10 syytä juoda olutta

Hei vaan,

Kuten kaikki muutkin raapustukseni tänne interwebin ihmeelliseen maailmaan, aloitan tämänkin mainitsemalla kuinka huonosti olen viime aikoina kirjoitellut. Toisaalta mitäs vittua sitä kirjoittelee kun jatkaa elämäänsä maassa, jossa on jo asunut 27 vuotta (juu juu, olen vanhempi, mutta olen myös asunut muualla). Same old same old. Täällä sataa vettä, joten sisätiloissa hengailu ja blogin kirjoittelu kyllä sopisi kuvioon, mutta toisaalta on taas niin helvetin pimeää, ettei näe edes kirjoittaa.

On tässä kirjoituskerrassa tosin jotain erilaista kuin edellisissä, nimittäin mielenkiintoinen otsikko. Kerron teille 10 syytä, miksi olutta kannattaa juoda. Syitähän on toki enemmänkin, ainakin kun kavereiden ja heidän tyttöystävien kertomuksia on tullut tässä vuosien varrella kuunneltua. Nämä syyt kuitenkin ovat tutkittuja tosia, toisin kuin umpitumuissa kotiin tulevan poikaystävän.

Tässä lainauksia Viidestä Tähdestä löytämästäni arkikkelista:

"Leedsin yliopiston tiedemiehet ovat todistaneet, että pubissa käyminen on hyväksi, ja oluen nauttiminen samalla reissulla on vielä parempi. Tutkijat totesivat, että kapakan tunnelma auttaa miehiä rentoutumaan. Kaksi viidestä tutkitusta kertoi menevänsä baariin jutellakseen kavereidensa kanssa. Vain joka kymmenes sanoi menevänsä sinne pelkästään oluen vuoksi. Asiasta kertoo Tohtori.fi -verkkosivu."

Olutmaisteri joutuu kyllä tässä hieman kyseenalaistamaan Leedsin viisaiden puheita. On toki selvää, että baariin yksin meneminen ei ole suotavaa, mutta jos baariin kavereita mennään tapaamaan, niin sitä voi kyllä tehdä vaikkapa yliopiston ruokalassa. Baariin mennään juomaan kaljaa, toki ystävien kanssa.

"Tässä 10 hyvää syytä nostaa tuoppi hyvälle terveydelle:"

1. "Kohtuullinen oluen kulutus suojelee elimistöä helikobakteerilta, joka aiheuttaa mahatulehduksia sekä maha- ja pohjukaissuolihaavoja."

Kohtuullisella oluenjuonnilla tarkoitetaan kahta ravintola-annosta (0.5l tuoppia) vuorokaudessa. Yhdyn suositukseen. Härmän tallaajalla on valitettavasti tämän lisäksi tapana juoda viedä kolmen seuraavan viikon annos molempina viikonlopun iltoina, haastaa naapuri nurmipainiin ja lyödä vaimoa.

2. "London College -yliopiston mukaan riski saada kaljamaha ei ole suoranaisesti yhteydessä oluen kulutuksen määrään."

Juuri näin. Olutmaisteri on myös saavuttanut titteleitä ruoansulatustietämyksellään, ja voi tyhmempiään valaista, että kaljamaha johtuu siitä, että syö enemmän kuin kuluttaa. Oluessa on vähemmän energiaa kuin maidossa. Yritäppä juoda sitä 10 litraa viikonlopussa vuoden ajan, niin katsellaan sitä mahan tilannetta. Ei suositella laktoosi-intoleraatikoille.

3. "Oluessa on luonnostaan paljon pii-mineraalia, joka auttaa vahvistamaan luustoa, ja auttaa suojelemaan osteoporoosilta. Piitä muodostuu oluen valmistuksessa käytetystä viljasta ja se imeytyy elimistölle helpossa muodossa varsin tehokkaasti."

Tästä Olutmaisteri ei tiedä mitään, joten uskottakoot tutkijoita. Turha kuitenkaan vedota isoihin luihin, jos on juonut vähän olutta. Koskee etenkin naisia.

4. "Brittitutkimuksessa, joka tehtiin 5000 miehelle, todettiin, että pari tuoppia olutta päivässä vähensi merkittävästi kakkostyypin diabeteksen riskiä."

Juu, ja jos juo enemmän, niin tulee sokerintarvetauti, jota kutsutaan myös krapulaksi

5. "Olut sisältää polyfenoleita, jotka vähentävät ”pahan” LDL-kolesterolin määrää kehossa. Portugalilaiset tutkijat löysivät oluesta myös polyfenolimuotoja, jotka ovat kaikista polyfenoleista tehokkaimpia taistelussa rintasyöpää vastaan, joten muista ottaa myös vaimo mukaan oluselle."

Hienoa, että portugalistakin tulee jotain muuta kuin oliiveja. Suosittelen silti jättämään vaimon kotiin.

6. "Oluessa on paljon B6-vitamiinia, mikä estää homokysteiinin muodostumista elimistöön. Homokysteiini on eräs aminohappolaji, joka on yhdistetty sydänkohtauksen riskiin. Oluessa oleva etanoli, eli alkoholi auttaa myös ohentamaan verta ja lisää hyvien HDL-kolesterolien määrää elimistössä."

Okei.

7. "Suomalaistutkijat huomasivat, että miehillä jotka juovat pullon olutta päivässä munuaiskivien riski väheni jopa 40 prosenttia. Tutkijat uskovat tämän johtuvan oluen diureettisesta (virtsan eritystä lisäävä) vaikutuksesta, mikä auttaa huuhtelemaan munuaisia."

Ymmärtääkseni mikä tahansa neste aiheuttaa virtsan eritystä 10 litraa viikonlopussa nautittuna. En kuitenkaan halua väheksyä suomalaisten tutkimaa asiaa, koska koen sen erittäin tärkeäksi. Olutta siis naamaan.

8. "Keskiverto tuoppi sisältää 20 prosenttia päivän kuitutarpeesta, mikä auttaa alentamaan kolesterolia. Oluessa on myös paljon B-vitamiineja ja noin 200 kaloria, mikä on vähemmän kuin täytetyssä uuniperunassa."

Kymmenen tuoppia: 10 * 200 = 2000 eli hieman alle keskivertomiehen päivittäinen energian tarve. Tohon lisätään 2 pussia nameja, pussi Kartanon perunaraksuja ja kaksi Big Mama'sin lättyä, niin ei tarvitse pohtia mistä se "olut"maha tulee.

9. "Saksalaistutkimuksen mukaan yli 50-vuotiailla, jotka nauttivat yhdestä kolmeen pientä olutta päivässä oli 42 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan kuin absolutisteilla. Riski kuitenkin nousi mikäli olutta nautti liian paljon."

Saattaa 50 ikävuoden jälkeen olla hyväkin, että ei muista ihan kaikkia niitä iltoja, kun "...olutta nautti liian paljon."

10. "Kanadalaistutkimuksen mukaan tummat oluet sisältävät antioksidantteja, jotka puolittavat ikään liittyvän silmäsairauden, kaihin riskiä."

Tästähän ei ole hyötyä kun Suomessa n. 90% nautitusta oluesta on vaaleaa kotimaista lageria. Onneksi olutkulttuurissamme on havaittavissa erinomaisia kohenemisen piirteitä koko ajan avautuvien mainioiden olutravintoloiden merkeissä. Ottakaamme esimerkkinä vaikkapa tämä uusi Villi-Wäino Helsingissä. Hanasta vain kotimaisia pienpanimoiden tuotteita, Karjala poislukien. 90% asiakkaista varmaan silti ottaa sitä Karjalaa, mutta onpahan ainakin mahdollisuuksia ja mahtavia sellaisia.

Jos ranskalaiset ovat jotain maailmassa tehneet hyvin, ovat he onnistuneet luomaan viinille loistavan imagon: Juodaan ruoan kanssa, tietyt viinit tietyille ruoille, ensimmäisen (paskimman) viinisadon tuotteiden Beujolais Nouveauden hekuma marraskuun kolmantena torstaina jne... Mikä kuitenkin parasta, he ovat onnistuneet luomaan ihmisten päähän kuvan, että viini parantaa terveyttää kun on sitä ja tätä antioksidanttia. Kuten edellä olleet 10 kohtaa todistivat, olut on vähintäänkin yhtä terveellinen, ja helvetin paljon parempi juoma...ja mikä parasta, joku niistä lanteista voi vaikkapa jäädä Suomeenkin.

Olutmaisteri on puhunut! Otanpa päivittäisen olueni. Kippis!

Viina kirves perkele!

Moi!

Eli Suomessa siis ollaan. Vaikka tarinaa ei täältä varmaan niin paljoa synnykään, päivittelen blogia aina kun siihen näen aihetta. Nyt näin on, nimittäin paluun after shokit on kärsitty ja kyllä positiivisia ja negatiivisia kulttuurieroja löytyy näinkin päin.

Aloitetaan nyt vaikka noista töistä. Ensimmäinen paluushokki on paikallinen suomalainen työkulttuuri ja etenkin työajat. Suomessa kun hommia väännetään kahdeksasta neljään ja pidetään välissä joku kuusi kahvitaukoa. Joo joo, tehdään tehokkaammin ja niin päin pois. Veikkaan, että edes paatunein SAPpi-insinööri ei pysty painamaan nappia kahta kertaa nopeammin kuin jurooppalaiset kolleegamme.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, duunissa on ollut oikein kivaa ja Suomen olutbisnekset alkaa jo hahmottumaan mukavasti, ainakin sisäisesti nautittuna. Hyvä asiahan Suomessa on, että ei tartte pitää niin paljoa ääntä itsestään ja hyvät duunit huomataan ilman ylimääräistä kahdeksaa viikottaista sähköpostia puolelle toimistolle siitä, miten kuinka sitä on taas tänään puhuttu menestyksekkäästi puhelimessa.

Panimoalalla tuntuu täälläkin olevan ihan railakas meininki ja se on hyvä. Kaiken maailman humppatapahtumaa löytyy ja tuotteita saa tarvittaessa kotiinkin, mikä on myös mukavaa. Nuo järjestelmälliset 3 kahvitaukoa vain eivät ihan sovi Olutmaisterin briteissä friteerattuun pääkoppaan. Toisaalta hyvä, sillä ilman niitä, suljetussa konttorissa (avokonttorin vastakohta) "ahkera" suomalainen ei paljon sosialisoisi, etenkään kun töissä ei saa olla edes pikkumaistissa.

Toinen asia mikä aina nousee hyvin esille kun palaa Suomeen, on tää helvetin jänkäläisen oma kehu. Tällä siis tarkoitan sitä, että Suomessa on kaikki niin saatanan hyvin, paremmin kuin muualla, eikä maailman murheet meitä kosketa. "Ei se finanssikriisi Suomeen tule kun täällä hoidetaan raha-asiat niin hyvin"-, "Täällä toimii toi joukkoliikenne ainakin niin hyvin, että..."-, "Täällä tehdään muun maailman työt puolessa ajassa, niin jää aikaa kahvitauoille"-tyylisiä kommentteja ei varsinaisesti ole tarvinnut etsiä. Olutmaisteriperheen sijoitukset on ainakin sulaneet kun napajäätikkö, joten voisin äänestää tuota ensimmäistä vastaan. Kaikki Kampin läpi ruuhka-aikaan bussilla ajaneet tietävät, että toinenkin kommenteistä on puhdasta paskaa ja reilusti. Kolmatta aihetta sivusinkin jo aiemmin ja siitähän voi jokainen perussuomalainen ja muidenkin puolueiden kannattajat olla mitä mieltä haluavat, mutta Olutmaisterin mielipide on selvä.

No, Olutmaisterin blogin tarkoitushan on kertoa mukavia tarinoita maailman menosta ja pitää hauskaa paikallisen kustannuksella, tässä tapauksessa härmäläisten. Onhan Suomessa kyllä moni asia hyvinkin. Esimerkiksi, päätimme Suomen kesän (Skotlannin kesä oli myös paska, joten pystyn astumaan härmäläisiin saappaisiin) maaseudulla saunoen, uiden ja syöden. Mikäli oikein muistan, oli paikalle tuotu pari oluttakin. Mikäpä mukavampaa?

Olutmaisteri osallistui myös erittäin turvallisen oloiseen keskisyksyn kokon polttoon. 10 umpihumalaista ajokunnotonta sytyttämässä ja pitämässä yllä 2-metristä kokkoa puolilta öin vähintään 20 kilometriä lähimmästä sairaalasta, ei ehkä ole vuosisadan idea, mutta eihän jurrissa mitään koskaan satu, eikä tälläkään kertaa. Oli erittäin mukavaa!

Palataanpa vielä hetkeksi härmän hauskuuksiin. Suomalainenhan ei puhu eikä pussaa. Suomalainen ei myöskään lähde mihinkään helevetin humphutuksihin, kuten naamiaisiin. Niinpä Olutmaisterin kaverin teemalla varustetuille 30-vuotispäiville ei kovin paljon pukeutuneita saapunut, paitsi Olutmaisteri. Meet Paco, el chico guapo y muy peligroso!



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kuten Suomessa sanotaan: Hei hei!

T - 6 days and counting...loppu lähenee

Päivää pitkästä aikaa.

Kuten otsikko jo kertookin, Olutmaisterin komennus Edinburghissa lähenee loppuaan. Pariin viime viikkoon ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Duunissa tietenkin ollut kiirettä kun kaikki loppupresikset pukkaa päälle ja pitäisi jättää kaikki tehdyt jutut sellaiseen muotoon, että joku muukin niistä ymmärtää jotain. Viimeinen viikko on siis materiaalien siistimistä, viimeisten juttujen säätämistä ja muuton hoitamista. Pariksi päiväksi mennään vielä koko firman myyntipoppoon voimin juttelemaan ensi vuodesta pariksi päiväksi kauniille Lake Districtille Pohjois-Englantiin. Sopivan leppoinen lopetus Olutmaisterille.

Ulkona on tullut käytyä aika paljon kun on pitänyt nähdä jengiä ennen lähtöä ja läksiäisiäkin on vietetty jo pariin otteeseen. Eilen käytiin ajamassa kartingia ja Olutmaisteri lunnollisesti kuittasi Suomalaisen maineensa ajamalla päivän nopeimman kierroksen. Valitettavasti finaaliin lähdettiin kuitenkin kakkostontilta ja siinä pysyttiin loppuun saakka. Hienoa hupia silti!

Viikko siis jäljellä ja 13 kuukautta takana. Edinburgh on kyllä mahtava mesta ja UK:kin on ylittänyt odotukseni (jotka olivat alhaiset saarelle saapuessa) isolla marginaalilla. Ennen kuin kiitellään paikallisia haggiksista ja tynnyrioluista, palataanpa hetkeksi Olutmaisterireissun alkuhetkiin.

Olutmaisteri on 28-vuotias erinäköistä diipadaapaa elämässään puuhaillut tuotantotalouden dippainssi. 12-Vuotiaalle työuralle on mahtunut kaikkea kesätyöruuvinlajittelusta oluen myyntiin. Pääasia kuitenkin on, että nyt ollaan matkalla kohti joka pojan unelmien ammattia, Olutmaisteriksi.

Puoli vuotta kestäneen rekryprosessin jälkeen Olutmaisteri saapui Edinburgkkii viime syksynä. Tarkoituksena oli markkinoida Foster'sia puoli vuotta ja vaihtaa maisemia. Odottamaton yritysosto kuitenkin sotki suunnitelmat ja aika Edinbroossa tuplaantui. Nyt suuntana on Suomi ja Helsinki. Viimeisestä työjaksosta ei vielä ole tietoa, mutta uusi työnantaja tarjoaa aika paljon uusia ulottuvuuksia, joten tähtäin on jossain eksoottisessa.

Reppuun on kyllä matkalta jäänyt paljon niin töiden puolesta kuin muutenkin. Vaikka yritys- ja työkulttuuri briteissä on hyvin samanlainen Suomeen verrattuna, on tiettyjä eroja havaittavissa. Britit huutaa enemmän tekemisistään eikä toiminta mielestäni ole yhtä "aitoa" kuin Suomessa. Olen oppinut small talkkia, vaikka en aina ymmärräkään, miksi naamatuttujen kollegojen kanssa pitäisi näennäisesti jutella kahvikoneella kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta. En myöskään ymmärrä miksi toimiston ovea on tarvetta pitää auki kollegoille, jotka ovat käytävän toisessa päässä, joutuvat näin kiirehtimään ovelle ja kaikilla on ylikohteliaiden kiittelyiden jälkeen epämukava olo.

Olen myös oppinut paljon bisneksestä. Tiedän mm. että olutta voi myydä kymmenen kertaa enemmän päivässä, kun sen laittaa puoleen hintaan kaupassa. Olen myös ymmärtänyt miten omasta roskasta voi veloittaa enemmän kuin naapurin roskasta. Syynä on brändi, jonka rakentamiseen menee niin paljon rahaa, että hirvittää. Lisäksi koko brändimarkkinointi on mielestäni niin abstrakti ja vaikeasti mitattava käsite, että numeroihin tottuneen Olutmaisterin on vaikea perustella käytettyjä rahamääriä. Nyt tiedän miksi puhutaan markkinoinnin ja myynnin välisestä kuilusta, ja olen myös huomannut, että kenties Olutmaisterin ajattelumaailma on lähempänä jälkimmäisessä. Eräs matkaan jäänyt mielenkiintoinen fakta on myös, että baaritiskillä 30% katseista kohdistuu baarihenkilön rintaan ja takapuoleen.

Olutmaisterin blogin hehkuvimmat aiheet ovat olleet joukkoliikenne, brittien säädöt ja Olutmaisterin ydinystävä Daisoni. Perässä muutama kuva todisteeksi:

Juna-aseman setä, jonka tehtävä on viheltää pilliin kun juna lähtee.

Paras paikallinen ystäväni. Dyson.
Hups...
Blogilla on myös pohdittu Skotlannin upeaa säätä ja terveellistä ruokaa. Alla muutama näyte:

Kalaperunat ja tynnyriolutta:

Friteerattua kakkaa, no ei vaiskaa, friteerattu Mars-patukka.
Sama herkku paikallisen limpparin kanssa. IRN-BRU myy enemmän kuin kokis täällä.
Hilpeimmät lööpit kuitenkin yleensä aiheutuvat tämän mahtavan kansan sekoiluista. Moni asia on täällä päin haggiseläimen pyllyä, mutta on täällä jotkut asiat hyvinkin, jopa paremmin kuin kotomaassa. Tässä lyhyt kertaus mikä toimii ja mikä ei:

Toimii:
- Omenat ja viinirypäleet ovat hyvin maukkaita
- Baarikulttuuri on erinomainen ja ruokaa saa joka paikasta
- Tynnyrioluet ovat mahtavia ja harvoja asioita mitä tulen Suomessa kaipaamaan
- Edinburgh on kaunis ja kiva kaupunki
- Duunikulttuuri on mukava ja markkina iso, eli hyvä mesta oppia duunin puolesta
- Edinburghin komediafestarit oli kirjaimellisesti hauska tapahtuma
- Haggis ja friteerattu Mars-patukka...yammy!!
- Lontoo on mesta paikka
- Lorne-makkara toimii krapulassa (älkää kysykö, en tiedä, mutta jonkun erikoistekniikan britti on kehittänyt jotta saa niin paljon rasvaa lihaan)
- Maisemat ja linnat
- Löysemmin reguloitu alkoholimarkkina, viinaa saa joka kulmakioskista ja valikoimat on laajat

Ei toimi:
- Joukko(bussi)liikenne
- Pinnallisesti kaikki toimii, mutta silti joka paikkaan jonotetaan ja kaikki kestää
- Sää
- Imurit
- Lentäminen Edinpurkista pois
- Talot ja infra päin vittua, silti asuminen on kallista
- Yleinen informointi, esim. putkiremonteista
- Ylipaino ja väkivalta
- Skottiaksentti, keino kommunikoida englanniksi puhumatta englantia
- Ylikohteliaisuus


Arvon lukijat, olette nyt seuranneet Olutmaisterin seikkailuja reilun vuoden, mutta tietämättänne, Olutmaisteri on myös seurannut teitä. Tässä muutama fakta blogin lukijoista ja historiasta:

- Blogilla on käynyt yhteensä 576 eri kävijää
- Käyntiennätys 33 päivässä
- Suurin osa teistä on tallettanut osoitteen suosikeihin, mutta liikennettä on tullut myös blogilistalta ja parilta forumilta. Onpa jokunen löytänyt blogille myös Googelista.
- Suosituin teksti "Olutmaisterin ensiaskeleet", ensimmäinen kirjoitukseni, 145 näyttökerralla
- Blogille kirjoittamani 25 000 sanaa täyttää kuvineen noin 160 sivua, melkein kirjan siis
- Olen kirjoittanut blogille 38 kertaa, eli noin 1,5 viikon välein
- Sana "olut" on mainittu blogilla 396 kertaa
- Krapulaan viittavia mainintoja on 37
- Olutmaisterin matkakassaan on kilahtanut tuossa oikealla näkyvillä mainoksilla 8,84 dollaria, koska olette kilkanneet niitä 56 kertaa. Google ei maksa alle huntin suorituksia, joten lunastanen ensimmäisen mainossatkuni vielä kevyesti ennen 40-syntymäpäiviäni. Olutmaisteri kiittää avokätisyydestänne.

Olutmaisteri on aina ollut innostunut kuvien ottaja. Tähän loppuun lyhyt kuvakertaus mitä matkan aikana on tehty:

Tästä se kaikki alkoi. Kahden päivän haastattelusessiot toissakeväänä Edinburghin rygbyareenalla:


Mahtavia maisemia ympäri Skotlantia:

Oikealla ajelua:

Tislaamoja ja panimoita:

Leikkigolfia:

Oikeaa golfia ja perkeleen syvällä roughissa:

Linnoja:

Amsterdamissakin tuli hassuteltua Olutmaisteriporukalla:
Potkupalloa:

Vihaisia skotteja:

Tuli testattua myös Ruotsin olutmarkkina:

Lontoo:

Festareita:

Vuorikiipeilyä:

Illallisia ja ystäviä:

Kartingia:

Töitäkin välillä:

Kerran paistoi Edinburghissa aurinkokin:
Lisää maisemia:

Teemabileitä (ihan vitusti. Suosittua Briteissä):

Koskettelurugbyä Amy Winehousena...älkää kysykö:

Jouluhuumassa:

Polkupyöräilyä High Landeillä:

Hassuja kämppiksiä:

Viiden tähden hotelleja:

Guinnessia Dublinissa:

Ja mikä tärkeintä, tietenkin paljon OLUTTA:

Loppuun voisin siteerata Chinatownin onnenkeksin lupausta:


Until that happens...

Jatkan tarinan kirjoittelua Suomesta parin viikon päästä.

Edinburgh kuittaa...lopullisesti!

Niin paljon juttuja, että en oikein tiedä miten tän tiivistäis

Hei vaan rakkaat lukijat!

Suureksi yllätykseksenne, olen täällä taas. Viisi päivää edellisestä kirjoituksesta. Täytyy olla Olutmaisteriblogin ennätys. Taotaan silloin kun rauta on kuumaa. Itseasiassa, pyydänkin jo etukäteen anteeksi, koska tämä kirjoitus kuvineen on varmasti Olutmaisterin kirjurinuran pisin ja sen kirjoittamiseen sekä kuvien kanssa säätämiseen kului vähintään kaksi tuntia. Toivottavasti jaksatte lukea.

Aloitetaan, vastoin perinteitä, talousasioilla. Luin tuossa paikallista pritannian lehteä yksi päivä koneessa ja kahden ensimmäisen sivun aikana mainittiin seuraavat positiiviset markkinoita kuvaavat uutiset:
- Asuntomyynti on pudonnut 40% viime vuodesta
- Asuntojen keskihinta on laskenut 22 kilopuntaa (punta on nykyään niin halpa, että ei sitä kiloa pienemmissä mittayksiköissä kannata käyttääkään)
- Inflaatio on 4% ja asuntovelkojen korot sen mukaiset (pari pinnaa siis tohon päälle)
- Viikottainen supermarketin hyödykekori on kallistunut 23 puntaa

Tämä siis tarkoittaa, että asuntolainasi lyhennyserät ovat kasvaneet, mutta lyhennysaika ei. Samaan aikaan asuntosi myyminen on käynyt vaikeammaksi, eikä se edes kannata, koska sen arvo on laskenut niin paljon. Kaiken kukkuraksi, sinulta palaa ruokaan 1200 egeä enemmän vuodessa, mutta et saa sillä yhtäkään ylimääräistä makkaraa. Niille, jotka eivät taloudesta tai asunnoista tajua mitään, selvennän hieman: Olet kusessa!

Lehden talouskriisin kruunasi talousasioihin täysin liittymätön otsikko:
- "Brittituristien pidätykset ovat kasvaneet 15% viime vuodesta, eniten Espanjanssa". Voisinpa vielä veikata, että 14 yksikköä noista Ibizalla.

Se on muuten hassu juttu miksi nää pisamanaamat painaa tonne Ibizan saarelle. Voisin lyödä Olutkorillisen vetoa (näin mitättömiin vetoihin ei kyllä mahtijuomaa pitäisi sotkea), että joka toinen Britti käy tuolla saarella vuosittain. Toimistoltakin tiedän varmasti yli 20 tyyppiä, jotka ovat hiljattain käyneet ruskistamassa pisamansa, tai punoittamassa, niin kuin tyypillisellä brittituristilla on tapana.

Se taloudesta ja mediasta. Palataan hieman maallisempiin asioihin.

Sähkömies, pimpotteli ovikelloa tossa yksi päivä kun työskentelin kotoa. Tiesin, että hän oli sähkömies kolmesta syystä. Hänellä oli haalari, hän sanoi olevansa sähkömies ja hänen rinnassaan sekä id-kortissa luki: "sähkömies". Sen tarkemmin kaverin juttuihin keskittymättä pyysin hänet sisään ja näytin missä mittarit ovat. Kovasti ihmettelin kaverin puheliaisuutta ja hänen kysymystensä määrää. Lopuksi kun ruvettiin tulemaan vaiheeseen: "Kuka on kyseinen sähköntoimittaja", tajusin, että olin päästänyt sisään Sähkömyyntimiehen.

Loppu hyvin kaikki hyvin, sain halvemman diilin ja koska olen maksanut sähköstä liikaa, saan vielä massia takaisin vanhalta toimittajalta ennen lähtöäni. Muuten he olisivat varmaankin lähettäneet jonkun vitun shekin Suomeen, kun luonnollisesti lähtöni jälkeen minulla ei tiliä täällä enää ole. Ainakaan sen jälkeen kun tajusin, että herra Lloydsin paskapankki veloittaa 15 egeä per päivä kun ylittää tilin. Olutmaisterihan on tunnetusti hyvä rahan kanssa, joten voin sanoa, että olen varmasti koko kyrpäherran putiikin kannattavin asiakas.

Mikä vittu siinä muuten on ulkomailla, kun veloitetaan puoli omaisuutta kun vähän käy tili debetin puolella? Vaikka Sammollakaan ei kovin hyvin mene, niin yksi asia heillä on helvetin hyvin; tilinylityksestä veloitetaan 10 euroa yhteensä, ja katsellaan kahden viikon päästä uudestaan. Muutamien satojen luottokorttiylityksiin kyseinen pankki ei edes jaksa puuttua. Kai suomalainen on niin luotettava epeli, tai pankit sitten niin tyhmiä. Onneksi pääsen vittuun täältä kohta. Rupee syömään nää apinoiden pelleilyt.

Pelleilyistä puheenollen. Joku brittiläinen sähköfirma laittoi mulle kirjeen, että vuosittainen mittarilukema tarkastetaan kahden viikon kuluttua. No olin jo tässä vaiheessa vaihtanut sähkötoimittajaa, ja koska uusi sähkömyyntimieheni oli lukemat jo tarkistanut, päätin kohteliaasti unohtaa koko kirjeen, huolimatta "Jos aika ei sovi sinulle, otathan yhteyttä"-maininnasta.

Pari viikkoa myöhemmin omistaja mailasi, että oli uudelleensopinut mittarilukijan käynnin parin päivän päähän, ja koska mittarimies työskentelee vain kahdeksasta neljään, pitää jonkun olla päästämässä hänet sisään. Niinpä hän oli nakittanut äitinsä, jolla ei siis myöskään ole avainta meidän loossiin, täpittämään autossa tossa rapun edessä kunnes mittarimies saapuu. Mittarimiehen ilmoittama aikaväli oli tarkka 08-13, joten omistajan äidin puolesta toivon, että mittarimies saapui lähempänä tuota 08.

Siis vittu mikä systeemi!!! Oi että! Millä vitulla noi kanslian apinat luulee, että jengi voi yhtäkkiä ottaa melkein päivän pois duunista, että joku talipää voi tulla lukemaan neljä numeroa mittarista. Ei kaikki voi myydä olutta himasta. Voi jeesus sanoo Olutmaisteri! Onneksi sivistyneissä ja kehittyneissä maissa tämä voidaan hoitaa asukkaan toimesta kirjeitse, netin kautta, tekstaamalla, soittamalla tai vaikka vaihtoehtoisesti, brittiasukkaiden mieliksi, odottamalla kotona mittarimiestä.

No nyt on siis sopparit vaihdettu, mittarit luettu ja vuokrasoppari irtisanottu. Festivaalitkin loppui vihdoin. Maksa saa levätä. Itseasiassa eilen, perjantaina, en juurikaan poistunut kämpästä. Myin ensin olutta kotoa ja sitten vietin kalsari-iltaa kotona, yksin. Ilman paria ohraherkkua ei Olutmaisterikaan sentään voinut olla, joten lähikiskalta pari maukasta Deuchars-merkkistä Ale-olutta ja pussi kattilasipsejä. Selvennykseksi kerrottakoon, että Edinburkissa pantu Deuchars (lausutaan englanniksi Dykrs ja suomeksi Dukkarsssi) on ehdoton Olutmaisterin Ale-kategorian suosikkimerkki. Kattilasipsit (kirjaimellinen käännös) ovat vähän kartanon raksujen tapaisia, mutta parempia ja lähes rasvattomia...NOT!

Otin loppuspurtin festareiden viimeisenä viikonloppuna ja näin lukuisia hyviä standup-esityksiä. Saksalaisystäväni Martin saapui Edinbroon kyläilemään viimeisenä viikonloppuna. Jouduin lähtemään töistä jo kolmelta, jotta kerittäisiin varmasti vetää tuhannen naamat illan aikana.

Pojat shoussa. Joku psykopaatin näköinen pisamanaama päätti osallistua myös.

Kuusi tuntia myöhemmin kuumilla piirailla. Ainoa paikka jonka tiedän tarjoavan ruokaa 5am asti. Mahtavia lihapiiraita.

Tehtävä onnistui ja kankkunen tuli. Lauantai olikin sitten paljon rauhallisempi. Jouduttiin kuitenkin traditioiden mukaan lopettamaan ilta kalaperunaravintolaan, ja luonnollisesti kansallisherkkuun, friteerattuun Mars-patukkaan.

Kyseinen kalaperunaravintolahan ei ainoastaan ole kuuluisa kyseisen herkun tarjoamisesta, vaan on myös kunnostautunut muilla pikaruoka-aloilla, kuten kuvan julisteesta näkee:


Olutmaisterin lontoo ei taivu tarpeeksi, jotta pystyisi sanomaan, onko tuo palkinto ennätyksen yrittämisestä (attempt) vai rikkomisesta. Tulostakaan plakaatissa ei kerrota. Selim on kuitenkin varmasti yrittänyt parhaansa ja käärinyt ihan vitusti fränkkejä...hih, ei helvetti!

Sunnuntaina oli tarjolla harvinaista herkkua; lämpöä ja aurinkoa, joten päätettiin kavuta kaupungin laidalla olevalle Arthurs Seat-mäelle. Olen aikaisemminkin laittanut kuvia kyseiseltä kukkulalta, mutta tällä kertaa tavoitteena oli valloittaa mäistä se korkeampi, kaikki huikeat 250 metriä. Tyylikäät maisemat ja hyvä keli. Kertokoon kuvat puolestaan:

Olutmaisterilla on aina ollut fetissi korkeisiin paikkoihin. Tyylikäs kuva, vaikka itse sanonkin.

Skotlannissahan ei aurinko paista kovin usein. Itseasiassa, sinistä taivastakaan ei kovin usein näy, ja silloinkin kun sitä näkyy, joku pisamanaama-apina päättää polttaa talonsa, ja pilata Olutmaisterin näkymät itä-siiven ikkunasta.


Uteliaana, sen sijaan, että olisin hermostunut asiasta, saati soittanut mihinkään, päätin odottaa kuuluuko pillejä ja sitten mennä katsomaan. Kuului. Menin katsomaan.


En ihan tarkkaan päässyt kärryille, mitä siellä poltettiin, mutta savu hävisi hetkessä ennen kuin palokunta ehti paikalle. Varmaankin vain paikallinen kalaperunaravintola tuuletti takaovesta. Kuten kuvasta näkyy, sininen taivaskin kerkesi jo mennä, joten se siitä.

Pari kuvaa festareilta:

Yksi esityspaikoista. Ylösalainen sininen lehmä...älkää kysykö miksi, koska en tiedä vastausta.

Lauantaiparaati pääkadulla. Pillinsoittoa ja muita esityksiä.

Toisenlainen esiintymispaikka. Skeittiramppi ja tekobiitsi.

Kiireinen, turisteja täynnä oleva Royal Mile vanhassa kaupungissa.

Jotkut saattavat muistaa aiemmista kirjoituksista, että viimeksi kun vierailin Edinburgkin linnassa, missasin puolet paikoista järjettömien kiinnimenoaikojen takia. Annoin Olutmaisterimaista (=hyvin asiallisesti vittuilevaa) palautetta ja sain uudet liput. Käytiin Martinin kanssa lauantaina siis linnassa ja näin vihdoin asemuseon, joka museoksi olikin hyvin kiinnostava. Muutenhan Olutmaisteria ei museot voisi vähempää kiinnostaa, mutta väkivalta on aina viehättävää ja sitä nää maailmanvalloittajat on historiassa nähnyt. Museossa oli myös oikea miekkailuesitys, joissa kaverit hakkasivat toisiaan ihan tosissaan keskiaikaisilla vermeillä.

Näkymää linnasta.

Laitan tähän loppuun pari hulppeaa kuvasarjaa:

Ensimmäinen on hyvä esimerkki kun Skotti "korjaa" tietä. Kuvasta ei täysin välity, että tie lainehtii vedestä, kun Skotti päräytti poralla vesiputkeen. Huomioitavaa oli, että vettä pulppusi ihan vitusti, mutta yhtään työntekijää ei näkynyt lähimaillakaan.

Seuraavana päivänä vahinko oli "korjattu" hyvin paljon vuotavalla viritelmällä. Jollain on nyt varmaan vähän alhaisempi vedenpaine.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka Manchesterilaista lentokentän taksitolppaa ylläpitää kaksi ihmistä (liiveissä). Yksi per auto, näemmä. Ei ihme, että Brittien työttömyysluvut ovat alhaiset.


Viimeinen kuvasarja on budjettihotellista, jossa yövyin ennen lomaa Lontoossa. Mitä voi odottaa kun maksaa £32 yöstä aamupalalla Lontoon keskustassa.

Kuvat järjestyksessä:
- Komea näkymä takapihalta
- Kapea käytävä, juuri ja juuri riittävä Olutmaisterin hartioille
- 12" laajakuvaflätti
- Hyvin varusteltu vessa: suihkussa smegmaa ja tyhjä hajustin, jota ei tarvittu, koska valkaisuaine haisi niin paljon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Olutmaisteri kuittaa.