Selkäkipuja ja muita ahdistuksia

Juuu, tosiaan joku peijakas iski alaselkään viikonlopun aikana ja maanantaina en saanut sukkia jalkaan ilman, että makasin selälläni sängyssä. Vieläkin aika kipeä. Pitänee mennä loppuviikosta lekuriin, jos ei ala helpottamaan. Ei mitään hajua mistä johtuu, mutta eipäilen, että ~8 kilon rikkaimurilla on jotain tekemistä asian kanssa.

Tuli eilen aamulla bussia odotellessa pari juttua mieleen, niin ajattelin, että pitää jakaa ne teidän kanssa. Oli muuten ensimmäinen aamu, kun satoi kunnolla vodaa duuniin mennessä. Jos vettä tulee, niin sitä yleensä tulee päivisin, mutta aamut ja illat ovat kuivia, tai siis niin kuivia kuin ne täällä saarella nyt voi olla. Mutta tänä kyseisenä aamuna kuitenkin tuli vettä.

Bussi on Edinburin ainoa julkinen kulkuneuvo. Osa busseista on kaksi-kerroksisia, mutta linja jolla painan duuniin, on tavallinen. Tai oikeastaan, ei suinkaan tavallinen, vaan hyvinkin erikoinen. Siinä on nimittäin vain yksi ovi. Noh, tämänkään ei vielä luulisi olevan suuri ongelma, mutta kun kaikki Eddinburkin wannabe-bisnesmiehet vetää skrakat kaulassa töihin juuri kahdeksalta, kaikki dösät ovat ihan täynnä. Tämä on todistetusti Olutmaisterille aikaisin mahdollinen pysäkillesaapumisaika. Täydet dösätkin vielä menisi, jos joku olisi keksinyt sellaisen bussin, että yhdestä ovesta voi mennä kahteen suuntaan yhtä aikaa. En ole sellaista vehjettä vielä bussiliikenteessä ennen nähnyt, eikä niitä ole täälläkään.

Eli kun ensin pari kolme tupaten täyttä bussia ovat tilan puutteessa ajanut kylmästi vilkuttaen Olutmaisterin kantapysäkin ohi, seuraavan bussin pysähtyessä, kapuaa yksi sata ihmistä ulos ja toinen sata sisään, samasta ovesta tietenkin. Sitten Britti-insinööri on kehittänyt korttisysteemin, joka mitä todennäköisimmin soittaa joka kerta konttorille varmistaakseen bussikortin, kestää jokaisella sadalla bussiinousijalla Olutmaisterin aamukohmeloon nähden aivan liian kauan. Kaiken kukkuraksi, tämä kaikki tapahtuu 100 metrin välein, koska maailman toiseksi lihavin kansa voisi kenties menettää arvostetun asemansa, jos kävelisi pidemmälle. Olutmaisterille jää siis kaksi vaihtoehtoa, joko mennä pysäkille ennen 08, mikä on osoittautunut haasteelliseksi tai vasta 8.30 jälkeen, jolloin tilanne taas helpottuu.

Viikonloppuna on amerikkalainen ystäväni tulossa Edinburgkkiin kyläilemään, jos sen nyt tolleen kauniisti laittaa. Lainaan ystäväni viestiä: "I m up for boozing on friday and all day satuday what do you say?" Vastasin "yes" kuten me täällä Skotlannissa yleensä houkutteleville tarjouksille teemme. Hän näki myös tärkeäksi mainita, ettei hänellä ei mitään ryyppäämistä häiritsevää tekemistä myöskään lauantaina päivällä. Eli niille, joilta amerikka ei taivu, vaikuttaa siltä, että tämä ei pääty hyvin. Palaan asiaan sunnuntaina, joka on jo perinteisesti ollut Olutmaisterin päiväkirjapäivä.

Viikonloppu on taas penkkiurheilun täyteinen. Skotlanti kohtaa Ukrainan ja Suomi Belgian. Illemmalla toivon vihdoin näkeväni Ranskan saavan tukkaan Rugbyssa. Meillä on myös jonkinnäköinen get together-tyyppinen tapahtuma kaikkien Edinburgissa olevien nykyisten ja vanhojen samassa ohjelmassa olleiden kanssa. Huomenna vie duunipäivä Glasgowhun ja illalla pidämme kenties suomalaisen kollegani kanssa jokaviikkoisen perinteeksi muodostuneen komediaillan katsomalla standuppia paikallisessa komediakuppilassa.

Huomio:

- Moni skotti ei käytä sateenvarjoa, vaan toljottelee mieluummin puku päällä tukka pystyssä sateessa odotellen bussia, joka pysähtyy 100 metrin välein päästämään 100 ihmistä ulos ja ottamaan toiset 100 sisään samalla tarkastaen jokaisen korttia liian kauan.

ps. Koska Olutmaisterin ploki saavuttaa vähintään 80 000-100 000 kävijää päivittäin, olutmaisteri on päättänyt ottaa tilanteesta hyödyn irti ja on aloittanut olutkaupustelun rinnalla markkinointiharrastuksen. Tämän harrastuksen tuloksia voitte ihailla vilkkumassa tuossa oikealla -->