Niin paljon juttuja, että en oikein tiedä miten tän tiivistäis

Hei vaan rakkaat lukijat!

Suureksi yllätykseksenne, olen täällä taas. Viisi päivää edellisestä kirjoituksesta. Täytyy olla Olutmaisteriblogin ennätys. Taotaan silloin kun rauta on kuumaa. Itseasiassa, pyydänkin jo etukäteen anteeksi, koska tämä kirjoitus kuvineen on varmasti Olutmaisterin kirjurinuran pisin ja sen kirjoittamiseen sekä kuvien kanssa säätämiseen kului vähintään kaksi tuntia. Toivottavasti jaksatte lukea.

Aloitetaan, vastoin perinteitä, talousasioilla. Luin tuossa paikallista pritannian lehteä yksi päivä koneessa ja kahden ensimmäisen sivun aikana mainittiin seuraavat positiiviset markkinoita kuvaavat uutiset:
- Asuntomyynti on pudonnut 40% viime vuodesta
- Asuntojen keskihinta on laskenut 22 kilopuntaa (punta on nykyään niin halpa, että ei sitä kiloa pienemmissä mittayksiköissä kannata käyttääkään)
- Inflaatio on 4% ja asuntovelkojen korot sen mukaiset (pari pinnaa siis tohon päälle)
- Viikottainen supermarketin hyödykekori on kallistunut 23 puntaa

Tämä siis tarkoittaa, että asuntolainasi lyhennyserät ovat kasvaneet, mutta lyhennysaika ei. Samaan aikaan asuntosi myyminen on käynyt vaikeammaksi, eikä se edes kannata, koska sen arvo on laskenut niin paljon. Kaiken kukkuraksi, sinulta palaa ruokaan 1200 egeä enemmän vuodessa, mutta et saa sillä yhtäkään ylimääräistä makkaraa. Niille, jotka eivät taloudesta tai asunnoista tajua mitään, selvennän hieman: Olet kusessa!

Lehden talouskriisin kruunasi talousasioihin täysin liittymätön otsikko:
- "Brittituristien pidätykset ovat kasvaneet 15% viime vuodesta, eniten Espanjanssa". Voisinpa vielä veikata, että 14 yksikköä noista Ibizalla.

Se on muuten hassu juttu miksi nää pisamanaamat painaa tonne Ibizan saarelle. Voisin lyödä Olutkorillisen vetoa (näin mitättömiin vetoihin ei kyllä mahtijuomaa pitäisi sotkea), että joka toinen Britti käy tuolla saarella vuosittain. Toimistoltakin tiedän varmasti yli 20 tyyppiä, jotka ovat hiljattain käyneet ruskistamassa pisamansa, tai punoittamassa, niin kuin tyypillisellä brittituristilla on tapana.

Se taloudesta ja mediasta. Palataan hieman maallisempiin asioihin.

Sähkömies, pimpotteli ovikelloa tossa yksi päivä kun työskentelin kotoa. Tiesin, että hän oli sähkömies kolmesta syystä. Hänellä oli haalari, hän sanoi olevansa sähkömies ja hänen rinnassaan sekä id-kortissa luki: "sähkömies". Sen tarkemmin kaverin juttuihin keskittymättä pyysin hänet sisään ja näytin missä mittarit ovat. Kovasti ihmettelin kaverin puheliaisuutta ja hänen kysymystensä määrää. Lopuksi kun ruvettiin tulemaan vaiheeseen: "Kuka on kyseinen sähköntoimittaja", tajusin, että olin päästänyt sisään Sähkömyyntimiehen.

Loppu hyvin kaikki hyvin, sain halvemman diilin ja koska olen maksanut sähköstä liikaa, saan vielä massia takaisin vanhalta toimittajalta ennen lähtöäni. Muuten he olisivat varmaankin lähettäneet jonkun vitun shekin Suomeen, kun luonnollisesti lähtöni jälkeen minulla ei tiliä täällä enää ole. Ainakaan sen jälkeen kun tajusin, että herra Lloydsin paskapankki veloittaa 15 egeä per päivä kun ylittää tilin. Olutmaisterihan on tunnetusti hyvä rahan kanssa, joten voin sanoa, että olen varmasti koko kyrpäherran putiikin kannattavin asiakas.

Mikä vittu siinä muuten on ulkomailla, kun veloitetaan puoli omaisuutta kun vähän käy tili debetin puolella? Vaikka Sammollakaan ei kovin hyvin mene, niin yksi asia heillä on helvetin hyvin; tilinylityksestä veloitetaan 10 euroa yhteensä, ja katsellaan kahden viikon päästä uudestaan. Muutamien satojen luottokorttiylityksiin kyseinen pankki ei edes jaksa puuttua. Kai suomalainen on niin luotettava epeli, tai pankit sitten niin tyhmiä. Onneksi pääsen vittuun täältä kohta. Rupee syömään nää apinoiden pelleilyt.

Pelleilyistä puheenollen. Joku brittiläinen sähköfirma laittoi mulle kirjeen, että vuosittainen mittarilukema tarkastetaan kahden viikon kuluttua. No olin jo tässä vaiheessa vaihtanut sähkötoimittajaa, ja koska uusi sähkömyyntimieheni oli lukemat jo tarkistanut, päätin kohteliaasti unohtaa koko kirjeen, huolimatta "Jos aika ei sovi sinulle, otathan yhteyttä"-maininnasta.

Pari viikkoa myöhemmin omistaja mailasi, että oli uudelleensopinut mittarilukijan käynnin parin päivän päähän, ja koska mittarimies työskentelee vain kahdeksasta neljään, pitää jonkun olla päästämässä hänet sisään. Niinpä hän oli nakittanut äitinsä, jolla ei siis myöskään ole avainta meidän loossiin, täpittämään autossa tossa rapun edessä kunnes mittarimies saapuu. Mittarimiehen ilmoittama aikaväli oli tarkka 08-13, joten omistajan äidin puolesta toivon, että mittarimies saapui lähempänä tuota 08.

Siis vittu mikä systeemi!!! Oi että! Millä vitulla noi kanslian apinat luulee, että jengi voi yhtäkkiä ottaa melkein päivän pois duunista, että joku talipää voi tulla lukemaan neljä numeroa mittarista. Ei kaikki voi myydä olutta himasta. Voi jeesus sanoo Olutmaisteri! Onneksi sivistyneissä ja kehittyneissä maissa tämä voidaan hoitaa asukkaan toimesta kirjeitse, netin kautta, tekstaamalla, soittamalla tai vaikka vaihtoehtoisesti, brittiasukkaiden mieliksi, odottamalla kotona mittarimiestä.

No nyt on siis sopparit vaihdettu, mittarit luettu ja vuokrasoppari irtisanottu. Festivaalitkin loppui vihdoin. Maksa saa levätä. Itseasiassa eilen, perjantaina, en juurikaan poistunut kämpästä. Myin ensin olutta kotoa ja sitten vietin kalsari-iltaa kotona, yksin. Ilman paria ohraherkkua ei Olutmaisterikaan sentään voinut olla, joten lähikiskalta pari maukasta Deuchars-merkkistä Ale-olutta ja pussi kattilasipsejä. Selvennykseksi kerrottakoon, että Edinburkissa pantu Deuchars (lausutaan englanniksi Dykrs ja suomeksi Dukkarsssi) on ehdoton Olutmaisterin Ale-kategorian suosikkimerkki. Kattilasipsit (kirjaimellinen käännös) ovat vähän kartanon raksujen tapaisia, mutta parempia ja lähes rasvattomia...NOT!

Otin loppuspurtin festareiden viimeisenä viikonloppuna ja näin lukuisia hyviä standup-esityksiä. Saksalaisystäväni Martin saapui Edinbroon kyläilemään viimeisenä viikonloppuna. Jouduin lähtemään töistä jo kolmelta, jotta kerittäisiin varmasti vetää tuhannen naamat illan aikana.

Pojat shoussa. Joku psykopaatin näköinen pisamanaama päätti osallistua myös.

Kuusi tuntia myöhemmin kuumilla piirailla. Ainoa paikka jonka tiedän tarjoavan ruokaa 5am asti. Mahtavia lihapiiraita.

Tehtävä onnistui ja kankkunen tuli. Lauantai olikin sitten paljon rauhallisempi. Jouduttiin kuitenkin traditioiden mukaan lopettamaan ilta kalaperunaravintolaan, ja luonnollisesti kansallisherkkuun, friteerattuun Mars-patukkaan.

Kyseinen kalaperunaravintolahan ei ainoastaan ole kuuluisa kyseisen herkun tarjoamisesta, vaan on myös kunnostautunut muilla pikaruoka-aloilla, kuten kuvan julisteesta näkee:


Olutmaisterin lontoo ei taivu tarpeeksi, jotta pystyisi sanomaan, onko tuo palkinto ennätyksen yrittämisestä (attempt) vai rikkomisesta. Tulostakaan plakaatissa ei kerrota. Selim on kuitenkin varmasti yrittänyt parhaansa ja käärinyt ihan vitusti fränkkejä...hih, ei helvetti!

Sunnuntaina oli tarjolla harvinaista herkkua; lämpöä ja aurinkoa, joten päätettiin kavuta kaupungin laidalla olevalle Arthurs Seat-mäelle. Olen aikaisemminkin laittanut kuvia kyseiseltä kukkulalta, mutta tällä kertaa tavoitteena oli valloittaa mäistä se korkeampi, kaikki huikeat 250 metriä. Tyylikäät maisemat ja hyvä keli. Kertokoon kuvat puolestaan:

Olutmaisterilla on aina ollut fetissi korkeisiin paikkoihin. Tyylikäs kuva, vaikka itse sanonkin.

Skotlannissahan ei aurinko paista kovin usein. Itseasiassa, sinistä taivastakaan ei kovin usein näy, ja silloinkin kun sitä näkyy, joku pisamanaama-apina päättää polttaa talonsa, ja pilata Olutmaisterin näkymät itä-siiven ikkunasta.


Uteliaana, sen sijaan, että olisin hermostunut asiasta, saati soittanut mihinkään, päätin odottaa kuuluuko pillejä ja sitten mennä katsomaan. Kuului. Menin katsomaan.


En ihan tarkkaan päässyt kärryille, mitä siellä poltettiin, mutta savu hävisi hetkessä ennen kuin palokunta ehti paikalle. Varmaankin vain paikallinen kalaperunaravintola tuuletti takaovesta. Kuten kuvasta näkyy, sininen taivaskin kerkesi jo mennä, joten se siitä.

Pari kuvaa festareilta:

Yksi esityspaikoista. Ylösalainen sininen lehmä...älkää kysykö miksi, koska en tiedä vastausta.

Lauantaiparaati pääkadulla. Pillinsoittoa ja muita esityksiä.

Toisenlainen esiintymispaikka. Skeittiramppi ja tekobiitsi.

Kiireinen, turisteja täynnä oleva Royal Mile vanhassa kaupungissa.

Jotkut saattavat muistaa aiemmista kirjoituksista, että viimeksi kun vierailin Edinburgkin linnassa, missasin puolet paikoista järjettömien kiinnimenoaikojen takia. Annoin Olutmaisterimaista (=hyvin asiallisesti vittuilevaa) palautetta ja sain uudet liput. Käytiin Martinin kanssa lauantaina siis linnassa ja näin vihdoin asemuseon, joka museoksi olikin hyvin kiinnostava. Muutenhan Olutmaisteria ei museot voisi vähempää kiinnostaa, mutta väkivalta on aina viehättävää ja sitä nää maailmanvalloittajat on historiassa nähnyt. Museossa oli myös oikea miekkailuesitys, joissa kaverit hakkasivat toisiaan ihan tosissaan keskiaikaisilla vermeillä.

Näkymää linnasta.

Laitan tähän loppuun pari hulppeaa kuvasarjaa:

Ensimmäinen on hyvä esimerkki kun Skotti "korjaa" tietä. Kuvasta ei täysin välity, että tie lainehtii vedestä, kun Skotti päräytti poralla vesiputkeen. Huomioitavaa oli, että vettä pulppusi ihan vitusti, mutta yhtään työntekijää ei näkynyt lähimaillakaan.

Seuraavana päivänä vahinko oli "korjattu" hyvin paljon vuotavalla viritelmällä. Jollain on nyt varmaan vähän alhaisempi vedenpaine.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka Manchesterilaista lentokentän taksitolppaa ylläpitää kaksi ihmistä (liiveissä). Yksi per auto, näemmä. Ei ihme, että Brittien työttömyysluvut ovat alhaiset.


Viimeinen kuvasarja on budjettihotellista, jossa yövyin ennen lomaa Lontoossa. Mitä voi odottaa kun maksaa £32 yöstä aamupalalla Lontoon keskustassa.

Kuvat järjestyksessä:
- Komea näkymä takapihalta
- Kapea käytävä, juuri ja juuri riittävä Olutmaisterin hartioille
- 12" laajakuvaflätti
- Hyvin varusteltu vessa: suihkussa smegmaa ja tyhjä hajustin, jota ei tarvittu, koska valkaisuaine haisi niin paljon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Olutmaisteri kuittaa.

Festareita ja valheita

Heips!

Heti alkuun voin todeta nuoruuteni yläasteella perustuvan täydelliseen huijaukseen. Harjoittelin Lontoon kieltä nimittäin kirjakieltä puhuvan ja oopperaa laulavan Hra. Tuunaisen johdolla yläasteella Masalassa, jossa muuten on toistuvasti Suomen paskiten kirjoituksissa pärjännyt lukio. Vaihdoin kylää yläasteen jälkeen.

Takaisin englannin opettajaani; koska (ooppera)laulaminen sattui olemaan lähellä herran sydäntä, laulettiin tunneillakin kaikki värssyt englannin kirjasta läpi. Yksi suosituimpia lurituksiahan on "London Bridge is falling down", jonka sanat kaikki varmaan osaavat. Noista ajoista asti olen kuvitellut, että se kiva silta torneineen siellä Lontoossa olisi tämä kyseinen silta, joka laulussa romahtaa. Kts. kuva alta:


Tämä kyseinen silta ei siis ole London Bridge vaan minua on kylmästi kusetettu pienen ikäni. Kenties, jos olisi yrittänyt olla sivistynyt nuori ja lukenut esimerkiksi kirjan, olisi voinut välttyä tältäkin nöyryytykseltä.

Kyseessä on siis London Bridgestä seuraava, osuvasti nimetty joen ylityspaikka, Tower Bridge. London Bridge on tosiaankin silta, jonka romahtaminen ei kiinnostaisi ketään ja siksipä laulussa varmaan sanotaankin, että "...rakennetaan se uudestaan kullasta ja hopeasta.". Alla OIKEA London Bridge!

Romahtamista odotellessa. Tämä kuva on lainattu Googelista (lähde).

Nyt kun pahimmat nuoruuden valheet on paljastettu, voin mennä alkuperäiseen syyhyn, miksi ylipäätään olin Lontoossa. Sain duunista "hospitality-liput" V-Festareille viikonlopuksi. Vähemmän myynnin mystisessä maailmassa aikaa viettäneille tiedoksi, että hospitalitylipulla tarkoitetaan pilettiä, jolla on tarkoitus viihdyttää asiakkaita, viemällä heidät juurikin kyseiseen tapahtumaan. Olutmaisteri vei paikalle luonnollisesti tyttöystävänsä, mutta osallistui kyllä muiden tuomien asiakkaiden viihdyttämiseen.

Festivaalin artistit olivat lähinnä isoja Brittiläisiä, jotka kaikki kuulostavat aika samalta. Viikonlopun ehdotonta kermaa oli Prodigy, joka huolimatta 10 vuotta kestäneestä levyttömyydestä, oli lavalla mahtava. Sen tyylinen humppa oikeilla valoilla ja vitun tiukalla bassolla vaan toimii livenä.

Otin siis viikonlopun ympärille pari päivää lomaa ja vein neitokaisen Lontoon ostoskaduille, joilta ei sitten kuitenkaan "löytynyt mitään"...tyypillistä. Itsetietoinen Olutmaisteri asteli ensimmäisestä kenkäkaupasta ulos komeiden uusien kalossien kanssa. Helppoa, kun sen osaa...vielä kun olisi rahaa. Ehkä siksi ollaankin niin hyvä pari, kun Naisella on rahaa ja mies osaa käyttää sitä.

Liput oli jotkut VIP-sydeemit viikonlopun telttailulla. Odotin jotain suurta, koska hintaa lapuille oli tullut firmalle noin 400 puntaa. Tämä oli näky "VIP-telttailualueella":


Tosi VIP. Aika paljon oli tärkeillä henkilöillä telttoja. Ainoa ero oli, että vessat oli posliinia. Toisaalta nekin olivat täynnä paskaa ja ilman paperia, joten ei ollut suurta merkitystä, mistä ne olivat tehty. Suihkutkin löytyi, jos oli aikaa jonottaa 2 tuntia aamutuimaan. Noh, eihän tällainen sissiteltassa 150 yötä viettänyt reservin upseeri voisi vähempää moisesta välittää. Kustantajan tuotteita naamaan ja teltta pydeen...


...ja pian olikin varsin kotoisat oltavat.


Nainen ei ollut täysin vakuuttunut telttailun mielekkyydestä, varsinkaan kun edellinen yö oltiin vietetty mukavassa viiden tähden Hiltonissa Lontoon keskustassa. Neitokainen kuitenkin selvisi kahden sateisen yön läpi ilman suurempia perusnaisellisuuteen kuulumattomia draamoja.

Pari kuvaa festaritunnelmasta:

Aurinko laskee festarikansan ylle.

The Prodigy.

Joku turha Brittiartisti.

Ei tuo pisamanaamakaan ihan turha veijari ole. Varsin hyvä idea laittaa tuollainen pressu festareiden avainalueille, etenkin kun tietää, että sataa varmasti...ja satoihan se, mutta onneksi vain öisin. Toisaalta, näitähän on voinut olla festareilla vaikka 10 vuotta, koska sen verran on Olutmaisterin viimeisestä festarivisiitistä.

Toiset asiat ei taas britiltä onnistunut niin hyvin, mutta täällähän jonottaminen on ihan normaalia. Tässä siis vessajono.

Eipä noista festareista sen enempää ole kerrottavaa. Ei tappeluita, ei hassuja kommelluksia, alkoholiakin vastuullisesti, minä siis, ei suinkaan britti. Parin päivän telttailun jälkeen suihku maistui ihan mukavalta.

Pari räpsyä Iso-Britannian pääkaupungista...Lontoosta siis:

Torilla oli Hai.

Tunnetusti vaisu kalan ystävä Olutmaisteri bongattiinkin pian Olutosastolta (ei tosin kyseisessä kuvassa).

Toivottavasti herra Guyn sairaalassa on kardio-osasto, niin on Mäkkäristä lyhyt matka suonenavaukseen.

Mitä vittua!??! Paul Smithin uusinta muotia.

Joku pokeriturnaus järjestettiin Leicester Squarella, mutta Olutmaisteri päätti pidättäytyä yhdessä paheessa kerrallaan.

TOWER BRIDGE sattui juuri aukeamaan kun joku porvari painoi puroa pitkin ylipitkällä ja korkealla purjehdusjahdillaan.

Nainen puistossa.

Nainen kellolla.

Lontoon silmä, missä Nainen?

Ritari Ässän katu. Hassua.

Tuli tässä näitä kuvia jo sen verran ladattua tähän, etten viitsi enempää tällä kertaa mouhottaa. Ketä muutenkaan kiinnostaa turistikuvat Amsterdamin ulkopuolelta?? Jäi reissulta pari hassua kuvaakin, mutta jätetään ne ensi kertaan. Jos vaikka yrittäis kirjoittaa vähän useammin kuin 3 viikon välein.

-Olutmaisteri

Siideri jäillä, kiitos

Huomenta!

...tai oikeastaan päivää, kun kerran kellokin on jo yli puolen päivän.

Jeesus mikä kankkunen. Ensimmäistä kertaa Olutmaisteriuran historiassa herra itse joutuu ottamaan tasoittavan heti tähän alkuun. Mikäs sen parempaa aamupalaksi kuin kylmä Bulmers Pear tuhannella jäällä. Tiedän, onhan toi vähän kämp, etenkin jos päärynäsidukkakokemukset on Golden Käppiä tai Kopparbäriä. Tällä juomalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä näiden suomalais-ruotsalaisten paskeiden kanssa. Täydellinen raikastus mukissa, ilman paskaa päärynäesanssimakua. Tuon muutaman maistiaisen kun tulen kotiin, niin voidaan kaikki yhdessä todeta, että hyvää sidukkaakin on olemassa.

Jos ette vielä ole huomanneet, nämä Olutmaisterin lööpit tuntuvat toistavan itseään. Tämä johtunee varmaan siitä, että kirjoitan näitä tarinoita yleensä aamutuimaan lauantaina tai sunnuntaina, luonnollisessa tilassani, eli krapulassa. Onneksi pääsee Suomeen puhdistautumaan 6 viikon päästä ja krapula tulee vain kerran viikossa.

Niin, en enää kohmelopäissäni muista, kerroinko tästä aiemmin, mutta kerron kuitenkin nyt kun ei mulla mitään uuttakaan kirjoitettavaa ole. Eli Suomeen tulo on varmistunut, mikä tarkoittaa sitä, että Olutmaisterista tulee jonkinnäköinen projektipäällikkö seuraavaksi 6kk. Duunit kuulostaa mielenkiintoisilta, mutta reissun päätarkoitus on kuitenkin puhdistautuminen. Edinburkki on jättänyt Olutmaisterin vyötärölinjaan muutaman ylimääräisen kilon ja maksa on huutanut leipää jo kuukausia. Suomessahan ei onneksi ryypätä ollenkaan, niin puhdistautumisen luulisi olevan lasten leikkiä, vaikka en lapsista pidäkään. Mitäs vittu sitä muutakaan keskellä paskaa lumetonta Helsingin talvea tekisi.

Edinburkissa on festivaalit menossa ja taisinkin niistä jo mainita jossain kirjoituksessa. Taitaa tuo alkoholi tehdä tehtävänsä kun ei enää muista mitä lööppejä on viikko pari sitten kirjoitellut. No, kuitenkin, kyseessä on siis festivaalirypäs, joista Olutmaisteria kiinnostavin on massiivinen komediafestari. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki itseään arvostavat koomikot kerääntyvät Edinburiin ja vetävät saman shoun joka päivä samaan aikaan. Paikalle on myös raahautunut jengiä ulkomailta. Suomalaisia koomikkojakin on listoilla tullut vastaan ja ajattelinkin käydä katsomassa miten Ismo Leikolan vitsit kääntyy lontooksi. En pidä kaverista suomeksikaan, niin ei siis ole mitään hävittävää.

Jotta saatte asiat perspektiiviin, niin annan muutaman festivaalifaktan:
-Edinbrohon odotetaan 875 tuhatta vierailevaa turistia, eli raffisti kolme kertaa asukasluku
-...festivaaleilla esiteteään 31320 performanssia
-...mikä tarkoittaa yhteensä 2088 shouta
-...joihin myydään 1.7 miljoonaa lippua
-...katsomaan 18792 esiintyjää lavalla
-...247 esityspaikassa
-...32% esityksistä on komediaa
-...ja festarit tuo 75 miljoonaa puntaa kaupungille

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Olumaisterilla on velvollisuus, ja oikeus, olla täysin päissään joka viikonloppu ja välillä vähän viikollakin, lukuisissa kaupunkiin rakennetuissa kaljateltoissa. Jos Olutmaisterilla olisi lainkaan itseään kunnioittavia turistiystäviä, he olisivat nyt Olutmaisterin seurana nautiskelemassa aamusidukkaa jäillä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Noh, tämähän on vuosittainen tapahtuma, joten takaisin pääsee aina, jos on pitkänäköisyyttä, tai rahaa. Viime vuonna päädyttiin naisen kanssa viikonlopuksi yliopistomajoitukseen 30 minuutin bussimatkan päähän keskustasta, kahteen eri single huoneeseen 170 euron viikonloppuhintaan. Ei siksi, ettei ollut rahaa, vaan siksi, että mitään muuta ei kahden viikon varoitusajalla saanut. Eli jos Edinburkkiin halajaa elokuussa, ota kiikarit ja katso kauas jo keväällä.

Ihan muihin juttuihin: Muistan jo jenkeissä ihmetelleeni paikallisen pysäköinninvalvojan metodeja pistää parkkilappuja huomioimattovat amerikkalaiset kuriin. Nähtävästi samaa ideologiaa käyttää myös brittiläinen pysäköinnin valvoja:

Voin sanoa, että jos tollanen härpäke löytyisi omasta autosta aamulla kun pitäisi duuniin lähteä, ei pysäköintiviraston palautetäti olisi koskaan enää ennallaan. Onneksi näitä näkee vain Simpsoneissa ja kehitysmaissa.

Onko tässä kenties joku trendi??

Tämä oli siis se supermarketin kärrynvarastamisenestolaite, joka aktivoituu kun kävelet tarpeeksi kauas marketista. Tämä on mielestäni hieno idea, edellinen ei ole.

Mulla ei oikeastaan ollut mitään sen kummempaa sanottavaa tänään. Ajattelin vaan kirjoittaa, kun tuhannet lukijat ovat pitkin viikkoa kyselleet uusia tarinoita. Kyllä, Olutmaisterillakin on muutamia ystäviä, jotka osaavat lukea, mutta suurimman osan blogivieroitukset voi kuitenkin tyydyttää kuvilla. Siksi yritän laittaa niitä blogille mahdollisimman paljon. Jätän teidän tänä pilvisenä (yllävitutus) sunnuntaiaamuna pohtimaan seuraavaa liikennejärjestelyä:


Jep, britti on rakentanut ulkonevan bussipysäkin. Bussi siis pysähtyy tielle, ulkonevan pysäkin kohdalle ja näin bloggaa koko liikenteen ajaksi, joka apinoilta kestää tulla ja mennä siitä ainoasta ovesta, jonka pisamanaama on bussiin rakentanut. Bussi EI siis suinkaan pysähdy ennen pysäkkiä olevalle sisennykselle, mikä olisi loogista. Tämä ei ole mikään yksittäistapaus, vaan kyseisiä keksintöjä löytyy ympäri Ediä.

Tämä julkisliikenne on kyllä hassu aihe täällä. Pidempään blogia seuranneet ovatkin varmaan jo huomanneet, että asiasta voi kertoa hassuja juttuja joka viikko, vielä vuoden Edissä asumisenkin jälkeen.

Voisiko joku kymmenistä tuhansista lukijoista valaista sivistymätöntä Olutmaisteria; Miksi bussipysäkki on ulospäin? Jätän teidät tämän kysymyksen pariin, johon itse en ole vielä keksinyt yhtäkään järkevää vastausta.

Yli ja ulos,

-Olutmaisteri