Morjensta vaan kaikille innokkaille lukijoille. Todella innokas pitaa ollakin, jotta jaksaa tanne surffailla kerran kuussa. Ajattelin kirjoittaa tassa pienta paivitysta kuun loppuun niin voin sanoa, etta kirjoitin kaksi kertaa kuukauden aikana.
Heti alkuun taytyy todeta, etta talla kertaa tarjolla ei ole laisinkaan kuvia. Ei siksi, etten olisi niita ottanut, vaan siksi, etta a) oma koneeni on vielakin paskana b) en ole ottanut kuvia normikameralla laisinkaan c) duunikoneeseen ei saa puhelinta kiinni. Suurimmalle osalle tama luultavasti tulee kuitenkin helpotuksena. Eikohan tassa olla jo ihan riittavasti nahty Olutmaisteria matkalla olutmuki kadessa.
Mitas oluelle on kuulunut viimeisen kuukauden aikana? Yritan muistella...Olvi julkisti positiivisen kolmanneksen, joku ruotsalainen minipanimo sai jakelusopparin jenkeista, Suomessa nostettiin alkoholiveroa (tama saattoi olla viime kuussa) ja olutmaisterilla komeilee poydalla pullo maailman parasta vahvaa lageria, ainakin jonkin perkeleen kilpailun mukaan; Cruzcampo Gran Reserva. Toisaalta Koffikin on voittanut jotain kansainvalisia palkintoja, joten en noille ihan hirveasti suo arvoa. Pitaa tama kaveri kuitenkin maistella pois joku ilta. Tama saattaa tosin olla haasteellista, koska Olutmaisteri ei talla hetkella enaa omista jaakaappia. Miksi? Minapa kerron...
Alunperin Olutmaisterin komennuksen puukenkalandiassa, ja maailmalla yleensakin, piti loppua marraskuun lopulla, mutta joustavuudestaan tunnettu Olutmaisteri suostui venymaan 3 lisaviikkoa. Ongelmallisen tasta tekee se, etta kun asiasta keskusteltiin, Olutmaisterin kamppa oli jo menossa kiertoon. Muutamien kommelluksien ja kommunikaatiohairioiden jalkeen paadyin hotelliin viimeiseksi kolmeksi viikoksi. Akkiseltaan kuulostaa hyvalta saumalta, mutta voin kokemuksesta jo kertoa, etta ei ole ihan niin glamouria kuin voisi kuvitella. Ihan nasta hotelli silti, joskin pieni sinkkuhuone ilman harpakkeita, mukaan lukien jaakaappia. Ei konetta, ei jaakaappia, mutta onneksi saa sentaan aamulla pekonia.
Kuten olette varmaan viimeaikoina huomanneet, blokin kirjoitusten taso on laskenut merkittavasti. Tama johtuu jo aiemmin mainitsemastani ongelmasta, etta hollannissa kaikki on aika hyvin, naa on aika hyvia tyyppeja eika kirjoiteltavaa perusstereotypioiden lisaksi ole ollut paljoakaan. Onneksi olen saanut matkustella viime aikoina hieman niin voin kertoa hassuja juttuja briteista ja italialaisista.
Ensinnakin, paivareissu Lontooseen on ehka paskin yritysmatka ikina. Onneksi lahdossa voittaa tunnin, joten 10am palikseen saa nukkua jopa aamu viiteen. Kokonaiseen 50 minuutin lentoon kuluu yhteensa lahes viisi tuntia; pari junan/metron vaihtoa, passia saa nayttaa joka vitun kulmassa, ja saattaapa pisamanaama ottaa vielapa valokuvankin varmuuden vuoksi. Onneksi sentaan saa ravitsevaa juustoleipaa koneessa. Sitten metroon, joita joutuu antaa kolmen menna ohi ennen kuin edes paasee laiturille. Sitten tama hieno maanalainen kulkuneuvo ei pelkastaan pysahdy jokaisella asemalla kuudeksi minuutiksi kun kaikki pukuapinat yrittaa sisaan, vaan lisaksi myos kaikkien asemien valilla joutuu odottamaan edellista metroa, johon kaikki pukuapinat yrittaa sisaan. Sitten kun lopuksi paasee kadulle, sataa ihan vitusti vetta. Tervetuloa Lontooseen!
Vertailukohteeksi tein kolmipaivaisen visiitin Italian muodin ja potkupallon mekkaan, Milanoon. Alkuun voin sanoa, etta jos ei tykkaa kummastakaan, ei kannata menna. Onneksi Olutmaisteri tykkaa potkupallosta ja on herra satunnaisesti havaittu vaateostoksillakin, tosin ei viimeaikoina, joten Milano ei ihan kaikista paskin paikka ole, joskin aika huono kuitenkin. Huonosta saasta ja kiireisesta aikataulusta johtuen, jouduin kuitenkin seuraamaan keskiviikkoisen AC Milan - Marseille kamppailun baarista kasin ja turisteilukin jai vahaiseksi.
Mita matkustamiseen tulee, Luigi on rakentanut paakentan 60 kilometria keskustasta. Leppoisa kello 5.00 taksi matka ei ainoastaan kestanyt 45 minuuttia vaan myos maksoi 100 ecua.
Kun viimeksi olin Italiassa, totesin, etta pizzaa pojat ei ainakaan osaa tehda. Nyt paatin ottaa taman kyseisen asian oikein poydalle. Sain hotellilta hyvan tipsin ja 45 minuutin jono pizzaputiikissa todisti suosituksen oikeaksi. Vahan orpo olo yksin odotella, mutta taytyy myontaa, etta alkuhypoteesi osoittautui taysin vaaraksi. ISO lasi viinia ja taydellisen simppeli aidossa kiviuunissa paistettu latty kustansi 14 juroa, ja vakuutti Olutmaisterin paletin taysin. Kylla italiaanokin jotain osaa, paitsi tehda toita!
No eikohan tassa nyt ole riittavasti talla eraa. Olutmaisterin voi spotata kotimaasta seuraavina viikonloppuina, ja lopullinen (ainakin toistaiseksi) paluu koittaa juuri joulun alla. Ei muuta kun hyvia pikkujouluja!
maanantaina, marraskuuta 30, 2009
sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009
Paivitysta pitkasta aikaa
Hyvaa sunnuntaipaivaa kaikille.
Mahtava olutmuki:
Kuten heti alkuun huomaatte, skandit puuttuu taas. Tama on siis merkki siita, etta Olutmaisterin kone on paskana, jalleen. Talla kertaa homma lienee kuitenkin hieman normaalia vakavampi, vai mita mielta olette konetta kaynnistaessa ilmaantuvasta viestista: "Operating system not found". Hmm...vissiin konekauppaan lahdettava. Varmuuskopiot ovat jostain 3kk takaa, joten ei suurta hataa. Ainoat harmittavat tavarat ovat viimeaikaiset kuvat ja noin 50GB musaa. Toivottavasti joku tietokonewisardi osaa palauttaa tarkeimmat kamat paskana olevalta kovolta.
Viime aikoina en ole paljoa kerinnyt blogia paivittelemaan kun on ollut tassa joku 5 viikonloppua kavereita ja perhetta kylassa. Parhaillaan 50 nelioo jaettiin 7 kundin kesken, ...ja kaikki ihan selvinpain. Mukavaa valilla vietella rauhallinen viikonloppu. Amsterdamiinhan ei sen kummempaa kuulu. Kelloja kun siirrettiin, niin taalla tuli pimeaa (oho!) ja rupesi satamaan. Nyt on siis satanut noin 2 viikkoa putkeen, mika tekee pyorailemisesta huomattavasti epamiellyttavampaa.
Pojat damissa:
Toinen syy harvaan kirjoitteluun on, etta taalla ei yksinkertaisesti ole tapahtunut mitaan suurta kirjoittamisen arvoista. Hollannissa kun kaikki toimii varsin hyvin, ja kun puukenkavitseista ja takakahkyrahyppyritukista on jo revitty hauskuudet kauan sitten, ei siedettavan mukavista, joskin arroganteista, hollantilaisista ole hirvesti kirjoiteltavaa.
Saimme poikien kanssa hyvan idean on 2.30 lauantai-iltana menna vierailemaan tivolissa, jossa oli sellainen korkealle nouseva karuselli. Vuhuuu. Hassua!
Sateen lisaksi taalla on tullut varsin kylma. Vaikka kylmyys ei mittarista suoraan paistakaan, veden/kanaalien laheisyys ja jatkuva usva seka kosteus menee luihin ja ytimiin. Onneksi baareihin ei sada, niissa on valot pimeytta vastaan ja ovat varsin hyvin lammitettyjakin.
Insinooritaidonnayte. Yksinkertaiset lasit:
Eilen oltiin sporttibaarissa muutamalla palauttavalla Guinessilla pitkan perjantai-illan jalkeen. Voisiko ilta enaa leppoisammin menna: aussibaarissa Guinessia kollegan kanssa, ensin Barca pieksee Mallorcan, sen jalkeen yhta-aikaisesti maailman nyrkkeilyhuiput Valuev - Haye ottavat mittaa toisistaan ja toisessa toosassa kilpaillaan Madridin herruudesta paikallisessa Derbyssa. Kaiken lisaksi viihdyttavan pelin 2-3 lopputulos toi maisterille puhtaat 105 juroa verovapaana. Loistavaa!
ps. empiirinen koe osoittaa jo useaan otteeseen, etta Guinness sotkee vatsan keskimaaraista olutta tehokkaammin aamulla. Kuitenkin yleisolle tiedoksi, etta olut ei yleisestikaan ole vatsalaake.
Potkupalloakin kaytiin tuossa katsomassa. Mahtavan areenan pojat ovat rakentaneet:
Olutmaisterin maailmanmatka lahenee loppuaan. Sopparin piti loppua taman kuun lopussa, mutta pitivat kynsin hampain kiinni, etta pysyisin joulukuun puoleen valiin. Noh, hotelliin kolmeksi viikoksi ja lennot Suomeen, niin mikas siina. Joustetaan taman kerran. Edessa on siis perinteinen "lopeta elamasi maassa" tehtavalista; netti kiinni, kamppa eteenpain, jarjeton siivoaminen, kirjat pois hollannista, Suomen Kela oikeus takaisin, pankkitili sappiin, punttikortti pois, kaikkien harveleiden palauttaminen ja vitunmoinen ryyppaaminen! Kun joulukuun viikot menee toissa ja viikonloput harmassa, en tieda kuka ja milloin nama tehtavat suorittaa.
Mahtava olutmuki:
Voimia kaikille!
-Olutmaisteri
keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009
Juttua oluesta
Hei vaan arvon lukijat!
Kuten viime kerralla lupasin, tänään ei puhuta Hollantilaisista, eikä kerrota juttua matkaoppaan tapaan. Tänään puhutaan asiasta, eli oluesta, ja Olutmaisterin matkoista oluen hienoon maailmaan.
Hollantihan ei varsinaisesti ole mikään olutintoilijan elämysmaa, ainakaan ensisilmäyksellä. Syvällisempi tarkastelu, kuten kohta huomaatte, paljastaa kuitenkin hienon ja mielenkiintoisen olutkulttuurin, joka valitettavasti historian havinassa on hieman kaikonnut.
Peruskulutuksesta varmaankin 80-90% on peruslageria, kuten ihanassa kotomaassamme Suomessakin. Loput prosenteista täyteen sataan kulutetaan hieman erikoisempaan tavaraan, lähinnä belgialaisiin herkkuihin. Henkilökohtaisestihan belgioluet eivät varsinaisesti kuulu Olutmaisterin suosikkioluihin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Belgioluet ovat yleisesti erittäin vahvoja, maltaisia ja hedelmäisiä sekä sisältävät hitusen vehnää, josta erikoinen, kyseisille oluille tunnettu maku syntyy. Valikoimaa toki löytyy joka lähtöön, ja jokaiselle jotain, mutta peruskestosuosikkihan on tietenkin kansainvälisestikin tunnettu Leffe, jota Olutmaisteri erityisesti suosittelee ruoan kanssa. Muitakin satunnaisia helmiä toki löytyy.
Ravintolat sekä baarit ovat hyvin samantyylisiä, ja yleisesti, kuten Suomessakin tarjoavat pääasiassa vain yhden panimon tuotteita, eli esim. meidän tapauksessa, hanasta löytyy Heinäkenkää, Amstelia, Wieckseä, Brandiä ja muuta peruskamaa. Pullosta aina jokunen belgi. Tarjoilu sen sijaan toteutetaan tyylillä, olutta roiskien ja turhaa säästelemättä, ylimääräinen vaahto hienosti veitsellä leikata, kun kuulemma tasoittaa vaahdon kuplat, ja näin pitää vaahdon ja oluen pidempään tuoreena. Tästä minulla on kuvakin jossain, mutta en löytänyt tähän hätään. Voittaa kuitenkin kotimaisen maitolasin täyttämisprosessin nappia painamalla, täysin vaahdottomasti. Toinen hieno asia kulttuurissa on, että oluiden esittelyynkin on viitsitty vähän panostaa, ja kouluttaa vähemmän hienostunutta oluen ystävää.
Tarjoilijatkin saattavat jopa osata sanan tai kaksi kertoa valikoimasta. Ainoa miinus tarjoilussa tietenkin on, että pääosin tarjoillaan pöytiin. Olutfanillehan tämä on unelmien täyttymys, mutta palvelun hitaus ja satunnainen epäammattimaisuus välillä ahdistaa janoista kuluttajaa. Yleisesti edustavasti valitut naistarjoilijat kuitenkin viihdyttävät mukavasti janoista odottajaa
Hollannissa on toki paljon olutkulttuuria, mutta aikanaan yli 500 panimon maa on kärsinyt, kuten kaikki muutkin maat, alan konsolidoitumisesta ja olutmahtien koon kasvamisesta aiheutuneesta hintakilpailusta. Helmiäkin silti löytyy. Yksi esimerkki niistä on Amsterdamista löytyvä mikropanimo De Prael:
Punaisten lyhtyjen ytimestä löytävä muutaman kymmenen hassun neliön kokoinen panimo/myymälä panee noin kymmentä omaa olutta, jotka loistavan ulkoasun ja omaperäisyyden lisäksi myös maistuvat erinomaiselta. Ensimmäiseltä Olutmaisterin vierailulta jäi matkaan maistiainen jokaista laatua, eli noin 8-10 pulloa, kilpailukykyiseen 15 euron kokonaishintaan.
De Praelin olutvalikoimaan voi tutustua tästä.
Toinen Olutmaisterin suosikkeihin kuuluva paikallinen panimo on nimeltään Brouwerij't IJ. Google translaten mukaan kyseinen vokaaliyhdistelmä ei tarkoita mitään. Panimo on kuitenkin valinnut tunnuksekseen omaperäisen, joskin hienon strutsi-logon.
Paikka ei pelkästään säväytä omalla karulla sisutuksellaan. Seinällä komeilee joku miljoona olutpulloa ympäri maailmaa, unohtamatta vaahdottoman peruskepun synnyinmaata, Suomea. Ulkoa löytyy mahtava terassi, johon aurinko paistaa myöhäiseen iltaan asti, ja joka, paikan erikoisesta olutvalikoimasta huolimatta, kuhisee niin miehiä kuin naisiakin. Elämyksen kruunaa valtava tuulimylly, jota ilmeisesti aikanaan on käytetty ohran ja viljan murskaamiseen.
Mikä näissä pienpanimoissa parasta, esimerkiksi Suomeen verrattuna, on alhaiset hinnat. Kokeilunhaluinen löytää tarjottimeltaan viiden mukin maistiaissetin panimon jokaista tuotetta tarjoiltuna parin desin lasiin hurjaan 4,5 euron kokonaishintaan. Härmässä samainen hinta olisi lasikohtainen. Valikoimasta löytyy peruskepusta kaikkea aina 9 volttiseen tuhdimpaan tavaraan. Jokainen laatu kuitenkin sisältää maullisesti jotain erikoista, jota ei valitettavasti pysty selittämään, edes Olutmaisterin kehittyneillä maistelu- ja kirjoittelutaidoilla. Paras tapa on siis varata lento Damiin jo tänään ja tulla itse kokeilemaan. Tervetuloa!
Olutmaisterin olutmatkat® ovat toki vieneet paikalle saapuneita turisteja myös muihin olutta arvostaviin paikkoihin. Niitä löytyy Damista panimoiden lisäksi muutama. Pari hyvää belgialaista olutkuppilaa, sekä muutama kansainvälisestikin monipuolista valikoimaa tarjoavaa kuppilaa. Legendaarisimmasta näistä löytyy noin 200 olutta, ja sisään astuessaan kun tunnistaa kevyen panimon ummehtuneen tuoksun sekoittuneen keski-iältään 65-vuotiaan kohderyhmän ominaishajuun, huomaa tulleensa oikeaan olutravintolaan. Listalta löytyy toki myös perushollantilaista palanpainiketta oluen seuraksi, ja ilman musiikkia luonnollisesti!
Amsterdam ei toki ole ainoa paikka, mistä laatuoluita ja pienpanimoita löytyy Hollannista. Utrecht, joka sijaitsee 30 min Damista etelään ja majoittaa noin 300k ihmistä, omaa ainakin kaksi mainiota olutpaaria. Olutmaisterin suosittelemassa Ledig Erf (jota Googeli ei myöskään osannut kääntää) -nimisessä kipottelukuppilassa ei listan koko välttämättä yllätä kokenutta olutkävijää, mutta hieno terassi, hyvä palvelu, auringonpaiste ja Hollannissa paras koskaan maistamani, hienosta pullosta tarjoiltu humalainen (jopa IPA-tyyppinen) Hopus-olut kruunasivat Lauantai-iltapäiväreissun kaupunkiin.
Toinen kaupungin olutpaikoista hivelee olutfanaatikon silmää listallaan, mutta valitettavasti 60+ asiakaskunta oli juurtunut tuoleilleen sen verran tukevasti, ettei kovajanoinen Olutmaisteri jaksanu odottaa vuoroaan istuutua. Eikän laatuoluita sentään seisaaltaan juoda, vaikka Hollannissa ollaankin, pystybaareiluhan kun täällä kuuluu kulttuuriin, etenkin viikonloppuisin.
Seuraavaksi Olutmaisterin olutmatkat® vievät arvon lukijat Maastrichtin kautta Nijmegen nimiseen paikkaan. Molemmista löytyi luonnollisesti oluttietoiselle miellyttäviä paikkoja.
Maastrichtissa Olutmaisteri löysi yhden maan helmistä. Erittäin sympaattisen pariskunnan hoitama "Take One"-olutpaari tarjosi sekalaisen yleisön, älyttömän siistin maailmalta vuosien varrelta kerätyn sisustuksen...
...suomalaishelmiä unohtamatta...
...sekä suomalaiseen kulttuuriin uskomattomalta kuulostavan "ilmaisen snäksin". Oluen, jonka sai valita monipuoliselta käsinkirjoiteltulta listalta, seuraksi sai kulhollisen kuorimattomia maapähkinöitä...
...jotka luonnollisesti paikan tyyliin kuuluen kipattiin kuorittuaan suoraan lattialle baarihenkilökunnan neuvoa noudattaen.
Hieno paikka! Olutravintola, josta pystyi täysin rinnoin nauttimaan, jopa naisen seurassa. Mitä muuta voisi toivoa...miesseuraa kai.
Nijmegenistä löytyi pienpanimo nimeltään De Hemel, josta luonnollisesti piti käydä maistamassa Blonde-tyyppinen päiväolut. Kuten ilmeestä voi huomata, maistui!
Hanapatteristo oli myös hieman normaalia erikoisempi, logot mukaanlukien. Jääkaapissa odottaa vielä muutama herkku, mutta 0,7 litrainen 10-volttinen lihavan naisen logolla varustettu kausiolut saa kyllä odottaa erikoisia vieraita seurakseen, ja niitähän kuulemma on Damiinkin muutamien viikkojen sisällä tulossa.
Koska aloitimme belgioluilla, ja koska ne ovat tärkeä osa Hollannin olutkulttuuria, ei Amsterdamin 8kk olutkokeilu olisi ollut mitään ilman reissua Belgiaan. Lukuisten hyvien baarien lisäksi, Olutmaisterin kokemukset karttuivat vierailulla olutmyymälään, jonka valikoimista myyjän mukaan löytyy yli 700 eri olutta. Aluksi häränkakalta kuulostavan kommentin uskoo helposti, kun astuu sisään "Oluttemppeliin" (kuvat eivät valitettavasti tuo asiaa ilmi erinomaisen hyvin).
On purkkia ja purnukkaa...
Lopetan Olutmaisterin olutmatkakertomuksen tähän ja suosittelen jokaiselle matkaa Hollantiin tutustumaan, ei niinkään paikalliseen perusbaariin, vaan sen massan alta löytyviin helmiin, joiden tutustuttamiseen ei luonnollisesti parempaa henkilöä voisi toivoa, kuin herran, jolta 2 kuukauden päästä löytyy täysin itse keksitty Olutmaisterin titteli.
Koska lupasin olla kertomatta tällä kertaa hollantilaisista, lopetan lööpin poikkeuksellisesti arvoitukseen:
Kotitehtävänä ensi kertaa varten jokainen voi yrittää etsiä Brouwerij Ij:n seinältä Suomalaiset klassikot:
Kuten hinnastosta näkyy, erittäin miellyttävät hinnat.
Hyvää yötä ja oluisia unia!
Kuten viime kerralla lupasin, tänään ei puhuta Hollantilaisista, eikä kerrota juttua matkaoppaan tapaan. Tänään puhutaan asiasta, eli oluesta, ja Olutmaisterin matkoista oluen hienoon maailmaan.
Hollantihan ei varsinaisesti ole mikään olutintoilijan elämysmaa, ainakaan ensisilmäyksellä. Syvällisempi tarkastelu, kuten kohta huomaatte, paljastaa kuitenkin hienon ja mielenkiintoisen olutkulttuurin, joka valitettavasti historian havinassa on hieman kaikonnut.
Peruskulutuksesta varmaankin 80-90% on peruslageria, kuten ihanassa kotomaassamme Suomessakin. Loput prosenteista täyteen sataan kulutetaan hieman erikoisempaan tavaraan, lähinnä belgialaisiin herkkuihin. Henkilökohtaisestihan belgioluet eivät varsinaisesti kuulu Olutmaisterin suosikkioluihin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Belgioluet ovat yleisesti erittäin vahvoja, maltaisia ja hedelmäisiä sekä sisältävät hitusen vehnää, josta erikoinen, kyseisille oluille tunnettu maku syntyy. Valikoimaa toki löytyy joka lähtöön, ja jokaiselle jotain, mutta peruskestosuosikkihan on tietenkin kansainvälisestikin tunnettu Leffe, jota Olutmaisteri erityisesti suosittelee ruoan kanssa. Muitakin satunnaisia helmiä toki löytyy.
Ravintolat sekä baarit ovat hyvin samantyylisiä, ja yleisesti, kuten Suomessakin tarjoavat pääasiassa vain yhden panimon tuotteita, eli esim. meidän tapauksessa, hanasta löytyy Heinäkenkää, Amstelia, Wieckseä, Brandiä ja muuta peruskamaa. Pullosta aina jokunen belgi. Tarjoilu sen sijaan toteutetaan tyylillä, olutta roiskien ja turhaa säästelemättä, ylimääräinen vaahto hienosti veitsellä leikata, kun kuulemma tasoittaa vaahdon kuplat, ja näin pitää vaahdon ja oluen pidempään tuoreena. Tästä minulla on kuvakin jossain, mutta en löytänyt tähän hätään. Voittaa kuitenkin kotimaisen maitolasin täyttämisprosessin nappia painamalla, täysin vaahdottomasti. Toinen hieno asia kulttuurissa on, että oluiden esittelyynkin on viitsitty vähän panostaa, ja kouluttaa vähemmän hienostunutta oluen ystävää.
Tarjoilijatkin saattavat jopa osata sanan tai kaksi kertoa valikoimasta. Ainoa miinus tarjoilussa tietenkin on, että pääosin tarjoillaan pöytiin. Olutfanillehan tämä on unelmien täyttymys, mutta palvelun hitaus ja satunnainen epäammattimaisuus välillä ahdistaa janoista kuluttajaa. Yleisesti edustavasti valitut naistarjoilijat kuitenkin viihdyttävät mukavasti janoista odottajaa
Hollannissa on toki paljon olutkulttuuria, mutta aikanaan yli 500 panimon maa on kärsinyt, kuten kaikki muutkin maat, alan konsolidoitumisesta ja olutmahtien koon kasvamisesta aiheutuneesta hintakilpailusta. Helmiäkin silti löytyy. Yksi esimerkki niistä on Amsterdamista löytyvä mikropanimo De Prael:
Punaisten lyhtyjen ytimestä löytävä muutaman kymmenen hassun neliön kokoinen panimo/myymälä panee noin kymmentä omaa olutta, jotka loistavan ulkoasun ja omaperäisyyden lisäksi myös maistuvat erinomaiselta. Ensimmäiseltä Olutmaisterin vierailulta jäi matkaan maistiainen jokaista laatua, eli noin 8-10 pulloa, kilpailukykyiseen 15 euron kokonaishintaan.
De Praelin olutvalikoimaan voi tutustua tästä.
Toinen Olutmaisterin suosikkeihin kuuluva paikallinen panimo on nimeltään Brouwerij't IJ. Google translaten mukaan kyseinen vokaaliyhdistelmä ei tarkoita mitään. Panimo on kuitenkin valinnut tunnuksekseen omaperäisen, joskin hienon strutsi-logon.
Paikka ei pelkästään säväytä omalla karulla sisutuksellaan. Seinällä komeilee joku miljoona olutpulloa ympäri maailmaa, unohtamatta vaahdottoman peruskepun synnyinmaata, Suomea. Ulkoa löytyy mahtava terassi, johon aurinko paistaa myöhäiseen iltaan asti, ja joka, paikan erikoisesta olutvalikoimasta huolimatta, kuhisee niin miehiä kuin naisiakin. Elämyksen kruunaa valtava tuulimylly, jota ilmeisesti aikanaan on käytetty ohran ja viljan murskaamiseen.
Mikä näissä pienpanimoissa parasta, esimerkiksi Suomeen verrattuna, on alhaiset hinnat. Kokeilunhaluinen löytää tarjottimeltaan viiden mukin maistiaissetin panimon jokaista tuotetta tarjoiltuna parin desin lasiin hurjaan 4,5 euron kokonaishintaan. Härmässä samainen hinta olisi lasikohtainen. Valikoimasta löytyy peruskepusta kaikkea aina 9 volttiseen tuhdimpaan tavaraan. Jokainen laatu kuitenkin sisältää maullisesti jotain erikoista, jota ei valitettavasti pysty selittämään, edes Olutmaisterin kehittyneillä maistelu- ja kirjoittelutaidoilla. Paras tapa on siis varata lento Damiin jo tänään ja tulla itse kokeilemaan. Tervetuloa!
Olutmaisterin olutmatkat® ovat toki vieneet paikalle saapuneita turisteja myös muihin olutta arvostaviin paikkoihin. Niitä löytyy Damista panimoiden lisäksi muutama. Pari hyvää belgialaista olutkuppilaa, sekä muutama kansainvälisestikin monipuolista valikoimaa tarjoavaa kuppilaa. Legendaarisimmasta näistä löytyy noin 200 olutta, ja sisään astuessaan kun tunnistaa kevyen panimon ummehtuneen tuoksun sekoittuneen keski-iältään 65-vuotiaan kohderyhmän ominaishajuun, huomaa tulleensa oikeaan olutravintolaan. Listalta löytyy toki myös perushollantilaista palanpainiketta oluen seuraksi, ja ilman musiikkia luonnollisesti!
Amsterdam ei toki ole ainoa paikka, mistä laatuoluita ja pienpanimoita löytyy Hollannista. Utrecht, joka sijaitsee 30 min Damista etelään ja majoittaa noin 300k ihmistä, omaa ainakin kaksi mainiota olutpaaria. Olutmaisterin suosittelemassa Ledig Erf (jota Googeli ei myöskään osannut kääntää) -nimisessä kipottelukuppilassa ei listan koko välttämättä yllätä kokenutta olutkävijää, mutta hieno terassi, hyvä palvelu, auringonpaiste ja Hollannissa paras koskaan maistamani, hienosta pullosta tarjoiltu humalainen (jopa IPA-tyyppinen) Hopus-olut kruunasivat Lauantai-iltapäiväreissun kaupunkiin.
Toinen kaupungin olutpaikoista hivelee olutfanaatikon silmää listallaan, mutta valitettavasti 60+ asiakaskunta oli juurtunut tuoleilleen sen verran tukevasti, ettei kovajanoinen Olutmaisteri jaksanu odottaa vuoroaan istuutua. Eikän laatuoluita sentään seisaaltaan juoda, vaikka Hollannissa ollaankin, pystybaareiluhan kun täällä kuuluu kulttuuriin, etenkin viikonloppuisin.
Seuraavaksi Olutmaisterin olutmatkat® vievät arvon lukijat Maastrichtin kautta Nijmegen nimiseen paikkaan. Molemmista löytyi luonnollisesti oluttietoiselle miellyttäviä paikkoja.
Maastrichtissa Olutmaisteri löysi yhden maan helmistä. Erittäin sympaattisen pariskunnan hoitama "Take One"-olutpaari tarjosi sekalaisen yleisön, älyttömän siistin maailmalta vuosien varrelta kerätyn sisustuksen...
...suomalaishelmiä unohtamatta...
...sekä suomalaiseen kulttuuriin uskomattomalta kuulostavan "ilmaisen snäksin". Oluen, jonka sai valita monipuoliselta käsinkirjoiteltulta listalta, seuraksi sai kulhollisen kuorimattomia maapähkinöitä...
...jotka luonnollisesti paikan tyyliin kuuluen kipattiin kuorittuaan suoraan lattialle baarihenkilökunnan neuvoa noudattaen.
Hieno paikka! Olutravintola, josta pystyi täysin rinnoin nauttimaan, jopa naisen seurassa. Mitä muuta voisi toivoa...miesseuraa kai.
Nijmegenistä löytyi pienpanimo nimeltään De Hemel, josta luonnollisesti piti käydä maistamassa Blonde-tyyppinen päiväolut. Kuten ilmeestä voi huomata, maistui!
Hanapatteristo oli myös hieman normaalia erikoisempi, logot mukaanlukien. Jääkaapissa odottaa vielä muutama herkku, mutta 0,7 litrainen 10-volttinen lihavan naisen logolla varustettu kausiolut saa kyllä odottaa erikoisia vieraita seurakseen, ja niitähän kuulemma on Damiinkin muutamien viikkojen sisällä tulossa.
Koska aloitimme belgioluilla, ja koska ne ovat tärkeä osa Hollannin olutkulttuuria, ei Amsterdamin 8kk olutkokeilu olisi ollut mitään ilman reissua Belgiaan. Lukuisten hyvien baarien lisäksi, Olutmaisterin kokemukset karttuivat vierailulla olutmyymälään, jonka valikoimista myyjän mukaan löytyy yli 700 eri olutta. Aluksi häränkakalta kuulostavan kommentin uskoo helposti, kun astuu sisään "Oluttemppeliin" (kuvat eivät valitettavasti tuo asiaa ilmi erinomaisen hyvin).
On purkkia ja purnukkaa...
Lopetan Olutmaisterin olutmatkakertomuksen tähän ja suosittelen jokaiselle matkaa Hollantiin tutustumaan, ei niinkään paikalliseen perusbaariin, vaan sen massan alta löytyviin helmiin, joiden tutustuttamiseen ei luonnollisesti parempaa henkilöä voisi toivoa, kuin herran, jolta 2 kuukauden päästä löytyy täysin itse keksitty Olutmaisterin titteli.
Koska lupasin olla kertomatta tällä kertaa hollantilaisista, lopetan lööpin poikkeuksellisesti arvoitukseen:
Kotitehtävänä ensi kertaa varten jokainen voi yrittää etsiä Brouwerij Ij:n seinältä Suomalaiset klassikot:
Kuten hinnastosta näkyy, erittäin miellyttävät hinnat.
Hyvää yötä ja oluisia unia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)