Mr Heineken

Hellou!

Sitä ollaan sitten virallisesti Heinekenilla duunissa maanantaista lähtien, ja työttömiä 1.8 lähtien. Eli uusi työnantajani jalomielisesti ilmoitti, että Olutmaisteriohjelma ei Heinäkenkätehtaalla jatku. No new news, sillä tämähän oli jo enemmän tai vähemmän tiedossa ostohuhuista lähtien. Sanoivat yrittävänsä etsiä meille sopivia duuneja, mutta Suomalaisena pessimistinä olen hieman varautunut tämän suhteen.

Noh, hyvät tyypit löytää aina töitä, kysehän on vaan siitä, mitä haluaa tehdä, missä ja paljonko siitä haluaa rahaa. Nämä tekijät ovat keskenään suoraan verrannollisia. Eli kauppatieteilijöille ja muille puliveivareille, joilta pitkä matematiikka jäi väliin; tämä tarkoittaa sitä, että hyvät hommat on yleensä kivoissa paikoissa ja niistä maksetaan paljon. Tämän faktan tosin tietää moni muukin hakija. Monster on aktivoitu ja pari lappua jo menossa eteenpäin, joten syötti on vedessä, nyt vain odotellaan isoa kalaa.

Muihin asioihin. Oltiin tossa taas Olutmaisteriohjelman maailmanparannusworkhopissa ja nyt, jälleen kerran, olen hieman parempi tiimipelaaja. Mukavaa työpajassa oli, että pääsi leikkimään Tarzania erilaisissa kiperissä tilanteissa tiimin kanssa. Meikähän on noissa jutuissa ku kala vedessä, tai tässä tapauksessa apina puussa. Laitan pari kuvaa:

Oltiin tiimin kehittämiskeskuksessa, joka, kuten kuvasta näkyy, oli aivan keskellä peltoa Norwichissa.

Asuinolot olivat askeettisen ja lämmitettyjä vessoja suihkulla oli yksi. Muut suihkut olivat ulkokatoksessa. Nukuimme punkissa kaikki samassa huoneessa.

Lampi, joka melottiin läpi itse 30 minuutissa tekemällämme lautalla. Välineinä oli tukkeja, tynnyreitä ja narua.

Laskeutumisharjoitus. En oikein tiedä mikä tämän tarkoitus oli, mutta kai siinä jotenkin piti ylittää itsensä ja kannustaa toisia.

Sitten vähän kiipeiltiin seinää. Olutmaisteri näyttää mallia.

Jaakobin tikkailla kikkailtiin kolmen ryhmissä. Tarkoitus päästä ylös ja jeesata toisia.

Ylhäällä.

Thomas kiipeää hänen itsensä nimeämän "The Infernal Towerin" nokkaan.

Tämäkään ei luonnollisesti ollut yksilöharjoitus, vaan tolpan nokkaan piti saada koko 4 hengen ryhmä. Aika friikki harjoitus, koska tolppa heilui noin ½ metriä suuntaansa ja oli helvetin korkea, vaikka ei se kuvasta näykään. Kaikki tytöt eivät olleet kovin innoissaan tästä harjoituksesta.

Ei tarvinnut kauaa yllyttää Olutmaisteria hyppäämään trapetsiin. Nyt se on todistettu, että se on yhtä helppoa kuin elokuvissa näyttää. Komea kuva, vaikka itse sanonkin.

Olutmaisterikandidaatit vuosimallia 2007, erittäin trendikkäissä kiipeilyvarusteissa.

Viimeisenä päivänä laskettiin vielä vaijeriliukua. Lystiä!

Frankoissi näyttää miten tornista tullaan.

Olin positiivisesti yllättynyt workshopista ja ryhmäkin tiivistyy koko ajan. Harjoitteiden hyödyllisyydestä työelämään voi sitten kukin olla omaa mieltä. Hmmm "...kukin olla omaa mieltä" voiko noin edes sanoa? Sen verran on tullu saarivaltiossa vietettyä aikaa, ja vaikka Suomea puhunkin päivittäin, välillä tuntuu, että osassa kirjoituksistani ei ole mitään järkeä, enkä nyt puhu sisällöstä. Pyrin tekemään kuitenkin parhaani ja hauskuuttamaan kaikkia 23 000 blogin lukijaa parhaalla mahdollisella äidinkielellä.

Hyvä ystäväni ja täysin kvalifikoitunut Olutmaisteri Jaakko jättää tänään Edinburghin pölyt taakseen ja palaa Suomeen. Aika iso krapula. Tsemppiä Jaakolle finanssihommiin. Eiköhän Olutmaisteri itsekin seuraa perässä jossain vaiheessa. Juodaan sitten taas tynnyrioluita ja nauretaan briteille.

Mitäs muuta...Ainiin, tulen keskiviikkona Suomeen niin otetaan taas vaihteeksi pari olutta ja juhlitaan työläisiä, eli niitä joilla on töitä. Näillä eteenpäin, jatkan krapulointia.