Kuten otsikko jo kertookin, Olutmaisterin komennus Edinburghissa lähenee loppuaan. Pariin viime viikkoon ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Duunissa tietenkin ollut kiirettä kun kaikki loppupresikset pukkaa päälle ja pitäisi jättää kaikki tehdyt jutut sellaiseen muotoon, että joku muukin niistä ymmärtää jotain. Viimeinen viikko on siis materiaalien siistimistä, viimeisten juttujen säätämistä ja muuton hoitamista. Pariksi päiväksi mennään vielä koko firman myyntipoppoon voimin juttelemaan ensi vuodesta pariksi päiväksi kauniille Lake Districtille Pohjois-Englantiin. Sopivan leppoinen lopetus Olutmaisterille.
Ulkona on tullut käytyä aika paljon kun on pitänyt nähdä jengiä ennen lähtöä ja läksiäisiäkin on vietetty jo pariin otteeseen. Eilen käytiin ajamassa kartingia ja Olutmaisteri lunnollisesti kuittasi Suomalaisen maineensa ajamalla päivän nopeimman kierroksen. Valitettavasti finaaliin lähdettiin kuitenkin kakkostontilta ja siinä pysyttiin loppuun saakka. Hienoa hupia silti!
Viikko siis jäljellä ja 13 kuukautta takana. Edinburgh on kyllä mahtava mesta ja UK:kin on ylittänyt odotukseni (jotka olivat alhaiset saarelle saapuessa) isolla marginaalilla. Ennen kuin kiitellään paikallisia haggiksista ja tynnyrioluista, palataanpa hetkeksi Olutmaisterireissun alkuhetkiin.
Olutmaisteri on 28-vuotias erinäköistä diipadaapaa elämässään puuhaillut tuotantotalouden dippainssi. 12-Vuotiaalle työuralle on mahtunut kaikkea kesätyöruuvinlajittelusta oluen myyntiin. Pääasia kuitenkin on, että nyt ollaan matkalla kohti joka pojan unelmien ammattia, Olutmaisteriksi.
Puoli vuotta kestäneen rekryprosessin jälkeen Olutmaisteri saapui Edinburgkkii viime syksynä. Tarkoituksena oli markkinoida Foster'sia puoli vuotta ja vaihtaa maisemia. Odottamaton yritysosto kuitenkin sotki suunnitelmat ja aika Edinbroossa tuplaantui. Nyt suuntana on Suomi ja Helsinki. Viimeisestä työjaksosta ei vielä ole tietoa, mutta uusi työnantaja tarjoaa aika paljon uusia ulottuvuuksia, joten tähtäin on jossain eksoottisessa.
Reppuun on kyllä matkalta jäänyt paljon niin töiden puolesta kuin muutenkin. Vaikka yritys- ja työkulttuuri briteissä on hyvin samanlainen Suomeen verrattuna, on tiettyjä eroja havaittavissa. Britit huutaa enemmän tekemisistään eikä toiminta mielestäni ole yhtä "aitoa" kuin Suomessa. Olen oppinut small talkkia, vaikka en aina ymmärräkään, miksi naamatuttujen kollegojen kanssa pitäisi näennäisesti jutella kahvikoneella kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta. En myöskään ymmärrä miksi toimiston ovea on tarvetta pitää auki kollegoille, jotka ovat käytävän toisessa päässä, joutuvat näin kiirehtimään ovelle ja kaikilla on ylikohteliaiden kiittelyiden jälkeen epämukava olo.
Olen myös oppinut paljon bisneksestä. Tiedän mm. että olutta voi myydä kymmenen kertaa enemmän päivässä, kun sen laittaa puoleen hintaan kaupassa. Olen myös ymmärtänyt miten omasta roskasta voi veloittaa enemmän kuin naapurin roskasta. Syynä on brändi, jonka rakentamiseen menee niin paljon rahaa, että hirvittää. Lisäksi koko brändimarkkinointi on mielestäni niin abstrakti ja vaikeasti mitattava käsite, että numeroihin tottuneen Olutmaisterin on vaikea perustella käytettyjä rahamääriä. Nyt tiedän miksi puhutaan markkinoinnin ja myynnin välisestä kuilusta, ja olen myös huomannut, että kenties Olutmaisterin ajattelumaailma on lähempänä jälkimmäisessä. Eräs matkaan jäänyt mielenkiintoinen fakta on myös, että baaritiskillä 30% katseista kohdistuu baarihenkilön rintaan ja takapuoleen.
Olutmaisterin blogin hehkuvimmat aiheet ovat olleet joukkoliikenne, brittien säädöt ja Olutmaisterin ydinystävä Daisoni. Perässä muutama kuva todisteeksi:
Juna-aseman setä, jonka tehtävä on viheltää pilliin kun juna lähtee.
Paras paikallinen ystäväni. Dyson.
Hups...
Blogilla on myös pohdittu Skotlannin upeaa säätä ja terveellistä ruokaa. Alla muutama näyte:
Kalaperunat ja tynnyriolutta:
Friteerattua kakkaa, no ei vaiskaa, friteerattu Mars-patukka.
Sama herkku paikallisen limpparin kanssa. IRN-BRU myy enemmän kuin kokis täällä.
Hilpeimmät lööpit kuitenkin yleensä aiheutuvat tämän mahtavan kansan sekoiluista. Moni asia on täällä päin haggiseläimen pyllyä, mutta on täällä jotkut asiat hyvinkin, jopa paremmin kuin kotomaassa. Tässä lyhyt kertaus mikä toimii ja mikä ei:
Toimii:
- Omenat ja viinirypäleet ovat hyvin maukkaita
- Baarikulttuuri on erinomainen ja ruokaa saa joka paikasta
- Tynnyrioluet ovat mahtavia ja harvoja asioita mitä tulen Suomessa kaipaamaan
- Edinburgh on kaunis ja kiva kaupunki
- Duunikulttuuri on mukava ja markkina iso, eli hyvä mesta oppia duunin puolesta
- Edinburghin komediafestarit oli kirjaimellisesti hauska tapahtuma
- Haggis ja friteerattu Mars-patukka...yammy!!
- Lontoo on mesta paikka
- Lorne-makkara toimii krapulassa (älkää kysykö, en tiedä, mutta jonkun erikoistekniikan britti on kehittänyt jotta saa niin paljon rasvaa lihaan)
- Maisemat ja linnat
- Löysemmin reguloitu alkoholimarkkina, viinaa saa joka kulmakioskista ja valikoimat on laajat
Ei toimi:
- Joukko(bussi)liikenne
- Pinnallisesti kaikki toimii, mutta silti joka paikkaan jonotetaan ja kaikki kestää
- Sää
- Imurit
- Lentäminen Edinpurkista pois
- Talot ja infra päin vittua, silti asuminen on kallista
- Yleinen informointi, esim. putkiremonteista
- Ylipaino ja väkivalta
- Skottiaksentti, keino kommunikoida englanniksi puhumatta englantia
- Ylikohteliaisuus
Arvon lukijat, olette nyt seuranneet Olutmaisterin seikkailuja reilun vuoden, mutta tietämättänne, Olutmaisteri on myös seurannut teitä. Tässä muutama fakta blogin lukijoista ja historiasta:
- Blogilla on käynyt yhteensä 576 eri kävijää
- Käyntiennätys 33 päivässä
- Suurin osa teistä on tallettanut osoitteen suosikeihin, mutta liikennettä on tullut myös blogilistalta ja parilta forumilta. Onpa jokunen löytänyt blogille myös Googelista.
- Suosituin teksti "Olutmaisterin ensiaskeleet", ensimmäinen kirjoitukseni, 145 näyttökerralla
- Blogille kirjoittamani 25 000 sanaa täyttää kuvineen noin 160 sivua, melkein kirjan siis
- Olen kirjoittanut blogille 38 kertaa, eli noin 1,5 viikon välein
- Sana "olut" on mainittu blogilla 396 kertaa
- Krapulaan viittavia mainintoja on 37
- Olutmaisterin matkakassaan on kilahtanut tuossa oikealla näkyvillä mainoksilla 8,84 dollaria, koska olette kilkanneet niitä 56 kertaa. Google ei maksa alle huntin suorituksia, joten lunastanen ensimmäisen mainossatkuni vielä kevyesti ennen 40-syntymäpäiviäni. Olutmaisteri kiittää avokätisyydestänne.
Olutmaisteri on aina ollut innostunut kuvien ottaja. Tähän loppuun lyhyt kuvakertaus mitä matkan aikana on tehty:
Tästä se kaikki alkoi. Kahden päivän haastattelusessiot toissakeväänä Edinburghin rygbyareenalla:
Mahtavia maisemia ympäri Skotlantia:
Oikealla ajelua:
Tislaamoja ja panimoita:
Leikkigolfia:
Oikeaa golfia ja perkeleen syvällä roughissa:
Linnoja:
Amsterdamissakin tuli hassuteltua Olutmaisteriporukalla:
Potkupalloa:
Vihaisia skotteja:
Tuli testattua myös Ruotsin olutmarkkina:
Lontoo:
Festareita:
Vuorikiipeilyä:
Illallisia ja ystäviä:
Kartingia:
Töitäkin välillä:
Kerran paistoi Edinburghissa aurinkokin:
Lisää maisemia:
Teemabileitä (ihan vitusti. Suosittua Briteissä):
Koskettelurugbyä Amy Winehousena...älkää kysykö:
Jouluhuumassa:
Polkupyöräilyä High Landeillä:
Hassuja kämppiksiä:
Viiden tähden hotelleja:
Guinnessia Dublinissa:
Ja mikä tärkeintä, tietenkin paljon OLUTTA:
Loppuun voisin siteerata Chinatownin onnenkeksin lupausta:
Until that happens...
Jatkan tarinan kirjoittelua Suomesta parin viikon päästä.
Edinburgh kuittaa...lopullisesti!
