Tour de Écosse

Helou kaikki innokkaat lukijat (~3 kpl) !

Olutmaisterilla oli viikonloppuna ja alkuviikosta vierailijoita. Tynnyrioluita ja haggista oli saapunut maistelemaan ystäväpariskunta Suomesta, jotka toivat mukanaan Olutmaisterille naisen.

Nyt he ovat lähteneet, nainen jäi.

Teemana oli pyöriä ympäri Edinpurkkia, katsella maisemia ja nauttia paikallisia herkkuja. Perjantaina syötiin perushaggikset ja päälle muutama tynnyriolut, mutta jopa parisuhdetermeillä kuvaten, ilta oli lepsu.

Lauantaina tilanne korjattiin kun Olutmaisterikollega Roopertti vei meidät Itä-Edinpurkin viskiklubille maistelemaan Skotlannin ylpeyttä. Lasku 92 puntaa ja loppu on historiaa.

Aamulla lähdimme ystäväni Mäkysen kanssa hyvin suunnitellulle auton vuokrausreissulle. Lopuksi 4 tuntia myöhemmin alla oli ihan pätevä saksalainen turbodieseli. Vajaa 1000 kilsaa myöhemmin oltiin taas Edinburkissa maistelemassa friteerattua Mars-patukkaa.

Kerron nyt kuitenkin tiivistetysti kuvakollaasin saattelemana mitä tuohon 1000 kilsaan mahtui:

- 3 "sänky ja aamupala" yötä
- määrittelemätön määrä tynnyrioluita
- helvetisti ranskalaisia perunoita
- viskitislaamo
- Olutmaisterin eliniän ensimmäinen golfkierros historian huonoimmalla (ja varmaan halvimmalla) golfkentällä
- Vitusti vuoria ja lampaita, sekä pari hyljettä
- Vielä enemmän vettä, taivaalta
- 1000 kilometriä väärällä kaistalla Katin ja Pertin (GPS laitteemme opastajat) opastuksella
- Vain yksi läheltä piti tilanne, mikä todistaa, että alle megametrin matkoilla Olutmaisterin kyydissä väärällä kaistalla on ihan turvallista
- Pari Skotlannin radiolistahittiä (Skotlannin radion soittolistalla on noin 13 biisiä), onneksi hintansa väärtiksi osoittautunut "Skotlannin pillimusiikin helmet" pelasti tilanteen
- Viskiä
- Linnoja ja raunioita

Kaipa ne tärkeimmät jo tuossa tuli. Lisätietoja ja Skotlannin matka- ja musiikkivinkkejä saa painamalla tarinan lopussa olevaa "kommentit" nappia ja kysymällä.

Liitteenä helvetisti kuvia reissun varrelta erittäin epäkronologisessa järjestyksessä:

Olutmaisteri patsastelee

Kuva Mallaigin suurkaupungin pääkadulta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: "No meneehän niitä lauttoja vielä"...ei mennyt!

Kuva modernista kalastusveneestä auringonlaskun saattelemana.

Kuva laiturin toisen puolen "vappuveneistä"


Eileen linna. Aleksi the elokuvafriikki varmaan tunnistaakin jo mm. Highlander elokuvista. Tyylikäs kuva, vaikka itse sanonkin.

Loch Ness ja linnan rauniot. Varmaan Nessien tuhoja. Itse mörköä ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta nähty.

Monsterien puuttuessa, päätettiin pelata rundi golfia Invernessissä ja onneksemme huomasimme, että Olutmaisterihan on ihan monsteri golfkentällä.

Invernessin komia linna ja silta yövalaistuksessa.

Joku skottilainen draksterikuski oli vetäny viskihöyryissä nokkansa kyljelleen.

Kohtalaisen kuiva laituri Plocktonin suursatamakaupungissa.

Sama laituri 6 tuntia myöhemmin. Ilmiöhän tunnetaan nimeltä nousuvesi.


Turistit edellisen kuvan taustalla näkyvällä saarella, jonne siis pääsi vain laskuveden aikana.

Plocktonin kauniita maisemia.

Maisemia Isle of Skyeltä. Tuon kirkkaammaksi ei sää saarilla muuttunut.

Taliskerin tislaamoa etsiessä päädyimme helvetin pitkän kärrypolun päätteeksi oikeasti paikkaan nimeltä Talisker. Siellä oli kaksi taloa, joista toinen kuvassa. Tämä paikka ei ollut turistihitti.


Lopulta oikea tislaamokin löytyi.

Taliskerin viskivarasto. Oikealla tuoreempaa vuosikertaa, vasemmalla vähemmän tuoretta, mikä siis tässä tapauksessa on hyvä asia, niille jotka viskeistä eivät mitään ymmärrä.

Lisää laskuveden uhreja.

Maisemakuva

Matka päättyi Edinburghin linnaan, joista näkymät olivat varsin tyylikäät, linna oli mitä oli ja jälleen kerran saimme nauttia toimivasta Pisamanaaman ilmoitusjärjestelmästä. Puolet kaikesta nähtävän arvoisesta suljettiin 30 min ennen kuin itse linna, mikä tietenkin viime hetken turisteille ei ollut hyvä juttu. Pitääkin laittaa palautetta.

Nyt on siis Skotlantiakin nähty hieman. Täytyy sanoa, että erittäin hieno maa. Tiedän, tylsää turistikamaa, mutta mitä voi odottaa kun on naisia mukana.

Eli nämä eivät siis olleet niitä "hassuja juttuja" mitä viime kerralla lupasin. Ne odottavat vielä kirjoittajaansa tuolla kuva-arkistossa, joten pysykää kanavalla. Ai!

Dublin

Oi!
(=Skottilainen moniselitteinen äännähdys)


Kävin viime viikonloppuna Irlannin maalla pyörähtämässä. Testasin Ryanairin uuden reitin Edinpurkista Dubliniin, mutta satunnaisesti valitsemani viikonloppu sattui juuri samaan aikaan kun Irlanti-Skotlanti Rugbymatsi, Irlannissa, joten en päässyt nauttimaan halpayhtiön edullisuudesta. Ihmettelinkin vähän korkeita lentojen hintoja. Päädyin siis varaamaan halvimman yhdistelmän: myöhäisen perjantailennon ja aikaisen maanantaipaluun, suoraan duuniin.

Dublinhan ei ole mikään kaunis paikka, mutta sitäkin elävämpi. Toiminta keskittyy Temple Bar-nimiselle alueelle, jossa on paljon baareja, rafloja, jengiä ja turisteja.

Temple Bar sunnuntai-iltana

Joki jakaa kaupungin kahteen osaan, joista Pohjoinen on köyhää ja vaarallista, ja Etelä rikasta ja turvallista. Ranskalaisen ystäväni Thomasin kämppä oli pitkällä Pohjoisessa. Kuten kuvista näkyy, hyvin kaunista ja ystävällisen näköistä seutua.



Kahdesta alla olevasta kuvasta näkee myös eron eri alueiden ostoskatujen välillä.

Köyhät Pohjoisen pojat on rakentanut tuollaisen monipuolisen patsasrakennelman keskelle pääkatua. Löytää varmaan paremmin Guinness-huuruissa himaan kun suunnistaa tota kohti.

Etelän ostoskatu.

Irlantihan on ymmärtääkseni ollut varsin köyhä maa pitkään ja vasta viime aikoina alkanut rikastumaan kun suuret (amerikkalaiset) yritykset ovat tyrkänneet isot konttorinsa Dublinin nurkille. Tämä johtuu sijainnin lisäksi yhdestä Euroopan alhaisimmista yritysveroprosenteista. Taitaa olla jotain 12-13 prosentin luokkaa, kun Suomessa herra verottaja vie välistä 26%. Onhan siinä vissi ero maksaako voitosta veroa yhden rahan vai kaksi rahaa. Toisaalta taas lämmintä vettä tulee tasaisesti, tiet on kunnossa, busseissa on kaksi ovea ja vaikka hoitsut välillä kiukutteleekin, niin terveydenhuolto on kohdillaan.

Koska Dublinissa ja täällä saarilla yleensäkin tuuli aika kovaa viime viikon lopulla, oli Olutmaistereiden (kollegani lensi Englannista) lennot Dubliniin myöhässä. Saavuimme pelimestoille joskus 01 aikaan perjantaina, joten paineltiin Thomasin kämpille ja vaihdeltiin kuulumisia pikkutunneille.

Lauantaina tsiigailtiin rugbymatsi pubissa ja kierreltiin kaupungilla. Illalla mentiin johonkin helvetinmoiseen humppaluolaan Temble Barilla. Sunnuntaina sama kuvio toistui, paitsi ei katsottu rugbya ja humppaluola vaihtui loistavaan olutbaariin, jossa soitti paikallinen pillipiiparibändi. Nimi siitä, koska kaveri huiteli menemään sellaisella panhuilulla niin perkeleesti. Ihan hyvää rockkenrollia. Kun mainitsin loistavan olutbaarin, tarkoitin sitä. Mursulle terkkuja:

Mahtava paikka ja hienoja paikallisia oluita kolmessa kerroksessa. En tunnistanut rivistä kuin tuon viimeisen sidukan, jota en tilannut. Ravintolassa oli Olut-menu. Samanlaiseen törmäsin Belgialaisessa Olutravintolassa Lontoossa. Kyllä olut on hieno asia.

Pillipiiparin instrumentti jäi nyt kyllä pahasti tuon tolpan taakse.

Pari räpsyä turisteilusta ja mielenkiintoisista nähtävyyksistä:

Todellinen turistiansa. Käytiin nopeasti pyörähtämässä kurkkaamassa paikallista live-musiikkia. (ps. tämä ei ole yllä kuvattu loistava olutravintola)

Vanhoja ihmisiä puistossa

Vettä, joessa. En muista joen nimeä.

Vettä pimeällä


Lisää vettä pimeällä.

Kun nälkä yllättää, sano "Akrakebabra!" Irlannissa kebabbi oli parempaa kuin Briteissä. Onneksi pääsee Suomeen kohta vetää kunnon kerubia. Britithän ei tuosta Turkin kansalliseläimestä osaa sitten tehdä ruokaa lainkaan.

Koska oltiin Irlannissa, matka ei olisi ollut täydellinen, ellei oltaisi vierailtu Guinnessin panimolla. Tunnetusti hyvänä turistina Olutmaisteri luonnollisesti jätti tarkistamatta mihin aikaan panimovierailu loppuu. Se loppui 4 minuuttia ennen kuin saavuimme. Onneksi mukava, joskin hintahtava, hissipoika päästi meidät yläkerran Guinness-näköalabaariin, joka oikeastaan olikin ainoa asia mitä haluttiin nähdä. Pari räpsyä alla. Kiinnittäkää erityisesti huomiota Dublinin kauneuteen.

Miksiköhän tuo tolppa piti tuohon ottaa.

Molemmat potentiaaliset tulevat työnantajani olivat läsnä myös Dublinissa. Toinen vähän edustavammin kuin toinen:

Ei varmasti pöllömpi paikka työskennellä tuolla ylhäällä, Dublinin ydinkeskustassa.

...probably not!

Reissun jälkeen tosiaan palasin suoraan duuniin. Aika pitkä päivä kun herää neljältä Dublinista. Eikä päivä suinkaan päättynyt tähän. Päivä täynnä paliksia, duunin jälkeen himaan, nopeesti uudet rojut matkalaukkuun ja Lontooseen 3 päivän koulutukseen. Perjantaina oli vähän rakentavat ideat vähissä. Koulutuksethan ei tunnetusti ole kovin kevyttä kamaa sisällöltään, iltaohjelmista puhumattakaan, mutta olenpahan taas hieman parempi markkinoija, ja oluen juoja.

On lauantai(aamu) ja kirjoittelen blogia, krapulassa tietenkin. Hyvä alku viikonlopulle, joka piti ottaa rauhallisesti. Nykyään rauhallinen tarkoittaa kahta pientä krapulaa.

Lennän Suomeen lomailemaan keskiviikkona, joten nähdään siellä.

Kiinabileet

Heippa,

Pitääpäs oikein miettiä mitä tällä viikolla tapahtui. Eipä vissiin tainnu paljoa tapahtua. Lontoossa käväsin vaihteeksi ja perjantaina oli kolleegan läksiäiset Kiina-teemalla. Skotti näyttää olevan aika innostunut kaikennäköisistä teemabileistä, kun aina pitää olla jotain rääsyä päällä. Positiivista on, että jengi kyllä vetää sitten vermeet päälle ihan tosissaan. Lataan tohon perään pari kuvaa esimerkiksi.

Olutmaisterihan ei luonnollisesti moisiin hömpötyksiin lähde mukaan. No, todellisuudessa ei vaan kerinnyt hakemaan mitään rojua viikolla. Kaupat kun menevät kiinni kuudelta ja töitäkin pitäisi jossain välissä tehdä. Posh-seudulla (tuo "posh" kääntyy mun Eurotranslaattorin mukaan: elegantti, hieno, makea, uljas, pramea, loistava jne...) jossa asun, ei tuollaisia huuhaa-kauppoja ole tarjolla. Porvarit kun ilmeisesti käy vaan parturissa, elokuvissa, kebabilla ja kaljalla.

Illan ehdottomasti tyylikkäin ja omaperäisin asu on tuossa oikealla. Kaveri pukeutui rapukeksiksi :D Huomaa, että työskentelee innovaatiopuolella.

En olekaan pitkään aikaan avautunut mistään ja blogista on alkanut tulla tavallisen kevyttä iltapäivä-luettavaa. Tirskautanpa siis pienen kyyneleen tähän loppuun.

Puhelinverkko. Tästä suomalaisella riittää aina sanomista, ja aiheestakin. Se vaan on ihmeellistä, kun puhelimet on samat, palveluntarjoajat ja sisällöt parempia, niin ei vittu saada sitä verkkoa siihen kuntoon, että voisi baarista soittaa toiseen. Sen ymmärrän, jos pommisuojassa tai jopa metrossa ei puhelin kuulu. Se on Eurooppaa, mutta on se nyt vittu kun oot sopinu jonkun kanssa että nähdään baarissa ja sitten haluasit soittaa hänelle esimerkiksi vaihtuneesta kuppilasta tai aikataulusta, niin ei saa yhteyttä lainkaan. Jos odottelee puhelua tietyissä kuppiloissa, niin pitää pöytä valita sen mukaan, että luuri kuuluu. Hyvä Frikles!

Ulkona on ollut mukava ilma ja Olutmaisteri lähtee tästä kurkkimaan itselleen asuntoa seuraavaksi 6 kuukaudeksi. Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin yksilölle!

Kämpänviilennysbileet, työpaja ja Lontoo

Heihou!

Aloitan ehkä tyylikkäimmällä kuvalla, jonka olen ikinä ottanut! Todistanee, etten juurikaan ymmärrä valokuvauksesta.


Kuten otsikko jo kertoo, minulla on tänään paljon asiaa ja sitäkin enemmän kuvia. Meinasin kirjoittaa viikko sitten, mutta en jaksanut. Aloitetaan kuitenkin tilannekatsauksella.

Asutaan tässä nykyisessä kämpässä Frankoissin kanssa alivuokralla kun edellinen vuokralainen, joka myös on kyseisessä olutohjelmassa, lupasi pitää nimensä sopparissa, ettei tarvitsisi säätää ton välitystoimiston kanssa kun ottavat ihan hyviä siivuja joka välissä. Saattaa myös olla, että kyseinen välitystoimisto ei tiedä, että asustellaan täällä, eikä välttämättä omistajakaan. No, nyt päätettiin kertoa omistajalle, joka ei ollut moksiskaan. Oli vain ihmetellyt miksi joku ranskalainen vastaa aina puhelimeen kun hän soittaa :)

Sovittiin hänen kanssaan, että annetaan välittäjälle kenkää, tehdään suora soppari ja hommaan ite kämppikseni. No, hän päätti nyt kuitenkin muuttaa Espanjaan ja ymmärrettävästi haluaa, että hommat sujuu mutkitta, joten päätti pitää välittäjän ketjussa mukana. Hra. Välittäjä ilmoitti minulle puhelimessa, että nimen vaihtaminen sopimukseen maksaa 240 puntaa. Vaihdan asuntoa täysin periaatteesta. Tuo 240 on juuri siinä vittumaisella rajalla, että jaksaisiko nähdä hirveää vaivaa kämppää etsiessä ja muuttaessa, vai jäisikö tähän. Toisaalta voi olla mukavaa vaihtaa duunia ja asuntoa, niin melkein tuntuu kun vaihtaisi paikkaa (kuten kv-ohjelmassa kuuluisi tehdä). Nyt olen sitten surffaillut paikallisilla kämppäsivuilla ja vastaan on tullut mukavia loosseja, en vain ole vielä kerinnyt niihin soitella.

Neitokainen oli täällä kylässä toissaviikonloppuna. Lauantaina järjestettiin House Cooling Party, kun nyt kerran joudutaan lähtemään kämpästä, eikä koskaan järkätty House Warming Partyakaan (tupareita). Warming..lämmittää, Cooling...jäähdyttää...tajusitteko? No ei se mitään. Hyvät kekkerit. Lonkkua, Jallua ja Salmaria oli varattu vieraille. Sheriffiviina, eli yhden tähden jallu, osoittautui isoimmaksi hitiksi, ja onhan se kolan kanssa vallan mainio juoma. Ilmatkin oli kohdillaan viikonloppuna, joten tuli pitkästä aikaa kierreltyä vähän kaunista Edinbroota. Pari räpsyä:

Neiti ja linna

Jonkinlainen patsas

Olutmaisteri, kivi ja linna.

Neitokainen matkaoppaana. Tosin neitokaisen suuntavaiston tuntien voisin veikata, että ei ole mitään hajua mihin suuntaan tai kaupunginosaan hän kyseisessä räpsyssä osoittaa. Autan hieman. Pohjoiseen ja Edinburghin ydinkeskustaan.

Maisemaa.

Vaikka Olutmaisteri ei suuri viskin ystävä olekaan, täytyy välillä käydä sivistämässä makunystyröitä oman kategorian ulkopuolellakin.

Tämä on torni. En tiedä mikä ja miksi se on siinä.

Nyppylä kaupungin itälaidalla. On aika korkea. Yritin kerran juosta tuonne päälle ja noin minuutin jälkeen jouduin vaihtamaan kävelyyn. Reippaalla kävelyllä sai sykkeen pysymään 180:ssä. Kokeilkaapa tasaisella pitää kävellen syke tuolla tai edes päästä lähelle. Eli on siis jyrkkä!

Viime viikolla olin Olutmaisteriohjelman työpajassa, eli Workshopissa. Aiheena oli henkilökohtainen tehokkuus ja kommunikointi. Suoritettiin kaikennäköisiä töhöryhmäharjoitteita ja annettiin palautetta kyllästymiseen asti. Sen enempää aiheenseen menemättä, nyt olen varmasti taas hieman parempi ihminen. Paikka, jossa workshop pidettiin, oli sen sijaan sitäkin tyylikkäämpi, nimittäin Eton Collegen soutustadioni. Kyseisellä "radalla" järkätään 2012 Olympialaisten soutukilpailut. Pari räpsyä:

Workshopin tukikohta. Kyseinen TDI Audi on kevyin versio, jonka myyntimies voi valita. Vaihtoehtoina mm. paljon kalliimpia saksalaisia malleja. Verotus tosin vain vähän toista luokkaa ja tytöille tuntuu tuo ison auton pysäköinti olevan ongelma. Henkilökohtaisella kokemuksella voin sanoa tämän pitävän paikkansa. Itse täydellisenä taskupysäköijänä olisin tietenkin valinnut suurimman Mersun.

Tältä viivalta voitte ihailla maalikameran kuvaa 2012 Olympialaisten soutukisoissa.

On lääniä soutaa.

Maisemaa

Sitten hieman viimeaikaisempiin tapahtumiin, eli taakse jääneeseen viikonloppuun. Eton sijaitsee Lontoon kulmilla, joten oli luontevaan jäädä sinne viikonlopuksi riehumaan. Tosin riehumaan ei oikeastaan lainkaan kuvaa rauhallisen viikonlopun luonnetta. Workshopeissa kun olutbisneksessä tuntuu olevan tapana juoda olutta silloin tällöin, niin ei oikein maistunut enää viikonloppuna, muutamia satunnaisoluita lukuunottamatta.

Viikonloppu alkoi takaiskulla, kun Sergion Portugalilainen Lontoon-serkku päätti yhtäkkiä, ettei halua ulkopuolisia asuntoonsa viikonlopuksi kun ei itse ole paikalla. Kello oli tässä vaiheessa 19.30 perjantaina. Onneksi Olumaisterilla on yhteyksiä ja majoitus oli järkätty viidessä minuutissa. Vähän myöhäinen varoitus vaan.

Viikonloppu oli turisteilua täynnä. Olutmaisterille tämä tarkoittaa paikkoihin tutustumista museoiden ja muiden tylsien paskeiden sijaan. Kävelymatkaa kertyikin varmaan ihan mukavasti, mutta Lontoossa kyllä kävelemistä riittääkin, joten ei huolta. Lataan tähän perään vähintään Lonely Planetin tasoisen kuvakollaasin. Kuten kuvista näkyy ilmat oli kohdillaan ja celsiusasteita noin 15, eli kelpasi käppäillä menemään.

London Eye, eli Lontoon Silmä

Iso-Beni

Pyörä. Kai...Tarinassa lienee opetus.

Maisemaa Thamesin varrelta. Ja Thameshan on siis joki Lontoossa.

Mistä lähtien Colapulloissa on opetettu matematiikkaa?

Erittäin halpaa asumista erittäin kalliilla alueella. Mitä teet kun ei ole asuntoa. Aloita mielenilmaus ja voit pystyttää teltan vaikka Iso-Benin kylkeen. Pidä kuitenkin vaatteet päällä jos meinaat verrytellä pihalla aamutuimaan, tai joudut selvittämään välejä koppalakkien kanssa, kuten kuvasta näkyy.

Kuvassa samainen aukio kuin edellisessä, mutta täynnä Uusi-Seelantilaisia. Lauantaina oli joku perkeleen Uusi-Seelanti-päivä ja pojat ovat kehittäneet tradition, että käydään erään metrolinjan pysäkit läpi ja vetäistään puolikkaan mukilliset naamaan jokaisella. Metrolinjat ovat "hieman" pitempiä kuin Helsingissä.


...Ja lopputuloshan näyttää juurikin tältä. Kaveri päätti käydä laittamassa lipun roikkumaan tolppaan.

Lisää maisemaa. Taustalla Lontoon tunnusmerkki, jonka nimesin London Dildoksi

Kukas se siinä toljottaa. No Frankoissihan sen. Voisiko kaveri olla enää enemmän ranskalaisen näköinen. Oli kuulemma menossa johonkin naamiaisiin, mutta epäilen vahvasti, että seilorin hattu on vakiovarusteena vaatekaapissa.


Olutmaisteri ja Iso-Beni Lontoon Silmästä otettuna


Thames-puro

Kiinalaiset viettivät uutta vuottaan, joten kaikennäköistä typerää oli meneillään.

...Kuten Fortune Cookiet. Vittuako sitä itsestään selvyyksiä tallettamaan kekseihin. Tottakai tulen tekemään hienoja asioita elämässäni.

Kaunista puistomaisemaa keskellä Lontoota.

Buckinghamin palatsi

Pojat jorailee Hyde Parkissa.


Vettä Hyde Parkissa.


Ihmisiä ja kuppila veden äärellä.

Palataas vielä hetkeksi Pohjoisen kylmään ja kosteaan Edinburghiin. En olekaan tainnut vielä mainita kaupungin joukkoliikenteen mainiosta toimivuudesta. Alla oleva kuva kertoo selvästi, että pojat ovat ymmärtäneet joukkoliikenteen tehokkuuskäsitteet väärin. Tehokkutta ei suinkaan mitata bussien, vaan sen sijaan matkustajien määrällä. Kaikki bussit kuvassa ovat nro. 22. Juurikin kyseinen linja, jolla painelen duuniin joka aamu. Parhaillaan olen nähnyt 4 autoa peräjälkeen, mutta silloin ei valitettavasti ollut kameraa mukana.


Tähän loppukevennykseksi voisin heittää räpsyn, jonka suurennettuanne, näette ehkä huvittavimman kuppilan nimen ikinä.


Munaa sisään vaan ja railakasta viikkoa itse kullekin yksilölle tasapuolisesti!