Innepändiä Spaniassa

Moikka arvon lukijat!

Olutmaisterilla on ollut sen verran laiskat ajat, että kirjoitettavaa on jo kertynyt jono. Mita haluaisitte kuulla talla kertaa? Salibandykursiosta Espanjaan vai Road tripeista pitkin Hollantia, tai ehkapa olet kiinnostunut kanaalihomostelusta? Kaikista naista tulee tarinaa seuraavien paivien aikana, joten pysykaa kanavalla.

Tällä kertaan kuitenkin keskitymme ajassa kaukaisimpaan kolmesta mainitusta, eli käymme läpi Amsterdamin Agenttien salibandypyrahdysta Espanjalaiseen Denian pikkukaupunkiin. Lyhyenä yhteenvetona voitanee sanoa, että olut virtasi, turpaan tuli (peleissä) ja oli saatanan kuuma.



Oltiin siis pidennetyllä viikonloppureissulla Deniassa kuun alussa "pelaamassa salibandyä". Olimme, luonnollisesti Hollannin huippujoukkueena, saaneet kutsun tulla preppaamaan Espanjan maajoukkueleirillä olleita. Vastassa oli kaksi tasaista maajoukkuekandidaateista kasattua joukkuetta. Kuten jo aiemmin mainitsin, turpaan tuli, mutta ei suinkaan siksi, että espanjan salibandytaso olisi erityisen kova (vastaa noin 4-5 divisioonatasoa Suomessa), vaan siksi, että puolet meidän "salibandyjoukkueesta" oli vielä huonompia ja pelannut lajia alle vuoden...elämässään. Tilannetta ei parantanut jeesusteipillä korjattu kuminen ja kurpruileva alusta, eikä yksikään 40:stä hallissa paikallaan piinavasta celsiusasteesta. Ihan hyvä meininki kuitenkin.



Pelien ohessa luonnollisesti harrastimme normaalia turistitoimintaa, kuten esimerkiksi söimme ja vedimme päät täyteen. Salibandy on muuten mukava laji kankkusessa 40-asteisessa hallissa. Onneksi hotellin poolille pääsi välittömästi viilentymään pelien jälkeen.



Tokihan iltaohjelmaan kuului myös perinteistä oheiskaluston varastelemista ja kotimaan kannattamista. Ruotsalaiset asialla (ilmeisesti jäätelöpaarin kautta tulleet hotellille):



Löysimme myös ehkä erään Olutmaisterin uran hienoimmista "baareista", joka sijaitse Denian juppisataman kattoterassilla pooleineen ja sohvineen. Satamassa oli muuten myös niin tyylikkäitä veneitä, ettei niitä Olutmaisterin tittelillä ihan yhden miehen eliniässä maksella.






Viikonloppuna oli myös menossa paikallinen härkäjuoksu, josta jo näittekin mielenkiintoista esikatselumateriaalia edellisessä lööpissä. Vitun sairaita nää paikalliset. Idea siis yksinkertaisuudessaan on, että jengi juoksee katua ja härät seuraa sekä puskee. Lopuksi ollaan areenalla, jonka yksi sivu on vettä ja jengi yrittää "hämätä" härkiä sinne järveen, kuten videossa lopuksi tapahtuu. Kaikki tämähän menisi vielä yleisen liikunnan ja urheilun piikkiin, mutta kun kyseessä ei todellakaan ole mitään pikkutoroja, niin ei heti tule mieleen juosta ensimmäisenä sekaan:





Moni teräväpäinen lukija onkin jos saattanut huomata ääkkösten puuttumisen osassa tekstiä. Tämä johtuu kolmesta syystä: 1) Olutmaisterin wintoosa teki oharit 2) työkoneessa ei ole ääkkösiä 3) Olutmaisteri on laiska. Ensimmäinen siis tosiaan vaati koneen täydellistä palauttamista alkuasetuksiin, mikä 2 vuotta vanhalta läppäriltä ja wintoosalta onkin jo vähintään odotettavissa. Vieläkin tosin jäi kovoon jotain kikkaretta, kun kone jämähtää miettimään vähän väliä. Toimii kuitenkin jotenkin. Toinen ja kolmas syista ovatkin itsensäselittäviä.

Lopetan tämän illan kirjoitelman tuttuun tapaan:

Minusta Hollannissa on hauskaa, että roskapussit heitetään määrättyinä päivinä (jokaisella kadulla omat) kaksi kertaa viikossa 18.00 jälkeen kadulle, josta roskapojat seuraavana aamuna sitten keräilevät linnunsyömät ja kissojen levittämät jätteet. Tuo on vasta semihauskaa, mutta erinomaisen ratkiriemukasta on se, että 4 nederlanderia töhöttää sen roska-auton kanssa menemään ja lopuksi kaikki roskapussit nostetaan lavalle nosturilla, jota ohjataan kuormurin ohjaamosta...siis vittu nosturilla. Ihailkaa:



Tässä vielä namupala seuraavasta lööpistä...Pysykää boksereissanne!


Näillä seuraavaan kertaan...

Kesäkuulumisia

Hahaaa...Olutmaisteri vihdoin linjoilla.

Pahoittelun niille lukuisille lukijoille, jotka joutuivat varta vasten kyselemään blogipäivityksiä. Valitettavasti Olutmaisterilla on ollut niin hektistä töissä viimeiset 3 viikkoa, että oksat pois. 11-12 tuntiset päivät on ollut ihan peruskauraa. Sitten siitä pitäisi vielä painaa lenkkipolulle polttelemaan paskojen elintapojen kasvattamia jenkkakahvoja, hoitaa etäsuhdetta ja vieläpä yrittää ottaa jotain irti ”vapaa-ajasta”. Nyt on kuitenkin yksi tärkeä dedis duunissa ohitettu ja työpanoksen tarve putosi saman tien noin puoleen. Tänään kävin kaupassa, juoksemassa ja kokkailin, eikä kello ollut edes yhdeksää, kun se yleensä on sen verran vasta duunista tullessa. Nyt siis kuitenkin pitäisi olla lungimpaa ainakin jonkin aikaa, tosin niinhän sitä aina luulee.

Palataanpa nyt kuitenkin ajassa hieman taaksepäin kun sitä on tuosta viime kirjoittelusta nyt hieman kulunut. Eli tasan kuukausi sitten olin kankkusessa. Sen jälkeen myös useasti uudestaa. Väliin mahtui ensinnäkin Juhannus, jota Olutmaisteri vietti Suomessa rauhallisissa merkeissä maisterikollegan möksällä. Sen jälkeen oli viikko lomaa Suomessa, mutta kuten aina, siitä oli loma kaukana. Joutui perkele puhelimen kalenteriin merkkaamaan tapaamiset, kun niitä alkoi siunaantumaan niin helvetisti. No pääasia, että säät oli kohdillaan ja näki tuttuja. Oluttakin oli...

Juhannusta siis vietettiin Salon kulmissa jonkin järven rannalla. Olutseurue koostui kotimaisista Olutmaistereista, vaimokkeista, muutamista brittivahvistuksista sekä yhdestä kappaleesta belgialaisia. Viikonlopun pääesiintyjä oli Skottipankkiiri Dave, joka ensimmäisenä iltana jostain ihmeen syystä paineli kuselle jonnekin jonkkaan ja sammui sinne. Sen verran oli kaverilla kuitenkin tunteja myöhemmin herätessä virtaa päässä, että kun ei erottanut oikeaa vasemmasta, lähti tekemään 50 metrin täsmäiskuja ja palasi takaisin alkupaikkaan. Näin siis löysi lopuksi takaisin möksälle. On siinä skotilla muutakin päässä kuin haggista. Seuraavana iltana, ilmeisesti edellisestä pelästyneenä, skottiherra päätti olla nukkumatta lainkaan. Jokainen lukija voi itse kuvitella kuinka hauskaa seuraa on 24 tuntia putkeen juovuksissa ollut skotti. Maanantaina oli pojalla sitten pieni kohmelo kun mentiin Suokkiin nauttimaan säästä ja paikallisen panimon herkuista. Ihan kuulemma top viiteen ylsi tämä kohmelo, mikä on jo

Kuvia jussista:

Belgivahvistus Timmy

Mikä kankkunen?

Kyllä on Suomen kesä kaunis

Mölkky kuuluu tietenkin juhannukseen

Metsä ei kaikista yrityksistä huolimatta palanut kokonaan

Pulla, siis tuon koiran nimi

Työnantaja edustettuna

Pulla parkissa

Grillimestari ja Olutmaisteri Rooberttti

Aurinkokin yritti välillä paistella, ei tosin paljoa, eikä kovin useinkaan.

Timmy ja Jamessi ei menannu saada palikan heitosta tarpeeksi

Yön kuningas, Dave

Räpsyjä Suokista...on kaunista:

Tässä täytyy olla Suomen ainoa, ja maailman orvoin "sukellusvene"

Viikolla käytiin myös Virossa päiväreissulla ja täytyy todeta, että kyllä vanha kaupunki hyvällä kelillä on äärettömän hieno paikka. Reissu oli muuten ihan rauhallinen, mitä nyt muutama olut matkalla, perillä ja myöhemmin Helsingin yössä.

Zoomatkaapa tuon kaukana olevan julisteen tekstiin. Nettiosoite on "viinarannasta.ee". Hassua.

Jos edellisissä kuvissa oli orpo vene, niin tämän täytyy olla Tallinkin laivaston homoin alus.

On Suomessa kaunista...

Virossa oltiin Kohdussa...

Pala uutta, pala vanhaa.

Guinness

Suomessa törmäsin vielä hienoon katuorkesteriin:

Ja tässä vielä ääninäyte, kappaleenhan tunnistaa jokainen:

Viikko loman jälkeen käytiin heittämässä Amsterdam Agentsien kanssa salibandyreissu Espanjiaan, Denia nimiseen pikkukylään Valenciasta alaspäin. Matkaan mahtui kaikkea salibandysta härkäjuoksuun. Tästä kuitenkin lisää ensi kerralla kun saan kerättyä vähän enemmän kuvia kasaan kun oma kamera on paskana. Tässä kuitenkin vähän esimakua meiningistä:

Jos skotilla on haggista päässä, niin ei näillä spanjaardeillakaan mitään oliiviöljyä kummosempaa sieltä voi löytyä. Sen verran vajaata toimintaa.

Pysykää kuulolla, lisää hassuja tarinoita Espanjasta tiedossa...