Joulua ja juhlia

Heipa kaiki!

Kiireiden takia olen taas viikon myöhässä blogikirjoittelun kanssa. Viimeiset 1½ viikkoa on kulunut kavereita viihdyttäessä ja firman juhlissa. Kammosten perhe saapui Merin kanssa Uukoon kamaralle viime viikolla. Valitettavasti Olutmaisterille sattui juuri kyseiseen aikaan kaksipäiväiset firman kekkerit, joten vieraiden viihdyttäminen jäi hieman vähemmälle. Haggikset ja tarpeelliset hommat saatiin kuitenkin suoritettua sekä tynnyriolutta juotiin aivan riittävästi. Kuvamateriaali on toistaiseksi valitettavasti muiden kameroissa.

Päättyvään viikkoon sisältyi reissu Lontooseen, ilta-aktiviteettejä ja firman joulujuhlat perjantaina. Olutmaisterikandidaatit 2007 saapuivat suurimmilta osin Edinburghiin kyseisiin kekkereihin. Tämähän tarkoitti tietenkin pitkiä iltoja ja paljon firman tuotteita. Viikolla jo itsensä uuvuttanut Olutmaisteri vaikutti loppuviikosta vain puolivaloilla kun ei jaksa joka aamu herätä kuivalla suulla ja kurkku sekä pää pipinä. Etenkään jos on töitä, ja niitähän tällä viikolla on yllättävän paljon ollutkin, mikä on oikeastaan hieman kevyemmän jakson jälkeen ihan mukava juttu. Kohta vaihtuu vuosi ja uudet budjetit astuu voimaan, joten tekemistä riittää taas ihan reippaasti. Hyvä homma sekin.

Säät on Uukoossa viilenneet merkittävästi, mutta jostain syystä vaikuttaa, että pohjoisen pääkaupungissa lämpötila on etelää korkeammalla. Lämpötilat vaihtelevat parista pakkasasteesta noin viiteen lämpöasteeseen. Jotain räntäyritystäkin taivaalta on tullut ja taisi joku ranskis kehua jo luntakin nähneensä, mutta mitäpä ne patonginpaistajat siitä tietäisivät.

Aika on kulutut todella nopeasti ja ensimmäinen puolikas Edinburghin keikkaa lähenee loppuaan. Täytyy kyllä sanoa, että ensivibat kaupungista pitivät paikkansa ja olen viihtynyt mainiosti. Duunien puolesta sattui muutamia Olutmaisterista riippumattomia muutoksia, jotka vähensivät työtaakkaa, joka tästä syystä painottui vähemmän seksikkäsiin projekteihin. Viikon puristuksella budjetit lukkoon ja ensi vuoteen uusin silmin, ja projektein. Ensin kuitenkin Suomeen lomailemaan sekä toivottavasti nauttimaan oikeasta lumesta. Lähtö pohjoiseen koittaa ensi perjantaina 21. ja kompassi kääntyy takaisin kohti Ediä 6. päivä tammikuuta. Sen verran on lomaa, että voi käydä pitkäksi aika Timessä.

Pukeutumisesta olenkin jo muutaman kerran jutellut blogilla. Kuvassa kollegani Mike näyttää miten Edinburghissa pukeudutaan. Uskomatonta kyllä, kiltti on yksi virallisimmista asusteista täällä. Kun katsoo kuvaa, on tätä vaikea uskoa!


Esittelenpä tässä ajankuluksi muutamia 2007 Olutmaisterikandidaatteja joulutunnelmissa firman juhlissa:

Portugalin poika Sergio the Christmas Dog. Ihmettelinkin pitkään, miksi jengille jaettiin koirahattuja, kunnes huomasin, että itse Petteriporohan se siinä jöllöttää.

Erwan the French Christmas dog. Ranskalaisvahvistus omaa hieman veikeän olemuksen, kuten kuvasta saattaa havaita, mutta on osoittautunut erittäin hauskaksi vesseliksi.

Olutmaisterikurssin 2007 naiskandidaatit. Vasemmalta oikealle: Sophia saksasta, Camille ja Claire ranskasta.

Tässä kuvassa juhlimme satunnaisella porukalla aikaisemmin valmistuneen Olutmaisteri Sidin synttäreitä. Herra itse ei ole kuvassa.

Toimiston chiguja, osa Olutmaistereita, osa ei.

Kokenut Olutmaisteri Eelco Hollannista vierellään hieman kokemattomampi Laura, britti.

...ja tietenkin myös Olutmaisteri itse.

Ja loppuun kaunis kuva Edinburghin yömaisemasta:


Päätämme lähetyksen joulujuhlien bussitunnelmaan. Videosta ei näe mitään, mutta kuva kertonee idean.

A-luokan viikonloppu

Mo!

Nyt on Olutmaisterilla ollut niin kiirettä, että ei ole kerinnyt blogia kirjoittelemaan lainkaan. Oli tuossa 1½ viikon jakso, jonka aikana kävi muutama eri kaveri kylässä ja kaikkina muina iltoina oli jotain äksöniä firman tai duunikavereiden puolesta. Olutta on tullut juotua niin paljon, että ei kehtaa edes määriä arvata, saati kertoa, ettei mene äipältä salaatit väärään kurkkuun jos se vaikka lukee tätä. Tuloksena parin päivän närästys ja muutama sentti lisää vyötärölle.

Sunnuntaina oli mielessä käydä hikoilemassa kaikki pois, mutta parinkymmenen minuutin imurointitaistelu Daisonin kanssa nostatti sen verran vitutuskäyrää ja hikikarpaloa otsikkoon, että päätin suosiolla unohtaa muun fyysisen liikunnan. Dysonilla ajellessa saa tosin hyvää liikuntaa kun joutuu siirtelemään huonekaluja sen sijaan, että saisi imurin mahtumaan mihinkään väliin. Urheilua sekin.

Aloitetaan toissa viikonlopusta, jolloin Olutmaisterin huudeille saapui kaksi ystävää Suomesta makumatkalle. Nimettäköön heidät nyt vaikka Mursuksi ja Melamieheksi. Pojat saapuivat kylään perjantaina ja välittömästi työpäivän päätyttyä suuntasimme makumatkan ensimmäiselle etapille: Tynnyrioluille. Vastoin odotuksia, tuote oli hitti ja niitä mukillisia tulikin sitten viikonlopun aikana juotua ihan useampia.

Ilta jatkui varsin myöhään ja Suomalaiseen tapaan oli tietenkin vedettävä vielä kämpilläkin niin kauan kuin jaksoi. Olutmaisteri oli onneksi vetänyt edellispäivänä ässän hihasta ja raahannut töistä pari laatikollista erikoisoluita valmiiksi jääkaappiin.

Aamulla veri- ja muiden erikoismakkaroiden siivittämän brittiaamiaisen jälkeen suunnattiin kohti kulmilla sijaitsevaa potkupallojoukkueen kotiareenaa tarkistamaan paikallisjoukkue Heartsin edesottamuksia liigajohtaja Celticiä vastaan. Peli päättyi tasan, eikä edes ollut kovin erikoinen. Sen sijaan suurta huvia makumatkailijoille tarjosi ympärillä istuvat katutappelijan näköiset Hearts-fanit. Istuimme nimittäin Celticin fanikatsomon välittömässä läheisyydessä. Opimme paljon uusia kirosanoja ja rumia lauluja.

Meinasimme mainita huutelijoille, että mielestämme heidän kielenkäyttönsä ja käytöksensä ei sovi lainkaan jalkapallokentille ja on loukkaavaa muita katsojia sekä vierailevia faneja kohtaan...NOT! Pitkään aikaan ei ole niin hauskaa ollut urheilutapahtumassa. Kuvissa Celtic-fanit huutelevat ensin ja sitten tasoituksen jälkeen kotikatsomon pojat vastaavat pyyntöön. Melamieskin lähes loukkaantui saadessaan kolikosta päähän. Ilmeisesti Celticin poikia ei innostanut pari minuuttia ennen loppua pilkusta tullut tasoitus.

Celtic-fanit oli iloisen oloisia veikkoja. Jos zoomiominaisuus on käytettävissä, niin tarkentakaa erityisen potkupallofanin näköiseen valkoverkkariseen läskiin takavasemmalla.

Kyllä kotikatsomossakin osataan. Tasoituksen jälkeen on hyvä huudella, laulaa likaisia lauluja sekä osoitella sormella.

Ottelun jälkeen jatkettiin matkaa suoraan kaupungille turisteilemaan. Jätetään ne tarinat Lonely Planetille. Illalla paineltiin itäisimpään Edinburghiin syömään Haggista. Erittäin tunnelmallisessa paikassa sai hyvää palvelua ja laadukasta tynnyriolutta...useita mukeja. Valitettavasti illan kohokohta, eli Haggis, ei ihan osunut kohdilleen, vaikka oli kyllä aika hyvää silti. Toisaalta, mitä lampaanmahassa valmistetusta sisälmysruoasta voi odottaa? Alkuoletusten vastaisesti Melamieskin veti melkein koko lautasellisen ja kehui makuelämystä. Toisaalta, eihän Haggiksessa ole sipulia, eikä ketsuppia.

Useita oluita myöhemmin mentiin käymään Olutmaisterin kollegan tupareissa juomassa kaljat pois ja pian oluiden loputtua jatkettiinkin kohteliaasti matkaa. Perussuomalaista roskismeininkiä! Tehtävä: Etsi kuvasta kaksi suomalaista.

Yllätys! Sosiaaliset roskissuomalaiset keskittyy juttelun sijaan asian ytimeen. Syömiseen ja kepukkaan, mikä ei kyllä suinkaan ole väärin.

Ilta päättyi onnellisesti tsekkiläiseen diskopubiluolaan, jossa Melamies viihdytti muuta seurakuntaa herralle tutulla tyylillään. Valitettavasti pitkään hehkutettu makumatkan seuraava kohokohta, friteetattu Mars-patukka, jäi syömättä, kun ulkobriteillä (=kalaperunaravintolan karvakäsillä) ei leikkaa sen vertaa, että tajuasi pitää Marspatukka-kalaperuna-ravintolaa auki vuorokauden ja viikon kiireisimpään aikaan, lauantaiyönä 03.00. Ei oo apinoille tullu mieleen, että jollekin vois pari friteerattua pizzaa maistua, taikka kenties Haggistäytetty kanafile. Toinen illan ongelma oli taksin löytäminen. Miksiköhän??

Roskikset merkkaa reviiriä.

Jälleen makumatkalle tyypilliseen tapaan jatkettiin iltaa Olutmaisterin luukussa. Miesvahvuus tosin heikkeni heti lähtöönsä, kun muutaman korahduksen jälkeen nukkumatti otti niskalenkin Melamiehestä. Mursulle kepukka sen sijaan maistui.

Makumatkailijoiden mustalaisleiri. Kippis!

Melamiehessä on kyllä viihdyttäjän vikaa, vaikka ei poika sitä itse usein tiedäkään. Kyllä muutaman tirskahduksen joutui päästämään, kun kaveri hetken tuolilla nuokuttuaan päätti ottaa leppoisamman asennon ja rysäytti pää edellä vaaka-asentoon. Ei tosin tietoisesti, onneksi.

Melamies pötköttää. Go Hearts Go!

Nauraminen kun on raskasta hommaa ja kuluttaa paljon energiaa, päätimme Mursun kanssa paistaa pienet yöpalapekonit. Emme ole ihan varmoja mitä tapahtui, mutta keittiössä haisi noin viikon verran pekoni. Pöperöt kyllä maistui erinomaisesti.

"Aamulla", kello kahden aikaan herättyämme, suunnistimme Pizza Hutin kautta Golf-kapakkiin. Tarkoitus oli lätkiä homopalloa noin tunnin verran, mutta koska peli valitettavasti on vaan niin hauska, päädyimme makumatkan päätteeksi tuhlaamaan poikien ylimääräiset punnat 5,5 tunnin simulaattorigolffisessioon. Tuon kun kertoo 20 punnan tuntihinnalla ja ynnää 5,5 tunnin oluet päälle, ei session jälkeen ollut enää lainkaan niin montaa ylimääräistä puntaa. Makumatkailijoiden puolustukseksi täytyy tässä vaiheessa todeta, että simulaattorigolfissa on turha homostelu, eli typerät vaatteet, käveleminen ja pallojen etsiminen jätetty pois. Sen sijaan muille naureskelun ohessa voi taka-alalla siemailla rauhassa laatuolutta.

Mursu vauhdissa. Koska Golfissa kauimpana reiästä oleva lyö aina ensin, sai Mursu noin 3 kertaa mailapeliguruja enemmän harjoitusta.

Voittajana maaliin kaulan mitalla selvisi Olutmaisteri. Loppuposeeraus, ja viikonloppu oli pulkassa!

Kirjoitan muista viime viikon närästystä aiheuttaneista kokemuksista paremmalla ajalla tällä viikolla...

Daamille hunajaa = Olutmaisterille poikaystäväpisteitä

Morox kaikki oluen ystävät ja muutkin apinat!

Aikaa viime kirjoittelusta onkin kulunut jo melko tovi kun ei Olutmaisterin hektiseen elämään meinaa saada aikaa päiväkirja-avautumisille. Olutmaisteri sai vieraita Suomesta viikonlopuksi ja tällä hetkellä makaan krapulassa lauantaiaamua kun meni poikien kanssa melko myöhään. Tästä kuitenkin lisää ensi viikolla.

Mennään viime viikon tapahtumiin. Luvassa on tylsää parisuhdeliirumlaarumia ja lyhyt avautuminen joukkoliikenteestä.

Olutmaisterin daami oli kyläilemässä Edinburghissa ensimmäistä kertaa Olutmaisterikurssin alettua. Kaukosuhteessa elämisessä on omat haasteensa, mutta muuten se sopii Olutmaisterin hektiseen elämäntyyliin vallan mainiosti. Koko homman ideahan on siinä, että pystyy keräämään joka näkemisellä tarpeeksi poikaystäväpisteitä, että nainen pysyy tyytyväisenä seuraavaan kertaan. Näihin pisteisiin voi sitten aina vedota niissä "Miksi et vastannu mun tekstiviestiin eilen yöllä kello 02?" tai "Saa mullekin soittaa välillä!!"-tyyppisissä keskusteluissa.

Tämä mielessä otin ohjat käsiin ja hoidin kaverialennuksen kautta melko nätin huoneen Skotlannin parhaasta hotellista, Gleneaglesista, lauantaille. Muutamia speksejä hotellista:
- 5 tähteä (maailman top 100 hotelli)
- kylpylä
- 2 Michelin tähden ravintola (yhteensä 3 ravintolaa)
- kauppoja, lähinnä Rolexeja, helvetin kalliita viskejä ja kashmiria
- viinikirjan (ei sitä opusta kyllä millään voinut listaksi sanoa) kallein pullo oli jotain 4,5 kiloa paikallista rahaa, eli sellainen 7 donaa juroissa. Jos näin paljon poikaystäväpisteitä tarvitsee, niin silloin on jo aika pahassa pulassa.
- 3 golf-kenttää (mm. Ryder Cupia pelataan välillä täällä)
- harrastusmahdollisuuksina mm: Koirametsästys, off-road autoilu, golf, ammunta ja haukkametsästys (kyllä!), sekä muuta perusurheilua. Valitettavasti hotelli oli ihan täynnä eikä saatu varattua erittäin mielenkiintoisen kuuloista haukkametsästystä.

Hotelli oli siis aika tyylikäs ja ruoka hyvää, joskaan ei tohon Michelin ravintolaan päästy ku se oli buukattu 3kk etukäteen. Pari räpsyä hotellista:

Pääsisäänkäynti

Suihkulähde ja hotelli taustalla

Samainen suihkulähde ja varsin tyylikkäät maisemat hotellihuoneen ikkunasta

Siinäpä viime viikon tarinat lähinnä olikin. Ei tällaisista parisuhdehommista voi liikaa kirjoittaa, ettei maine mene. Ei tää kuitenkaan mikään Cosmo oo vaan korkealle arvostettu ja erittäin suosittu ploki Oluesta ja sen ympärillä pyörivästä elämästä. Laitan nyt parisuhdesyistä kuitenkin yhden kuvan naisestakin, jotta ei tule kotona (skypessä) taas sanomista ja tarpeetonta poikaystäväpisteiden menetystä. Muutenhan tuollainen 5 tähden hotellivoitelu pitää daamin tyytyväisenä helposti jouluun asti ja varmistaa vieläpä ruhtinaalliset joululahjat. Lupaan, että tästä viikosta on paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa, mutta siitä lisää alkuviikosta.

Olutmaisteri daameineen takana aukenevassa Itä-Edinburghin maisemassa.

Yökuvaa Edinburghista. Älä kysy mikä tän valoshoun idea on!??

Skotti on rakentanut keskustaan luistelukaukalon. Ei ollut turvallisen näköinen paikka luistella, täällä kun ei peruskoulun jumppatunneilla opeteta kaikille luistelua.

Skotlannin kuninkaallisen pankin pääkonttori yöaikaan

Edinburghin linna valaistaan melko nätisti öisin. Varsin onnistunut räpsy, vaikka itse sanonkin.

Edinburghin keskusta erittäin Skotlantiin tyypillisenä päivänä.

Jotta ei nyt kuitenkaan menisi ihan hempeilyksi, niin tirskautan yhden pienen kyyneleen bussiliikenteestä...jälleen kerran. Aiheestahan olen jo täällä vuodattanut useampaan kertaan, mutta järjestelmä on kuitenkin niin ainutlaatuinen, että en voi olla huomauttamatta muutamasta Olutmaisterille hikipisaroita aiheuttavasta asiasta. Olutmaisterin töihin meno täytyy ajoittaa aikavälin 08-08.30 ulkopuolelle, koska 2o minuutin odottelun ja 4-5 ohi ajaneen täyden bussin jälkeen ei aamua ole helppo aloittaa hymyillen. Frikles kun ei ole huomannut, että kun bussista poistuminen ja bussiin nouseminen yhden oven kautta aamuruuhkassa kestää kauemmin kuin Olutmaisterin pinna, se aiheuttaa myös linjojen aikatauluihin epäsäännöllisyyttä. Itseasiassa siinä määrin, että lähes joka aamu painaa pysäkille ensin bussi, joka on aivan täynnä jengiä. Siitä huolimatta se pysähtyy ja ottaa muutaman lisäapinan kyytiin. Tämän jälkeen tulee uusi bussi heti perään, joka on täysin tyhjä. Joskus nämä bussit ovat itseasiassa peräkkäin. Erittäin tehokasta! Eräänä päivänä näin NELJÄ saman linjan bussia ajamassa peräjälkeen. Vieläkin tehokkaampaa! Hyvä Frikles!

Loppukevennyksenä kuva, joka tiivistää Skotlannin ruokakulttuurin:

Tässä on läpileikkaus Skotlannin kulinarismista. Kaksi Skotlannin kansallisherkkua: Uppopaistettu Mars-patukka ja IRN BRU-limonadi. Jälkimmäinen on kokista suositumpi hubbabubban makuinen limonadi ja ensimmäinen vaan muuten vaan helvetin hyvää, ainakin krapulassa portailla!!

Kuvapläjäys

Helou,

Toisin kuin aiemmin plokilla lupailin, laitan sittenkin räpsyjä tylsien paikkojen ja maisemakuvien lisäksi myös tylsistä ihmisistä, ja etenkin itsestäni. Luvassa onkin siis iso kuvapläjäys!

Aluksi kuitenkin nopea kertaus taakse jääneestä viikosta. Maanantaina oli edessä iso pino edellisviikon koulutuksen aikana kertyneitä hommia. Niistä selvittyäni suuntasin tiistaina Lontoon lähikulmille opiskelemaan kolmeksi päiväksi miksi ihmiset ostavat olutta, miksi he suosivat tiettyjä merkkejä ja miten saamme heidät suosimaan meidän tuotteita mainonnan avulla. Lisäksi saimme läjän työkaluja helpottamaan mainostoimiston mainosvedosten haukkumista. Erittäin hyvä ja hyödyllinen kurssi Olutmaisterin tutkintoon. Hotellikin oli oikein mukava:



Kurssi oli kansainvälinen ja ryhmä käytännön harjoitusten suuren määrän takia varsin pieni. Valtaosa jengistä oli Itä-Euroopasta. Henkilökohtainen suosikkini oli Alexei Kazakstanista (miten lie kirjoitetaan), joka sanoi noin kolme sanaa koko kurssin aikana, siperiaksi murtaen tietenkin.

Kurssi ja vetäjä Mike (edessä vasemmalla)

Perjantaina tavattiin duunitiimin kanssa kaikki mainos- yms. toimistot keiden kanssa näitä olutmerkkejä sitten kuluttajille tuputellaan. Jäin viikonlopuksi Lontooseen ja perjantaina kävin ystäväni Lauran kanssa kupposilla. Söin kalaperunat.

Kalaperunat ja tynnyriolutta

Sulateltuani kalaperunat parilla mukillisella laatuolutta, suuntasin junalla kohti kollegani kämppää Readingissä. Junamatka kuitenkin tyssäsi toiseksi viimeiselle asemalle pääteasemalla tapahtuneen pommiuhan vuoksi. Kuulemma arkipäivää Lontoossa. En ihan päässyt kärryille oliko pommit arkipäivää vai hälytykset. Kuitenkin venailin sitten siinä, että kollegani Sophia tulisi noutamaan meikän sieltä asemalta kun jo alusta asti näytti siltä, että junayhtiön bussikuljetus ei ihan heti Twyford nimiseen kylään löytäisi. Paikkaa ei myöskään löytynyt Sophian GPStä. Perjantai-ilta menikin aika pitkälle siinä odotellessa ja sääliessä paikallisia, jotka olivat erittäin kosteaan ja viileään iltaan varustautuneet jopa pitkähihaisin paidoin.

Lauantaina käytiin pyörähtämässä pikkukylässä nimeltä Windsor, jossa itse kuningatar asustelee massiivisessa linnassaan. Hän ei ollut kotona. Liput olisivat maksaneet joku tonnin, eikä kyllä muutenkaan kiinnostanut, joten tyydyin näyttämään tyhmältä linnan kyltin vieressä.

Massiivinen linna

Windsor oli oikein mukava pikkukylä kivoineen pikkukauppoineen ja kujineen. Optimaalinen parisuhdekahvittelukylä.

Optimaalinen parisuhdekahvittelukuja

Jo aikaisemminkin plogilta tuttu Thames puro...

...ja sama toiselta puolelta siltaa.

Windor-turisteilun jälkeen palattiin kämpille, vedettiin lärvit ja suunnattiin Readingiin (ei lausuta kuten lukemista tarkoittava verbi). Mukana oli kollegani Sophia (kuvassa alarivin toinen vasemmalta), hänen kämppiksensä ja heidän kavereitaan.


Ilta oli suksee ja aamulla kuivasi suuta. Kollegani kämppä tosin oli niin kylmä, että suun kuivuminen oli reissun pienin ongelma. Sen sijaan kylmässä kylppärissä suihkiminen seisten jäisessä ammeessa ei ole herkkua, etenkään krapulassa. Ja suihkimista se nimenomaan olikin. Britti kun on keksinyt helvetin hienon "Power Shower"-nimisen elektronisen suihkulaitteen (kuvassa).

"Voima-suihku"

Ja minä kun luulin osaavani lontoota, mutta ilmeisesti näin ei ole. Sana "power" ei nimittäin ainakaan tässä yhteydessä viittaa voimaan millään lailla. Tämä on varmaan niitä brändikurssilla opetettuja juttuja, joilla kuluttajat saadaan ostamaan tiettyjä tuotteita. Toinen epäilystä herättävä seikka on härvelin elektronisuus. Sähköoppia sivuaineena lukeneena, Olutmaisteri tietää vallan hyvin, että sähkö on sinistä, sattuu koskettaessa, eikä sovi hyvin yhteen veden kanssa. No, voimasuihkusta selvittiin kuitenkin kunnialla ja paluu kotiin olikin iloinen yllätys. Hieman keskuslämpöä kovemmalle niin kyllä kelpaa lämmitellä aamulla suihkussa...paineella (sanan brittiläisessä, ei suomalaisessa, merkityksessä).

Sunnuntaina mentiin erittäin perinteiselle sunnuntaipubibrunssille vieläkin perinteisempään maalaispubiin. En syönyt kalaperunoita. Brunssin jälkeen oltiin suunniteltu maaseutukävelyä, jonka oletin peruuntuvan pimenevän ja erittäin sateisen illan johdosta. Mitä vielä! Lontsarit jalkaan, pipo päähän ja metsään. "Voi vittu!" sano Olutmaisteri kun valkoisilla lenkkareilla sateessa tallusteli. Raikas kokemus. Kuvassa kävelykumppanit.


"Jouduin" viikolla viettämään to-pe yön neljän tähden hotellissa Lontoon keskustassa. Ihan mesta paikka, kuten pihalle pysäköidystä biilistä näkyy.

Olutmaisterin tuleva auto: Rolls-Royce. Näitä ei muuten Suomessa ole ainuttakaan...vielä

Sunnuntaina palailin perinteisellä myöhäislennolla Ediin ja laahustin itkien töihin maanantai-aamuna. Sen pituinen se.

Alla oleva kuva on parin viikon takaa, kun Olutmaisterikurssilaiset 2007 olivat Edissä workshopissa. Taisin tuosta jotain viimeksi kirjoitella. Tässä kurssin 2007 apinat vahvistettuna aikaisempien vuosien, jo valmistuneilla Olutmaistereilla, sekä Camillen kämppiksillä.



Suurimalle osalle teistä, jotka ette koskaan saa persettänne liikkeelle, saati tänne Edinburkkiin, laitan pari räpsyä kämpästä, niin ei tarvitse vaivautua itse katsomaan:

Casa de Maestro de Cerveza

Frankoissin luukku, ja kuten näkyy, herra on rennosti pukeutuneena kotioloihin.

Olkkari

Keittiö

Laitan vielä loppuun pari vanhaa kuvaa Olutmaisteritutkinnon alkuhetkistä:

Viimeiset testit Olutmaisteriksi pyrkiville järjestettiin loppukeväällä 2007 Edinburghissa kahdessa erässä. Kuvassa suurin osa jälkimmäisen erän 18 hakijasta.

Aina valmiina lähtöön...

Vasemmalta oikealle, Thomas ja Francois (nykyinen kämppikseni) orientaatioviikolla syksyllä 2007

Orientaatioviikkojen aikana tehtiin projektia kahdessa ryhmässä. Tässä Olutmaisterin ylivoimainen ryhmä. Thomas, Camille, Erwan ja Olutmaisteri itse. Yleisenä huomiona voitanee todeta, että 168 senttiä suomalaista sisua oikeuttaa 9 hengen Olutmaisterikurssilla paikkaan pituusjärjestysjonon puolivälissä, mikä on kyseisen jonon perän pitämiseen tottuneelle uutta.