Joulua ja juhlia

Heipa kaiki!

Kiireiden takia olen taas viikon myöhässä blogikirjoittelun kanssa. Viimeiset 1½ viikkoa on kulunut kavereita viihdyttäessä ja firman juhlissa. Kammosten perhe saapui Merin kanssa Uukoon kamaralle viime viikolla. Valitettavasti Olutmaisterille sattui juuri kyseiseen aikaan kaksipäiväiset firman kekkerit, joten vieraiden viihdyttäminen jäi hieman vähemmälle. Haggikset ja tarpeelliset hommat saatiin kuitenkin suoritettua sekä tynnyriolutta juotiin aivan riittävästi. Kuvamateriaali on toistaiseksi valitettavasti muiden kameroissa.

Päättyvään viikkoon sisältyi reissu Lontooseen, ilta-aktiviteettejä ja firman joulujuhlat perjantaina. Olutmaisterikandidaatit 2007 saapuivat suurimmilta osin Edinburghiin kyseisiin kekkereihin. Tämähän tarkoitti tietenkin pitkiä iltoja ja paljon firman tuotteita. Viikolla jo itsensä uuvuttanut Olutmaisteri vaikutti loppuviikosta vain puolivaloilla kun ei jaksa joka aamu herätä kuivalla suulla ja kurkku sekä pää pipinä. Etenkään jos on töitä, ja niitähän tällä viikolla on yllättävän paljon ollutkin, mikä on oikeastaan hieman kevyemmän jakson jälkeen ihan mukava juttu. Kohta vaihtuu vuosi ja uudet budjetit astuu voimaan, joten tekemistä riittää taas ihan reippaasti. Hyvä homma sekin.

Säät on Uukoossa viilenneet merkittävästi, mutta jostain syystä vaikuttaa, että pohjoisen pääkaupungissa lämpötila on etelää korkeammalla. Lämpötilat vaihtelevat parista pakkasasteesta noin viiteen lämpöasteeseen. Jotain räntäyritystäkin taivaalta on tullut ja taisi joku ranskis kehua jo luntakin nähneensä, mutta mitäpä ne patonginpaistajat siitä tietäisivät.

Aika on kulutut todella nopeasti ja ensimmäinen puolikas Edinburghin keikkaa lähenee loppuaan. Täytyy kyllä sanoa, että ensivibat kaupungista pitivät paikkansa ja olen viihtynyt mainiosti. Duunien puolesta sattui muutamia Olutmaisterista riippumattomia muutoksia, jotka vähensivät työtaakkaa, joka tästä syystä painottui vähemmän seksikkäsiin projekteihin. Viikon puristuksella budjetit lukkoon ja ensi vuoteen uusin silmin, ja projektein. Ensin kuitenkin Suomeen lomailemaan sekä toivottavasti nauttimaan oikeasta lumesta. Lähtö pohjoiseen koittaa ensi perjantaina 21. ja kompassi kääntyy takaisin kohti Ediä 6. päivä tammikuuta. Sen verran on lomaa, että voi käydä pitkäksi aika Timessä.

Pukeutumisesta olenkin jo muutaman kerran jutellut blogilla. Kuvassa kollegani Mike näyttää miten Edinburghissa pukeudutaan. Uskomatonta kyllä, kiltti on yksi virallisimmista asusteista täällä. Kun katsoo kuvaa, on tätä vaikea uskoa!


Esittelenpä tässä ajankuluksi muutamia 2007 Olutmaisterikandidaatteja joulutunnelmissa firman juhlissa:

Portugalin poika Sergio the Christmas Dog. Ihmettelinkin pitkään, miksi jengille jaettiin koirahattuja, kunnes huomasin, että itse Petteriporohan se siinä jöllöttää.

Erwan the French Christmas dog. Ranskalaisvahvistus omaa hieman veikeän olemuksen, kuten kuvasta saattaa havaita, mutta on osoittautunut erittäin hauskaksi vesseliksi.

Olutmaisterikurssin 2007 naiskandidaatit. Vasemmalta oikealle: Sophia saksasta, Camille ja Claire ranskasta.

Tässä kuvassa juhlimme satunnaisella porukalla aikaisemmin valmistuneen Olutmaisteri Sidin synttäreitä. Herra itse ei ole kuvassa.

Toimiston chiguja, osa Olutmaistereita, osa ei.

Kokenut Olutmaisteri Eelco Hollannista vierellään hieman kokemattomampi Laura, britti.

...ja tietenkin myös Olutmaisteri itse.

Ja loppuun kaunis kuva Edinburghin yömaisemasta:


Päätämme lähetyksen joulujuhlien bussitunnelmaan. Videosta ei näe mitään, mutta kuva kertonee idean.

Daamille hunajaa = Olutmaisterille poikaystäväpisteitä

Morox kaikki oluen ystävät ja muutkin apinat!

Aikaa viime kirjoittelusta onkin kulunut jo melko tovi kun ei Olutmaisterin hektiseen elämään meinaa saada aikaa päiväkirja-avautumisille. Olutmaisteri sai vieraita Suomesta viikonlopuksi ja tällä hetkellä makaan krapulassa lauantaiaamua kun meni poikien kanssa melko myöhään. Tästä kuitenkin lisää ensi viikolla.

Mennään viime viikon tapahtumiin. Luvassa on tylsää parisuhdeliirumlaarumia ja lyhyt avautuminen joukkoliikenteestä.

Olutmaisterin daami oli kyläilemässä Edinburghissa ensimmäistä kertaa Olutmaisterikurssin alettua. Kaukosuhteessa elämisessä on omat haasteensa, mutta muuten se sopii Olutmaisterin hektiseen elämäntyyliin vallan mainiosti. Koko homman ideahan on siinä, että pystyy keräämään joka näkemisellä tarpeeksi poikaystäväpisteitä, että nainen pysyy tyytyväisenä seuraavaan kertaan. Näihin pisteisiin voi sitten aina vedota niissä "Miksi et vastannu mun tekstiviestiin eilen yöllä kello 02?" tai "Saa mullekin soittaa välillä!!"-tyyppisissä keskusteluissa.

Tämä mielessä otin ohjat käsiin ja hoidin kaverialennuksen kautta melko nätin huoneen Skotlannin parhaasta hotellista, Gleneaglesista, lauantaille. Muutamia speksejä hotellista:
- 5 tähteä (maailman top 100 hotelli)
- kylpylä
- 2 Michelin tähden ravintola (yhteensä 3 ravintolaa)
- kauppoja, lähinnä Rolexeja, helvetin kalliita viskejä ja kashmiria
- viinikirjan (ei sitä opusta kyllä millään voinut listaksi sanoa) kallein pullo oli jotain 4,5 kiloa paikallista rahaa, eli sellainen 7 donaa juroissa. Jos näin paljon poikaystäväpisteitä tarvitsee, niin silloin on jo aika pahassa pulassa.
- 3 golf-kenttää (mm. Ryder Cupia pelataan välillä täällä)
- harrastusmahdollisuuksina mm: Koirametsästys, off-road autoilu, golf, ammunta ja haukkametsästys (kyllä!), sekä muuta perusurheilua. Valitettavasti hotelli oli ihan täynnä eikä saatu varattua erittäin mielenkiintoisen kuuloista haukkametsästystä.

Hotelli oli siis aika tyylikäs ja ruoka hyvää, joskaan ei tohon Michelin ravintolaan päästy ku se oli buukattu 3kk etukäteen. Pari räpsyä hotellista:

Pääsisäänkäynti

Suihkulähde ja hotelli taustalla

Samainen suihkulähde ja varsin tyylikkäät maisemat hotellihuoneen ikkunasta

Siinäpä viime viikon tarinat lähinnä olikin. Ei tällaisista parisuhdehommista voi liikaa kirjoittaa, ettei maine mene. Ei tää kuitenkaan mikään Cosmo oo vaan korkealle arvostettu ja erittäin suosittu ploki Oluesta ja sen ympärillä pyörivästä elämästä. Laitan nyt parisuhdesyistä kuitenkin yhden kuvan naisestakin, jotta ei tule kotona (skypessä) taas sanomista ja tarpeetonta poikaystäväpisteiden menetystä. Muutenhan tuollainen 5 tähden hotellivoitelu pitää daamin tyytyväisenä helposti jouluun asti ja varmistaa vieläpä ruhtinaalliset joululahjat. Lupaan, että tästä viikosta on paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa, mutta siitä lisää alkuviikosta.

Olutmaisteri daameineen takana aukenevassa Itä-Edinburghin maisemassa.

Yökuvaa Edinburghista. Älä kysy mikä tän valoshoun idea on!??

Skotti on rakentanut keskustaan luistelukaukalon. Ei ollut turvallisen näköinen paikka luistella, täällä kun ei peruskoulun jumppatunneilla opeteta kaikille luistelua.

Skotlannin kuninkaallisen pankin pääkonttori yöaikaan

Edinburghin linna valaistaan melko nätisti öisin. Varsin onnistunut räpsy, vaikka itse sanonkin.

Edinburghin keskusta erittäin Skotlantiin tyypillisenä päivänä.

Jotta ei nyt kuitenkaan menisi ihan hempeilyksi, niin tirskautan yhden pienen kyyneleen bussiliikenteestä...jälleen kerran. Aiheestahan olen jo täällä vuodattanut useampaan kertaan, mutta järjestelmä on kuitenkin niin ainutlaatuinen, että en voi olla huomauttamatta muutamasta Olutmaisterille hikipisaroita aiheuttavasta asiasta. Olutmaisterin töihin meno täytyy ajoittaa aikavälin 08-08.30 ulkopuolelle, koska 2o minuutin odottelun ja 4-5 ohi ajaneen täyden bussin jälkeen ei aamua ole helppo aloittaa hymyillen. Frikles kun ei ole huomannut, että kun bussista poistuminen ja bussiin nouseminen yhden oven kautta aamuruuhkassa kestää kauemmin kuin Olutmaisterin pinna, se aiheuttaa myös linjojen aikatauluihin epäsäännöllisyyttä. Itseasiassa siinä määrin, että lähes joka aamu painaa pysäkille ensin bussi, joka on aivan täynnä jengiä. Siitä huolimatta se pysähtyy ja ottaa muutaman lisäapinan kyytiin. Tämän jälkeen tulee uusi bussi heti perään, joka on täysin tyhjä. Joskus nämä bussit ovat itseasiassa peräkkäin. Erittäin tehokasta! Eräänä päivänä näin NELJÄ saman linjan bussia ajamassa peräjälkeen. Vieläkin tehokkaampaa! Hyvä Frikles!

Loppukevennyksenä kuva, joka tiivistää Skotlannin ruokakulttuurin:

Tässä on läpileikkaus Skotlannin kulinarismista. Kaksi Skotlannin kansallisherkkua: Uppopaistettu Mars-patukka ja IRN BRU-limonadi. Jälkimmäinen on kokista suositumpi hubbabubban makuinen limonadi ja ensimmäinen vaan muuten vaan helvetin hyvää, ainakin krapulassa portailla!!

Olutmaisterin ensiaskeleet

Helou! Juourait?

Niin kun me täällä uukoossa sanotaan. Vihdoinkin sain tän blogin duunattua. Tällä palstalla on tarkoitus seuraavan kahden vuoden ajan seurata aikaisemmin polulta hairahtuneen, harhailevan suomalaispojan matkaa kohti unelma-ammattiaan, olutmaisteriksi. Olutmaisterin tutkinto sisältää neljä eri työsessiota ympäri Eurooppaa erilaisten oluen myyntiin ja markkinointiin liittyvien tehtävien parissa. Tämän blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole kertoa työstä, vaan sen tuloksista, eli oluesta ja siihen liittyvistä aktiviteeteistä. Humalaisten jutut ja kuvat kun vaan on hauskempia. Ryypimistarinoiden ohella saatan myös jutella niitä näitä päivittäisistä tapahtumista, kulttuurieroista ja tietenkin haukkua paikallisia, mikä on aina helppoa, koska Suomessa on kaikki niin vitun fiksuja ja hommat pelaa. Noh, jälkimmäinen on kyllä totta. Jos et usko, kokeile Etelä-Eurooppalaista suihkua tai matkakustannusten takaisinkerjuuta paperin ja lyijykynan kanssa. Yksinkertainen ikkuna on myös hieno keksintö maassa, jossa Curling keksittiin (täälläkin on siis joskus ollut lunta ja jäätä) ja jossa tuulee kuin merellä. Hetkinen, täähän on merellä!?

Ensimmäisenä tarinankerrontakylänä toimii Edinburkki joka sijaitsee pohjoisessa Englannissa...eiku siis Iso-Britanniassa. Tolla kommentilla olis jo saanu pannuun paikallisessa Rugbyottelussa. Skotlannissa, jossa Etinburi siis sijaitsee, ei paljon englantilaisista perusteta. Itseasiassa jotkut poliitikot yrittää ajaa Skotlannin itsenäisyyttä. Ihan ku olis taas Texasissa, paitsi ihmiset, vaikka tyhmiä ovatkin, eivät ihan pärjää jenkeille. Ei edes lihavuudessa, jossa Skotlanti pitää hyvää kakkosijaa maailmassa. Eikä mikään ihme kun kattelee mitä jengi täällä vetää. Sipsipussi tuntuu olevan ihan hyvä välipala. Ei tainnut äiti paljon ruisleipää pikkupojille paistaa.

Ensipuraisu Edinborousta on erittäin positiivinen ja pidin kaupungista jo ensikäynnillä joskus pari vuotta takaperin. Kylähän on Helsinkiä pienempi ja putoaa näin siis kategoriaan "helvetin pieni pääkaupunki". Olen siis viihtynyt mainiosti, mutta ehkäpä suurin miinus kaupungissa on baarien sulkeutuminen 24-01 aikaan. Tämän jälkeen pitää siis raahautua pumppuluolaan, joka ei olutmaisterin herkille makuhermoille ja imagolle sovi lainkaan. Puhumattakaan, että pitäisi vieläpä tanssia! Silloin kun basso alkaa kutittelemaan tärykalvoja ja olut tarjoillaan pullosta tai muovista, niin tietää, että olutmaisteri on väärässä paikassa. Asia korjaantuu yleensä helposti. Rotsi niskaan ja kalaperunaravintolan kautta kotia. Tämä tapahtuu viimeistään -03, jolloin kaikki jumppalatkin sulkeutuvat.

Mutta muuten Eedinburou on ihan mesta paikka. Niin, paitsi, että säät on ihan päin vittua. Harvemmin Suomessa näkee kaikki mahdolliset säät yhden päivän (joskus jopa yhden lenkin) aikana. Kyllä! Olutmaisterinkin pitää urheilla. Olut kun ei sovi mun Atkinssiin. Toistaiseksi sateita ei kuitenkaan Suomen syksyä enempää ole ollut. Ilmankosteus kuitenkin tekee keskivertoilmastakin jotenkin koleaa ja tuntuu, että kylmyys kirjaimellisesti menee luihin ja ytimiin. Tämä näyttänee kuitenkin olevan vain suomalais-ugrilainen ilmiö, koska paikallinen katutappelijan näköinen epäselvästi puhuva skottistereotyyppi kulkee kapakista toiseen ja kalaperunaravintolan kautta kotiin t-paidassa, värjötellen mutta kestäen. Samalla olutmaisteri kärvistelee pitkähihainen ja rotsi päällä. Toinen havainto on, että naiset tekevät samaa. Tuhannen päissään rääkyviä brittiharakoita painaa toinen toistaan lyhemmissä minihameissa ja topeissa ympäriinsä vaikka tuuli-indeksi näyttää helvetin paljon pakkasta. Toisaalta, pakkohan sitä ruumuutta on jollain kompensoida, ja varsinkin kun se ei ole älykkyys, niin mitä nainen silloin tekee? No ottaa vaatteet pois tietenkin. Yleensä en katsoisi tällaista toimintaa lainkaan pahalla, mutta ottaen huomioon paikallisen ulkonäön, joudun melkein tekemään poikkeuksen.

Mä en ole yksin tässä olutmaisteriputkessa. Meitä on enemmänkin ympäri Eurooppaa saman kaljatalon leivissä. Valitettavasti kukaan muu seurueestä ei oikeutetusti voi ansaita olutmaisterin titteliä, ainakaan ensimmäisen kahden viikon juomanäytöillä. Suurin osa heistä on vieläpä ranskalaisia, joten sen lisäksi, että kärvistelevät olutta, ovat vielä saatanan ärsyttäviä. No ei, kyllä tähän on valikoitunut ihan nastaa jengiä, mutta kun juopottelun testaaminen työhaastattelussa saattaisi olla hieman kyseenalaista, niin jengiin on sattunut liiankin monta mukiinsylkijää. Pahin tapahtui viime viikon perjantaina, kun bakuettensyöjäkolleegani kieltäytyi tarjotusta oluesta (=ilmaisesta oluesta) vaikka hänellä ei kyseisellä ajan hetkellä ollut edes omaa mukia kädessä. Mikä häväistys! Olutmaisterin sydäntä riipaisi! No kyseinen viinihuuli sattuu olemaan kämppikseni ja olen jo varannut pullon salmiakkikossua hyllyyn erikoistilaisuuksia varten. Mulla on siis 6 kuukautta aikaa kouluttaa siitä asianmukainen olutmaisterikandidaatti.

Johtopäätöksenä edellisestä avautumisesta voisin todeta, että täytynee löytää paikallisia ystäviä, koska brittihän ei mukiin sylje, oli mies tai nainen. Pitää siis kehittää jotain aktiviteettiä, missä paikallisiin apinoihin voisi tutustua. Duunin kautta on jo muutaman asiallisen jampan numero jäänytkin kännyyn. Ehkä jotain futisaktiviteettiä voisi kehitellä, jos siis tykkää pelata sateessa. Noh, jäämme odottelemaan ratkaisua dilemmaan.

Jaan siis kaksion 15 minsan kävelymatkan päästä keskustasta ranskalaisen kolleegani kanssa. Duuniin menen bussilla ja matka-aikaa kertyy yhteensä noin 20 minuuttia. Pari sanaa kämpästä: Hinta £840

Ensihavaintoja:

-Iidinburghhouu on kiva ja aksentti vähintäänkin hauska
-Tietskareissa on erilaiset napit, ainakin noitten erikoismerkkien osalta
-Miehet on rumia ja joka toinen näyttää katutappelijalta
-Hotellissa asuminen pitkään on aika perseestä (vietin 3 viikkoa hotellissa kun etsin kämppää)
-Baarissa oli mielenkiintoinen olutsuihkuilmiö kun Skotlanti voitti Ranskan potkiksessa
-Skotti ei pidä englantilaisesta, joten ei ole suositeltavaa pitää niiden kannatuspaitoja peliväivinä, tai muutenkaan.
-Naiset on rumia
-Paljon hyviä oluita ja hieno pubikulttuuri, vaikkakin sulkemisaika on lapsellinen
-Hintataso Helsingin raameissa, olut halvempaa, nais...eiku siis kämpät kalliimpia
-Työkulttuuri on samanlainen, mutta jengi vääntää pidempää päivää ja dresscode on vähän tiukempi. Joutu heti shoppailee, että voi sitten näyttää tärkeältä töissä.
-Oluen juonti kuuluu asiaan firman tapahtumissa ja sitä on aina riittävästi ilmaiseksi. Konttorilla on myös baari jonne kokoonnutaan perjantaipäivän jälkeen kertaamaan kuulumiset tuopin parissa.
-Mainitsinko jo rumat ihmiset?
-Ruoka on epäterveellistä ja friteerattua. Haggis on hyvää. Friteerattua Mars-patukkaa en viela ole maistanut, mutta ei se varmaan pahaakaan voi olla.
-Sakkipilli on vittumainen vehje
-Mitä etelämmäksi Euroopassa menee, sitä kylmempi on kämpissä sisällä (ainakin talvella)
-Täällä eletään kaksi tuntia myöhässä
-Autot ajaa väärää puolta ja niissä on ratti väärällä puolella.
-Kävelijän etuoikeutta ei tunneta. Tämä kun lisätään vääränpuoleiseen liikenteeseen, on olutmaisterin ennenaikainen kuolema ollut lähellä muutamaan otteeseen.
-Raha on outo ja kaikki on 1,5 kertaa halvempaa
-Koululaiset joutuvat käyttämään koulupukuja. Pedofiilin unelma!!! Tosta varmaan johtuu myös yleisesti parempi pukeutuminen duunissakin, kun pikkukersasta asti on pitäny näyttää nätiltä koulussa.
-Junat ajaa myös väärällä puolella
-Rugby on Skotlannin ykköslaji (tai ainakin suosituimpia) ja itse lajia suosittelisin vain vajaille ja sekopäille. Yritän opetella säännöt, niin on vähän mielenkiintoisempaa seurata

Näillä tällä kertaa. Kuvia mulla ei valitettavasti vielä ole laittaa, koska kamera on paskana. Lisäisen fotoja ongelman korjaannuttua. Todennäköisesti siis joskus ei ikinä, ehkä. Päivittelen kuulumisia aina kun katson itselläni olevan jotain sanottavaa monimuotoiselle ja suurelle kuulijakunnalleni. Siihen asti. Edinburggi kuittaa.