Mr Heineken

Hellou!

Sitä ollaan sitten virallisesti Heinekenilla duunissa maanantaista lähtien, ja työttömiä 1.8 lähtien. Eli uusi työnantajani jalomielisesti ilmoitti, että Olutmaisteriohjelma ei Heinäkenkätehtaalla jatku. No new news, sillä tämähän oli jo enemmän tai vähemmän tiedossa ostohuhuista lähtien. Sanoivat yrittävänsä etsiä meille sopivia duuneja, mutta Suomalaisena pessimistinä olen hieman varautunut tämän suhteen.

Noh, hyvät tyypit löytää aina töitä, kysehän on vaan siitä, mitä haluaa tehdä, missä ja paljonko siitä haluaa rahaa. Nämä tekijät ovat keskenään suoraan verrannollisia. Eli kauppatieteilijöille ja muille puliveivareille, joilta pitkä matematiikka jäi väliin; tämä tarkoittaa sitä, että hyvät hommat on yleensä kivoissa paikoissa ja niistä maksetaan paljon. Tämän faktan tosin tietää moni muukin hakija. Monster on aktivoitu ja pari lappua jo menossa eteenpäin, joten syötti on vedessä, nyt vain odotellaan isoa kalaa.

Muihin asioihin. Oltiin tossa taas Olutmaisteriohjelman maailmanparannusworkhopissa ja nyt, jälleen kerran, olen hieman parempi tiimipelaaja. Mukavaa työpajassa oli, että pääsi leikkimään Tarzania erilaisissa kiperissä tilanteissa tiimin kanssa. Meikähän on noissa jutuissa ku kala vedessä, tai tässä tapauksessa apina puussa. Laitan pari kuvaa:

Oltiin tiimin kehittämiskeskuksessa, joka, kuten kuvasta näkyy, oli aivan keskellä peltoa Norwichissa.

Asuinolot olivat askeettisen ja lämmitettyjä vessoja suihkulla oli yksi. Muut suihkut olivat ulkokatoksessa. Nukuimme punkissa kaikki samassa huoneessa.

Lampi, joka melottiin läpi itse 30 minuutissa tekemällämme lautalla. Välineinä oli tukkeja, tynnyreitä ja narua.

Laskeutumisharjoitus. En oikein tiedä mikä tämän tarkoitus oli, mutta kai siinä jotenkin piti ylittää itsensä ja kannustaa toisia.

Sitten vähän kiipeiltiin seinää. Olutmaisteri näyttää mallia.

Jaakobin tikkailla kikkailtiin kolmen ryhmissä. Tarkoitus päästä ylös ja jeesata toisia.

Ylhäällä.

Thomas kiipeää hänen itsensä nimeämän "The Infernal Towerin" nokkaan.

Tämäkään ei luonnollisesti ollut yksilöharjoitus, vaan tolpan nokkaan piti saada koko 4 hengen ryhmä. Aika friikki harjoitus, koska tolppa heilui noin ½ metriä suuntaansa ja oli helvetin korkea, vaikka ei se kuvasta näykään. Kaikki tytöt eivät olleet kovin innoissaan tästä harjoituksesta.

Ei tarvinnut kauaa yllyttää Olutmaisteria hyppäämään trapetsiin. Nyt se on todistettu, että se on yhtä helppoa kuin elokuvissa näyttää. Komea kuva, vaikka itse sanonkin.

Olutmaisterikandidaatit vuosimallia 2007, erittäin trendikkäissä kiipeilyvarusteissa.

Viimeisenä päivänä laskettiin vielä vaijeriliukua. Lystiä!

Frankoissi näyttää miten tornista tullaan.

Olin positiivisesti yllättynyt workshopista ja ryhmäkin tiivistyy koko ajan. Harjoitteiden hyödyllisyydestä työelämään voi sitten kukin olla omaa mieltä. Hmmm "...kukin olla omaa mieltä" voiko noin edes sanoa? Sen verran on tullu saarivaltiossa vietettyä aikaa, ja vaikka Suomea puhunkin päivittäin, välillä tuntuu, että osassa kirjoituksistani ei ole mitään järkeä, enkä nyt puhu sisällöstä. Pyrin tekemään kuitenkin parhaani ja hauskuuttamaan kaikkia 23 000 blogin lukijaa parhaalla mahdollisella äidinkielellä.

Hyvä ystäväni ja täysin kvalifikoitunut Olutmaisteri Jaakko jättää tänään Edinburghin pölyt taakseen ja palaa Suomeen. Aika iso krapula. Tsemppiä Jaakolle finanssihommiin. Eiköhän Olutmaisteri itsekin seuraa perässä jossain vaiheessa. Juodaan sitten taas tynnyrioluita ja nauretaan briteille.

Mitäs muuta...Ainiin, tulen keskiviikkona Suomeen niin otetaan taas vaihteeksi pari olutta ja juhlitaan työläisiä, eli niitä joilla on töitä. Näillä eteenpäin, jatkan krapulointia.

Kuka Skottilainen kirjailija kirjoitti...?

Moi!

Nyt kun olen ollut Edinpurkissa 7 kuukautta, alkaa olla uudet mielenkiintoiset jutunaiheet jo aika tiukassa, etenkin kun en käytä enää bussia ja Daisonikin jäi vanhaan kämppään.

Kuulin, että Dysonia on alettu mainostamaan Suomessa. Suosittelen lämpimästi kaikille. Ostakaa sellainen oikein iso ja sininen. Ne on parhaita. Laitan kuvan, niin löydätte oikean. Hyvää kunto- ja mielenterveysharjoittelua.

Helppo imuroida tuolta sängyn alta.

Heräsin tänään, Lauantaina, 8.15. Eli en siis ole tummentanut verhoja, enkä hankkinut silmälappuja. Oma vika siis. Perkeleen futiskin on peruttu. Alkaa viikottaiset sporttihetket olla sen verran vähissä, että pitää kehittää jotain. Muuten alkaa viikonloppuiset olut- ja kalaperunasessiot jäämään matkaan. Ongelmahan on, että punttiskortti ylihienoon posh-kuntokeskukseen kustantaa 31-60 puntaa. Jos käy 1-2 kertaa viikossa, niin ei viitsi maksaa 4-8 puntaa laaki. Tulee sen verran matkusteltuakin, ettei kannata.

Matkustelusta tulikin mieleen. Oli aika matkustusraskas viikko. Tiistaina junailin 3h Jorkkiin, yö siellä ja autolla meidän panimolle. Päivän miitti siellä ja autolla takas. Junalla uudet 3h Lontooseen, tuubilla keskustan läpi ja toisella junalla lähikylään, jossa meidän toimisto on. Yö siellä, autolla 45min asiakkaan konttorille, parin tunnin miitti ja täsmälleen sama reissu päinvastaiseen suuntaan Lontoon juna-asemalle asti. Siitä tunnin junailu Lutonin kentälle ja koneella himaan. YÖK! Ei kestänyt kuin 4 tuntia toimistolta lentokentälle Lontoon keskustan läpi. Alan pikkuhiljaa miettimään, haluaisinko sittenkään asua Lontoossa. Onneksi palikset meni sentään nappiin.

Sunnuntaina olin tietovisassa tuossa lähikapakissa. Perinteisiin 45 minuutin Tiistaivisoihin tottuneena, 2,5h 5 kierroksinen visa tuntui vähän raskaalta. Kahdesta syystä: 1) Tuossa ajassa joutuu juomaan vähintään 4 tuoppia, mikä ei ole ideaalista myöhään sunnuntai-iltana. 2) Alkukierroksen helppojen kyssäreiden johdattama toinen sija vaihtui viimeiseen loppukierrosten "Kuka Skottilainen kirjailija kirjoitti runon blaablaa?"-tyylisten kyssäreiden takia. Meidän Suomi Finland Perkele-tiimille (nimen ääntäminen tuotti suuria vaikeuksia seremoniamestarille, etenkin kun tulokset luettiin joka kierroksen jälkeen) olisi varmaan sopinut paremmin "Nimeä yksi Skottilainen kirjailija"-tyyppiset kysymykset. Mukavaa viihdettä silti, ja olutkin maistui.

Ensi viikolla on luvassa taas "Kehitän itseäni ja annan vitusti fiidbäkkiä kaikille HR-homostelu"-workshoppi. 4 päivää apinointia ja ryhmäharjoituksia. En malta odottaa. Sitä ennen kuitenkin vedetään pää täyteen kollegani tupareissa tänään ja huomenna tv-potkiksen jälkeen kenties arvailemaan Skottikirjailijoita jälleen.

Nyt lähden uuteen helmiparturiin, jonka löysin viime kuussa. Hiuksia hangataan, pestään, hierotaan ja leikataan about tunti ja vakuuttavaa toimintaa seuratessa saa juoda ilmaiseksi olutta ja pelailla pleikkaria. Ei huono. Kuten arvaattekin, hinta on kohdillaan, mutta sehän on kallista vaan köyhille!

Muutto ja uudet työtehtävät

Heipä hei,

Heräsin tänään, Sunnuntaina, kello 9.16 ja ulkona satoi lunta niin perkeleesti, mikä oli outoa, koska viime päivät on ollut kivat ilmat ja sellaista 10-15 astetta. Noh, kaksi tuntia myöhemmin paisoi aurinko jo täyttä häkää. Päätin pysyä sisällä, varmuuden vuoksi.

Pitänee hommata sellaiset silmäläpät kun alkaa aamulla olemaan niin valoisaa, ettei pysty nukkumaan. Lauantainakin heräsin joskus kasin pintaan. Eihän siinä muuten mitään jos herää hyvissä ajoin, mutta kun siihen aikaan tuppaa olemaan vielä aika kova kankkunen yleensä, eikä muutaman tunnin yöunilla ei paljoa paikata viikon univelkoja.

Muutin uuteen kämppään viime viikonloppuna. Kämppis on ihan mukava kreikkalainen gaiffari. Tuntuu vaan hengaavan aika paljon omissa oloissaan. Asun hieman lähempänä keskustaa, maksan hieman vähemmän vuokraa ja kämppä on paljon parempi. Sisällä on juuri niin lämmin kuin säätää mittarista, paitsi mun "huoneessa". Hipsuissa siksi, että se on aika pieni. Ikkunasta vetää aika hyvin ja vaikka viileässä tykkäänkin nukkua, luulen, että silikonikauppaan on lähdettävä. Frikles on pistäny tuplalasit kyllä ikkunoihin, mutta ei viitsinyt sen kummemmin tiivistellä sitten.

Meinasin räpsiä vähän kuvia kämpästä, mutta sitten muistin että eihän tää mikään vitun Inno ole. Kämppä on kuitenkin ihan uusi ja siksi suunnilleen kohdillaan. Astianpesukone ja oma kylppäri ammeella on suurimmat plussat. Telsukin löytyy, mutta ei olla maksettu lisenssiä niin ei olla katsottukaan. Ajattelin tosin, että 6 puntaa mieheen kuussa maksava lisessi voisi olla ottamisen arvoinen, ihan vain siksi, että kesällä tulee paljon hyvää potkista. Jos menee kaikki pelit kattomaan kuppilaan niin sulaa maksa.

Olen käynyt pelaamassa futista uuden kämppikseni tuttujen kanssa. Kaikki muut on kreikkalaisia, paitsi minä. Helpot kreikkalaiset nimet, kuten Konstantinos, Agiliris ja Athanasios (kämppikseni) tuottavat vähän vaikeuksia, kun on tottunut huutamaan Makea ja Ykää. Pitää pikimmiten opetella elintärkeät futistermit ja tietenkin kirosanat kreikaksi, että pystyy päästämään höyryä ulos tarvittaessa, eli joka vedon jälkeen. Olutmaisterin anger management on hyvin rajallista. Siinä myös syy miksi en ole täällä golfin kotimaassa käynyt vielä palloa lyömässä ulkokentillä. Tyydyn simulaattoriin toistaiseksi.

Työtehtävätkin vaihtui kun vaihdoin uuteen placementtiin kolmen pöydän päähän edellisestä. Varsinainen kansainvälinen ohjelma. Nykyään myyn olutta internetin kautta, noin niinku tiivistetysti. Jos ketään kiinnostaa, UK päivittäistavaranettikaupan koko on 2.4 miljardia, josta sidukkaa ja bisseä arvioisin olevan noin 1.5-2.0%. Miljardihan on siis se missä on yhdeksän nollaa ja prosentti oli sitten se sadasosa. Jos ei vieläkään aukea, niin pääasia on ymmärtää, ettei kyse ole mistään nappikaupasta, ainakaan Suomen mittakaavassa. Tosi mielenkiintoinen pesti ja paljon vastuuta sekä haasteita.

Uuden sijaintini ansiosta työmatkojen vitutus on puolittunut, koska matkaan nykyään toimistolle junalla, jossa luojan kiitos, on monta ovea. Aika täsmällinenkin tuntuu olevan, joskin ensimmäiseltä pysäkiltä onkin vähän vaikea myöhästyä. Linja kun starttaa tuolta keskustasta. Parin minuutin kävelyt molemmissa päissä, suunnilleen sama hinta ja 6 minuutin junamatka ovat suuria etuja verrattuna punaisiin yksiovisiin bussinpaskeisiin. Lue aiemmat lööpit jos et tiedä mistä puhun. Nyt lopetan puhumisen. Näillä eteenpäin...

ps. Uudessa kämpässä ei ole Dysonia, mutta ihan samanlainen turjake, tosin paljon pienempi.