Innepändiä Spaniassa

Moikka arvon lukijat!

Olutmaisterilla on ollut sen verran laiskat ajat, että kirjoitettavaa on jo kertynyt jono. Mita haluaisitte kuulla talla kertaa? Salibandykursiosta Espanjaan vai Road tripeista pitkin Hollantia, tai ehkapa olet kiinnostunut kanaalihomostelusta? Kaikista naista tulee tarinaa seuraavien paivien aikana, joten pysykaa kanavalla.

Tällä kertaan kuitenkin keskitymme ajassa kaukaisimpaan kolmesta mainitusta, eli käymme läpi Amsterdamin Agenttien salibandypyrahdysta Espanjalaiseen Denian pikkukaupunkiin. Lyhyenä yhteenvetona voitanee sanoa, että olut virtasi, turpaan tuli (peleissä) ja oli saatanan kuuma.



Oltiin siis pidennetyllä viikonloppureissulla Deniassa kuun alussa "pelaamassa salibandyä". Olimme, luonnollisesti Hollannin huippujoukkueena, saaneet kutsun tulla preppaamaan Espanjan maajoukkueleirillä olleita. Vastassa oli kaksi tasaista maajoukkuekandidaateista kasattua joukkuetta. Kuten jo aiemmin mainitsin, turpaan tuli, mutta ei suinkaan siksi, että espanjan salibandytaso olisi erityisen kova (vastaa noin 4-5 divisioonatasoa Suomessa), vaan siksi, että puolet meidän "salibandyjoukkueesta" oli vielä huonompia ja pelannut lajia alle vuoden...elämässään. Tilannetta ei parantanut jeesusteipillä korjattu kuminen ja kurpruileva alusta, eikä yksikään 40:stä hallissa paikallaan piinavasta celsiusasteesta. Ihan hyvä meininki kuitenkin.



Pelien ohessa luonnollisesti harrastimme normaalia turistitoimintaa, kuten esimerkiksi söimme ja vedimme päät täyteen. Salibandy on muuten mukava laji kankkusessa 40-asteisessa hallissa. Onneksi hotellin poolille pääsi välittömästi viilentymään pelien jälkeen.



Tokihan iltaohjelmaan kuului myös perinteistä oheiskaluston varastelemista ja kotimaan kannattamista. Ruotsalaiset asialla (ilmeisesti jäätelöpaarin kautta tulleet hotellille):



Löysimme myös ehkä erään Olutmaisterin uran hienoimmista "baareista", joka sijaitse Denian juppisataman kattoterassilla pooleineen ja sohvineen. Satamassa oli muuten myös niin tyylikkäitä veneitä, ettei niitä Olutmaisterin tittelillä ihan yhden miehen eliniässä maksella.






Viikonloppuna oli myös menossa paikallinen härkäjuoksu, josta jo näittekin mielenkiintoista esikatselumateriaalia edellisessä lööpissä. Vitun sairaita nää paikalliset. Idea siis yksinkertaisuudessaan on, että jengi juoksee katua ja härät seuraa sekä puskee. Lopuksi ollaan areenalla, jonka yksi sivu on vettä ja jengi yrittää "hämätä" härkiä sinne järveen, kuten videossa lopuksi tapahtuu. Kaikki tämähän menisi vielä yleisen liikunnan ja urheilun piikkiin, mutta kun kyseessä ei todellakaan ole mitään pikkutoroja, niin ei heti tule mieleen juosta ensimmäisenä sekaan:





Moni teräväpäinen lukija onkin jos saattanut huomata ääkkösten puuttumisen osassa tekstiä. Tämä johtuu kolmesta syystä: 1) Olutmaisterin wintoosa teki oharit 2) työkoneessa ei ole ääkkösiä 3) Olutmaisteri on laiska. Ensimmäinen siis tosiaan vaati koneen täydellistä palauttamista alkuasetuksiin, mikä 2 vuotta vanhalta läppäriltä ja wintoosalta onkin jo vähintään odotettavissa. Vieläkin tosin jäi kovoon jotain kikkaretta, kun kone jämähtää miettimään vähän väliä. Toimii kuitenkin jotenkin. Toinen ja kolmas syista ovatkin itsensäselittäviä.

Lopetan tämän illan kirjoitelman tuttuun tapaan:

Minusta Hollannissa on hauskaa, että roskapussit heitetään määrättyinä päivinä (jokaisella kadulla omat) kaksi kertaa viikossa 18.00 jälkeen kadulle, josta roskapojat seuraavana aamuna sitten keräilevät linnunsyömät ja kissojen levittämät jätteet. Tuo on vasta semihauskaa, mutta erinomaisen ratkiriemukasta on se, että 4 nederlanderia töhöttää sen roska-auton kanssa menemään ja lopuksi kaikki roskapussit nostetaan lavalle nosturilla, jota ohjataan kuormurin ohjaamosta...siis vittu nosturilla. Ihailkaa:



Tässä vielä namupala seuraavasta lööpistä...Pysykää boksereissanne!


Näillä seuraavaan kertaan...