T - 6 days and counting...loppu lähenee

Päivää pitkästä aikaa.

Kuten otsikko jo kertookin, Olutmaisterin komennus Edinburghissa lähenee loppuaan. Pariin viime viikkoon ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Duunissa tietenkin ollut kiirettä kun kaikki loppupresikset pukkaa päälle ja pitäisi jättää kaikki tehdyt jutut sellaiseen muotoon, että joku muukin niistä ymmärtää jotain. Viimeinen viikko on siis materiaalien siistimistä, viimeisten juttujen säätämistä ja muuton hoitamista. Pariksi päiväksi mennään vielä koko firman myyntipoppoon voimin juttelemaan ensi vuodesta pariksi päiväksi kauniille Lake Districtille Pohjois-Englantiin. Sopivan leppoinen lopetus Olutmaisterille.

Ulkona on tullut käytyä aika paljon kun on pitänyt nähdä jengiä ennen lähtöä ja läksiäisiäkin on vietetty jo pariin otteeseen. Eilen käytiin ajamassa kartingia ja Olutmaisteri lunnollisesti kuittasi Suomalaisen maineensa ajamalla päivän nopeimman kierroksen. Valitettavasti finaaliin lähdettiin kuitenkin kakkostontilta ja siinä pysyttiin loppuun saakka. Hienoa hupia silti!

Viikko siis jäljellä ja 13 kuukautta takana. Edinburgh on kyllä mahtava mesta ja UK:kin on ylittänyt odotukseni (jotka olivat alhaiset saarelle saapuessa) isolla marginaalilla. Ennen kuin kiitellään paikallisia haggiksista ja tynnyrioluista, palataanpa hetkeksi Olutmaisterireissun alkuhetkiin.

Olutmaisteri on 28-vuotias erinäköistä diipadaapaa elämässään puuhaillut tuotantotalouden dippainssi. 12-Vuotiaalle työuralle on mahtunut kaikkea kesätyöruuvinlajittelusta oluen myyntiin. Pääasia kuitenkin on, että nyt ollaan matkalla kohti joka pojan unelmien ammattia, Olutmaisteriksi.

Puoli vuotta kestäneen rekryprosessin jälkeen Olutmaisteri saapui Edinburgkkii viime syksynä. Tarkoituksena oli markkinoida Foster'sia puoli vuotta ja vaihtaa maisemia. Odottamaton yritysosto kuitenkin sotki suunnitelmat ja aika Edinbroossa tuplaantui. Nyt suuntana on Suomi ja Helsinki. Viimeisestä työjaksosta ei vielä ole tietoa, mutta uusi työnantaja tarjoaa aika paljon uusia ulottuvuuksia, joten tähtäin on jossain eksoottisessa.

Reppuun on kyllä matkalta jäänyt paljon niin töiden puolesta kuin muutenkin. Vaikka yritys- ja työkulttuuri briteissä on hyvin samanlainen Suomeen verrattuna, on tiettyjä eroja havaittavissa. Britit huutaa enemmän tekemisistään eikä toiminta mielestäni ole yhtä "aitoa" kuin Suomessa. Olen oppinut small talkkia, vaikka en aina ymmärräkään, miksi naamatuttujen kollegojen kanssa pitäisi näennäisesti jutella kahvikoneella kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta. En myöskään ymmärrä miksi toimiston ovea on tarvetta pitää auki kollegoille, jotka ovat käytävän toisessa päässä, joutuvat näin kiirehtimään ovelle ja kaikilla on ylikohteliaiden kiittelyiden jälkeen epämukava olo.

Olen myös oppinut paljon bisneksestä. Tiedän mm. että olutta voi myydä kymmenen kertaa enemmän päivässä, kun sen laittaa puoleen hintaan kaupassa. Olen myös ymmärtänyt miten omasta roskasta voi veloittaa enemmän kuin naapurin roskasta. Syynä on brändi, jonka rakentamiseen menee niin paljon rahaa, että hirvittää. Lisäksi koko brändimarkkinointi on mielestäni niin abstrakti ja vaikeasti mitattava käsite, että numeroihin tottuneen Olutmaisterin on vaikea perustella käytettyjä rahamääriä. Nyt tiedän miksi puhutaan markkinoinnin ja myynnin välisestä kuilusta, ja olen myös huomannut, että kenties Olutmaisterin ajattelumaailma on lähempänä jälkimmäisessä. Eräs matkaan jäänyt mielenkiintoinen fakta on myös, että baaritiskillä 30% katseista kohdistuu baarihenkilön rintaan ja takapuoleen.

Olutmaisterin blogin hehkuvimmat aiheet ovat olleet joukkoliikenne, brittien säädöt ja Olutmaisterin ydinystävä Daisoni. Perässä muutama kuva todisteeksi:

Juna-aseman setä, jonka tehtävä on viheltää pilliin kun juna lähtee.

Paras paikallinen ystäväni. Dyson.
Hups...
Blogilla on myös pohdittu Skotlannin upeaa säätä ja terveellistä ruokaa. Alla muutama näyte:

Kalaperunat ja tynnyriolutta:

Friteerattua kakkaa, no ei vaiskaa, friteerattu Mars-patukka.
Sama herkku paikallisen limpparin kanssa. IRN-BRU myy enemmän kuin kokis täällä.
Hilpeimmät lööpit kuitenkin yleensä aiheutuvat tämän mahtavan kansan sekoiluista. Moni asia on täällä päin haggiseläimen pyllyä, mutta on täällä jotkut asiat hyvinkin, jopa paremmin kuin kotomaassa. Tässä lyhyt kertaus mikä toimii ja mikä ei:

Toimii:
- Omenat ja viinirypäleet ovat hyvin maukkaita
- Baarikulttuuri on erinomainen ja ruokaa saa joka paikasta
- Tynnyrioluet ovat mahtavia ja harvoja asioita mitä tulen Suomessa kaipaamaan
- Edinburgh on kaunis ja kiva kaupunki
- Duunikulttuuri on mukava ja markkina iso, eli hyvä mesta oppia duunin puolesta
- Edinburghin komediafestarit oli kirjaimellisesti hauska tapahtuma
- Haggis ja friteerattu Mars-patukka...yammy!!
- Lontoo on mesta paikka
- Lorne-makkara toimii krapulassa (älkää kysykö, en tiedä, mutta jonkun erikoistekniikan britti on kehittänyt jotta saa niin paljon rasvaa lihaan)
- Maisemat ja linnat
- Löysemmin reguloitu alkoholimarkkina, viinaa saa joka kulmakioskista ja valikoimat on laajat

Ei toimi:
- Joukko(bussi)liikenne
- Pinnallisesti kaikki toimii, mutta silti joka paikkaan jonotetaan ja kaikki kestää
- Sää
- Imurit
- Lentäminen Edinpurkista pois
- Talot ja infra päin vittua, silti asuminen on kallista
- Yleinen informointi, esim. putkiremonteista
- Ylipaino ja väkivalta
- Skottiaksentti, keino kommunikoida englanniksi puhumatta englantia
- Ylikohteliaisuus


Arvon lukijat, olette nyt seuranneet Olutmaisterin seikkailuja reilun vuoden, mutta tietämättänne, Olutmaisteri on myös seurannut teitä. Tässä muutama fakta blogin lukijoista ja historiasta:

- Blogilla on käynyt yhteensä 576 eri kävijää
- Käyntiennätys 33 päivässä
- Suurin osa teistä on tallettanut osoitteen suosikeihin, mutta liikennettä on tullut myös blogilistalta ja parilta forumilta. Onpa jokunen löytänyt blogille myös Googelista.
- Suosituin teksti "Olutmaisterin ensiaskeleet", ensimmäinen kirjoitukseni, 145 näyttökerralla
- Blogille kirjoittamani 25 000 sanaa täyttää kuvineen noin 160 sivua, melkein kirjan siis
- Olen kirjoittanut blogille 38 kertaa, eli noin 1,5 viikon välein
- Sana "olut" on mainittu blogilla 396 kertaa
- Krapulaan viittavia mainintoja on 37
- Olutmaisterin matkakassaan on kilahtanut tuossa oikealla näkyvillä mainoksilla 8,84 dollaria, koska olette kilkanneet niitä 56 kertaa. Google ei maksa alle huntin suorituksia, joten lunastanen ensimmäisen mainossatkuni vielä kevyesti ennen 40-syntymäpäiviäni. Olutmaisteri kiittää avokätisyydestänne.

Olutmaisteri on aina ollut innostunut kuvien ottaja. Tähän loppuun lyhyt kuvakertaus mitä matkan aikana on tehty:

Tästä se kaikki alkoi. Kahden päivän haastattelusessiot toissakeväänä Edinburghin rygbyareenalla:


Mahtavia maisemia ympäri Skotlantia:

Oikealla ajelua:

Tislaamoja ja panimoita:

Leikkigolfia:

Oikeaa golfia ja perkeleen syvällä roughissa:

Linnoja:

Amsterdamissakin tuli hassuteltua Olutmaisteriporukalla:
Potkupalloa:

Vihaisia skotteja:

Tuli testattua myös Ruotsin olutmarkkina:

Lontoo:

Festareita:

Vuorikiipeilyä:

Illallisia ja ystäviä:

Kartingia:

Töitäkin välillä:

Kerran paistoi Edinburghissa aurinkokin:
Lisää maisemia:

Teemabileitä (ihan vitusti. Suosittua Briteissä):

Koskettelurugbyä Amy Winehousena...älkää kysykö:

Jouluhuumassa:

Polkupyöräilyä High Landeillä:

Hassuja kämppiksiä:

Viiden tähden hotelleja:

Guinnessia Dublinissa:

Ja mikä tärkeintä, tietenkin paljon OLUTTA:

Loppuun voisin siteerata Chinatownin onnenkeksin lupausta:


Until that happens...

Jatkan tarinan kirjoittelua Suomesta parin viikon päästä.

Edinburgh kuittaa...lopullisesti!

Juhlia ja yrityskauppoja

Olin viime viikolla viettämässä myöhäisiä joulujuhlia. Päätettiin tiimin kanssa pitää yhteiset kekkerit kaikkien toimittajien kanssa sen sijaan, että huorataan joka helvetin juhlissa pitkin joulukuuta. Täällähän joulu tarkoittaa Suomen vappua: Typeriä hattuja ja niitä ärsyttäviä pieniä paukkushampanjapulloja. Firman virallisissa kekkereissä Joulukuussa oli myös tonttulakkeja. Kuusista tai pukeista ei ollut tietoa.

Olutmaisterihan täytti vuosia tässä kuluneen viikon aikana. Kiitos kiitos! Vietin yhteisiä synttärikekkereitä kollegan kanssa. Kerättiin hyvä porukka duunista ja painettiin 23 henkisen poppoon kanssa Karting radalle. Ajaahan näistä pisamanaamoista ei monikaan osaa. Vielä kun saatais jäätä alle niin tulis hauskaa. Alkukilpailuita jokainen sai ajaa viisi kappaletta ja niistä sai pinnoja sijoituksen mukaan. Parhaat 12 pääsivät loppufinaaleihin. Hienosti järkätty juttu ja vimpan päälle oli kaikki sydeemit ajanottoa ja tulosmonitoreita myöten radalla. Hintaa lystinpidolle tuli 35 puntaa mieheen, eli ei paha lainkaan ajomäärään nähden.

Synttäri-iltaa vietettiin yhdessä baarissa noin 30-40 hengen voimin. Illan kohokohta oli kun yksi piukee paikallinen kunttu tuli tuohtuneena nojailemaan siihen toisen kerroksen kaiteeseen meidän viereen ja näytti hieman itsemurha-aikeiselta. Siihen kollega sitten totesi hiljaa, että "don't jump". Homman huumorihan perustuu siihen, että tämä kaide oli noin 1m korkeudessa alemmasta baaritasosta.

Itsehän repesin kollegan kommenttiin täysin ja kyseinen neitokainen ei tästä tykännyt lainkaan. Kuuntelin siinä sitten hetken aikaa Skottilaista avautumista naureskellen. Hetkeä myöhemmin päästiin itse kohokohtaan, kun samainen kunttu otti cat-fightia ystävänsä kanssa pihalla kovaan ääneen. Hieman tukevamman oloinen kaveri koitti kovasti vakuutella neitokaiselle olevansa hänen ystävä ja ihmetteli suuresti miksi häneen yritetään käydä kiinni. Tarinassa on opetus: Älä käy kiinni kookkaampiin ystäviisi, etenkään kännissä. Tilanne nimittäin päättyi kun tämä kookkaampi ystävä kumosi mimmin noin metrin korkuisen aidan yli suoraan ajoradalle sen näköisellä judoliikkeellä, että Olutmaisteriakin alkoi pelottaa siinä määrin, että vetäydyimme hieman syvemmälle kulman taakse, josta olimme tilannetta hihitellen seurailleet, sen sijaan, että olisimme menneet väliin auttamaan. Lopuksi baarin henkilökunta hoiti herrasmiehen tehtävän, jota itse olimme vältelleet. Hassu paikka tää Edinburrkki ja helvetin vahvoja nuo Skottimimmit, etenkin suuremmat.

Olikin sitten sellainen hedari aamulla, ettei heti tule mieleen vastaavaa lähimenneisyydestä, vaikka aika usein venähtää viikonloppuillat pitkäksi. Ei kuitenkaan mitään, mitä muutama tabletti, Berocca ja krapulapöperö ei parantaisi. Maanantaina kävin Lontoossa ja jälleen kerran palaverin pituus puolittui kun kone oli 3 tuntia myöhässä Heathrown sumun takia. On se nyt saatana kun ei osata kenttää rakentaa silleen, että ei jokaisen koneeseen lentäneen kärpäsen takia tartte perua puolia lentoja ja myöhäistää loppuja. Kavereilla tulee leijaa taivaalta 1300 kappaletta päivässä ja pojilla on maailman kiireisimmällä lentokentällä kokonaista kaksi vitun kiitorataa. Nopea matemaattinen toimitus kertoo meille, että jos koneita tulisi alas tasaisesti ympäri vuorokauden, räpsyjen väli olisi 66 sekuntia (tuplat per kiitorata). Kohtalaista haipakkaa siis, ja faktahan on, että ne koneet eivät tule sieltä tasaisesti. Ilmeisesti Frikles ei osaa joko matematiikkaa tai kiitoratojen rakentamista.

Mennäänpäs hetkeksi tällä blogilla harvemmin tavattaviin vakavempiin asioihin. Maailman olutmarkkinoilla tapahtuu! Eikä välttämättä Olutmaisterin kannalta parhaita asioita. Viime viikolla nimittäin "varmistui", että Heineken ja Carlsberg ostavat Olutmaisterin työnantajan. Olutmaisterin silmissähän viliseen luonnollisesti vain maailman kartta täynnä Heinekenin logoja, mikä ei muuten ole lainkaan pöllömpi olut. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Olutmaisteriohjelma on nimittäin pääkonttorivetoinen ohjelma ja kun kauppa toteutuu, ei pääkonttorille ole enää tarvetta. Näin ollen ohjelma joko siirtyy Heinekenille tai Carlsbergille, tai lopetetaan kokonaan. Tässä vaiheessa kaikki on tietenkin vain spekulointia, mutta voi olla, että käyntitiheys Monster.comissa kasvaa tässä lähikuukausina :) Mobiilia työnhaun ammattilaistahan ei tällaiset asiat hetkauta suuntaan eikä toiseen, vituttaa vaan jo valmiiksi tämä seuraavan muutaman kuukauden venailu, ennen kuin kukaan tietää mitään varmasti.

En muista olenko jo asiasta maininnut enkä jaksa katsoa vanhoja viestejä, mutta olen siis jäämässä tänne Edinbroohon myös seuraavaksi ½ vuodeksi puuhastelemaan oluen internet-kaupan pariin. Katsotaan sitten mitä jatko tuo tullessaan. Kööpenhamina vai Amsterdam...valinta lienee aika helppo (täytynee kuitenkin ensin saada hallitus puoltamaan päätöstä, mikä tämän päiväisiin Skype-neuvotteluihin nojaten saattaakin olla pikkuisen odotettua kinkkisempi tehtävä)!

Palataas sitten taas vähän arkisempiin ja mukavampiin asioihin. Olin tänään ensimmäisessä virallisessa Profile tasting sessiossa. Niitä järjestetään oluen laadun testaamiseksi ja näin taataan, että vialliset erät huomataan ajoissa. Hajujen ja makujen perusteella voidaan aika tarkasti kertoa, mistä syyt todennäköisesti johtuvat. Mielestäni kaikki oluet olivat mainioita, luonnollisesti. Helvetin vaikeaa hommaa tosin. Kasvaa kyllä respekti maistajia kohtaan.

Birthday boys!

Lisäilen karting kuvia jossain vaiheessa, jos saan niitä joltain. Näillä eteenpäin!