Kuvapläjäys

Helou,

Toisin kuin aiemmin plokilla lupailin, laitan sittenkin räpsyjä tylsien paikkojen ja maisemakuvien lisäksi myös tylsistä ihmisistä, ja etenkin itsestäni. Luvassa onkin siis iso kuvapläjäys!

Aluksi kuitenkin nopea kertaus taakse jääneestä viikosta. Maanantaina oli edessä iso pino edellisviikon koulutuksen aikana kertyneitä hommia. Niistä selvittyäni suuntasin tiistaina Lontoon lähikulmille opiskelemaan kolmeksi päiväksi miksi ihmiset ostavat olutta, miksi he suosivat tiettyjä merkkejä ja miten saamme heidät suosimaan meidän tuotteita mainonnan avulla. Lisäksi saimme läjän työkaluja helpottamaan mainostoimiston mainosvedosten haukkumista. Erittäin hyvä ja hyödyllinen kurssi Olutmaisterin tutkintoon. Hotellikin oli oikein mukava:



Kurssi oli kansainvälinen ja ryhmä käytännön harjoitusten suuren määrän takia varsin pieni. Valtaosa jengistä oli Itä-Euroopasta. Henkilökohtainen suosikkini oli Alexei Kazakstanista (miten lie kirjoitetaan), joka sanoi noin kolme sanaa koko kurssin aikana, siperiaksi murtaen tietenkin.

Kurssi ja vetäjä Mike (edessä vasemmalla)

Perjantaina tavattiin duunitiimin kanssa kaikki mainos- yms. toimistot keiden kanssa näitä olutmerkkejä sitten kuluttajille tuputellaan. Jäin viikonlopuksi Lontooseen ja perjantaina kävin ystäväni Lauran kanssa kupposilla. Söin kalaperunat.

Kalaperunat ja tynnyriolutta

Sulateltuani kalaperunat parilla mukillisella laatuolutta, suuntasin junalla kohti kollegani kämppää Readingissä. Junamatka kuitenkin tyssäsi toiseksi viimeiselle asemalle pääteasemalla tapahtuneen pommiuhan vuoksi. Kuulemma arkipäivää Lontoossa. En ihan päässyt kärryille oliko pommit arkipäivää vai hälytykset. Kuitenkin venailin sitten siinä, että kollegani Sophia tulisi noutamaan meikän sieltä asemalta kun jo alusta asti näytti siltä, että junayhtiön bussikuljetus ei ihan heti Twyford nimiseen kylään löytäisi. Paikkaa ei myöskään löytynyt Sophian GPStä. Perjantai-ilta menikin aika pitkälle siinä odotellessa ja sääliessä paikallisia, jotka olivat erittäin kosteaan ja viileään iltaan varustautuneet jopa pitkähihaisin paidoin.

Lauantaina käytiin pyörähtämässä pikkukylässä nimeltä Windsor, jossa itse kuningatar asustelee massiivisessa linnassaan. Hän ei ollut kotona. Liput olisivat maksaneet joku tonnin, eikä kyllä muutenkaan kiinnostanut, joten tyydyin näyttämään tyhmältä linnan kyltin vieressä.

Massiivinen linna

Windsor oli oikein mukava pikkukylä kivoineen pikkukauppoineen ja kujineen. Optimaalinen parisuhdekahvittelukylä.

Optimaalinen parisuhdekahvittelukuja

Jo aikaisemminkin plogilta tuttu Thames puro...

...ja sama toiselta puolelta siltaa.

Windor-turisteilun jälkeen palattiin kämpille, vedettiin lärvit ja suunnattiin Readingiin (ei lausuta kuten lukemista tarkoittava verbi). Mukana oli kollegani Sophia (kuvassa alarivin toinen vasemmalta), hänen kämppiksensä ja heidän kavereitaan.


Ilta oli suksee ja aamulla kuivasi suuta. Kollegani kämppä tosin oli niin kylmä, että suun kuivuminen oli reissun pienin ongelma. Sen sijaan kylmässä kylppärissä suihkiminen seisten jäisessä ammeessa ei ole herkkua, etenkään krapulassa. Ja suihkimista se nimenomaan olikin. Britti kun on keksinyt helvetin hienon "Power Shower"-nimisen elektronisen suihkulaitteen (kuvassa).

"Voima-suihku"

Ja minä kun luulin osaavani lontoota, mutta ilmeisesti näin ei ole. Sana "power" ei nimittäin ainakaan tässä yhteydessä viittaa voimaan millään lailla. Tämä on varmaan niitä brändikurssilla opetettuja juttuja, joilla kuluttajat saadaan ostamaan tiettyjä tuotteita. Toinen epäilystä herättävä seikka on härvelin elektronisuus. Sähköoppia sivuaineena lukeneena, Olutmaisteri tietää vallan hyvin, että sähkö on sinistä, sattuu koskettaessa, eikä sovi hyvin yhteen veden kanssa. No, voimasuihkusta selvittiin kuitenkin kunnialla ja paluu kotiin olikin iloinen yllätys. Hieman keskuslämpöä kovemmalle niin kyllä kelpaa lämmitellä aamulla suihkussa...paineella (sanan brittiläisessä, ei suomalaisessa, merkityksessä).

Sunnuntaina mentiin erittäin perinteiselle sunnuntaipubibrunssille vieläkin perinteisempään maalaispubiin. En syönyt kalaperunoita. Brunssin jälkeen oltiin suunniteltu maaseutukävelyä, jonka oletin peruuntuvan pimenevän ja erittäin sateisen illan johdosta. Mitä vielä! Lontsarit jalkaan, pipo päähän ja metsään. "Voi vittu!" sano Olutmaisteri kun valkoisilla lenkkareilla sateessa tallusteli. Raikas kokemus. Kuvassa kävelykumppanit.


"Jouduin" viikolla viettämään to-pe yön neljän tähden hotellissa Lontoon keskustassa. Ihan mesta paikka, kuten pihalle pysäköidystä biilistä näkyy.

Olutmaisterin tuleva auto: Rolls-Royce. Näitä ei muuten Suomessa ole ainuttakaan...vielä

Sunnuntaina palailin perinteisellä myöhäislennolla Ediin ja laahustin itkien töihin maanantai-aamuna. Sen pituinen se.

Alla oleva kuva on parin viikon takaa, kun Olutmaisterikurssilaiset 2007 olivat Edissä workshopissa. Taisin tuosta jotain viimeksi kirjoitella. Tässä kurssin 2007 apinat vahvistettuna aikaisempien vuosien, jo valmistuneilla Olutmaistereilla, sekä Camillen kämppiksillä.



Suurimalle osalle teistä, jotka ette koskaan saa persettänne liikkeelle, saati tänne Edinburkkiin, laitan pari räpsyä kämpästä, niin ei tarvitse vaivautua itse katsomaan:

Casa de Maestro de Cerveza

Frankoissin luukku, ja kuten näkyy, herra on rennosti pukeutuneena kotioloihin.

Olkkari

Keittiö

Laitan vielä loppuun pari vanhaa kuvaa Olutmaisteritutkinnon alkuhetkistä:

Viimeiset testit Olutmaisteriksi pyrkiville järjestettiin loppukeväällä 2007 Edinburghissa kahdessa erässä. Kuvassa suurin osa jälkimmäisen erän 18 hakijasta.

Aina valmiina lähtöön...

Vasemmalta oikealle, Thomas ja Francois (nykyinen kämppikseni) orientaatioviikolla syksyllä 2007

Orientaatioviikkojen aikana tehtiin projektia kahdessa ryhmässä. Tässä Olutmaisterin ylivoimainen ryhmä. Thomas, Camille, Erwan ja Olutmaisteri itse. Yleisenä huomiona voitanee todeta, että 168 senttiä suomalaista sisua oikeuttaa 9 hengen Olutmaisterikurssilla paikkaan pituusjärjestysjonon puolivälissä, mikä on kyseisen jonon perän pitämiseen tottuneelle uutta.