Kiinabileet

Heippa,

Pitääpäs oikein miettiä mitä tällä viikolla tapahtui. Eipä vissiin tainnu paljoa tapahtua. Lontoossa käväsin vaihteeksi ja perjantaina oli kolleegan läksiäiset Kiina-teemalla. Skotti näyttää olevan aika innostunut kaikennäköisistä teemabileistä, kun aina pitää olla jotain rääsyä päällä. Positiivista on, että jengi kyllä vetää sitten vermeet päälle ihan tosissaan. Lataan tohon perään pari kuvaa esimerkiksi.

Olutmaisterihan ei luonnollisesti moisiin hömpötyksiin lähde mukaan. No, todellisuudessa ei vaan kerinnyt hakemaan mitään rojua viikolla. Kaupat kun menevät kiinni kuudelta ja töitäkin pitäisi jossain välissä tehdä. Posh-seudulla (tuo "posh" kääntyy mun Eurotranslaattorin mukaan: elegantti, hieno, makea, uljas, pramea, loistava jne...) jossa asun, ei tuollaisia huuhaa-kauppoja ole tarjolla. Porvarit kun ilmeisesti käy vaan parturissa, elokuvissa, kebabilla ja kaljalla.

Illan ehdottomasti tyylikkäin ja omaperäisin asu on tuossa oikealla. Kaveri pukeutui rapukeksiksi :D Huomaa, että työskentelee innovaatiopuolella.

En olekaan pitkään aikaan avautunut mistään ja blogista on alkanut tulla tavallisen kevyttä iltapäivä-luettavaa. Tirskautanpa siis pienen kyyneleen tähän loppuun.

Puhelinverkko. Tästä suomalaisella riittää aina sanomista, ja aiheestakin. Se vaan on ihmeellistä, kun puhelimet on samat, palveluntarjoajat ja sisällöt parempia, niin ei vittu saada sitä verkkoa siihen kuntoon, että voisi baarista soittaa toiseen. Sen ymmärrän, jos pommisuojassa tai jopa metrossa ei puhelin kuulu. Se on Eurooppaa, mutta on se nyt vittu kun oot sopinu jonkun kanssa että nähdään baarissa ja sitten haluasit soittaa hänelle esimerkiksi vaihtuneesta kuppilasta tai aikataulusta, niin ei saa yhteyttä lainkaan. Jos odottelee puhelua tietyissä kuppiloissa, niin pitää pöytä valita sen mukaan, että luuri kuuluu. Hyvä Frikles!

Ulkona on ollut mukava ilma ja Olutmaisteri lähtee tästä kurkkimaan itselleen asuntoa seuraavaksi 6 kuukaudeksi. Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin yksilölle!

Kämpänviilennysbileet, työpaja ja Lontoo

Heihou!

Aloitan ehkä tyylikkäimmällä kuvalla, jonka olen ikinä ottanut! Todistanee, etten juurikaan ymmärrä valokuvauksesta.


Kuten otsikko jo kertoo, minulla on tänään paljon asiaa ja sitäkin enemmän kuvia. Meinasin kirjoittaa viikko sitten, mutta en jaksanut. Aloitetaan kuitenkin tilannekatsauksella.

Asutaan tässä nykyisessä kämpässä Frankoissin kanssa alivuokralla kun edellinen vuokralainen, joka myös on kyseisessä olutohjelmassa, lupasi pitää nimensä sopparissa, ettei tarvitsisi säätää ton välitystoimiston kanssa kun ottavat ihan hyviä siivuja joka välissä. Saattaa myös olla, että kyseinen välitystoimisto ei tiedä, että asustellaan täällä, eikä välttämättä omistajakaan. No, nyt päätettiin kertoa omistajalle, joka ei ollut moksiskaan. Oli vain ihmetellyt miksi joku ranskalainen vastaa aina puhelimeen kun hän soittaa :)

Sovittiin hänen kanssaan, että annetaan välittäjälle kenkää, tehdään suora soppari ja hommaan ite kämppikseni. No, hän päätti nyt kuitenkin muuttaa Espanjaan ja ymmärrettävästi haluaa, että hommat sujuu mutkitta, joten päätti pitää välittäjän ketjussa mukana. Hra. Välittäjä ilmoitti minulle puhelimessa, että nimen vaihtaminen sopimukseen maksaa 240 puntaa. Vaihdan asuntoa täysin periaatteesta. Tuo 240 on juuri siinä vittumaisella rajalla, että jaksaisiko nähdä hirveää vaivaa kämppää etsiessä ja muuttaessa, vai jäisikö tähän. Toisaalta voi olla mukavaa vaihtaa duunia ja asuntoa, niin melkein tuntuu kun vaihtaisi paikkaa (kuten kv-ohjelmassa kuuluisi tehdä). Nyt olen sitten surffaillut paikallisilla kämppäsivuilla ja vastaan on tullut mukavia loosseja, en vain ole vielä kerinnyt niihin soitella.

Neitokainen oli täällä kylässä toissaviikonloppuna. Lauantaina järjestettiin House Cooling Party, kun nyt kerran joudutaan lähtemään kämpästä, eikä koskaan järkätty House Warming Partyakaan (tupareita). Warming..lämmittää, Cooling...jäähdyttää...tajusitteko? No ei se mitään. Hyvät kekkerit. Lonkkua, Jallua ja Salmaria oli varattu vieraille. Sheriffiviina, eli yhden tähden jallu, osoittautui isoimmaksi hitiksi, ja onhan se kolan kanssa vallan mainio juoma. Ilmatkin oli kohdillaan viikonloppuna, joten tuli pitkästä aikaa kierreltyä vähän kaunista Edinbroota. Pari räpsyä:

Neiti ja linna

Jonkinlainen patsas

Olutmaisteri, kivi ja linna.

Neitokainen matkaoppaana. Tosin neitokaisen suuntavaiston tuntien voisin veikata, että ei ole mitään hajua mihin suuntaan tai kaupunginosaan hän kyseisessä räpsyssä osoittaa. Autan hieman. Pohjoiseen ja Edinburghin ydinkeskustaan.

Maisemaa.

Vaikka Olutmaisteri ei suuri viskin ystävä olekaan, täytyy välillä käydä sivistämässä makunystyröitä oman kategorian ulkopuolellakin.

Tämä on torni. En tiedä mikä ja miksi se on siinä.

Nyppylä kaupungin itälaidalla. On aika korkea. Yritin kerran juosta tuonne päälle ja noin minuutin jälkeen jouduin vaihtamaan kävelyyn. Reippaalla kävelyllä sai sykkeen pysymään 180:ssä. Kokeilkaapa tasaisella pitää kävellen syke tuolla tai edes päästä lähelle. Eli on siis jyrkkä!

Viime viikolla olin Olutmaisteriohjelman työpajassa, eli Workshopissa. Aiheena oli henkilökohtainen tehokkuus ja kommunikointi. Suoritettiin kaikennäköisiä töhöryhmäharjoitteita ja annettiin palautetta kyllästymiseen asti. Sen enempää aiheenseen menemättä, nyt olen varmasti taas hieman parempi ihminen. Paikka, jossa workshop pidettiin, oli sen sijaan sitäkin tyylikkäämpi, nimittäin Eton Collegen soutustadioni. Kyseisellä "radalla" järkätään 2012 Olympialaisten soutukilpailut. Pari räpsyä:

Workshopin tukikohta. Kyseinen TDI Audi on kevyin versio, jonka myyntimies voi valita. Vaihtoehtoina mm. paljon kalliimpia saksalaisia malleja. Verotus tosin vain vähän toista luokkaa ja tytöille tuntuu tuo ison auton pysäköinti olevan ongelma. Henkilökohtaisella kokemuksella voin sanoa tämän pitävän paikkansa. Itse täydellisenä taskupysäköijänä olisin tietenkin valinnut suurimman Mersun.

Tältä viivalta voitte ihailla maalikameran kuvaa 2012 Olympialaisten soutukisoissa.

On lääniä soutaa.

Maisemaa

Sitten hieman viimeaikaisempiin tapahtumiin, eli taakse jääneeseen viikonloppuun. Eton sijaitsee Lontoon kulmilla, joten oli luontevaan jäädä sinne viikonlopuksi riehumaan. Tosin riehumaan ei oikeastaan lainkaan kuvaa rauhallisen viikonlopun luonnetta. Workshopeissa kun olutbisneksessä tuntuu olevan tapana juoda olutta silloin tällöin, niin ei oikein maistunut enää viikonloppuna, muutamia satunnaisoluita lukuunottamatta.

Viikonloppu alkoi takaiskulla, kun Sergion Portugalilainen Lontoon-serkku päätti yhtäkkiä, ettei halua ulkopuolisia asuntoonsa viikonlopuksi kun ei itse ole paikalla. Kello oli tässä vaiheessa 19.30 perjantaina. Onneksi Olumaisterilla on yhteyksiä ja majoitus oli järkätty viidessä minuutissa. Vähän myöhäinen varoitus vaan.

Viikonloppu oli turisteilua täynnä. Olutmaisterille tämä tarkoittaa paikkoihin tutustumista museoiden ja muiden tylsien paskeiden sijaan. Kävelymatkaa kertyikin varmaan ihan mukavasti, mutta Lontoossa kyllä kävelemistä riittääkin, joten ei huolta. Lataan tähän perään vähintään Lonely Planetin tasoisen kuvakollaasin. Kuten kuvista näkyy ilmat oli kohdillaan ja celsiusasteita noin 15, eli kelpasi käppäillä menemään.

London Eye, eli Lontoon Silmä

Iso-Beni

Pyörä. Kai...Tarinassa lienee opetus.

Maisemaa Thamesin varrelta. Ja Thameshan on siis joki Lontoossa.

Mistä lähtien Colapulloissa on opetettu matematiikkaa?

Erittäin halpaa asumista erittäin kalliilla alueella. Mitä teet kun ei ole asuntoa. Aloita mielenilmaus ja voit pystyttää teltan vaikka Iso-Benin kylkeen. Pidä kuitenkin vaatteet päällä jos meinaat verrytellä pihalla aamutuimaan, tai joudut selvittämään välejä koppalakkien kanssa, kuten kuvasta näkyy.

Kuvassa samainen aukio kuin edellisessä, mutta täynnä Uusi-Seelantilaisia. Lauantaina oli joku perkeleen Uusi-Seelanti-päivä ja pojat ovat kehittäneet tradition, että käydään erään metrolinjan pysäkit läpi ja vetäistään puolikkaan mukilliset naamaan jokaisella. Metrolinjat ovat "hieman" pitempiä kuin Helsingissä.


...Ja lopputuloshan näyttää juurikin tältä. Kaveri päätti käydä laittamassa lipun roikkumaan tolppaan.

Lisää maisemaa. Taustalla Lontoon tunnusmerkki, jonka nimesin London Dildoksi

Kukas se siinä toljottaa. No Frankoissihan sen. Voisiko kaveri olla enää enemmän ranskalaisen näköinen. Oli kuulemma menossa johonkin naamiaisiin, mutta epäilen vahvasti, että seilorin hattu on vakiovarusteena vaatekaapissa.


Olutmaisteri ja Iso-Beni Lontoon Silmästä otettuna


Thames-puro

Kiinalaiset viettivät uutta vuottaan, joten kaikennäköistä typerää oli meneillään.

...Kuten Fortune Cookiet. Vittuako sitä itsestään selvyyksiä tallettamaan kekseihin. Tottakai tulen tekemään hienoja asioita elämässäni.

Kaunista puistomaisemaa keskellä Lontoota.

Buckinghamin palatsi

Pojat jorailee Hyde Parkissa.


Vettä Hyde Parkissa.


Ihmisiä ja kuppila veden äärellä.

Palataas vielä hetkeksi Pohjoisen kylmään ja kosteaan Edinburghiin. En olekaan tainnut vielä mainita kaupungin joukkoliikenteen mainiosta toimivuudesta. Alla oleva kuva kertoo selvästi, että pojat ovat ymmärtäneet joukkoliikenteen tehokkuuskäsitteet väärin. Tehokkutta ei suinkaan mitata bussien, vaan sen sijaan matkustajien määrällä. Kaikki bussit kuvassa ovat nro. 22. Juurikin kyseinen linja, jolla painelen duuniin joka aamu. Parhaillaan olen nähnyt 4 autoa peräjälkeen, mutta silloin ei valitettavasti ollut kameraa mukana.


Tähän loppukevennykseksi voisin heittää räpsyn, jonka suurennettuanne, näette ehkä huvittavimman kuppilan nimen ikinä.


Munaa sisään vaan ja railakasta viikkoa itse kullekin yksilölle tasapuolisesti!