Pitkin poikin kanaaleja

Heipparallaa!

Jälleen kerran hyppyritukka veti ässän hihasta ja päätti pitää kaksi pyhäpäivää tähän toukokuun loppuun. Olen ollut maassa joku 7 viikkoa, ja virallisia vapaita on ollut varmaan kymmenen. No, osasi joku mainita, että tämän jälkeen ei sitten ennen joulua tarvitse olla kahta päivää pidemmällä vapaalla.

Vapaissahan ei sinänsä ole mitään vikaa, vapaalla on mukava olla, mutta valitettavasti tällä viikolla Olutmaisterin suunnitelmiin kuului siivota duunissa kertynyttä ToDo-listaa ja kun viikko lyheni kahdella päivällä, jäi lomille auttamatta hieman tekemistä. Pitkä viikonloppu on siis kulunut duunia tehden, sporttaillen, auringosta nauttien ja tietenkin olutta juoden.

Lauantaina vuokrattiin joltain paikalliselta sedältä vene ja lähdettiin naisvoittoisella porukalla kiertämään Amsterdamin puroja. Tarkempi tutustuminen seitsemään kanssamatkustajadaamiin ja heidän puutteelliseen merenkäyntikokemukseen teki heti alussa varsin selväksi, kuka Kapteenin lakkia kantaa. Veneellä iltapäivän mittainen putputtelu pitkin kylää maksoi 175 juroa, mutta oli kokemuksena oikein mielenkiintoinen ja eihän tuo lärviä kohden mitään maksa. Sama hinta kaikille, kallista vain köyhille.




Hommahan lähti käyntiin varsin rauhallisesti, mikä olikin hyvä juttu, sillä Olutmaisterin edelliset veneilykokemukset vievät meidät takaisin ajassa jonnekin 90-luvun alkupuolelle. Pieni kertaus rauhallisemmilla kanaalinpätkillä tuli siis tarpeeseen.


Hetkeä myöhemmin kun saavuttiin turistisemmille kulmille, alkoi vesitiet ruuhkaantua. Tokihan tässä vaiheessa Olutmaisterin rannetuntuma Amsterdamin kanaaleihin oli jo vähintäänkin keskiammattimaista tasoa.


Perseen puuduttanut veneilyelämys kesti noin 5 tuntia ja valitettavasti kauniisti alkanut aamupäivä muuttui myöhemmin pilviseksi. Olutmaisterin rannekin sai välillä levätä, kun belgialainen varakuljettaja otti homman haltuun. En tosin tiedä onko suositeltavaa antaa ohjat jollekin, joka näyttää kuin olisi heittämässä kaikki kanssamatkustajat kanaaliin. Hyvää olutta silti tekevät.


Oluttahan merillä saa tietenkin Hollannissa juoda. Tai sitten ei. En ole ihan varma. Joku mainitsi, että vakuutukset palaa, ja toinen mainitsi, että 0,8 promillea olisi raja. Kaiken lisäksi veneen omistaja sanoi, että ei ole mitään sääntöjä tai muutakaan huomioitavaa. Tähän voisin kääntää sujuvasti tilanteeseen sopivan brittiläisen sananparren: "Älä ota sitä naamahintaan". Vähemmän ulkokieliä puhuvia sivistän sen verran, että kun joku sanoo teille, että sääntöjä ei ole, katsot luultavasti Fight Clubia tai nukut. Tämän tosiasian opimme ihan Amsterdamin omalta Herra Venepoliisilta itseltään:

Herra Venepoliisi

Ja opetus oli kutakuinkin, että tämä merkki...


...tarkoittaa kiellettyä ajosuuntaa. Me emme tätä tienneet, eikä ilmeisesti veneemme omistajakaan.

Olimme siis jossain punaisten lyhtyjen kulmilla...


...kun setä venepoliisi tuli molottamaan jotain paikallisella kielellä. Onneksi belgialainen varakuljettajamme osasi hollantia sen verran, että osattiin pyydellä anteeksi ja kääntää kelluvan piknikkimme keula kohti tulosuuntaa. Mukana olevista retkijuomista, ei setä poliisi sen sijaan piitannut. Mukava mies!

Veneretkemme aikana, maisemat vaihtelivat varsin paljon tiukoista...


...hieman väljempiin...


...turisteilusta...


...rauhallisempiin...


...kotoisempiin...


...vieläkin kotoisempiin ja lämpöisempiin...


...ja sattuipa matkalle hassu paikallinen veneilijäherrakin, joka jotain paikallisia venemiesten kaskuja yritti heitellä, mutta mitäs me niistä, kun ei sanaakaan tajuttu.


Amsterdamista löytyy myös helvetin hyödyllinen museo:


Mitä vittua!!! Ton jälkeen voikin sitten mennä tutustuttamaan ranteensa partaterämuseoon. Löytyyköhän täältä sellainenkin. Ehkäpä sellaisen voisi tuohon viereen pystyttää.

Seuraavan paatin kipparia voisi muistuttaa sen verran, että jos ankka tekee pesän veneesi kuljettajan paikalle, on lienee aika hyllyttää kipparin kotsa.



Pari random räpsyä tähän loppuun:







Huomenna taas töihin...blaaah! No onneksi bäklogi on nyt kutakuinkin tyhjä ja voi taas keskittyä tulevaan. Sattui viikolla muutakin hassua, mutta päivittelen niistä parin päivän kuluttua, niin pysyy mielenkiinto, eikös vain. Näillä eteenpäin.

Tot Ziens!

Päivitystä...

Hallo!

Pari viikkoa on taas kulunut, mutta valitettavasti mitään kovin mielenkiintoista ei Olutmaisterin elämään ole juurikaan kuulunut. Viime viikonlopun olin Suomessa, joten ei mitään ihmeellistä päivitettävää ole sieltäkään.

Duuniprojektikin alkaa pikkuhiljaa liikkua, joten töissä on ollut kiirettä ja pitkiä päiviä. Sitten sen jälkeen sporttia tai dinneri, plus tunnin seurustelunylläpitokeskustelu Skypessä, niin kello näyttääkin jo nukkuaikaa. Sitten viikonloppuna pitää kiriä kaikki mielenkiintoiset rästiin jääneet hommat, kuten siivota, tiskata ja pyykätä.

Tämä viikonloppu oli ensimmäinen, kun ei tullut oltua kunnolla ulkona. Toki pari olutta kuuluu Olutmaisterin peruspäiväohjelmaan, mutta mitään järkevämpää ulkoilua ei ollut kalenterissa. Tänään täytyy käydä Komediakahvilassa katsomassa vähän improa, jotta ei jää niin sanottu paska maku viikonlopusta, kun ei ole tehnyt mitään.

Säät ovat huonontuneet alkuajoista ja muutenkin sään ennustaminen tuntuu olevan uutisten perässä oleva pakollinen osio, aivan kuten Edinburghissa. Siksi säätiedotus näyttääkin aina tältä:



Kysymysmerkkejä ja prosentteja. Tee nyt sitten tollasten perusteella pussikaljapäätöksiä. Sää myös vaihtuu nopeasti ja monena päivänä sataa ja paistaa jossain välissä. Tämä tekee myös kaupungissa suositun liikkumismuodon, pyöräilyn, hieman vähemmän mukavaksi. Eilenkin harkitsin myöhäiselle oluelle lähtöä, mutta kun taivas vuosi kuin Niagara, ei ulkoilu juurikaan houkutellut. Onneksi Olutmaisterin kaapista löytyy aina riittävästi olutta kalsarikännien vetämiseen.

Huomenna alkaa Olutmaisterilla Hollannin opettelu. Jos ei mitään muuta, niin kurkun saa varmasti kipeäksi, koska paikallisessa kielessä on sellaisia ääntämyksiä, joita ei Olutmaisterin lähes sujuviin neljään kieleen kuulu lainkaan. Ihmisten kanssa kommunikoinnissahan täällä ei paikallista kieltä tarvitse lainkaan, koska englannin taso on uskomattoman hyvä. Olenkin jo lopettanut "Do you speak English?"-tyyppiset epäkohteliaisuudet ja lataan suoraan lontooksi, jos on asiaa.

Sen sijaan olisi mukava oppia perusjutut kuten tervehdykset ja ruokasanastot, koska paikallisessa supermarketissa ei todellakaan ole käytössä kansainvälisesti suositut kielet. Luulisi, että kun Olutmaisterin kielillä kattaa noin 700-800 miljoonaa ensisijaisesti näitä kieliä puhuvaa maailman kansalaista, niin osaisi jotain sanoa maitopurkin kyljestä, mutta ei. Ruokapakettien kyljestä löytyy yleensä hollanti, ranska, saksa ja ehkä joku muu yhtä turha marginaalikieli. Euroshoppereistahan toki löytyy myös suomenkieliset selitykset, mutta kuka vittu sellaista paskaa nyt söisi? Ei ainakaan laatutietoinen Olutmaisteri.

Mikä Hollannissa on hassua:
- Mielestäni on hassua, että Hollannissa soi jokaisessa naitkluubissa ysäridiskohumppa. Samaan saattaa törmätä myös peruskuppiloissa. Tämähän ei toki ole mikään ihme maassa, joka on tuottanut maailmalle laatumusiikkia kuten 2 Unlimited ja Vengaboys. Alla Hollannin kermaa:





Huippumusiikillisten lahjojen lisäksi ei Hollannista tuohon aikaan ilmeisesti löytynyt kovin lahjakkaita ohjaajia saati sanoittajia. No, kunhan näyttää hyvältä.

Eipä tässä kummempaa tällä kertaa. Nauttikaa viikonlopusta hyvän musiikin tahdissa!

Koninginnedag 2009

Hei vaan ja hyvää sunnuntaita kaikille!

Digihifistelen heti tähän alkuun multiulotteisesti kuvan tohon oikealle. Ihailkaa!

Tänään on sinänsä poikkeuksellinen sunnuntai nimittäin a) Olutmaisterilla ei ole krapula b) keli on huono c) viimeisesta kirjoituksesta on kulunut vasta viikko.

Näistä kolmesta keskimmäiseen ei Olutmaisterilla ole vaikuttamismahdollisuutta ja lienee hyväkin, että välillä tulee vodaa. Viimeiseen joutuu syitä etsimään Olutmaisterin blogin suosiosta, nimittäin kun kirjoituksia aletaan jo tuhansien fanien toivomuksesta pyytelemään Facebookissa, niin kyllä silloin täytyy alkaa toimimaan. Vaikka keskimääräiseen blogikirjoitelmaan kuluukin noin 1-2 tuntia johtuen kirjoituksen ja kuvituksen äärimmäisen tarkasta suunnittelusta ja sujuvasta yhteen nivouttamisesta, on Olutmaisteri valmis uhraamaan tämän ajan faniensa tyytyväisenä pitämiseksi kirjoittelutiheyttä kasvattamalla.

Ensimmäinen (miksiköhän noita ei voi kirjoittaa siihen aakkosjärjestykseen, jossa niistä aikoo tekstissä mainita, ei ihan L:n aineen tasoa, täytyy myöntää) noista krapulattoman sunnuntain syistä johtuu siitä, että Nederlandiassa juhlittiin kuningattaren päivää torstaina. No mitä tämä sitten tarkoittaa Olutmaisterin viikkokalenterissa? Tietenkin kahden päivän tumuttelua. Eli ajatushan on sama kuin härmäläisen vapussa, edellisilta naamoissa ja sitten kaupungille rymyämään pyhänä.

Tämä ryypimisilta osui siis keskiviikolle ja Olutmaisterin työnantajakin oli päättänyt ottaa vastuuta porukan juottamisesta. Edelliskirjoitelmassa mainitsemani firman sisäinen pöytäfutistournametti siis huipentui finaalissa Amsterdamissa. Mainitsin viimeksi osallistujia olleen 700 jotain, mikä olikin hieman alakanttiin, nimittäin jengiä peleissä on ollut mukana yli 3500, mikä mielestäni on aika paljon! Pelaajien taso oli todella kova ja firman järjestelytkin kohdillaan, kuten alla olevasta kuvasarjasta näkyy:



Queen's dayn, eli Koninginnedagin, juhlissa kunnioitetaan kuningattaren syntymäpäivää ja historiassa tämä päivä siis muuttui aina hallitsijan mukaan. Kuitenkin jonkun keskimääräistä tärkeämmän hallitsijadaamin kuoltua, päivä päätettiin kiinnittää hänen synnyinpäiväänsä. Nykyään siis kuningatar Beatrixkin juhlii synttäreitään virallisesti huhtikuun 30 päivänä, mikä ei siis suinkaan ole hänen synnyinpäivänsä. Tosin tänä vuonnahan meinasivat koko juhlat jäädä pitämättä kun joku liian kauan jointtia vetänyt keski-ikäinen herra pamautti juhlinnan keskellä autolla väkijoukkoon Abeldoornissa. 14:sta loukkaantuneesta on kuollut jo 7. Hyvää kuningattaren päivää!

Kyseessä oli ilmeisesti tahallinen teko, mutta lienee kyse ei kuitenkaan terroriteosta tai murhayrityksestä. Sikäli mikäli joku uskoo, että jollain pikkusedanilla kun kolauttaa bussin kylkeen, saa aikaan tuhoa ja kuolemaa, on selkeästi poltellut liikaa paikallisia kasveja. Toki tämä kaverihan on juuri sitä saattanut tehdäkin ja siksi jopa kuvitella noin.

No, tragediasta huolimatta Amstelin padolla juhlat jatkuivat. Ideana on siis juoda Heinäkenkää ja kunnioittaa maan väriä, eli Oranjea. Olutmaisterin kollegat näyttävät tässä mallia. Olutmaisterin täytyy toki pitää huolta imagosta ja tyylistä, joten huliviliväriteemat eivät tällä kertaa innostaneet. Heinäkenkä sen sijaan kyllä.

Tältä se suunnilleen näytti kaikkialla, ja musa siis tuttua kasaridiscohumppaa:

Eli vapaata on nyt ollut neljä päivää ja itse viikonloppuna ei siis ole paljoa juopottelu innostanut. Perjantai sujui tehokkaasti sohvalla, verhot kiinni, ulosmenemisestä puhumattakaan. Säät on pysynyt hyvinä ja eilen tuli tutustuttua kaupungin itäiseen puoleen muutaman tunnin polkupyöräretkellä. Pyöräily on hyvä tapa liikkua, mutta perse siitä tulee kyllä järjettömän kipeäksi. En tiedä pitääkö siihen vain tottua, ostaa parempi satula vai vierailla useammin "sinisillä lyhdyillä". Lyhtyjä tai ei, reissu ei mennyt hukkaan, sillä näin reissuni ensimmäisen tuulimyllyn, ja sitä on syytä oikein ihailla hetki porukalla:



Vaikka rahan kuluttaminen on Olutmaisterille aina ollut helppoa, ja kuluttamisen seuraaminen loistanut poissaolollaan, ei paikallisten polkupyörien hinnat siltikään Olutmaisterin päässä muodosta järkevien ajatusten ketjua. Katsokaa nyt vittu näitä hintoja (vasemmalta voi kilkata valinnan mukaan haluaako ihmetellä käytettyjen vai uusien pyörien hintoja. Ei huolta valinnasta, sillä molemmissa riittää ihmeteltävää.)!

Alla olevasta kuvasta voi ihailla ranskalaiskollegani Frankoissin "hifipyörää". Tuollainen ulkomailta tuotu härveli näyttää täällä näiden mustien ruostepaskojen rinnalla Porschelta ja maksoihan kyseinen vehje UK:ssa kokonaista 100 juroa uutena. Frankien täytyykin viedä kulkupelinsä yöksi sisälle, mikäli mielii aamullakin vielä sotkea johonkin.


Frankien polkupyörän lisäksi huomattavasti hauskempi fakta kuvassa on se, että tuo pieni tien tason alapuolella oleva ovi vie Fränkin kotiin. Herran itsensä pituutta mitenkään moittimatta, ihmettelen suuresti, miten kolmemetrinen hyppyritukka pääsee tuosta sisälle?

Veden pinnan alapuolella olevan kämpän putkistossa pitää olla pumput, koska kuten tiedämme, paska kun ei valu ylöspäin. Tonttihan on ihan pelimestoilla, mutta n. 35 neliöisen yksiön 1500 egen vuokralle en silti näe tässä perusteita.

Aloitan tähän uuden teeman, jota pyrin jatkamaan jokaisessa kirjoituksessa. Teeman nimi on "Mikä Hollannissa on hassua?".

Mikä Hollannissa on hassua?
- Mielestäni on hassua, että asukkaille ei ole roskiksia, johon paskat voisi kämpästä dumpata. Ei, vaan Dutshi on päättänyt, että roskat nakataan kadulle ja kerätään roska-autoilla siitä suoraan, aivan kuten Espanjassa, mutta sivistysvaltiossa. Ei hujoppi kuitenkaan ihan tyhmä ole, sillä välttääkseen paskan seisottamisen kadulla päiviä ja sitä kautta roskien hajun sekoittumisen jointin tuoksuun, hän on päättänyt päivät, milloin roskapussit saa kadulle heivata.

Olutmaisterilla nämä päivät ovat tiistai sekä perjantai ja roskat saa sijoittaa nätisti kadun varteen edellisenä iltana 18.00 jälkeen. Mikäli joku yrittää harhauttaa systeemiä, on roskajaostolla ässä hihassa: "roskispoliisi". Tämän herran tehtävä on kerätä näitä väärinä päivinä kadulle dumpattuja säkkejä, tutkiä niiden sisältö ja tämän perusteella sakottaa roskalakia rikkonutta henkilöä. Hassua, eikö olekin?

Skottikollegani onkin jo aiheesta saanut kahdesti sakot. Ymmärrän kyllä kollegani tuskan, sillä kun roskikset vieläpä kämpissä sijaitsevat jossain olohuoneen kulmassa, (sen sijaan, että ne olisivat mukavasti hajusuojatussa roskiskaapissa) dunkkaavat ne kämpässä viikon, kun roskavuoron kerran unohtaa.

Tämä ei enää liity juuri lanseeraamaani uuteen teemaan, mutta Amsterdam on myös hassu paikka siinä mielessä, että vaikka se ei ole kovin suuri ja suunnistamisen tekee helpommaksi 7 symmetrisesti kaaressa keskustasta poispäin loittonevaa kanaalia, niin kaupungissa on uskomattoman vaikea muistaa paikkoja. Tämä on reservin upseerille täysin uusi kokemus. Kaikki mestat vain näyttävät täysin samalta, jokaisella kadulla on miljoona kupilaa tai putiikkia ja jokaikinen on kanaalin varressa. Siksi kaupungin totaalinen ownaaminen vaatii hetken ja paljon pyöräilyä. Kaikesta huolimatta, mesta on upea ja persoonallinen. Tsiigatkaa nyt näitä kuvia (juu, ja ne ovat kaikki eri puron varresta):








ps. jos jollekin ei vielä ole digitaalisen intterwebin salat auenneet, kuvista saa suurempi niitä kilkkaamalla!

Tähän loppuun tapojen mukaan pari kevennystä. Ensimmäisessä Skotti näyttää miten polkupyöräillään Glasgown tyyliin. Aika aerodynaamisen näköistä.


Loppuun voisin todeta yhden hienon asian. Multa tuli Damissa...


...on jonkinasteinen museo. Ei siitä sen enempää! Mukavaa viikkoa kaikille.