviteeteistä. Humalaisten jutut ja kuvat kun vaan on hauskempia. Ryypimistarinoiden ohella saatan myös jutella niitä näitä päivittäisistä tapahtumista, kulttuurieroista ja tietenkin haukkua paikallisia, mikä on aina helppoa, koska Suomessa on kaikki niin vitun fiksuja ja hommat pelaa. Noh, jälkimmäinen on kyllä totta. Jos et usko, kokeile Etelä-Eurooppalaista suihkua tai matkakustannusten takaisinkerjuuta paperin ja lyijykynan kanssa. Yksinkertainen ikkuna on myös hieno keksintö maassa, jossa Curling keksittiin (täälläkin on siis joskus ollut lunta ja jäätä) ja jossa tuulee kuin merellä. Hetkinen, täähän on merellä!?

Ensimmäisenä tarinankerrontakylänä toimii Edinburkki joka sijaitsee pohjoisessa Englannissa...eiku siis Iso-Britanniassa. Tolla kommentilla olis jo saanu pannuun paikallisessa Rugbyottelussa. Skotlannissa, jossa Etinburi siis sijaitsee, ei paljon englantilaisista perusteta. Itseasiassa jotkut poliitikot yrittää ajaa Skotlannin itsenäisyyttä. Ihan ku olis taas Texasissa, paitsi ihmiset, vaikka tyhmiä ovatkin, eivät ihan pärjää jenkeille. Ei edes lihavuudessa, jossa Skotlanti pitää hyvää kakkosijaa maailmassa. Eikä mikään ihme kun kattelee mitä jengi täällä vetää. Sipsipussi tuntuu olevan ihan hyvä välipala. Ei tainnut äiti paljon ruisleipää pikkupojille paistaa.

Ensipuraisu Edinborousta on erittäin positiivinen ja pidin kaupungista jo ensikäynnillä joskus pari vuotta takaperin. Kylähän on Helsinkiä pienempi ja putoaa näin siis kategoriaan "helvetin pieni pääkaupunki". Olen siis viihtynyt mainiosti, mutta ehkäpä suurin miinus kaupungissa on baarien sulkeutuminen 24-01 aikaan. Tämän jälkeen pitää siis raahautua pumppuluolaan, joka ei olutmaisterin herkille makuhermoille ja imagolle sovi lainkaan. Puhumattakaan, että pitäisi vieläpä tanssia! Silloin kun basso alkaa kutittelemaan tärykalvoja ja olut tarjoillaan pullosta tai muovista, niin tietää, että olutmaisteri on väärässä paikassa. Asia korjaantuu yleensä helposti. Rotsi niskaan ja kalaperunaravintolan kautta kotia. Tämä tapahtuu viimeistään -03, jolloin kaikki jumppalatkin sulkeutuvat.

Mutta muuten Eedinburou on ihan mesta paikka. Niin, paitsi, että säät on ihan päin vittua. Harvemmin Suomessa näkee kaikki mahdolliset säät yhden päivän (joskus jopa yhden lenkin) aikana. Kyllä! Olutmaisterinkin pitää urheilla. Olut kun ei sovi mun Atkinssiin. Toistaiseksi sateita ei kuitenkaan Suomen syksyä enempää ole ollut. Ilmankosteus kuitenkin tekee keskivertoilmastakin jotenkin koleaa ja tuntuu, että kylmyys kirjaimellisesti menee luihin ja ytimiin. Tämä näyttänee kuitenkin olevan vain suomalais-ugrilainen ilmiö, koska paikallinen katutappelijan näköinen epäselvästi puhuva skottistereotyyppi kulkee kapakista toiseen ja kalaperunaravintolan kautta kotiin t-paidassa, värjötellen mutta kestäen. Samalla olutmaisteri kärvistelee pitkähihainen ja rotsi päällä. Toinen havainto on, että naiset tekevät samaa. Tuhannen päissään rääkyviä brittiharakoita painaa toinen toistaan lyhemmissä minihameissa ja topeissa ympäriinsä vaikka tuuli-indeksi näyttää helvetin paljon pakkasta. Toisaalta, pakkohan sitä ruumuutta on jollain kompensoida, ja varsinkin kun se ei ole älykkyys, niin mitä nainen silloin tekee? No ottaa vaatteet pois tietenkin. Yleensä en katsoisi tällaista toimintaa lainkaan pahalla, mutta ottaen huomioon paikallisen ulkonäön, joudun melkein tekemään poikkeuksen.

Mä en ole yksin tässä olutmaisteriputkessa. Meitä on enemmänkin ympäri Eurooppaa saman kaljatalon leivissä. Valitettavasti kukaan muu seurueestä ei oikeutetusti voi ansaita olutmaisterin titteliä, ainakaan ensimmäisen kahden viikon juomanäytöillä. Suurin osa heistä on vieläpä ranskalaisia, joten sen lisäksi, että kärvistelevät olutta, ovat vielä saatanan ärsyttäviä. No ei, kyllä tähän on valikoitunut ihan nastaa jengiä, mutta kun juopottelun testaaminen työhaastattelussa saattaisi olla hieman kyseenalaista, niin jengiin on sattunut liiankin monta mukiinsylkijää. Pahin tapahtui viime viikon perjantaina, kun bakuettensyöjäkolleegani kieltäytyi tarjotusta oluesta (=ilmaisesta oluesta) vaikka hänellä ei kyseisellä ajan hetkellä ollut edes omaa mukia kädessä. Mikä häväistys! Olutmaisterin sydäntä riipaisi! No kyseinen viinihuuli sattuu olemaan kämppikseni ja olen jo varannut pullon salmiakkikossua hyllyyn erikoistilaisuuksia varten. Mulla on siis 6 kuukautta aikaa kouluttaa siitä asianmukainen olutmaisterikandidaatti.

Johtopäätöksenä edellisestä avautumisesta voisin todeta, että täytynee löytää paikallisia ystäviä, koska brittihän ei mukiin sylje, oli mies tai nainen. Pitää siis kehittää jotain aktiviteettiä, missä paikallisiin apinoihin voisi tutustua. Duunin kautta on jo muutaman asiallisen jampan numero jäänytkin kännyyn. Ehkä jotain futisaktiviteettiä voisi kehitellä, jos siis tykkää pelata sateessa. Noh, jäämme odottelemaan ratkaisua dilemmaan.

Jaan siis kaksion 15 minsan kävelymatkan päästä keskustasta ranskalaisen kolleegani kanssa. Duuniin menen bussilla ja matka-aikaa kertyy yhteensä noin 20 minuuttia. Pari sanaa kämpästä: Hinta £840

Ensihavaintoja:

-Iidinburghhouu on kiva ja aksentti vähintäänkin hauska
-Tietskareissa on erilaiset napit, ainakin noitten erikoismerkkien osalta
-Miehet on rumia ja joka toinen näyttää katutappelijalta
-Hotellissa asuminen pitkään on aika perseestä (vietin 3 viikkoa hotellissa kun etsin kämppää)
-Baarissa oli mielenkiintoinen olutsuihkuilmiö kun Skotlanti voitti Ranskan potkiksessa
-Skotti ei pidä englantilaisesta, joten ei ole suositeltavaa pitää niiden kannatuspaitoja peliväivinä, tai muutenkaan.
-Naiset on rumia
-Paljon hyviä oluita ja hieno pubikulttuuri, vaikkakin sulkemisaika on lapsellinen
-Hintataso Helsingin raameissa, olut halvempaa, nais...eiku siis kämpät kalliimpia
-Työkulttuuri on samanlainen, mutta jengi vääntää pidempää päivää ja dresscode on vähän tiukempi. Joutu heti shoppailee, että voi sitten näyttää tärkeältä töissä.
-Oluen juonti kuuluu asiaan firman tapahtumissa ja sitä on aina riittävästi ilmaiseksi. Konttorilla on myös baari jonne kokoonnutaan perjantaipäivän jälkeen kertaamaan kuulumiset tuopin parissa.
-Mainitsinko jo rumat ihmiset?
-Ruoka on epäterveellistä ja friteerattua. Haggis on hyvää. Friteerattua Mars-patukkaa en viela ole maistanut, mutta ei se varmaan pahaakaan voi olla.
-Sakkipilli on vittumainen vehje
-Mitä etelämmäksi Euroopassa menee, sitä kylmempi on kämpissä sisällä (ainakin talvella)
-Täällä eletään kaksi tuntia myöhässä
-Autot ajaa väärää puolta ja niissä on ratti väärällä puolella.
-Kävelijän etuoikeutta ei tunneta. Tämä kun lisätään vääränpuoleiseen liikenteeseen, on olutmaisterin ennenaikainen kuolema ollut lähellä muutamaan otteeseen.
-Raha on outo ja kaikki on 1,5 kertaa halvempaa
-Koululaiset joutuvat käyttämään koulupukuja. Pedofiilin unelma!!! Tosta varmaan johtuu myös yleisesti parempi pukeutuminen duunissakin, kun pikkukersasta asti on pitäny näyttää nätiltä koulussa.
-Junat ajaa myös väärällä puolella
-Rugby on Skotlannin ykköslaji (tai ainakin suosituimpia) ja itse lajia suosittelisin vain vajaille ja sekopäille. Yritän opetella säännöt, niin on vähän mielenkiintoisempaa seurata

Näillä tällä kertaa. Kuvia mulla ei valitettavasti vielä ole laittaa, koska kamera on paskana. Lisäisen fotoja ongelman korjaannuttua. Todennäköisesti siis joskus ei ikinä, ehkä. Päivittelen kuulumisia aina kun katson itselläni olevan jotain sanottavaa monimuotoiselle ja suurelle kuulijakunnalleni. Siihen asti. Edinburggi kuittaa.