Juhlia ja yrityskauppoja

Olin viime viikolla viettämässä myöhäisiä joulujuhlia. Päätettiin tiimin kanssa pitää yhteiset kekkerit kaikkien toimittajien kanssa sen sijaan, että huorataan joka helvetin juhlissa pitkin joulukuuta. Täällähän joulu tarkoittaa Suomen vappua: Typeriä hattuja ja niitä ärsyttäviä pieniä paukkushampanjapulloja. Firman virallisissa kekkereissä Joulukuussa oli myös tonttulakkeja. Kuusista tai pukeista ei ollut tietoa.

Olutmaisterihan täytti vuosia tässä kuluneen viikon aikana. Kiitos kiitos! Vietin yhteisiä synttärikekkereitä kollegan kanssa. Kerättiin hyvä porukka duunista ja painettiin 23 henkisen poppoon kanssa Karting radalle. Ajaahan näistä pisamanaamoista ei monikaan osaa. Vielä kun saatais jäätä alle niin tulis hauskaa. Alkukilpailuita jokainen sai ajaa viisi kappaletta ja niistä sai pinnoja sijoituksen mukaan. Parhaat 12 pääsivät loppufinaaleihin. Hienosti järkätty juttu ja vimpan päälle oli kaikki sydeemit ajanottoa ja tulosmonitoreita myöten radalla. Hintaa lystinpidolle tuli 35 puntaa mieheen, eli ei paha lainkaan ajomäärään nähden.

Synttäri-iltaa vietettiin yhdessä baarissa noin 30-40 hengen voimin. Illan kohokohta oli kun yksi piukee paikallinen kunttu tuli tuohtuneena nojailemaan siihen toisen kerroksen kaiteeseen meidän viereen ja näytti hieman itsemurha-aikeiselta. Siihen kollega sitten totesi hiljaa, että "don't jump". Homman huumorihan perustuu siihen, että tämä kaide oli noin 1m korkeudessa alemmasta baaritasosta.

Itsehän repesin kollegan kommenttiin täysin ja kyseinen neitokainen ei tästä tykännyt lainkaan. Kuuntelin siinä sitten hetken aikaa Skottilaista avautumista naureskellen. Hetkeä myöhemmin päästiin itse kohokohtaan, kun samainen kunttu otti cat-fightia ystävänsä kanssa pihalla kovaan ääneen. Hieman tukevamman oloinen kaveri koitti kovasti vakuutella neitokaiselle olevansa hänen ystävä ja ihmetteli suuresti miksi häneen yritetään käydä kiinni. Tarinassa on opetus: Älä käy kiinni kookkaampiin ystäviisi, etenkään kännissä. Tilanne nimittäin päättyi kun tämä kookkaampi ystävä kumosi mimmin noin metrin korkuisen aidan yli suoraan ajoradalle sen näköisellä judoliikkeellä, että Olutmaisteriakin alkoi pelottaa siinä määrin, että vetäydyimme hieman syvemmälle kulman taakse, josta olimme tilannetta hihitellen seurailleet, sen sijaan, että olisimme menneet väliin auttamaan. Lopuksi baarin henkilökunta hoiti herrasmiehen tehtävän, jota itse olimme vältelleet. Hassu paikka tää Edinburrkki ja helvetin vahvoja nuo Skottimimmit, etenkin suuremmat.

Olikin sitten sellainen hedari aamulla, ettei heti tule mieleen vastaavaa lähimenneisyydestä, vaikka aika usein venähtää viikonloppuillat pitkäksi. Ei kuitenkaan mitään, mitä muutama tabletti, Berocca ja krapulapöperö ei parantaisi. Maanantaina kävin Lontoossa ja jälleen kerran palaverin pituus puolittui kun kone oli 3 tuntia myöhässä Heathrown sumun takia. On se nyt saatana kun ei osata kenttää rakentaa silleen, että ei jokaisen koneeseen lentäneen kärpäsen takia tartte perua puolia lentoja ja myöhäistää loppuja. Kavereilla tulee leijaa taivaalta 1300 kappaletta päivässä ja pojilla on maailman kiireisimmällä lentokentällä kokonaista kaksi vitun kiitorataa. Nopea matemaattinen toimitus kertoo meille, että jos koneita tulisi alas tasaisesti ympäri vuorokauden, räpsyjen väli olisi 66 sekuntia (tuplat per kiitorata). Kohtalaista haipakkaa siis, ja faktahan on, että ne koneet eivät tule sieltä tasaisesti. Ilmeisesti Frikles ei osaa joko matematiikkaa tai kiitoratojen rakentamista.

Mennäänpäs hetkeksi tällä blogilla harvemmin tavattaviin vakavempiin asioihin. Maailman olutmarkkinoilla tapahtuu! Eikä välttämättä Olutmaisterin kannalta parhaita asioita. Viime viikolla nimittäin "varmistui", että Heineken ja Carlsberg ostavat Olutmaisterin työnantajan. Olutmaisterin silmissähän viliseen luonnollisesti vain maailman kartta täynnä Heinekenin logoja, mikä ei muuten ole lainkaan pöllömpi olut. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Olutmaisteriohjelma on nimittäin pääkonttorivetoinen ohjelma ja kun kauppa toteutuu, ei pääkonttorille ole enää tarvetta. Näin ollen ohjelma joko siirtyy Heinekenille tai Carlsbergille, tai lopetetaan kokonaan. Tässä vaiheessa kaikki on tietenkin vain spekulointia, mutta voi olla, että käyntitiheys Monster.comissa kasvaa tässä lähikuukausina :) Mobiilia työnhaun ammattilaistahan ei tällaiset asiat hetkauta suuntaan eikä toiseen, vituttaa vaan jo valmiiksi tämä seuraavan muutaman kuukauden venailu, ennen kuin kukaan tietää mitään varmasti.

En muista olenko jo asiasta maininnut enkä jaksa katsoa vanhoja viestejä, mutta olen siis jäämässä tänne Edinbroohon myös seuraavaksi ½ vuodeksi puuhastelemaan oluen internet-kaupan pariin. Katsotaan sitten mitä jatko tuo tullessaan. Kööpenhamina vai Amsterdam...valinta lienee aika helppo (täytynee kuitenkin ensin saada hallitus puoltamaan päätöstä, mikä tämän päiväisiin Skype-neuvotteluihin nojaten saattaakin olla pikkuisen odotettua kinkkisempi tehtävä)!

Palataas sitten taas vähän arkisempiin ja mukavampiin asioihin. Olin tänään ensimmäisessä virallisessa Profile tasting sessiossa. Niitä järjestetään oluen laadun testaamiseksi ja näin taataan, että vialliset erät huomataan ajoissa. Hajujen ja makujen perusteella voidaan aika tarkasti kertoa, mistä syyt todennäköisesti johtuvat. Mielestäni kaikki oluet olivat mainioita, luonnollisesti. Helvetin vaikeaa hommaa tosin. Kasvaa kyllä respekti maistajia kohtaan.

Birthday boys!

Lisäilen karting kuvia jossain vaiheessa, jos saan niitä joltain. Näillä eteenpäin!

Oluinen viikonloppu

Mooooo!

Olenkin ollut tällä viikolla innokas pikkukirjuri kun jo kolmatta tarinaa taitaa lähteä. Kirjoittelen vaan ihan lyhyesti loppuviikon tapahtumat.

Varmaan moni uutisista huomasikin, että kävi hassusti sille lentskarille siellä Lontoon kentällä. Hassusti kävi myös Olutmaisterille kolme tuntia myöhemmin kun piti Heathrowlle lentää. Ei ihan ollu koneet ajallaan. Onneksi lensin BMI:llä kun kaikki BA:n lennot peruttiin. Yhteensä 222 lentoa peruttiin onnettomuuden takia. Pientä hulinaa oli Heathrolla :)

Pääsin kuitenkin lopuksi Lontooseen kolmisen tuntia myöhässä. Oltiin menossa tutkailemaan, että mitäs se peruskuluttaja on mieltä meidän tulevista mainoksista. Tämä oli siis ainoa syy matkaani. Myöhästyin tästä 4-tuntisesta tapahtumasta 1½ tuntia. Yö hotellissa ja aamulla kuuden koneella takaisin Skotlantiin. Kylläpä on kivaa kun on työ missä saa matkustaa!

Vaikka univelkaa oli jo valmiiksi aika paljon, en voinut vastustaa pari mukillista ohrapirtelöä toimiston kuppilassa perjantain päätteeksi. Hiivin himaan joskus 01 aikaan.

Aamulla oli vähän kuumeinen olo ja ellei Amerikan ystäväni Bainy olisi varta vasten vaihtanut sunnuntain työvuoroa pois mun vierailun takia, olisin jättänyt lauantaille sovitun Glasgow/Stirling-reissun väliin. Ryhdistäydyin kuitenkin ja hyppäsin kohti Glasgowta menevään junaan. Glasgossa on muuten Brittien suurin mahdollisuus tulla pahoinpidellyksi, vai oliko se murhatuksi. Jokatapauksessa, puukkohipoista tunnettu kylä. Peruspohjanmaalaisia puukkonarikoita ei kuitenkaan baarien ovien suulla näkynyt.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä katsomaan Celticin matsia, mutta kuumeisena ajatus 2 tuntisesta perseenjäädyttämisestä ei oikein kiehtonut. Pari mukillista, muutaman poolipeli ja juna Stirlingiin. Siellä jatkui sama meininki ja aamulla kuivasi suuta, mutta eipä ollut kuumetta. Tukkoinen olo kyllä jatkuu ja sitä taitaa olla liikkeellä nyt.

Stirlingin pikkukylästä ei sunnuntaisin tullut junia Edinbroon lainkaan, joten 40 minuutin junamatka vaihtui 1h 40min bussimatkaan. Kotiin päästyäni kävin katsomassa uusimman predaattorielokuvan joka oli paska. Harmi, että loistavat alkuperäiset klassikoleffat on näin jälkikäteen raiskattu noin pahasti. Vinkiksi voisin sanoa elokuvan ihmishahmoille, että jos istuu panssaroidussa PanssariSisun kaltaisessa ajoneuvossa, voi olla paras idea pysytellä sisällä turvassa ja ajaa kaupungista pois, sen sijaan, että lähtisi etsimään helikopteria sairaalasta, jossa kaikkein suurin Alien-mörkö juuri sattumoisin on hengailemassa ja välillä tappelee predaattorihemmon kanssa. Semmosta...

Aika vähäiseksi jäi avautuminen tällä kertaa, mutta säästetään ensi kertaan jotain. Liitin pari kuvaa Stirlingistä. Glasgow on niin vitun ruma mesta, ettei siitä viittiny ees ottaa kuvia!!

Ystäväni Bainy, johon aikoinaan tutustuin Vegasin reissulla.

Erittäin poliittista

MO!

Pari juttua on noussut Olutmaisterin päähän oluen lisäksi viimeisen viikon aikana.

Aloitetaan monetaarisista asioista. Jos joku sattuu selailemaan Hesarista muitakin kuin sarjakuvia ja teeveeohjelmia, hän on saattanut viimeaikoina huomata äkillisen pudotuksen saarivaltion supervaluutassa, punnassa. Kun aloitin maisteriohjelman, yhdellä puntarahalla sai tarkalleen 1,48 euroa. Nyt punta on pudonnut ennätysvauhtia ja kävi tuossa yksi päivä kurssissa, jolla Euroopan rahaa sai enää 1,31 kappaletta.

Monelle härmäläiselle tämä kuulostaa yli-innostuneen diplomi-insinöörin pätöpuheilta. No, sitähän se onkin, mutta koska diplomi-insinööriksi ei pääse ilman pitkää matematiikkaa, pystyn kertomaan teille miksi tämä kiinnostaa minua:

Lasketaan ensin tuo puntakurssin erotus. Saadaan 1,48 - 1,31 = 0,17 euroa, helppoa, eikö? Voidaan siis todeta, että jokaista tienaamaani puntaa kohtaan, häviän eurorahaan verrattuna 0,17€.

Siirtykäämme vaikeampiin laskutehtäviin, kertolaskuihin. Jos oletetaan Olutmaisterin vuosipalkaksi vaikkapa jotain 20-25 kilopunnan väliltä, voidaan suorittaa kaksi laskutehtävää:

0,17 x 20 000 = 3 400
0,17 x 25 000 = 4 250

Näistä luvuista voimme ilman pitkää matematiikkaakin todeta, että Olutmaisterin vuosipalkka euroissa on pudonnut 3400-4250 €. Tällähän ei niin pitkään ole merkitystä, kun pysyn tällä saarella. Valitettavasti placement lähenee loppuaan ja jopa tulo Suomeen saattaa olla mahdollinen, jolloin ero luonnollisesti toteutuu, koska saan palkkani punnissa. No sitten tärpötellään 283-354 egeä vähemmän kuussa. Sellaista. Kiitos Frikles kun et ole liittynyt tähän hienoon manner-Euroopan rahaliittoon säilyttääksesi oman, itsenäisen ja vahvan punnan.

Toinen Olutmaisteria huvittanut asia löytyi tämän päivän Hesarista, tai oikeastaan HS nettisivuilta. Olutmaisteri ei yleensä ota kantaa median kirjoituksiin tai politiikkaan, mutta lukaiskaapa nuo uutiset niin jutellaan sitten vähän lisää:

Hesarista

Digitodaysta

Jotta sellaista on Herra Määttä Joensuusta päättänyt tehdä yhdessä ministeriöiden kanssa. Voi jeesuksen pallit sanon minä! Minkähänlaisissa koiruohotumuissa pojat on noita juttujaan kirjotelleet. Olisi mielenkiintoista nähdä jonkinnäköinen kaavio tästä hänen "pyramidistaan". Ilmeisesti Määtän mielestä pokerisaitit ovat riistoloita, jossa osaamattomat vasten tahtoaan koukutetaan tähän pirun riivaamaan peliin ja sitten palkattujen huippupelaajien toimesta viedään palkka, elatusmaksut ja lapset, vaimohan pettääkin jo valmiiksi.

Kyllä pokerissa periaate on se, että hyvät pelaajat voittaa ja huonot häviää. Pelitalot tarjoavat paikan tälle transaktiolle ja ottavat siivun välistä, ihan kuin mikä tahansa laillisesti toimiva bisnes tuottaakseen tulosta. Määtällä on nyt mennyt puuro ja vellit sekaisin. Toki saiteilla käy sponsoroituja huippupelaajia, jotka aivan varmasti nyhtävät kaikilta muilta rahat ja varmasti markkinoinnissakin käytetään kaiken maailman kyseenalaisia peliriippuvaisia suosimattomia "komissio"-järjestelmiä, mutta eiköhän tässä nyt kuitenkin yritetä keksiä uutta hälyä peittämään ongelman todelliset syyt: kolikkopelit.

Kansallisia peliyhtiöitämme ei "yllättäen" ole sanallakaan mainittu kyseisessä kirjoitelmassa, ja tuskin lakiehdotuksessakaan. Kuten Strang jälkimmäisessä artikkelissa huomauttaa, 80 % Peluuriin soittavien ongelmista johtuu nimenomaan kolikkopeleistä. Olisi myös tosiaan mukava nähdä kuinka valtio käsittelisi Lottopalautukset kun humalassa vetonsa lyöneet hakisivat maanantaikohmeloissaan lanttinsa takaisin. Voisin tässä lainata erästä elokuvaa sanomalla, että "Vituttaa nämä herrojen metkut!" Iso-velivaltio Suomi taas vauhdissa!

"Pokerin ikiaikaiset säännöt kun edellyttävät, että kaikki pöytään tulijat myös maksavat hävitessään." No älä saatana! Uhkapeleissä yleensä on tapana, että jonkun/joidenkin täytyy hävitä, jotta toiset voi voittaa. Siitä lienee nimen osa "uhka", joka viittaa vaaraan, joka tähän "peliin" liittyy. Eiköhän muuteta nämä "ikiaikaiset" säännöt niin, että huoneesta poistuttaessa, jaetaan rahat kaikille takaisin.

"Määtän mukaan tämän kaltaista lakia ei ole vielä missään päin maailmaa." No helevetti. Kyllähän tänne täytyy sitten yksi tuollainen saada välittömästi. Erinomainen peruste uudelle lakialoitteelle.

Määttä ei suinkaan suitsi pelaamista, mutta on sitä mieltä, että esimerkiksi jurrissa pelattu lantti kuuluisi saada takaisin. Onhan humalassa olo oikeudessakin lieventävä asianhaara, joten ehkäpä Määtällä on pointti tässä. NOT! Tässä voitaisiin harkita sellaisen alkometrin asentamista kuten autoihin suunnitellaan. Ennen peliä pitäisi puhaltaa pilliin ja jos on humalassa, ei saa pelata, tai vastaavasti voisi pelin jälkeen saada rahansa takaisin.

Kyllä se vaan niin on, että näitä ongelmaisia "pyramidin pohjalla" olevia ihmisiä löytyy aina ja monen aiheen saralta (alkoholibisneksessäkään ei ihan uusi juttu ole tuo). Aina ongelma ei vain valitettavasti ratkea kieltämällä. Joskus täytyy miettiä, olisiko ongelma jossain syvemmällä? Tähän minulla ei ole ratkaisua, eikä näköjään Määtälläkään.

Jos nyt kuitenkin otetaan kissa pöydälle ja ollaan realisteja. Laki tuskin tulee toteutumaan ja ehdotelmalla ei varmaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että helvetin kannattava 150 miljoonan euron nettipokeribisnes ei tuota valtiolle latiakaan. Vituttais muakin! En ole itse pelaaja ja vetoakin lyön satunnaisesti, siksi pysyn olutbisneksessä, joka näköjään on nettipeliongelmankin takana. Onneksi tarjoamme myös lohtua, ainakin tuopin pohjalta.

No nyt meni kyllä niin poliittiseksi että. Ennen kuin rupean odottelemaan soittoja vaimoilta ja lapsilta, joiden kodit on pelattu humalassa, palaan vielä lopuksi vähän konkreettisempiin olutasioihin.

Suoritin olutmaistelukurssin neljästä osuudesta kolmannen eilen. Kurssi on mielenkiintoinen ja todistaa faktan, että maisteleminen on helppoa, mutta makujen tunnistaminen ja ymmärtäminen saatanan vaikeaa. Kurssin kolmas osuus oli myös toistaiseksi vähiten miellyttävä. Luvassa oli nimittäin sivumaut oluessa. Niiden kuvaukset huonosti käännettynä kertovat hieman makuelämyksistä; voine/rasvainen, metallinen, kliininen jne...

Sivumakujen tunnistaminen osoittautui kurssin toistaiseksi helpoimmaksi osuudeksi. Olenhan aikaisemmin oluthanamekaanikon hommissa maistellut yhtä sun toista Suomi-baarin hanasta tulevaa vähemmän tuoretta tavaraa. Mikäpä olisi parempaa kuin sellainen kuukauden vanha viikonlopun yli hanassa seissyt huoneenlämpöinen olut. Siinä alkaa Lapin Kultakin saamaan jo vähän makua!

"lisää otsikko tähän"

En keksinyt otsikkoa tälle tajunnan virtaa muistuttavalle blogikirjoitelmalle. Copy-Pastettelun takia tää fonttikin on ihan päin vittua. Näemmä kaikkea ei Diplomi-insinöörikään pysty korjaamaan, vaikka lupaan, että yritin parhaani. Monet lukijat tietävät, että Olutmaisteri ei ihan helpolla katso sormien läpi tämän mittakaavan data-asiota.

Rikon positiivisella tavalla tavoitettani kirjoittaa kerran viikossa. Kirjoitan siis jo toistamiseen tällä viikolla, mikä ei itse asiassa synkkaa lainkaan sen faktan kanssa, että myöhemmin kirjoittelen tässä kiireisestä viikosta. Yleensähän aloitan nämä kirjoittelut avautumalla kun en ole juuri kiireiden takia kerinnyt kirjoittamaan. Näin en tee tällä kertaa.

Sen sijaan kirjoittelen tässä lauantaiaamuna pikkukrapuloissani ajan kuluksi. Btw. (on englanninkielinen lyhenne sanoista By The Way, joka tarkoittaa suomenkielen sanaa "muuten") se siitä rauhallisesta tammikuusta, jonka ajattelin rankan joululoman jälkeen viettää. Olutmaisterin velvollisuuksiin kun kuuluu pitää tuotetietoa yllä jatkuvasti.

Syy miksi olen hereillä näin aikaisin (kello on siis jotain ysin ja kympin välillä) on, koska kämppiksen nainen tuli jollain helvetinaikaisella aamukoneella ja nyt ne hihittää ja kikattaa tuolla keittiössä jotain ranskaksi. Suomalainen kun olen, en sano mitään vaan kiroilen selän takana, kuten asiaan kuuluu.

Kuten jo yllä lupasin mainita, tämä viikko on ollut ylivoimaisesti kiireisin ja mielenkiintoisin Olutmaisterikoulutuksen historiassa. Vihdoinkin tuntuu, että saa tehdä mielenkiintoisia juttuja (tai ainakin suunnitella niitä) ja se tuo lisää energiaa toimimiseen.

Mullahan ei oikeastaan ole mitään sanottavaa tälläkään kertaa. Ajan kuluksi tässä kirjoittelen, kun olen jo käynyt läpi ja kysellyt kuulumiset mese- ja skypekontakteiltani. Sen sijaan kaivan teille vanhan kirjoituksen arkistojen pölyistä. Hommahan toimii siten, että aina kun havaitsen epäkohdan brittiläisessä maailmanmenossa, kirjoitan siitä lyhyen muistion, josta on sitten helppo jalostaa blogitekstiä. Kun tarinaa on riittävästi, kirjoitan kuulumiset. Yleensä aiheeni ovat varsin ajankohtaisia, mutta on tiettyjä epäkohtia, jotka ovat ajattomia, kuten Daisoni, bussiliikenne ja vesihanat, näin muutama mainitakseni. Dysonia muuten tosiaan myydään Stokkalla jonain vitun allergiaimurina huokeaan 499€ hintaan)

Mietin pitkin syksyä aamuista hajujen harmoniaa matkalla töihin. Kun hyppää bussiin, niin jo parin mutkan jälkeen kantautuu sieraimiin leipomomainen tuoksu paikallisesta alepanimosta, joka muuten tekee historian parasta tynnyriolutta, Deucharsia. Olutmaisteri antaa vahvan viiden tähden suosituksen (joka muuten tarkoittaa harvinaisen erinomaista olutta Olutmaisterin asteikolla). Samainen tuoksu leijailee myös monesti kaupungilla tuulien sattuessa kohdilleen. Kotiinpäin tullessa muistaa aina painaa stoppia kun mallashuurut tuntuu nenässä. Hieno tuoksu!

Kun saavun duunin kulmille ja ulostaudun linja-autosta, ei koskaan tiedä miltä ulkona haisee. Ilmeisesti kulmilla on jonkinnäköinen makeismesta, kun välillä nenään kantautuu miellyttävä suklaan tuoksu. Toisinaan taas hajuhermot herättää hieman epämiellyttävämpi, jopa antabus-reaktion aiheuttava, kanafarmin haju. En ole ihan varma, mitä kanoille farmilla tehdään, mutta vaikka lopputuote miellyttävälle tuoksuu ja maistuukin, kanojen valmistusvaiheessa aromit ovat vähän karummat. Joskus haju kantautuu jopa toimistoon sisälle, mikä on erittäin epämiellyttävää. Vinkkinä voin sanoa, älä muuta kanatehtaan kulmille.

Näillä eteenpäin. Hienoa viikonlopun jatkoa itse kullekin! Olutmaisteri siirtyy tästä jatkamaan Tammikuu-kunnostautumista salille ja sitä kautta katsomaan kuinka Mixu "Suomen jalkapallolegenda" Paatelainen koutsaa Itä-Edinburghin potkisjoukkuetta ensimmäistä kertaa. Tiedän, juopotteluksi menee, mutta menköön. Otetaan se koulutuksen kannalta.

Rankka vuoden vaihdos

Morox kaikille ja oluisaa uutta vuotta!

Aloitan yleensä nää kirjoitukset aina valittamalla kun ei ole muka kerinnyt kirjoittaa. Niin teen nytkin.

Hohhoijjaa...onpas taas aika vierähtänyt. Ei ole taas kerinnyt kirjoittelemaan kun vuoden loppu oli niin kiireistä duunissa ja muutenkin, puhumattakaan joululomasta, jota vietin 2½ viikkoa Suomessa jne jne...

Takaisin arkeen ja todellisuuteen.

Täytyy kyllä sanoa niille, jotka haluaisi työhön jossa saa matkustella paljon, että se on vitusti seksikkäämpää kuin miltä kuulostaa. Tässä just keräilen lentomaileja ja laskin raffisti 20 edestakaista lentoa vuoden 4 viimeiselle kuukaudelle. Voin sanoa, että alkaa lentomatkustaminen ja kentällä kykkiminen pikkuhiljaa vituttamaan. Ei käy yhtään kateeksi niitä, jotka lentää useita kertoja viikossa. Firman pileteillä pääsee onneksi loungeen, missä ainoa hyvä asia on ilmainen olut, sekin tosin kilpailijoiden paskaa. Joskus sitä vaan joutuu nöyrtymään.

Miksi avaudun teille lentämisestä? No minäpä kerron. Kun olin suurimmissa mahdollisissa lomafiiliksissä joulua edeltävänä perjantaina matkalla lentokentälle ja valmiina illalla odottavaan ryypimisjuhlaan parhaiden ystävien kanssa Suomessa, huomasin kentälle päästyäni, että Damissa paiskoo lunta ja lennot on myöhässä. Pienellä jännityksellä odotin kerkeänkö yli 2 tuntia myöhässä olleen lennon jälkeen jatkolennolle Damista...en kerinnyt.

Kello oli tässä vaiheessa jotain kympin pintaan illalla ja kyrpä otsassa isompi kuin Holmesilla itsellään. Olinhan juuri missannut illan viimeisen lennon Stadiin. No ei auttanut kun painella suomalaisten voimasanojen saattelemana transfer-tiskille hakemaan uudet lennot. Yllätys, yllätys, koneeni ei ollut ollut ainoa "hieman" myöhässä ollut kone. Tiskillä jonotti jengiä ku espanjalaisessa supermarketissa perjantai-iltana yhdeksän aikaan.

Vaikka vitutti joskus kuuspäkki kädessä siellä espanjan markkettijonoissakin, niin tunne ei ollut mitenkään verrattavissa tähän. Noin tuntia myöhemmin tallustin kohti matkatavaramestoja kädessäni liput Berliinin kautta Helsinkin seuraavana aamuna ja joku onneton hyvityslärpäke jolla saa tyyliin patongin ja senkin puoleen hintaan.

Joko arvaatte montako matkatavaraa kaikista yhdestä laukusta odotti minua alhaalla? Oikein, ei yhtään. Sen sijaan jonoa matkatavaranselvitystiskille oli kaksi kertaa enemmän kuin yläkerran tiskillä. Pelimiehenä vaihdoin tässä vaiheessa viereiseen matkatavarahalliin, jossa jonotin vain noin tunnin saadakseni tietää, että matkatavarani on läjässä muiden ziljoonan kassin kanssa jossain hallissa ja saadakseni ne, minun pitäisi odottaa 5 tuntia. En odottanut. Otin saamani beautyboxin kainaloon ja painelin bussijonoon. Bussi tuli alle puolessa tunnissa ja heitti meidän hotelliin, jossa odotti illan ensimmäinen positiivinen yllätys, buffetti. Massu täyteen, Heineken naamaan ja koisaa.

Seuraavana aamuna Berliinin kautta Stadiin ilman ongelmia ja vieläpä ensimmäinen väli bisnesluokassa, joka muuten on kahden bisnesluokan matkani kokemuksella yksi vitun iso kusetus.

Kun sanoin "ilman ongelmia", valehtelin. Varmaan arvaatte jälleen montako matkatavaraa kaikista yhdestä laukustani odotti Helsigissä. Ei yhtään. Parin tiskin kautta himaan, olkalaukussa Kelmin beautyboxi ja kaksi läppäria, joista molemmista akku loppu ja laturit matkalaukussa, jossain. Kenelläkään ei ennen keskiviikkoa ollut mitään halua kyseisestä laukusta, jonka lopulta sain torstaina. Lasku lähti kansallislentoyhtiöllemme juuri hetki sitten, sillä vaikka sissi olenkin, en pärjää 5 päivää samoilla kuteilla, enkä myöskään osaa tehdä läppäreistä vaatteita, etenkään, jos niissä on tyhjät akut.

Olipas se pitkä tarina. Loppuun lyhyt briiffi loppulomasta:

Joulu sukulaisissa, päivä naisen porukoilla, välipäivinä semijärkevää toimintaa ja juhlapäivät päissään, ja vähän muinakin päivinä. Kaikin puolin helvetin rankka loma. Paljon juhlia ja ihmisiä keitä piti nähdä. Sainpa pari työjuttuakin tehtyä lomilla, kun lopulta sain ne laturit :) Lumesta tai pakkasesta ei ollut tietoakaan. Kylmintä reissun aikana oli Damissa ja siellä näin myös ainoat lumet. Siitä todisteena kuva.

"Lunta" Damissa. Mitäköhän tapahtuu Schipholin lentoliikenteelle kun tulee oikeasti snogee?!?

Paluu arkeen oli rankka maanantaina, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa. Kerkesin jo Lontoossakin viettää yön tällä viikolla. Fiilis on korkealla duunimielessä kun on hyviä proggiksia tulossa loppuplacementille (Placement on englanninkielinen sana, jolle ei oikein ole suomenkielistä korviketta, joka tähän väliin sointuisi kivasti. Sillä tarkoitan 6kk kestäviä työrupeamia 2 vuoden Olutmaisteriohjelmassa). Tiedossa on myös kiireinen pari kuukautta, mikä on ainoastaan hyvä asia. Mikään ei ole tylsempää kuin duuni, jossa ei ole mitään tekemistä. Tää on vähän kuin toi matkustamisjuttu minkä tän romaanin alussa mainitsin. Kaikki haluaa matkustaa töissä, mutta kun sitä pääsee tekee, se on ihan suolesta. Ainoa tyhmempi tapa matkustaa, on ajaa autoa. Silloin ei voi edes hyödyntää turhaa (ja yleensä työajan ulkopuolista aikaa) esimerkiksi hyötykirjallisuuden tai läppärin parissa. Sama homma pätee duunien kanssa. Sitä luulis, että kun saa rapsutella kasseja rauhassa eikä kukaan töki selkään, niin olis onnellinen. Bollocks! Mitä enemmän tekemistä, sen parempi.

Tosiaan ensimmäistä placementtiä on jäljellä noin 2 kuukautta eikä seuraavan sijainnista ole vielä tietoa. Myyntiä menen tekemään, se on varmaa. Katsellaan mitä tuleman pitää.

Loppuun pari kuvaa vuoden vaihtumisesta:

Illan suurin ilotulite todisti jälleen kerran, että koolla ei ole merkitystä, ainakaan kliimaksin suhteen. Tyylikäs ohjus kuitenkin.

Olutmaisteri tinanpaistossa. Tulitöitä tehneenä Olutmaisteri tietää, että asianmukainen varustus on tärkeää. Siksi paistinpannu!

"Minua käytettiin hyväksi, sanoi pantu olut"

Näillä sanoilla uuteen vuoteen!