Oluinen viikonloppu

Mooooo!

Olenkin ollut tällä viikolla innokas pikkukirjuri kun jo kolmatta tarinaa taitaa lähteä. Kirjoittelen vaan ihan lyhyesti loppuviikon tapahtumat.

Varmaan moni uutisista huomasikin, että kävi hassusti sille lentskarille siellä Lontoon kentällä. Hassusti kävi myös Olutmaisterille kolme tuntia myöhemmin kun piti Heathrowlle lentää. Ei ihan ollu koneet ajallaan. Onneksi lensin BMI:llä kun kaikki BA:n lennot peruttiin. Yhteensä 222 lentoa peruttiin onnettomuuden takia. Pientä hulinaa oli Heathrolla :)

Pääsin kuitenkin lopuksi Lontooseen kolmisen tuntia myöhässä. Oltiin menossa tutkailemaan, että mitäs se peruskuluttaja on mieltä meidän tulevista mainoksista. Tämä oli siis ainoa syy matkaani. Myöhästyin tästä 4-tuntisesta tapahtumasta 1½ tuntia. Yö hotellissa ja aamulla kuuden koneella takaisin Skotlantiin. Kylläpä on kivaa kun on työ missä saa matkustaa!

Vaikka univelkaa oli jo valmiiksi aika paljon, en voinut vastustaa pari mukillista ohrapirtelöä toimiston kuppilassa perjantain päätteeksi. Hiivin himaan joskus 01 aikaan.

Aamulla oli vähän kuumeinen olo ja ellei Amerikan ystäväni Bainy olisi varta vasten vaihtanut sunnuntain työvuoroa pois mun vierailun takia, olisin jättänyt lauantaille sovitun Glasgow/Stirling-reissun väliin. Ryhdistäydyin kuitenkin ja hyppäsin kohti Glasgowta menevään junaan. Glasgossa on muuten Brittien suurin mahdollisuus tulla pahoinpidellyksi, vai oliko se murhatuksi. Jokatapauksessa, puukkohipoista tunnettu kylä. Peruspohjanmaalaisia puukkonarikoita ei kuitenkaan baarien ovien suulla näkynyt.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä katsomaan Celticin matsia, mutta kuumeisena ajatus 2 tuntisesta perseenjäädyttämisestä ei oikein kiehtonut. Pari mukillista, muutaman poolipeli ja juna Stirlingiin. Siellä jatkui sama meininki ja aamulla kuivasi suuta, mutta eipä ollut kuumetta. Tukkoinen olo kyllä jatkuu ja sitä taitaa olla liikkeellä nyt.

Stirlingin pikkukylästä ei sunnuntaisin tullut junia Edinbroon lainkaan, joten 40 minuutin junamatka vaihtui 1h 40min bussimatkaan. Kotiin päästyäni kävin katsomassa uusimman predaattorielokuvan joka oli paska. Harmi, että loistavat alkuperäiset klassikoleffat on näin jälkikäteen raiskattu noin pahasti. Vinkiksi voisin sanoa elokuvan ihmishahmoille, että jos istuu panssaroidussa PanssariSisun kaltaisessa ajoneuvossa, voi olla paras idea pysytellä sisällä turvassa ja ajaa kaupungista pois, sen sijaan, että lähtisi etsimään helikopteria sairaalasta, jossa kaikkein suurin Alien-mörkö juuri sattumoisin on hengailemassa ja välillä tappelee predaattorihemmon kanssa. Semmosta...

Aika vähäiseksi jäi avautuminen tällä kertaa, mutta säästetään ensi kertaan jotain. Liitin pari kuvaa Stirlingistä. Glasgow on niin vitun ruma mesta, ettei siitä viittiny ees ottaa kuvia!!

Ystäväni Bainy, johon aikoinaan tutustuin Vegasin reissulla.

Daamille hunajaa = Olutmaisterille poikaystäväpisteitä

Morox kaikki oluen ystävät ja muutkin apinat!

Aikaa viime kirjoittelusta onkin kulunut jo melko tovi kun ei Olutmaisterin hektiseen elämään meinaa saada aikaa päiväkirja-avautumisille. Olutmaisteri sai vieraita Suomesta viikonlopuksi ja tällä hetkellä makaan krapulassa lauantaiaamua kun meni poikien kanssa melko myöhään. Tästä kuitenkin lisää ensi viikolla.

Mennään viime viikon tapahtumiin. Luvassa on tylsää parisuhdeliirumlaarumia ja lyhyt avautuminen joukkoliikenteestä.

Olutmaisterin daami oli kyläilemässä Edinburghissa ensimmäistä kertaa Olutmaisterikurssin alettua. Kaukosuhteessa elämisessä on omat haasteensa, mutta muuten se sopii Olutmaisterin hektiseen elämäntyyliin vallan mainiosti. Koko homman ideahan on siinä, että pystyy keräämään joka näkemisellä tarpeeksi poikaystäväpisteitä, että nainen pysyy tyytyväisenä seuraavaan kertaan. Näihin pisteisiin voi sitten aina vedota niissä "Miksi et vastannu mun tekstiviestiin eilen yöllä kello 02?" tai "Saa mullekin soittaa välillä!!"-tyyppisissä keskusteluissa.

Tämä mielessä otin ohjat käsiin ja hoidin kaverialennuksen kautta melko nätin huoneen Skotlannin parhaasta hotellista, Gleneaglesista, lauantaille. Muutamia speksejä hotellista:
- 5 tähteä (maailman top 100 hotelli)
- kylpylä
- 2 Michelin tähden ravintola (yhteensä 3 ravintolaa)
- kauppoja, lähinnä Rolexeja, helvetin kalliita viskejä ja kashmiria
- viinikirjan (ei sitä opusta kyllä millään voinut listaksi sanoa) kallein pullo oli jotain 4,5 kiloa paikallista rahaa, eli sellainen 7 donaa juroissa. Jos näin paljon poikaystäväpisteitä tarvitsee, niin silloin on jo aika pahassa pulassa.
- 3 golf-kenttää (mm. Ryder Cupia pelataan välillä täällä)
- harrastusmahdollisuuksina mm: Koirametsästys, off-road autoilu, golf, ammunta ja haukkametsästys (kyllä!), sekä muuta perusurheilua. Valitettavasti hotelli oli ihan täynnä eikä saatu varattua erittäin mielenkiintoisen kuuloista haukkametsästystä.

Hotelli oli siis aika tyylikäs ja ruoka hyvää, joskaan ei tohon Michelin ravintolaan päästy ku se oli buukattu 3kk etukäteen. Pari räpsyä hotellista:

Pääsisäänkäynti

Suihkulähde ja hotelli taustalla

Samainen suihkulähde ja varsin tyylikkäät maisemat hotellihuoneen ikkunasta

Siinäpä viime viikon tarinat lähinnä olikin. Ei tällaisista parisuhdehommista voi liikaa kirjoittaa, ettei maine mene. Ei tää kuitenkaan mikään Cosmo oo vaan korkealle arvostettu ja erittäin suosittu ploki Oluesta ja sen ympärillä pyörivästä elämästä. Laitan nyt parisuhdesyistä kuitenkin yhden kuvan naisestakin, jotta ei tule kotona (skypessä) taas sanomista ja tarpeetonta poikaystäväpisteiden menetystä. Muutenhan tuollainen 5 tähden hotellivoitelu pitää daamin tyytyväisenä helposti jouluun asti ja varmistaa vieläpä ruhtinaalliset joululahjat. Lupaan, että tästä viikosta on paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa, mutta siitä lisää alkuviikosta.

Olutmaisteri daameineen takana aukenevassa Itä-Edinburghin maisemassa.

Yökuvaa Edinburghista. Älä kysy mikä tän valoshoun idea on!??

Skotti on rakentanut keskustaan luistelukaukalon. Ei ollut turvallisen näköinen paikka luistella, täällä kun ei peruskoulun jumppatunneilla opeteta kaikille luistelua.

Skotlannin kuninkaallisen pankin pääkonttori yöaikaan

Edinburghin linna valaistaan melko nätisti öisin. Varsin onnistunut räpsy, vaikka itse sanonkin.

Edinburghin keskusta erittäin Skotlantiin tyypillisenä päivänä.

Jotta ei nyt kuitenkaan menisi ihan hempeilyksi, niin tirskautan yhden pienen kyyneleen bussiliikenteestä...jälleen kerran. Aiheestahan olen jo täällä vuodattanut useampaan kertaan, mutta järjestelmä on kuitenkin niin ainutlaatuinen, että en voi olla huomauttamatta muutamasta Olutmaisterille hikipisaroita aiheuttavasta asiasta. Olutmaisterin töihin meno täytyy ajoittaa aikavälin 08-08.30 ulkopuolelle, koska 2o minuutin odottelun ja 4-5 ohi ajaneen täyden bussin jälkeen ei aamua ole helppo aloittaa hymyillen. Frikles kun ei ole huomannut, että kun bussista poistuminen ja bussiin nouseminen yhden oven kautta aamuruuhkassa kestää kauemmin kuin Olutmaisterin pinna, se aiheuttaa myös linjojen aikatauluihin epäsäännöllisyyttä. Itseasiassa siinä määrin, että lähes joka aamu painaa pysäkille ensin bussi, joka on aivan täynnä jengiä. Siitä huolimatta se pysähtyy ja ottaa muutaman lisäapinan kyytiin. Tämän jälkeen tulee uusi bussi heti perään, joka on täysin tyhjä. Joskus nämä bussit ovat itseasiassa peräkkäin. Erittäin tehokasta! Eräänä päivänä näin NELJÄ saman linjan bussia ajamassa peräjälkeen. Vieläkin tehokkaampaa! Hyvä Frikles!

Loppukevennyksenä kuva, joka tiivistää Skotlannin ruokakulttuurin:

Tässä on läpileikkaus Skotlannin kulinarismista. Kaksi Skotlannin kansallisherkkua: Uppopaistettu Mars-patukka ja IRN BRU-limonadi. Jälkimmäinen on kokista suositumpi hubbabubban makuinen limonadi ja ensimmäinen vaan muuten vaan helvetin hyvää, ainakin krapulassa portailla!!

Selkäkipuja ja muita ahdistuksia

Juuu, tosiaan joku peijakas iski alaselkään viikonlopun aikana ja maanantaina en saanut sukkia jalkaan ilman, että makasin selälläni sängyssä. Vieläkin aika kipeä. Pitänee mennä loppuviikosta lekuriin, jos ei ala helpottamaan. Ei mitään hajua mistä johtuu, mutta eipäilen, että ~8 kilon rikkaimurilla on jotain tekemistä asian kanssa.

Tuli eilen aamulla bussia odotellessa pari juttua mieleen, niin ajattelin, että pitää jakaa ne teidän kanssa. Oli muuten ensimmäinen aamu, kun satoi kunnolla vodaa duuniin mennessä. Jos vettä tulee, niin sitä yleensä tulee päivisin, mutta aamut ja illat ovat kuivia, tai siis niin kuivia kuin ne täällä saarella nyt voi olla. Mutta tänä kyseisenä aamuna kuitenkin tuli vettä.

Bussi on Edinburin ainoa julkinen kulkuneuvo. Osa busseista on kaksi-kerroksisia, mutta linja jolla painan duuniin, on tavallinen. Tai oikeastaan, ei suinkaan tavallinen, vaan hyvinkin erikoinen. Siinä on nimittäin vain yksi ovi. Noh, tämänkään ei vielä luulisi olevan suuri ongelma, mutta kun kaikki Eddinburkin wannabe-bisnesmiehet vetää skrakat kaulassa töihin juuri kahdeksalta, kaikki dösät ovat ihan täynnä. Tämä on todistetusti Olutmaisterille aikaisin mahdollinen pysäkillesaapumisaika. Täydet dösätkin vielä menisi, jos joku olisi keksinyt sellaisen bussin, että yhdestä ovesta voi mennä kahteen suuntaan yhtä aikaa. En ole sellaista vehjettä vielä bussiliikenteessä ennen nähnyt, eikä niitä ole täälläkään.

Eli kun ensin pari kolme tupaten täyttä bussia ovat tilan puutteessa ajanut kylmästi vilkuttaen Olutmaisterin kantapysäkin ohi, seuraavan bussin pysähtyessä, kapuaa yksi sata ihmistä ulos ja toinen sata sisään, samasta ovesta tietenkin. Sitten Britti-insinööri on kehittänyt korttisysteemin, joka mitä todennäköisimmin soittaa joka kerta konttorille varmistaakseen bussikortin, kestää jokaisella sadalla bussiinousijalla Olutmaisterin aamukohmeloon nähden aivan liian kauan. Kaiken kukkuraksi, tämä kaikki tapahtuu 100 metrin välein, koska maailman toiseksi lihavin kansa voisi kenties menettää arvostetun asemansa, jos kävelisi pidemmälle. Olutmaisterille jää siis kaksi vaihtoehtoa, joko mennä pysäkille ennen 08, mikä on osoittautunut haasteelliseksi tai vasta 8.30 jälkeen, jolloin tilanne taas helpottuu.

Viikonloppuna on amerikkalainen ystäväni tulossa Edinburgkkiin kyläilemään, jos sen nyt tolleen kauniisti laittaa. Lainaan ystäväni viestiä: "I m up for boozing on friday and all day satuday what do you say?" Vastasin "yes" kuten me täällä Skotlannissa yleensä houkutteleville tarjouksille teemme. Hän näki myös tärkeäksi mainita, ettei hänellä ei mitään ryyppäämistä häiritsevää tekemistä myöskään lauantaina päivällä. Eli niille, joilta amerikka ei taivu, vaikuttaa siltä, että tämä ei pääty hyvin. Palaan asiaan sunnuntaina, joka on jo perinteisesti ollut Olutmaisterin päiväkirjapäivä.

Viikonloppu on taas penkkiurheilun täyteinen. Skotlanti kohtaa Ukrainan ja Suomi Belgian. Illemmalla toivon vihdoin näkeväni Ranskan saavan tukkaan Rugbyssa. Meillä on myös jonkinnäköinen get together-tyyppinen tapahtuma kaikkien Edinburgissa olevien nykyisten ja vanhojen samassa ohjelmassa olleiden kanssa. Huomenna vie duunipäivä Glasgowhun ja illalla pidämme kenties suomalaisen kollegani kanssa jokaviikkoisen perinteeksi muodostuneen komediaillan katsomalla standuppia paikallisessa komediakuppilassa.

Huomio:

- Moni skotti ei käytä sateenvarjoa, vaan toljottelee mieluummin puku päällä tukka pystyssä sateessa odotellen bussia, joka pysähtyy 100 metrin välein päästämään 100 ihmistä ulos ja ottamaan toiset 100 sisään samalla tarkastaen jokaisen korttia liian kauan.

ps. Koska Olutmaisterin ploki saavuttaa vähintään 80 000-100 000 kävijää päivittäin, olutmaisteri on päättänyt ottaa tilanteesta hyödyn irti ja on aloittanut olutkaupustelun rinnalla markkinointiharrastuksen. Tämän harrastuksen tuloksia voitte ihailla vilkkumassa tuossa oikealla -->