Viimeisia viedaan

Morjensta vaan kaikille innokkaille lukijoille. Todella innokas pitaa ollakin, jotta jaksaa tanne surffailla kerran kuussa. Ajattelin kirjoittaa tassa pienta paivitysta kuun loppuun niin voin sanoa, etta kirjoitin kaksi kertaa kuukauden aikana.

Heti alkuun taytyy todeta, etta talla kertaa tarjolla ei ole laisinkaan kuvia. Ei siksi, etten olisi niita ottanut, vaan siksi, etta a) oma koneeni on vielakin paskana b) en ole ottanut kuvia normikameralla laisinkaan c) duunikoneeseen ei saa puhelinta kiinni. Suurimmalle osalle tama luultavasti tulee kuitenkin helpotuksena. Eikohan tassa olla jo ihan riittavasti nahty Olutmaisteria matkalla olutmuki kadessa.

Mitas oluelle on kuulunut viimeisen kuukauden aikana? Yritan muistella...Olvi julkisti positiivisen kolmanneksen, joku ruotsalainen minipanimo sai jakelusopparin jenkeista, Suomessa nostettiin alkoholiveroa (tama saattoi olla viime kuussa) ja olutmaisterilla komeilee poydalla pullo maailman parasta vahvaa lageria, ainakin jonkin perkeleen kilpailun mukaan; Cruzcampo Gran Reserva. Toisaalta Koffikin on voittanut jotain kansainvalisia palkintoja, joten en noille ihan hirveasti suo arvoa. Pitaa tama kaveri kuitenkin maistella pois joku ilta. Tama saattaa tosin olla haasteellista, koska Olutmaisteri ei talla hetkella enaa omista jaakaappia. Miksi? Minapa kerron...

Alunperin Olutmaisterin komennuksen puukenkalandiassa, ja maailmalla yleensakin, piti loppua marraskuun lopulla, mutta joustavuudestaan tunnettu Olutmaisteri suostui venymaan 3 lisaviikkoa. Ongelmallisen tasta tekee se, etta kun asiasta keskusteltiin, Olutmaisterin kamppa oli jo menossa kiertoon. Muutamien kommelluksien ja kommunikaatiohairioiden jalkeen paadyin hotelliin viimeiseksi kolmeksi viikoksi. Akkiseltaan kuulostaa hyvalta saumalta, mutta voin kokemuksesta jo kertoa, etta ei ole ihan niin glamouria kuin voisi kuvitella. Ihan nasta hotelli silti, joskin pieni sinkkuhuone ilman harpakkeita, mukaan lukien jaakaappia. Ei konetta, ei jaakaappia, mutta onneksi saa sentaan aamulla pekonia.

Kuten olette varmaan viimeaikoina huomanneet, blokin kirjoitusten taso on laskenut merkittavasti. Tama johtuu jo aiemmin mainitsemastani ongelmasta, etta hollannissa kaikki on aika hyvin, naa on aika hyvia tyyppeja eika kirjoiteltavaa perusstereotypioiden lisaksi ole ollut paljoakaan. Onneksi olen saanut matkustella viime aikoina hieman niin voin kertoa hassuja juttuja briteista ja italialaisista.

Ensinnakin, paivareissu Lontooseen on ehka paskin yritysmatka ikina. Onneksi lahdossa voittaa tunnin, joten 10am palikseen saa nukkua jopa aamu viiteen. Kokonaiseen 50 minuutin lentoon kuluu yhteensa lahes viisi tuntia; pari junan/metron vaihtoa, passia saa nayttaa joka vitun kulmassa, ja saattaapa pisamanaama ottaa vielapa valokuvankin varmuuden vuoksi. Onneksi sentaan saa ravitsevaa juustoleipaa koneessa. Sitten metroon, joita joutuu antaa kolmen menna ohi ennen kuin edes paasee laiturille. Sitten tama hieno maanalainen kulkuneuvo ei pelkastaan pysahdy jokaisella asemalla kuudeksi minuutiksi kun kaikki pukuapinat yrittaa sisaan, vaan lisaksi myos kaikkien asemien valilla joutuu odottamaan edellista metroa, johon kaikki pukuapinat yrittaa sisaan. Sitten kun lopuksi paasee kadulle, sataa ihan vitusti vetta. Tervetuloa Lontooseen!

Vertailukohteeksi tein kolmipaivaisen visiitin Italian muodin ja potkupallon mekkaan, Milanoon. Alkuun voin sanoa, etta jos ei tykkaa kummastakaan, ei kannata menna. Onneksi Olutmaisteri tykkaa potkupallosta ja on herra satunnaisesti havaittu vaateostoksillakin, tosin ei viimeaikoina, joten Milano ei ihan kaikista paskin paikka ole, joskin aika huono kuitenkin. Huonosta saasta ja kiireisesta aikataulusta johtuen, jouduin kuitenkin seuraamaan keskiviikkoisen AC Milan - Marseille kamppailun baarista kasin ja turisteilukin jai vahaiseksi.

Mita matkustamiseen tulee, Luigi on rakentanut paakentan 60 kilometria keskustasta. Leppoisa kello 5.00 taksi matka ei ainoastaan kestanyt 45 minuuttia vaan myos maksoi 100 ecua.

Kun viimeksi olin Italiassa, totesin, etta pizzaa pojat ei ainakaan osaa tehda. Nyt paatin ottaa taman kyseisen asian oikein poydalle. Sain hotellilta hyvan tipsin ja 45 minuutin jono pizzaputiikissa todisti suosituksen oikeaksi. Vahan orpo olo yksin odotella, mutta taytyy myontaa, etta alkuhypoteesi osoittautui taysin vaaraksi. ISO lasi viinia ja taydellisen simppeli aidossa kiviuunissa paistettu latty kustansi 14 juroa, ja vakuutti Olutmaisterin paletin taysin. Kylla italiaanokin jotain osaa, paitsi tehda toita!

No eikohan tassa nyt ole riittavasti talla eraa. Olutmaisterin voi spotata kotimaasta seuraavina viikonloppuina, ja lopullinen (ainakin toistaiseksi) paluu koittaa juuri joulun alla. Ei muuta kun hyvia pikkujouluja!