Kuvapläjäys

Helou,

Toisin kuin aiemmin plokilla lupailin, laitan sittenkin räpsyjä tylsien paikkojen ja maisemakuvien lisäksi myös tylsistä ihmisistä, ja etenkin itsestäni. Luvassa onkin siis iso kuvapläjäys!

Aluksi kuitenkin nopea kertaus taakse jääneestä viikosta. Maanantaina oli edessä iso pino edellisviikon koulutuksen aikana kertyneitä hommia. Niistä selvittyäni suuntasin tiistaina Lontoon lähikulmille opiskelemaan kolmeksi päiväksi miksi ihmiset ostavat olutta, miksi he suosivat tiettyjä merkkejä ja miten saamme heidät suosimaan meidän tuotteita mainonnan avulla. Lisäksi saimme läjän työkaluja helpottamaan mainostoimiston mainosvedosten haukkumista. Erittäin hyvä ja hyödyllinen kurssi Olutmaisterin tutkintoon. Hotellikin oli oikein mukava:



Kurssi oli kansainvälinen ja ryhmä käytännön harjoitusten suuren määrän takia varsin pieni. Valtaosa jengistä oli Itä-Euroopasta. Henkilökohtainen suosikkini oli Alexei Kazakstanista (miten lie kirjoitetaan), joka sanoi noin kolme sanaa koko kurssin aikana, siperiaksi murtaen tietenkin.

Kurssi ja vetäjä Mike (edessä vasemmalla)

Perjantaina tavattiin duunitiimin kanssa kaikki mainos- yms. toimistot keiden kanssa näitä olutmerkkejä sitten kuluttajille tuputellaan. Jäin viikonlopuksi Lontooseen ja perjantaina kävin ystäväni Lauran kanssa kupposilla. Söin kalaperunat.

Kalaperunat ja tynnyriolutta

Sulateltuani kalaperunat parilla mukillisella laatuolutta, suuntasin junalla kohti kollegani kämppää Readingissä. Junamatka kuitenkin tyssäsi toiseksi viimeiselle asemalle pääteasemalla tapahtuneen pommiuhan vuoksi. Kuulemma arkipäivää Lontoossa. En ihan päässyt kärryille oliko pommit arkipäivää vai hälytykset. Kuitenkin venailin sitten siinä, että kollegani Sophia tulisi noutamaan meikän sieltä asemalta kun jo alusta asti näytti siltä, että junayhtiön bussikuljetus ei ihan heti Twyford nimiseen kylään löytäisi. Paikkaa ei myöskään löytynyt Sophian GPStä. Perjantai-ilta menikin aika pitkälle siinä odotellessa ja sääliessä paikallisia, jotka olivat erittäin kosteaan ja viileään iltaan varustautuneet jopa pitkähihaisin paidoin.

Lauantaina käytiin pyörähtämässä pikkukylässä nimeltä Windsor, jossa itse kuningatar asustelee massiivisessa linnassaan. Hän ei ollut kotona. Liput olisivat maksaneet joku tonnin, eikä kyllä muutenkaan kiinnostanut, joten tyydyin näyttämään tyhmältä linnan kyltin vieressä.

Massiivinen linna

Windsor oli oikein mukava pikkukylä kivoineen pikkukauppoineen ja kujineen. Optimaalinen parisuhdekahvittelukylä.

Optimaalinen parisuhdekahvittelukuja

Jo aikaisemminkin plogilta tuttu Thames puro...

...ja sama toiselta puolelta siltaa.

Windor-turisteilun jälkeen palattiin kämpille, vedettiin lärvit ja suunnattiin Readingiin (ei lausuta kuten lukemista tarkoittava verbi). Mukana oli kollegani Sophia (kuvassa alarivin toinen vasemmalta), hänen kämppiksensä ja heidän kavereitaan.


Ilta oli suksee ja aamulla kuivasi suuta. Kollegani kämppä tosin oli niin kylmä, että suun kuivuminen oli reissun pienin ongelma. Sen sijaan kylmässä kylppärissä suihkiminen seisten jäisessä ammeessa ei ole herkkua, etenkään krapulassa. Ja suihkimista se nimenomaan olikin. Britti kun on keksinyt helvetin hienon "Power Shower"-nimisen elektronisen suihkulaitteen (kuvassa).

"Voima-suihku"

Ja minä kun luulin osaavani lontoota, mutta ilmeisesti näin ei ole. Sana "power" ei nimittäin ainakaan tässä yhteydessä viittaa voimaan millään lailla. Tämä on varmaan niitä brändikurssilla opetettuja juttuja, joilla kuluttajat saadaan ostamaan tiettyjä tuotteita. Toinen epäilystä herättävä seikka on härvelin elektronisuus. Sähköoppia sivuaineena lukeneena, Olutmaisteri tietää vallan hyvin, että sähkö on sinistä, sattuu koskettaessa, eikä sovi hyvin yhteen veden kanssa. No, voimasuihkusta selvittiin kuitenkin kunnialla ja paluu kotiin olikin iloinen yllätys. Hieman keskuslämpöä kovemmalle niin kyllä kelpaa lämmitellä aamulla suihkussa...paineella (sanan brittiläisessä, ei suomalaisessa, merkityksessä).

Sunnuntaina mentiin erittäin perinteiselle sunnuntaipubibrunssille vieläkin perinteisempään maalaispubiin. En syönyt kalaperunoita. Brunssin jälkeen oltiin suunniteltu maaseutukävelyä, jonka oletin peruuntuvan pimenevän ja erittäin sateisen illan johdosta. Mitä vielä! Lontsarit jalkaan, pipo päähän ja metsään. "Voi vittu!" sano Olutmaisteri kun valkoisilla lenkkareilla sateessa tallusteli. Raikas kokemus. Kuvassa kävelykumppanit.


"Jouduin" viikolla viettämään to-pe yön neljän tähden hotellissa Lontoon keskustassa. Ihan mesta paikka, kuten pihalle pysäköidystä biilistä näkyy.

Olutmaisterin tuleva auto: Rolls-Royce. Näitä ei muuten Suomessa ole ainuttakaan...vielä

Sunnuntaina palailin perinteisellä myöhäislennolla Ediin ja laahustin itkien töihin maanantai-aamuna. Sen pituinen se.

Alla oleva kuva on parin viikon takaa, kun Olutmaisterikurssilaiset 2007 olivat Edissä workshopissa. Taisin tuosta jotain viimeksi kirjoitella. Tässä kurssin 2007 apinat vahvistettuna aikaisempien vuosien, jo valmistuneilla Olutmaistereilla, sekä Camillen kämppiksillä.



Suurimalle osalle teistä, jotka ette koskaan saa persettänne liikkeelle, saati tänne Edinburkkiin, laitan pari räpsyä kämpästä, niin ei tarvitse vaivautua itse katsomaan:

Casa de Maestro de Cerveza

Frankoissin luukku, ja kuten näkyy, herra on rennosti pukeutuneena kotioloihin.

Olkkari

Keittiö

Laitan vielä loppuun pari vanhaa kuvaa Olutmaisteritutkinnon alkuhetkistä:

Viimeiset testit Olutmaisteriksi pyrkiville järjestettiin loppukeväällä 2007 Edinburghissa kahdessa erässä. Kuvassa suurin osa jälkimmäisen erän 18 hakijasta.

Aina valmiina lähtöön...

Vasemmalta oikealle, Thomas ja Francois (nykyinen kämppikseni) orientaatioviikolla syksyllä 2007

Orientaatioviikkojen aikana tehtiin projektia kahdessa ryhmässä. Tässä Olutmaisterin ylivoimainen ryhmä. Thomas, Camille, Erwan ja Olutmaisteri itse. Yleisenä huomiona voitanee todeta, että 168 senttiä suomalaista sisua oikeuttaa 9 hengen Olutmaisterikurssilla paikkaan pituusjärjestysjonon puolivälissä, mikä on kyseisen jonon perän pitämiseen tottuneelle uutta.

Ryypimistä ja imurointia

VOI JEESUS TOTA IMURIA. Tässä rankan viikon ja muutaman ryyppyillan jälkeen ajattelin kohottaa omatuntoa imuroimalla kämpän. Eikös toi kerran kuussa olekin ihan sopiva tahti. Välillä vähän poimii suurimpia koiria nurkista niin hyvä. No, ensin piti taas muistella, että mitenkäs sininen Dyson (mitäs imurikauppiaat on mieltä tästä brändistä?) oikein toimikaan. Lopuksi kun sain sen suunnilleen hurisemaan ja ajelin pitkin kämppää (en tosin sängyn alta, koska härveli ei sinne mahdu), niin yhtäkkiä jää se kahvaosa käteen. Pyörittelin siinä sitten hetken Dysonia pitkin kämppää (mikä ei muuten ole kovin helppoa, koska ystäväni Daison painaa about 12 kiloa), kunnes huomasin, että imurin kahvaosan kuuluukin olla irroitettava ja sillä pääsee sitten tiukempiin paikkoihin imemään. Laitoin ihan demonstraatioksi kuvan ystävästäni Daisonista ja irroitettavasta hifi-kahvasta.

Daisoni

Näin yksi päivä kun joku raahasi tollasta himaan upouudessa paketissa marketista...vähän repeilin.

Olin tossa viikolla asiakasmarkkinointikoulutuksessa, ja hyvä koulutus olikin. Taas askeleen lähempänä ultimaattista ja haluttua Olutmaisterin titteliä. Kateltiin mukavia videoita, joissa jengi paineli käytävillä ja kuppiloissa sellaisilla laseilla, joista näkee mihin he katsovat. Parin miespuolisen videon jälkeen tuli selväksi, että ne mainokset on siellä katossa ihan turhaan. Ennemmin suosisin sellaisia tissi/perse-brändättyjä tarjoilijoiden paitoja, naispuolisille tarjoilijoille siis.

Perjantaina Edinburggiin saapui 2007 vuosikerran Olutmaisterikandidaatit maailmalta Workshoppia varten. Olutmaisteriohjelman workshopit ovat tunnetusti varsinaista homostelua ja niin oli tämäkin. Itsensä kehittämistä, ihmistyyppien tuntemista ja muuta pehmeetä roskaa. Vaikka onkin mukavaa täytellä ristikoita ja saada niiden perusteella tietää olevansa punainen persoona, en oikein osannut yhdistää tätä arkaluontoista ja korkealaatuista dataa oikeaan työelämään, saati nähdä sen hyötyä. Näitä istuntoja on luvassa lisää matkan varrella, mutta kuka sanoi, että Olutmaisteriksi olisi helppo päästä. Uhrauksia on tehtävä.

Työpajan jälkeen Olutmaisteri kokkaili ulkkareille suomalaisen menyyyyn. Kolmen ruokalajin Gourmeesetti sisälsi alkuruoaksi Hernaria, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Pääruokana oli makaroonilaatikkoa ja jälkkäriksi leipäjuustoa lakkahillolla. Illan ylivoimaiseksi suosikiksi osoittautui Olutmaisterin salaisella reseptillä tehostettu purkkihernari. Olikos se niin, että ranskisten piti ymmärtää ruoasta jotain? No ei, helvetin hyväähän se soppa oli. Frankoissi kaapi vielä viimeisiä rippeitä epätoivoisesti siitä kauhasta.

Etelä-Uukoon kollegat toivat 6 lavaa juomista tullessaan, joten kuivaa viikonloppua oli turha odottaa. Olutmaisterilla on itselläänkin 3 liparetta, jotka kukin oikeuttavat lavalliseen työnantajan herkkuja. Jätän nämä vautserit seuraavia vierailijoita varten, jotka parin viikon päästä taitavat jo kulmille saapuakin.

Viikonloppu sujui siis kosteasti ja olin erittäin yllättynyt ranskisten kehittyneistä juomataidoista. Muutama heistä oli aivan päissään, eikä normaalia lasiinsylkemistä nähty lainkaan. HIANOA! Ohjelma alkaa tehoamaan. Hieman noloa myöntää, mutta taisi Olutmaisteri pari kierrosta tanssilattiallakin pyöräyttää. Tosin hillitysti, jotta Edinburghin gimmat pysyisivät jaloillaan. Yleisesti ottaen hieno viikonloppu ja ilmeisesti ohjelman edetessä toleranssi kasvaa, koska krapuloita tuli tuskin lainkaan, vaikka juomaa kaatui kurkusta massiivisia määriä. Sunnuntainakin meni 4 mukillista ihan huomaamatta potkismatsin ohessa ilman mitään vaikutusta.

Kuten tiedätte, jaan kämpän kollegani Frankoissin kanssa. Frankoissi onkin hassu tapaus. Sellainen perusranskalainen. Valittaa kaikesta, pitää poolopaitaa ja tanssikenkiä, käyttää Head & Shouldersia sekä Menneniä, tekee eväät töihin ja ostaa tyttöystävälleen kukkia. Frankoissin tyttöystävä oli kylässä viikonloppuna, joten kaveria ei paljon radalla näkynyt. Piti varmaan antaa laatuaikaa. Frankoissi myös saattoi tyttöystävänsä junalla Glasgowhun, joka on noin tunnin junamatkan päässä täältä. Varsinaista homostelua sanon minä! Viimeksi se osti tytölleen nallen ja kukkia sekä odotteli kiltisti 02.00 juna-asemalla kun mimmi tuli junalla halpalennon jälkeen Glasgowsta. Kuulen jo kuinka naispuoliset lukijat ajattelevat "Oi kuinka ihanaa!".

Mun mielestä voitais tehdä sellainen parin kuukauden "koulutus"-vaihtokauppa, että kaikki rankalaiset chigut sais sellaisen suomalaisen autorassarin, jonka viikon huippuhetket ovat perjantain viimeisen oljynvaihdon jälkeiset 23 tuoppia ja lihis nakeilla pikku snägärinujakan jälkeen. Voi olla, että putois Ranskan posh-mimmit pilvistä aika nopeesti kun autorassari vääntäis öljyisillä käsillään baguetin väliin paksun siivun sikanautaa.

Ranskalaisille kundeille taas voitaisiin vastaavasti tarjota sellaisia vartin ylipainoisia takakireitä feministikunttuja joita meillä riittää yllinkyllin. Tiedättekö sellaisia, jotka tulee "toimeen omillaan" eivätkä "tarvitse miehiä", eikä varsinkaan mitään lahjoja niiltä. Voi olla, että sais ruusut ja nallet kyytiä! Hehe, rupee oikein itseänikin hymyilyttämään kun ajattelen tuota yhtälöä päissäni. No jokatapauksessa, sellainen se on se meidän Frankoissi. Pitäisköhän mun kertoa sille, että korkeakauluksiste poolopaidat on aika gay Uukoossa.

Ensi viikko on taas Olutmaisterille kiireistä aikaa. Maanantaina pitäisi tehdä kaikki viime viikon työt ja tiistaista sunnuntaihin olen Lontoossa. Kirjoittelen reissulta kuulumiset kun palaan. Alla pari satunnaista räpsyä pimenevästä ja syksyisestä Edinburkista.

Tää insinöörityö ei aikanaan ole ollut kovin vakuuttavaa ja sen johdosta vanha kaupunki on täynnä tällaisia epäilyttävän näköisiä pikku kujia.

Edinburghin pimenevä keskusta on oikeesti vähän mukavampi kuin kuvasta voisi ymmärtää.

Aika satunnainen kuva. Taustalla Edinburgin linna

"Sunnuntai" summaus

Taas yksi viikko takana. Meinasin unohtaa perinteisen sunnuntaiavautumisen, mutta vielähän tässä kerkeää, vaikka teknisesti ollaankin jo maanantaissa.

Viikonloppu sujui mukavasti ja perjantaina olikin keskiarvoa isompi humala, joka luonnollisesti aiheutti normaalia vakavampaa kuivuutta nielun päässä. Puolivahingossa ajauduin molempina iltoina Cambridge nimiseen kuppilaan, joka kyllä onkin oikein mukava kuppila. Hyvän oluen lisäksi paikasta löytyy erinomaiset burgerit.

Seuraavat pari viikkoa Olutmaisteri on Lontoossa harjaannuttamassa olutmarkkinointitaitojaan erinäisissä koulutustapahtumissa, joten mielenkiintoista tarinaa ei välttämättä ole kovin paljoa. Onneksi Olutmaisterilla on aina pari hyvää avautumisaihetta valmiina takataskussa odottamassa. Mistä tulikin mieleeni:

Mikä siinä muuten on, kun ulkomailla ei osata tehdä kassaa. Tarkoitan sellaista supermarketin tai ihan vaan lähiputiikin kassaa, missa ruoat laitetaan liukuhihnalle ja siitä ne sitten kätevästi automaattisen hihnan avulla menevät myyjän avustuksella hintalukijasta läpi ja lopuksi jonkin näköiselle ”pakkausalueelle”, josta ostoksensa maksanut henkilö ne sitten sujauttaa pussukkaan. Skotti ja varmaan muutkin saarelaiset ovat tehneet ihan hyvää duunia kahden ensin mainittujen asioiden kanssa ja ostajan kantilta on jopa ihan kätevää, joskaan ei nopeaa, että rehut punnitaan aina siinä kassalla. Ongelmaksi kuitenkin syntyy tämän niin sanottu ”pakkausalue”. Siihen kun ei mahdu kuin yhden shoppaajan lastit kerrallaan, tai oikeastaan vaan puolet niistä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että muut odottelevat automaattisesta hihnasta ja nopeasta hintalukijasta huolimatta kiltisti jonossa, kunnes edellinen ostaja on säkittänyt kaikki ostoksensa ja poistunut. Yleensä ostaja joutuu jo menemään pussittelemaan rojujaan ennen maksua, koska kaikki omatkaan ostokset eivät mahdu pakkausalueelle. Asiaa ei myöskään nopeuta noin kahden litran kokoiset, erittäin heiveröiset muovipussit, joita tarvitsee aina joku kuusi kappaletta perusostosten kuskaamiseen.

Täsmälleen sama ilmiö oli havaittavissa Espanjassa ja Jenkeissä. Ihmiset eivät kai vaan tiedä paremmasta. Espanjalaiset tosin tykkäävät myös jonottamisesta, joten valinta voi myös olla tietoinen. Sen maan jonottamisen määrällä ei voi kuulua EU:hun, ellei suurin osa jonottamisesta ole vapaaehtoista. Hyvä Paco!

Puuh, kylläpäs helpotti kun sai tuonkin taakan pois harteilta. Asia on vaivannut minua jo pidemmän aikaa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille väsyneille lukijoille.