Parisuhdemaaseutumatkailua ja pankkitilihaasteita

Wee hello!

Olutmaisterin emäntä kävi tässä kylässä viime viikolla. Perusrauhallisen viikonlopun kohokohta oli maaseutumatka erittäin kauniiseen paikkaan nimeltä Pitlochry. Kylä sijaitsee pari tuntia pohjoiseen Edinbroosta ja perille pääsee mukavasti sekä kohtalaisen edullisesti paikallisjunalla. Skotlannin maaseutu on kyllä erittäin kaunista mutta paikoin hyvin karua.

Ongelmana koko reissun ajan oli hyvin vaihteleva Skotlannin sää. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy, ja 3 minuuttia myöhemmin sataa lunta. Vuokrattiin pyörät ja suhautettiin 15 kilometrin patikkareitti tsygillä läpi. Pyöräillessäkään ei lumelta vältytty, mutta suurimmaksi osaksi paistoi onneksi kuitenkin aurinko. Pari räpsyä reissusta:

Saavuimme Pitlochyn pääkadulle. Huomioi auringon paiste.


Hetkeä myöhemmin Olutmaisteri oli jo alan mestoilla. Huomioi varjoinen sää.


Noin 4 minuuttia myöhemmin tislaamon takapihalla. Ei tarvinne huomauttaa lumisateesta.


Kuva joesta padon huipulta.


Näkymä Bed & Breakfast-majatalon huoneestamme.


Näkymää pyöräretkeltä


Lisää metsämaisemaa. Tässä vaiheessa Naiselta putosi ketjut ja Olutmaisterilta paloi pinna.


Joki


Mäki.


Joki ja mäki, ja tie.


Golf-kenttä

Seuraava kuvasarja kertoo ytimekkäästi pyörämatkamme kohokohdat:

Ensin tuli lunta metsässä...


...sitten paistoi aurinko , mutta matkaan tuli muita esteitä...


...hillitön ylämäki meinasi tappaa Naisen ja Nainen kartanlukijan. Hymy on teennäinen.


Lopuksi oltiin erittäin hämärillä poluilla valtatien alla, ja yllätys, Nainen taas ongelmissa.
LET'S OFFROAD!

Mukava reissu ja hienot maisemat. Pitänee kesällä vuokrata auto ja heittää vähän isompi lenkki vielä kauniimpaan Pohjois-Skotlantiin.

Edellisessä lööpissä keksimäni Dyson idea ei oikein ottanut tuulta alleen ja kämpässä alkaa olla niin paljon pölyä, ettei näe enää nurkkia. Huone näyttää pyöreältä. Muutan lauantaina, joten silloin on suursiivous. Olutmaisterille tulee tosipaikka kun joutuu elämänsä ensimmäistä kertaa ikkunankuuraushommiin, ja luonnollisesti krapulassa, kun kerran on lauantai.

Kuinka vaikeaa on avata pankkitili? Vastaus: Melko vaikeaa, etenkin jos olet Brittien saarella. Pisamanaaman luottamuksen taso kun tuntuu näin Suomalaiselle aika alhaiselta. Toisaalta kun kattoo näitä katutappelijoita, niin en yhtään ihmettele. Tiesin kollegojeni kokemuksiin nojaten, että joitakin mutkia matkaan saattaa tulla, ja yritin välttyä suurimmilta ottamalla mukaan kaikki mahdolliset tositteen ja paperit. Ei auttanut.

Järkevä kaverihan olisi avannut tilin jo aikapäivää sitten, mutta kun tarkoitus oli vain olla täällä puoli vuotta, en koskaan jaksanut nähdä vaivaa. Nyt uudessa kämpässä joudun makselemaan kaikennäköisiä maksuja, joihin tarttee tilin ja pankkikortin. Aloitin matkani Barclaysista.

Lähdin duunista kolmen aikaan, eli noin 3 tuntia normaalia aiemmin, jotta ylipäätään kerkeisin mihinkään, kun nämä ihanat laitokset sulkevat ovensa viideltä. Jos joku on bisnesideaa vailla, niin iltaan asti auki olevan pankin perustaminen on satavarmasti hyvä bisnes, lukuunottamatta hienoista kilpailua markkinoilla sekä pienimuotoista pääoman tarvetta. Joka tapauksessa, olin siis varannut mukaan passin, ajokortin, paikallisen kelakortin, tositteen työnantajalta sekä jotain laskuja. Tämän pinon lisäksi Barclaysilla haluttiin nähdä nimenomaan sähkölasku tai jonkinnäköinen perkeleen lappu Kelasta. Ensin mainittua Olutmaisterilla ei ole, koska asuimme erittäin "virallisesti" alivuokralla tässä kämpässä ja toiseksi mainittua ei ollut aikaa hankkia, kun tarvitsin tilin heti, ettei sähköt lähde alta uudessa kämpässä. Vinkkasin ovelta ja painoin seuraavaan toimistoon.

Kun Sampon tai Osuuspankin konttoreita ei Edinburghissa näkynyt, päätin suunnistaa toiseen kansainväliseen rahaputiikkiin nimeltä HSBC. Virallisen näköisessä "Premier"-toimistossa aulatyttö vaati, että työnantajatodistus pitää olla virallisella paksulla logopaperilla. No, ei muuta kun pääkonttorille hakemaan sellainen. Takaisin pankkiin, jossa samainen neitokainen toteaa, että he sulkevat 20 minuutin päästä, eikä olisi mitään mahdollisuutta avata tiliä enää samana päivänä ja että pitäisi varata aika. Niinku mulla vittu olis aikaa joka iltapäivä pyöriä pankeissa ympäri Ediä. Haistattelin siinä mennessäni kaikki osaamani lontoonkieliset kirosanat, enkä todellakaan varannut aikaa.

Kello alkoi auttamatta lähestyä viittä ja Olutmaisteria alkoi pikkuhiljaa vituttamaan. Seuraavan kulman takana sattui olemaan pankki nimeltä Lloyds. Vaikuttaa paikalliselta kun en nimeä ennen ole kuullut. Talsin sisään epätoivon kiilto silmissä. Mukava aulaneiti kertoi, että enää ei olisi aikaa avata tiliä, mutta kun otin käyttöön "puppy eyes" ja kerroin kuinka minua oli kaltoin kohdeltu vihamielisissä kilpailijoiden laitoksissa, neiti heltyi ja kysyi erästä herraa siitä Olutmaisterin avuksi. Passin vilautus, puhelinsoitto, 10minuuttia ja Olutmaisteri käveli ulos tilipaperit kädessä. Tuli hetkeksi oikein kotoisa olo. Teki mieli mennä näyttämään tilitodistusta HSBC:n kuntuille, mutta he olisivat varmasti vaatineet vittuilunkin logopaperilla. Hyvä Frikles!

Nyt ei muuta ku testaamaan paljonko kortin saa miinukselle. Ensi kertaan!

Pankkitili

Apdeittaus

Heippa!!

En ole pariin viikkoon kirjoitellut kun mitään avautumisen arvoista ei ole tapahtunut. Edinbroo on vielä paikallaan ja minä siellä.

Ensimmäiset pätkät ohjelmasta on nyt täynnä ja kaikennäköistä kissanristiäistä on ollut kun ihmiset vaihtaa maisemia. Duunissa on ollut tosi kiirettä kun ensimmäinen placementti loppuu pian ja tämä viikonloppukin menee pitkälle töiden parissa, ja kaljotellessa, luonnollisesti. Mikäs sen mukavampaa kuin hakata Exceliä krapulassa.

En ole tasan viikkoon käynyt kaupassa, mutta olen luonnollisesti kuitenkin syönyt, mikä todistaa, että ilta-aktiviteetteja on ollut ja massuun on mennyt peruskalaperunaa ja sormiruokaa. Mistä tulikin mieleen että pitää käydä hakemassa vähän beikkonia ja eguja, että pääsee tästä krapulasta.

Olutmaisterihan jää Edinbrukkii toiseksi puoleksi vuodeksi mutta kämppikseni Frankie (kämppikseni Francoisin futis-kutsumanimi, josta hän ei pidä) lähti tonne Lontoon kulmille. Itse muutan maisemia 1½ viikon kuluttua, mutta ihan tohon kulmille. Duuni puolestaan vaihtuu virallisesti maanantaina. Keskiviikkona saadaan myös jonkinnäköinen tilannekatsaus yritysoston ja duunien suhteen. Sitten tietää paremmin pitääkö ruveta päivittää ceeveetä.

Yksi epämiellyttävä tehtävähän tässä tulee pian vastaan ja se on tosiaan tuo muutto. Onneksi kämppä on vain 5 minsan kävelyn päässä ja uskoisin, että erittäin vaatevetoinen omistukseni mahtuu noin 3 matkalaukkuun, joten varmaan selviän kohtis helposti. Suurempi ongelma on kämpän siivoaminen. Frankie lähti tosta niin tohisten ettei keritty paljoa jynssäillä paikkoja. Keskiviikkona pitää pistää paikat kuntoon kun se tulee pyörähtää Edissä. Nainenkin tulee silloin sopivasti kylään niin hivutan ton Daisonin vaivihkaa peiton alle töihin lähtiessäni, niin ehkä se tajuaa viestin. Saa sitten tohista täällä kun Maisteri itse on töissä. Daisonihan menee meikäläisestä täysin kun se on suunnilleen saman kokoinen, painaa yhtä paljon (katso kuva aiemmista lööpeistä) ja kerää pölyä lattialta yhtä nopeasti kuin minä käsin.

Olutmaisteri käväisi myös Suomessa viime viikonloppuna kun hyvä ystäväni, alias Esbåå-Mikko, meni naimisiin. Suomeen ei sen kummempaa kuulunut. Kivat häät, skidisti lunta ja plussan puolella.

Siinä menee hyvä mies.

Ensi viikolla pääsen taas tutustumaan vanhaan ystävääni jota en aikoihin ole nähnyt, nimittäin UKn junajärjestelmään. Junaverkosto tuntuu ihan kattavalta ja junatkin hintoja lukuunottamatta ihan hyviltä. Joissakin löytyy bisnesluokasta jopa langaton verkko. Jokaisen jakkaran yläpuolella on ”hieno” digitaalinen näyttö, josta näkyy kelle paikka on varattu, jos on. Hienossa systeemissä on yksi kuitenkin feelu. Pisamanaama ei osaa päivittää sitä minkään langattoman yhteyden välityksellä, joten aamujunissa paikkalipullakin voi joutua seisomaan. Joskus näkee myös sellaisen Tsekkiläisen ilmiön, että penkkien selkänojiin on kiinnitetty lappu, jossa lukee kelle paikka on varattu, jos on. Hyvä Frikles!

Uusi kämppänihän on lähellä juna-asemaa, joten varmaankin vaihdan Edinburkin luotettavat ja täsmälliset yksioviset punaiset bussit junaan. Mitään merkittävästi parempaa tuskin on odotettavissa, mutta aikaa ja ainakin hermoja säästyy junaillessa, ja onhan se parempi ympäristölle, niin kuin siitä välittäisin.

Hauska huomata miten Googelin mainosplakaatit toimii tossa oikealla. Heti kun kirjoitin Dublin tohon edelliseen lööppiin otsikoksi, niin vilkkuu kaikennäköisiä Irkkuaiheisia juttuja mainoksissa. Pitääkin seuraavaksi jutella Dysonista niin saadaan imurimainoksia. Muistakaa kilkkailla niitä niin Olutmaisteri saa taas vähän enemmän tynnyriolutta.

Olikohan mulla jotain muuta...eipä varmaan. Mennään näillä sitten seuraavaan kertaan. Nyt pekonikauppaan. Adios!

Dublin

Oi!
(=Skottilainen moniselitteinen äännähdys)


Kävin viime viikonloppuna Irlannin maalla pyörähtämässä. Testasin Ryanairin uuden reitin Edinpurkista Dubliniin, mutta satunnaisesti valitsemani viikonloppu sattui juuri samaan aikaan kun Irlanti-Skotlanti Rugbymatsi, Irlannissa, joten en päässyt nauttimaan halpayhtiön edullisuudesta. Ihmettelinkin vähän korkeita lentojen hintoja. Päädyin siis varaamaan halvimman yhdistelmän: myöhäisen perjantailennon ja aikaisen maanantaipaluun, suoraan duuniin.

Dublinhan ei ole mikään kaunis paikka, mutta sitäkin elävämpi. Toiminta keskittyy Temple Bar-nimiselle alueelle, jossa on paljon baareja, rafloja, jengiä ja turisteja.

Temple Bar sunnuntai-iltana

Joki jakaa kaupungin kahteen osaan, joista Pohjoinen on köyhää ja vaarallista, ja Etelä rikasta ja turvallista. Ranskalaisen ystäväni Thomasin kämppä oli pitkällä Pohjoisessa. Kuten kuvista näkyy, hyvin kaunista ja ystävällisen näköistä seutua.



Kahdesta alla olevasta kuvasta näkee myös eron eri alueiden ostoskatujen välillä.

Köyhät Pohjoisen pojat on rakentanut tuollaisen monipuolisen patsasrakennelman keskelle pääkatua. Löytää varmaan paremmin Guinness-huuruissa himaan kun suunnistaa tota kohti.

Etelän ostoskatu.

Irlantihan on ymmärtääkseni ollut varsin köyhä maa pitkään ja vasta viime aikoina alkanut rikastumaan kun suuret (amerikkalaiset) yritykset ovat tyrkänneet isot konttorinsa Dublinin nurkille. Tämä johtuu sijainnin lisäksi yhdestä Euroopan alhaisimmista yritysveroprosenteista. Taitaa olla jotain 12-13 prosentin luokkaa, kun Suomessa herra verottaja vie välistä 26%. Onhan siinä vissi ero maksaako voitosta veroa yhden rahan vai kaksi rahaa. Toisaalta taas lämmintä vettä tulee tasaisesti, tiet on kunnossa, busseissa on kaksi ovea ja vaikka hoitsut välillä kiukutteleekin, niin terveydenhuolto on kohdillaan.

Koska Dublinissa ja täällä saarilla yleensäkin tuuli aika kovaa viime viikon lopulla, oli Olutmaistereiden (kollegani lensi Englannista) lennot Dubliniin myöhässä. Saavuimme pelimestoille joskus 01 aikaan perjantaina, joten paineltiin Thomasin kämpille ja vaihdeltiin kuulumisia pikkutunneille.

Lauantaina tsiigailtiin rugbymatsi pubissa ja kierreltiin kaupungilla. Illalla mentiin johonkin helvetinmoiseen humppaluolaan Temble Barilla. Sunnuntaina sama kuvio toistui, paitsi ei katsottu rugbya ja humppaluola vaihtui loistavaan olutbaariin, jossa soitti paikallinen pillipiiparibändi. Nimi siitä, koska kaveri huiteli menemään sellaisella panhuilulla niin perkeleesti. Ihan hyvää rockkenrollia. Kun mainitsin loistavan olutbaarin, tarkoitin sitä. Mursulle terkkuja:

Mahtava paikka ja hienoja paikallisia oluita kolmessa kerroksessa. En tunnistanut rivistä kuin tuon viimeisen sidukan, jota en tilannut. Ravintolassa oli Olut-menu. Samanlaiseen törmäsin Belgialaisessa Olutravintolassa Lontoossa. Kyllä olut on hieno asia.

Pillipiiparin instrumentti jäi nyt kyllä pahasti tuon tolpan taakse.

Pari räpsyä turisteilusta ja mielenkiintoisista nähtävyyksistä:

Todellinen turistiansa. Käytiin nopeasti pyörähtämässä kurkkaamassa paikallista live-musiikkia. (ps. tämä ei ole yllä kuvattu loistava olutravintola)

Vanhoja ihmisiä puistossa

Vettä, joessa. En muista joen nimeä.

Vettä pimeällä


Lisää vettä pimeällä.

Kun nälkä yllättää, sano "Akrakebabra!" Irlannissa kebabbi oli parempaa kuin Briteissä. Onneksi pääsee Suomeen kohta vetää kunnon kerubia. Britithän ei tuosta Turkin kansalliseläimestä osaa sitten tehdä ruokaa lainkaan.

Koska oltiin Irlannissa, matka ei olisi ollut täydellinen, ellei oltaisi vierailtu Guinnessin panimolla. Tunnetusti hyvänä turistina Olutmaisteri luonnollisesti jätti tarkistamatta mihin aikaan panimovierailu loppuu. Se loppui 4 minuuttia ennen kuin saavuimme. Onneksi mukava, joskin hintahtava, hissipoika päästi meidät yläkerran Guinness-näköalabaariin, joka oikeastaan olikin ainoa asia mitä haluttiin nähdä. Pari räpsyä alla. Kiinnittäkää erityisesti huomiota Dublinin kauneuteen.

Miksiköhän tuo tolppa piti tuohon ottaa.

Molemmat potentiaaliset tulevat työnantajani olivat läsnä myös Dublinissa. Toinen vähän edustavammin kuin toinen:

Ei varmasti pöllömpi paikka työskennellä tuolla ylhäällä, Dublinin ydinkeskustassa.

...probably not!

Reissun jälkeen tosiaan palasin suoraan duuniin. Aika pitkä päivä kun herää neljältä Dublinista. Eikä päivä suinkaan päättynyt tähän. Päivä täynnä paliksia, duunin jälkeen himaan, nopeesti uudet rojut matkalaukkuun ja Lontooseen 3 päivän koulutukseen. Perjantaina oli vähän rakentavat ideat vähissä. Koulutuksethan ei tunnetusti ole kovin kevyttä kamaa sisällöltään, iltaohjelmista puhumattakaan, mutta olenpahan taas hieman parempi markkinoija, ja oluen juoja.

On lauantai(aamu) ja kirjoittelen blogia, krapulassa tietenkin. Hyvä alku viikonlopulle, joka piti ottaa rauhallisesti. Nykyään rauhallinen tarkoittaa kahta pientä krapulaa.

Lennän Suomeen lomailemaan keskiviikkona, joten nähdään siellä.