Vanhojen muistelua ja potkupalloa

Moi!

Heräsin tossa pari tuntia sitten häijyssä kankkusessa, ironisesti, katuporan jyrinään. Suoraan sarjakuvista.

Kuukauden kestävät Edinburghin festivaalit kolkuttaa jo ovella ja oheistatoiminta kaupungissa on alkanut. Eilen nautittiin lukuisia oluita tuolla kyseistä tapahtumaa varten rakennetussa kaljapuistossa, kun kerrankin sää oli kohdallaan.

Tuo festivaalihan poikkeaa hieman Raumanmeren ja muiden huuhaapaikkojen juhannusjuomingeista. Kyseessä on kuukauden kestävä festivaalien sikermä, joista mm. taidefestarit taitaa olla maailman suurimmat (lähde: Wikipedia). Olutmaisteriahan ei lunnollisesti typerät raapustuksen kiinnosta, vaan 100 eskoa lippurahoja on käytetty puhtaasti komediaesityksiin, joita Edinpuriin saapuu performoimaan suuria stand-up-hahmoja ympäri maailmaa. Olutmaisterin komediaputki alkaa ensi lauantaina kyseisen herran shoulla




Mahtava pätkä!

Takaisin asiaan, eli krapulaan. Päätin siis pitää puhtaan rokulipäivän ja unohtaa toiveet urheilusta tai mistään muustakaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ja aloittaa päivän pizzaputiikista. Valitettavasti laiskottelin myös viikolla ja joudun nyt hakkaamaan pari powerikalvoa kondikseen huomista workshoppia varten. Mikäpä sen parempaa krapulahuvia. Tosin, tuollaiset lähtee Olutmaisterikurssin tässä vaiheessa vasurilla leffaa katsellessa.

Aloitin rokuliaamun blogin päivittämisellä, mutta jostain syystä päädyin lukemaan vanhoja kirjoitelmia viime syksyltä. Täytyy kyllä todeta, että blogin laatu on heikennyt loppua kohden. Varsin hulvattomia lööppejä tuolla alkupäässä, vaikka itse sanonkin. Muistuu hyvin mieleen jokapäiväiset tuskaa aiheuttaneet tilanteet, kuten joukkoliikenne ja imurointi. Luonnollisesti kirjoitusaiheetkin ovat käyneet vähiin loppua kohden, mutta kyllä pisamanaama sen verran hulppeita juttuja on keksinyt, että aina jotain kivaa kirjoitettavaa löytyy. Ja jos ei löydy, voi aina kirjoittaa puhdasta paskaa, kuten teen juuri nyt.

Blogia selaillessa ja lueskellessa, muistui mieleeni, että pidin saman tyylistä päiväkirjaa myös Espanjassa ollessani muutama vuosi takaperin. Tämän innoittamana otin tehtäväkseni tarkastaa, onko kyseinen blogi vielä pystyssä, ja olihan se.

Selailin blogia hetken haikeana muistellen kaikkia hyviä hetkiä Espanjassa. Hieno reissu. Kirjoittajana olen kuitenkin hieman kehittynyt noista ajoista, koska lööppien taso ei selkeästikään yllä Olutmaisteriblogin korkealle tasolle. Lukijamääräkin taisi jäädä jonnekin vaivaisen 40 tuhannen paikkeille, eli alle puoleen nykyisestä.

Jos jollakin kuitenkin on vääjäämätön halu lukea pre-Olutmaisterin juttuja, niin voi tehdä seuraavasta linkistä: sph en espana . Jos pisamanaaman tarinat on hassuja, niin kyllä on Espanjassakin tapahtunut. Voi että. Ne tykkää vielä enemmän jonottamisesta kuin Skotit, mutta joukkoliikenne toimi ja imuri oli parempi. Muistaakseni joukkoliikennelipun hankkiminen tosin tuotti ongelmia. Olutmaisteri Juniorille kun ei heti tullut mieleen, että sellaisen saamiseksi tarvitsee mennä passi kourassa tupakkikauppaan!?#Ä Korttiahan ei suinkaan vielä sieltä saa vaan tarinaan liittyy muitakin kommelluksia. En kuitenkaan niitä viitsi uudestaan kirjoittaa, joten lukekaa loput blogilta.

No jotta ei menisi ihan puhtaan paskan kirjoittamiseksi, niin jutellaan hetki potkupallosta. Barcelonan pojat olivat nimittäin toista vuotta peräkkäin kesäleirillä Skotlannin St. Andrewsissä harjoittelemassa pallon potkimista ja golf swingiä. Perjantaina Barca kohtasi Itä-Iidinburin potkupalloylpeyden Hibernianin harjoitusottelussa. Harjoittelua tosin sai vain Barcelona, koska pelissä käytössä oli vain toinen kenttäpuolisko. Edinburi hyökkäsi ottelun aikana varmaankin noin 4 kertaa. Tätä kuvaa hyvin ottelun loppulukemat 0-6 ja fakta, että 4 noista tuli ensimmäisen 26 minuutin aikana.

Otteluhan pelattiin 60-70 tuhatta vetävällä rugbyareenalla, koska skotin piti näyttää vierailijoille, että boolsia löytyy. Voitte kuvitella, että tunnelma oli katossa, ku 23 tuhatta ihmistä istutetaan kyseiselle areenalle. Eli ei ollut. Todella harmillista. Harmillista oli myös, että meidän paikat oli toisessa rivissä, josta ei juurikaan kunnolla nähnyt lähimaalin rangaistuspotkulaatikkoa pidemmälle. Onneksi stadionilla oli tilaa ja apgreidattiin paremmille paikoille. Siltikin olimme sijoittuneet väärään päätyyn ja kaikki Messin upeat muuvit nähtiin vain kaukaa. Toiselle puoliajallehan Barca heitti kaikki "turistit" kehiin ja teki "vain" kaksi maalia.

Ihan mukava kokemus kuitenkin ja näin vihdoin Espanjalaisen huippujengin pelaamassa, kun näin en onnistunut aikanaan Espanjassa lukuisista syistä tekemään, mutta siitä voitte lukea enemmän toiselta blogilta.

Kuva ottelusta:

Eipä mulla sen kummempaa oikeastaan ollut. Huomaa, että Olutmaisteri on kehittynyt kirjoittajana, koska tyhjästäkin onnistuu hyvin jauhamaan parin sivun verran.

Loppuun lainaus Espanjan blogilta: "Viini on niin halpaa ettei mun kallis aika ei ole edes sen juomisen arvoista." Kerran Olutmaisteri, aina Olutmaisteri.

Hassuja juttuja

Hehei!

Olen tässä jo muutamassa viime lööpissä lupaillut hassuja juttuja mitä viime aikoina on tullut vastaan. Pari kuukautta sitten sain tuollaisen Blackberry-puhelimen, jota jo aivan väärin suomennettuna kutsuin mustaherukaksi, vaikka oikeastihan se on karhunvatukka. No jokatapauksessa, marjan värillä ei ole merkitystä, vaan sillä, että siinä on kamera, johon olen saanut tallennettua kaikenlaisia mielenkiintoisia pisamanaaman keksintöjä ja päähänpistoja.

Briteissähän on periaatteessa kolme puheenaihetta: Ylipainoisuus, puukotukset ja liika juopottelu: 40% briteistä arvioidaan olevan reilusti liikalihavia 15 vuoden päästä, mikäli hallitus ei asialle jotain tee. Lontoossa on puukotettu kuoliaaksi 17 teiniä vuoden vaihteesta lähtien. Paras oli kuukauden takainen ranskalaiskämppisten surma, jossa jalkapallofinaalin keskeltä yllätetyt ranskalaisten ruumiit löydettiin kämpästä poltettuna ja 240 puukonreijällä. Alkoholista mulla ei ole mitään faktaa esittää, näille vaan tuntuu tuo keitto maistuvan. Etenkin Skotlanti on tunnettu hyvistä juomatavoistaan. Mediassa on myös paljon esillä kovat hinta-alennukset. Joulun aikoihin supermarketista saa kolme laatikkoa kaljaa 20 punnalla, reilusti alle 40 eurosenttiä tölkki.

Ensimmäinen hassu kuvani liittyykin jo meille kaikille Olutmaisterin tarinoita lukeville tuttuun alueeseen, eli olueen. Rakas kilpailijamme panee tuollaista kevyttä 9 volttista seurustelujuomaa, mutta kantaa kuitenkin vastuunsa ihmisten juomatavoista:

"9.0% Please drink responsibly". Kiitos neuvosta!

Mitä ylipainoisuuteen tulee, valtio yrittää erinäköisillä kampanjoilla kannustaa ihmisiä syömään terveellisesti. Monet kampanjat ovat fiksuja ja Olutmaisterin markkinointisilmällä pisamanaamaa lainaten: "Spot on!". Tapojen muuttaminen on kuitenkin hankalaa kun kevyitä vaihtoehtoja ei joka paikassa ole tarjolla. Vähän sellainen muna-kana-juttu.

Olutmaisteriahan ei munat eikä kanat sinäänsä kiinnosta, puhumattakaan ruokavalioista, vaan lähinnä vatukkaan tarttunut kuvat ei-niin-onnistuneesta mainoksesta:

Tässähän ei ole kyseessä suinkaan valtion opetuskampanja, vaan päinvastoin, kalaperunayhtiö käyttää häikäilemättömästi hyväkseen ruoasta mitään ymmärtämätöntä brittiä. Jos pisamanaama ei ymmärrä eroa vihreän salaatin ja perunan välillä, uskoisin hänen kuitenkin tunnistavan värit. Niin tai näin, ranskalaisia mainostetaan salaattina.

Salaatista tulikin mieleen eräs lauantai kun potkupallon jälkeen väsyneenä raahauduin kotimatkalla Asda-nimiseen 24h supermarkettiin. Oli säkkiä sen verran, että ajattelin olla ovela ja työntää ostokärryn bussipysäkille asti, olinhan luonnollisesti valinnut sellaisen kärryn, missä se panttirahaluukku on paskana, joten pantin menettämisestäkään ei tarvitsisi huolia. "Väärin!" Arvoisa Olutmaisteri.

Britti on nimittäin kehittänyt peijakkaan ovelan keksinnön viekkaita asiakkaita, kuten Olutmaisteria varten:

Ostoskärryn renkaisiin on asennettu automaattinen lukko, joka laukeaa kun kaupan tontilta yrittää pois. Mikä viekkaus! Mahtavaa Hra. Isobritannialainen.

Kun kärry pysähtyy tontin rajalla 150m kärrynpalautuspisteestä, on niitä sitten tietenkin läjässä enemmänkin, ja kaikissa panttirahat sisällä. Seuraavat kauppaan tulijat voivat sitten siitä tien varresta koukata kärryn kätevästi matkaan tai kuvassa näkyvä pummi voi niitä pukkailla siinä edes takaisin kaljalanttien toivossa. Tämähän ei ole tarkoituksen mukaista, mutta varsin kätevää kuitenkin.

Kun kerran aloitettiin salaateista niin päätetään tämä ruokajupina yhteen Edinburghin arvostetuimpaan ravintolaan. Seuraava kuvasarja tuskin kaipaa sen kummempia selittelyitä:

Olen aina sanonut kiinalaisesta ruoasta, että ne voisivat vaikka friteerata paskaa, niin se maistuisi hyvältä. Luulen vakavissani, että Skotlantilainen on itse asiassa näin tehnyt. Mutta oli mitä oli, hyvää on!

Ruoan maailmasta päästäänkin toiseen Britannian ylpeyden aiheeseen, nimittäin joukkoliikenteeseen. Aihehan on jo tuhansille blogin lukijoille tuttu ja sitä on fanipostissakin paljon käsitelty.

Jos sinulle sattuu yhtä huono tuuri, kuin alla olevan polkupyörän omistajalle, saatat olla vaarassa joutua käyttämään joukkoliikennettä...


...Ei kuitenkaan kannata hätääntyä. Sitä on paljon tarjolla, siis joukkoliikennettä. Valitettavasti tässäkään asiassa määrä ei korvaa laatua.

Ensimmäinen ongelma tulee jo ennen kuin junaa pääsee lähellekään. Informaation tuottaminen tuntuu nimittäin skotille olevan ylivoimaisen haastava tehtävä. Tämä on harmillista, kun peruutetusta junasta saa tiedon vasta kun matkan on maksanut ja odottaa laiturilla junaa, jota ei koskaan tule. Huolimatta Olutmaisterin rikkaalla ja monisanaisella varustetusta palautekirjeestä, junayhtiö ei suostunut asiasta aiheutunutta henkistä vaivaa korvaamaan. Vaikka taisivat tietääkin, että Olutmaisterilla henkistä vaivaa on ollut jo syntymästä asti, vetosivat kohteliaasti pieneen pränttiin jossain kotisivun kulmassa.

Kuitenkin silloin, kun juna tulee, se on yleensä ihan huoleton ja nopea kulkuneuvo. Laiturilla voi myös olla täysin huoletta, koska junayhtiö on päättänyt palkata asemalle henkilön, joka seisoo junan vieressä...


...ja puhaltaa pilliin sen lähtiessä. Vaikuttavaa. Kaverin palkalla olisi varmaan saanut aika hienot informaatiotaulut ympäri asemaa.

Kun junaan pääsee, saattaa teknologiaan tottunutta Suomipoikaa ihmetyttää junayhtiön varausjärjestelmä. Joissain junissa on "hieno" digitaalinäyttö, joka kertoo mitkä penkit ovat varattuja millekin välille. Vanhemmissa junissa (sekä aamujunissa, joiden digitaalijärjestelmää pisamanaama ei osaa päivittää yön tunteina) kyseinen järjestelmä hoidetaan hieman perinteisemmin keinoin:


Ja tämä siis maassa, jossa, jos ei ihan rautateitä keksitty, niin ainakin oltiin kyseisen tekniikan edelläkävijöitä maailmassa!!

Jatketaan liikenneaiheilla. Kun olimme edustamassa työpaikkaa asiakkaan järjestämässä jalkapalloturnauksessa, järjestäjät päättivät raahata kaikki härpäkkeet lopuksi helvettiin rekalla.

Jep, jäihän se rekka tohon mäkeen kiinni. Valitan huonoa kuvaa, mutta käytännössä tuo rekka on junnannut tuossa 3% nousun mäessä joku tunnin niin pahasti, että savu nousee koneesta ja kytkin haisee Lontooseen asti.


Suomen talvessa liukastelleena, teki mieli mennä kertomaan, että vaikka kuinka painaa kaasua, niin ei yhtään pito parane. Sen sijaan kuitenkin otin pari neuvoa-antavaa, sekä valokuvan.

Seuraavaksi kaverit saivat päähän alkaa hinaamaan rekkaa toisella autolla, joka johti kahteen savuamaan moottoriin, eikä minkäälaisiin tuloksiin. Lopuksi menetin mielenkiinnon ja ilmeisesti jossain vaiheessa autot saatiin mäestä ylös kun ei niitä enää aamukrapuloissa siinä näkynyt.

Brittiläisellä rekkakuskilla ei ainoastaan ole kovat halut ajaa ylös mäkiä rekalla, vaan myös ohittaa toisia rekkoja mäissä. Alla oleva kuva on poiminta Skotlanninmatkaltamme. Ennen tilannetta, me ja takanamme oleva massiivinen jono oltiin hurruutettu rekkojen takana jo aikamme. Kun ohituskaista vihdoin tuli, niin eiköhän ensimmäisenä lähe toi viimenen rekka painaa kaikista muista ohi, ylämäessä. Siinähän se ohituskaista sitten kuluikin.


No eiköhän se riitä taas paikallisesta liikenteestä.

Tästäkin aiheesta olen joskus tarinaa kirjoitellut, mutta aina on hyvä palauttaa mieleen brittiläinen SÄHKÖLLÄ toimiva suihku. Vessan valokatkaisijan vieressä on sellainen julmettu punainen power-kytkin, jota painamalla voimasuihkuun (=Power Shower) saa valot. Voimasuihkun nimellä ei muuten sitten ole mitään tekemistä vedenpaineen kanssa.


Sitten vaan painetaan napista ja säädetään lämpötila. Flow control-kytkimellä ei tee yhtään mitään, kun suurimmallakin asetuksella suihku on vain juuri ja juuri miellyttävä. Hassua kuitenkin on, että alla olevasta toisesta hanasta, jolla kylpyamme on tarkoitus täyttää, tulee vettä niin perkeleesti. Saanko esitellä, The Power Shower:


Nyt onkin tullut kirjoitettua niin paljon, että jos tässä vaiheessa vielä joku raakile lukee tätä, niin voi ihailla tähän loppuun Edinburghin komeita maisemia Arthur's Seat nimiseltä kukkulalta, joka sijaitsee aivan keskustan kupeessa.

Kuva ei kerro koko totuutta, mutta kun katsoo tarkkaan, niin huomaa tuolla keskellä mäkeä olevan jengiä kiipeämässä huipulle. Antaa vähän parempaa perspektiiviä.

Ihan tähän loppuun totean vain, että nyt on sitten firma virallisesti myyty. Kuvassa pääkonttori:


Cheers!

Tour de Écosse

Helou kaikki innokkaat lukijat (~3 kpl) !

Olutmaisterilla oli viikonloppuna ja alkuviikosta vierailijoita. Tynnyrioluita ja haggista oli saapunut maistelemaan ystäväpariskunta Suomesta, jotka toivat mukanaan Olutmaisterille naisen.

Nyt he ovat lähteneet, nainen jäi.

Teemana oli pyöriä ympäri Edinpurkkia, katsella maisemia ja nauttia paikallisia herkkuja. Perjantaina syötiin perushaggikset ja päälle muutama tynnyriolut, mutta jopa parisuhdetermeillä kuvaten, ilta oli lepsu.

Lauantaina tilanne korjattiin kun Olutmaisterikollega Roopertti vei meidät Itä-Edinpurkin viskiklubille maistelemaan Skotlannin ylpeyttä. Lasku 92 puntaa ja loppu on historiaa.

Aamulla lähdimme ystäväni Mäkysen kanssa hyvin suunnitellulle auton vuokrausreissulle. Lopuksi 4 tuntia myöhemmin alla oli ihan pätevä saksalainen turbodieseli. Vajaa 1000 kilsaa myöhemmin oltiin taas Edinburkissa maistelemassa friteerattua Mars-patukkaa.

Kerron nyt kuitenkin tiivistetysti kuvakollaasin saattelemana mitä tuohon 1000 kilsaan mahtui:

- 3 "sänky ja aamupala" yötä
- määrittelemätön määrä tynnyrioluita
- helvetisti ranskalaisia perunoita
- viskitislaamo
- Olutmaisterin eliniän ensimmäinen golfkierros historian huonoimmalla (ja varmaan halvimmalla) golfkentällä
- Vitusti vuoria ja lampaita, sekä pari hyljettä
- Vielä enemmän vettä, taivaalta
- 1000 kilometriä väärällä kaistalla Katin ja Pertin (GPS laitteemme opastajat) opastuksella
- Vain yksi läheltä piti tilanne, mikä todistaa, että alle megametrin matkoilla Olutmaisterin kyydissä väärällä kaistalla on ihan turvallista
- Pari Skotlannin radiolistahittiä (Skotlannin radion soittolistalla on noin 13 biisiä), onneksi hintansa väärtiksi osoittautunut "Skotlannin pillimusiikin helmet" pelasti tilanteen
- Viskiä
- Linnoja ja raunioita

Kaipa ne tärkeimmät jo tuossa tuli. Lisätietoja ja Skotlannin matka- ja musiikkivinkkejä saa painamalla tarinan lopussa olevaa "kommentit" nappia ja kysymällä.

Liitteenä helvetisti kuvia reissun varrelta erittäin epäkronologisessa järjestyksessä:

Olutmaisteri patsastelee

Kuva Mallaigin suurkaupungin pääkadulta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: "No meneehän niitä lauttoja vielä"...ei mennyt!

Kuva modernista kalastusveneestä auringonlaskun saattelemana.

Kuva laiturin toisen puolen "vappuveneistä"


Eileen linna. Aleksi the elokuvafriikki varmaan tunnistaakin jo mm. Highlander elokuvista. Tyylikäs kuva, vaikka itse sanonkin.

Loch Ness ja linnan rauniot. Varmaan Nessien tuhoja. Itse mörköä ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta nähty.

Monsterien puuttuessa, päätettiin pelata rundi golfia Invernessissä ja onneksemme huomasimme, että Olutmaisterihan on ihan monsteri golfkentällä.

Invernessin komia linna ja silta yövalaistuksessa.

Joku skottilainen draksterikuski oli vetäny viskihöyryissä nokkansa kyljelleen.

Kohtalaisen kuiva laituri Plocktonin suursatamakaupungissa.

Sama laituri 6 tuntia myöhemmin. Ilmiöhän tunnetaan nimeltä nousuvesi.


Turistit edellisen kuvan taustalla näkyvällä saarella, jonne siis pääsi vain laskuveden aikana.

Plocktonin kauniita maisemia.

Maisemia Isle of Skyeltä. Tuon kirkkaammaksi ei sää saarilla muuttunut.

Taliskerin tislaamoa etsiessä päädyimme helvetin pitkän kärrypolun päätteeksi oikeasti paikkaan nimeltä Talisker. Siellä oli kaksi taloa, joista toinen kuvassa. Tämä paikka ei ollut turistihitti.


Lopulta oikea tislaamokin löytyi.

Taliskerin viskivarasto. Oikealla tuoreempaa vuosikertaa, vasemmalla vähemmän tuoretta, mikä siis tässä tapauksessa on hyvä asia, niille jotka viskeistä eivät mitään ymmärrä.

Lisää laskuveden uhreja.

Maisemakuva

Matka päättyi Edinburghin linnaan, joista näkymät olivat varsin tyylikäät, linna oli mitä oli ja jälleen kerran saimme nauttia toimivasta Pisamanaaman ilmoitusjärjestelmästä. Puolet kaikesta nähtävän arvoisesta suljettiin 30 min ennen kuin itse linna, mikä tietenkin viime hetken turisteille ei ollut hyvä juttu. Pitääkin laittaa palautetta.

Nyt on siis Skotlantiakin nähty hieman. Täytyy sanoa, että erittäin hieno maa. Tiedän, tylsää turistikamaa, mutta mitä voi odottaa kun on naisia mukana.

Eli nämä eivät siis olleet niitä "hassuja juttuja" mitä viime kerralla lupasin. Ne odottavat vielä kirjoittajaansa tuolla kuva-arkistossa, joten pysykää kanavalla. Ai!

Discover A'dam

Hellou!

Hifistelen heti tohon oikealle tollasen hienon kuvan uudesta työnantajastani.

...ja ihan vituiksihan tuo meni heti. No mennään asiaan.


Aloitetaan tarinan kerronta kronologisessa järjestyksessä kauimmaisesta tapahtumasta; Olin Suomessa viikon ja ryyppäsin juhannuksen. Tuli krapula.

Juhannussunnuntaina jouduin vielä kaiken ihanuuden päätteeksi lentämään Damiin uuden työnantajan aivopesuun alkuviikoksi. Ei olut maistunut sunnuntaina.

Hollanti oli onnellisesti hävinnyt edellisiltana potkupalloilut, joten Oranjea ei paljoa näkynyt kaupungilla.

Yökuva naitklubista

Kaksipäiväiseen aivopesuun kuului perusyritysesittelyt, panimokierros, pitkä ilta ja tutustuminen Heinekenin omiin wannabeolutmaisterihin. Niitä oli 17, joista 14 kundia. Kaikki oli noin 185 pitkiä, valkoinen raidallinen kauluspaita ja geelillä laitettu mulletti (valitettavasti kuvamateriaalia ei ole). Uskon, että ne kolme tyttöäkin näyttää samalta. Samasta bisneskoulun muotista varmaan kaikki tulleet.

No eipä oo paljoa kehumista näissä alkuperäisissä Olutmaistereissakaan. Tän lokasen sian te nyt ootte sitten palkannu. Mitähän tolla nyt sitten tekis.



Käytiin johonkin väliin pyörähtämässä jääbaarissa. Ei ihan auennut tuo konsepti Masalan steissillä 5 talvea jäistä pussikaljaa ja omenakiljua juoneelle suomalaispojalle. Mutta lempijuomani ilmainen olut sen sijaan maistui kyllä:



Ilmaisesta kaljasta tulikin mieleen, että Heinekenin pojat antoivat kaikille työntekijöille tuotenäytteet, kuten kuva Olutmaisterin olohuoneesta kertoo:

Nyt pitää sitten järkätä bileet, koska tuollaisen määrän tuhoaminen kotioloissa ottaa jopa Olutmaisteriltakin aika tovin.

Seuraavaksi tulee hassuja vessajuttuja Damista, joten herkempihermoisten kannattaa ainakin pyytää vanhemmat tueksi tai kääntää äänet pois.

Amsterdamissa on hassuja vessoja. Olen kerran törmännyt samaiseen ilmiöön Munchenissä. En tiedä onko tämän tyylisen pöntön tarkoituksena helpottaa ulostenäytteiden keräämistä, mutta ei se ainakaan niiden huuhtomista osaa tehdä.

Eli kuten kuvasta näkyy, Pitkähölmö on kyhännyt tuohon ryppyreiän tähtäyskohtaan ihmeellisen tarjottimen, johon maanantaiaamun krapulalöysät on sitten mukava kasata talteen. Arvoisat lukijat voivat hyvissä päissään visualisoida, mitä tapahtuu kun kahvasta vääntää. Oikein! Ei se paska ainakaan siitä katoa mihinkään. Hyvä Pitkähölmö!


Toinen hassu juttu vessoista oli tämä alla oleva juliste. En jälleen osaa avata Geelimulletin ajatuksen juoksua sen enempää, mutta uskoakseni tällä Point of sale - mainonnalla kehotetaan kuluttajaa kaapimaan paskat itse sieltä kaakeleiden reunoilta. Toisaalta, jos katsoo yllä olevaa kuvaa uudestaan, ei ole vaikea ymmärtää miksi kyseinen kehotus on vessaan laitettu.



No niin, palataanpa takaisin vessahuumorin käryisestä maailmasta.

HUUMEET, ovat Damissa luonnollisesti laillinen ilmiö. Niin on maksullinen itsensä myyminenkin, mutta lukuisista tarjouksista huolimatta, Olutmaisteri päätti olla ottamatta rahoja ja pidättäytyi valitsemallaa yksiavioisuuden tiellä. Alla kuitenkin hyvää kuvamateriaalia Damista parhaillaan. Takana olevassa hasis-kyltissä luki muistaakseni jotain tyyliin "Amsterdam Kannabis University".




Ja heti perään vähän kivempi kuva punaisten lyhtyjen alueelta:


"Mitäs sinä siellä punaisilla lyhdyillä teit?", kysyi Nainen ponnekkaasti. "Rakastan, rakastan", vastasi Olutmaisteri ja kohteliaasti sulki Skypen. Näin kuvitteli Olutmaisteri mielessään tulevaa keskustelua, ja huokaisi onnesta. (Täysin kuvitteellinen Olutmaisterin pään sisällä tapahtunut outo skenaario, kello 23.01, tiistaina, 1. Heinäkuuta)

Heineken kierrätti meitä panimollaan hienolla brittibussilla. Yllätys yllätys, siinä oli vain yksi ovi ja oli välittömästi alettava jonottamaan (lue aikaisemmat avautumiset Pisamanaaman joukkoliikennesuunnittelusta, niin aukeaa paremmin).


Toimiston baari oli kuitenkin mukava ja joukkomatkustuksen huolet huuhtoutuivat hetkessä parin Heinekenin virtaan.



On ollut blogilla niin kauan hiljaista, että nyt olisi tarinaa vaikka muille jakaa. Kuitenkaan työ- ja vapaa-ajan kiireet rajoittavat vakavissa määrin blokin päivittelyä. Pysykää kuitenkin kanavalla, sillä mukavia Pisamanaaman päähänpistoja on luvassa lähiaikoina. Alla pieni tiiseri:




Heipä hei rakkaat lukijat!