Uuups! Sanoi Heineken ja tarjosi oluen.

Moi!

Oltiin eilen edustamassa tuolla pääkonttorin baarissa kun uuden omistajamme Heinäkengän isoherrat tuli tutustumaan mestoihin ja juttelemaan ihmisille. Sinnehän paukkas sitten kaveria toimarista lähtien ja oli herroilla sen verran natsaa kaulassa, että tulivat vaatimattomasti yksityiskoneella Edinburggiin. Ei vissiin Kelmin reittilennot innostanu. Milloinhan mä saan sen yksityisjetin numeron, että pääsis Suomeen vähän paremmin?

Tuli siinä illan alkuun heti joku Heinekkenin Olut-Amiraali siihen jubailemaan Olutmaistereiden kanssa ja totesi vaan, että on tapahtunut hienoinen väärinkäsitys. Olihan tietenkin itsestään selvää, ettei Olutmaistereiden kuulunut eroilmoitusta saada. Sen sijaan sanoivat, että järkätään reissu Amsterdamiin "tutustumaan" Heinekeniin ja pistetään teidän laput Heinekenin kansainväliseen rekrypooliin. Kuulostaa ihan kliffalta. Back in the game, niinsanotusti.

Saatiin hyvin edustettua Olutmaisteriohjelmaa ja natsoista huolimatta, tuntuivat Heinäkengän isoherrat olevan oikein mukavia jalat maassa tyyppejä. Varsinkin parin mukillisen jälkeen rupes melko letkeä juttu lentämään. Enpä ole ennen heittänyt huulta kaverin kanssa, joka istuu pitkälti yli 20 Miljardin euron arvoisen rahakoneen puikoissa ja jolla on oma autonkuljettaja Audi A8:ssa. Onhan mullakin kuljettaja, mutta se ajaa skottilaista junaa ja oma rahakonekin yskii hieman tällä hetkellä. Matkaa on siis vielä hieman, mutta otetaan tuoppi kerrallaan.

Peruspessimistisenä Suomalaisena jatkan kuitenkin uusien duunien kattelua, ihan mielenkiinnosta. Eihän suinkaan ole sanottua, että mielenkiintoisia duuneja uudesta firmasta löytyy, vaikka vihreämpää onkin. Tosin, mielenkiintoisia mestoja tuli paljon lisää. Voisin esim. Bahamalle mennä myymään vähän Heinäkenkää muutamaksi kuukaudeksi.

Olen saanut muutamia yhteydenottoja rekryagenteilta, mutta en ole kuitenkaan yhtään vapaata Olutmaisterin paikkaa lukuisista hakuyrityksistä huolimatta löytänyt. Jos ei Olutmaisterin liksoihin tule korotusta uusien tuulien puhaltaessa, voi olla, että vihreä rotsi jää aika nopeasti narikkaan. UK:sta kun Olutmaisterillekin heruisi mukavia Online Markkinointihommia noin 45 kiloeuron vuosikorvausta vastaan, ja vieläpä jonkinasteisella manageritasolla. Daisonikin näytti hakevan jonkinnäköisiä imurimyyjiä, joten eihän tässä ole mitään hätää. Mikä olisi mukavampaa kun työskennellä Isolle Siniselle (jos ei aukee niin katso kuva aikaisemmista lööpeistä).

Vappukin tossa oli ja meni. Olin Suomessa, kännissä ja sain jonku perkeleen viruksen. Nyt viikkoa myöhemmin vieläkin kuumeinen olo ja kurkku ihan paskana aamuisin. Eiliset lukuisat edustustuopit ja pari norttia päälle ei varmaan ainakaan auttanut asiaa. Nyt on tyypilliset flunssaviruksen oireet; päähän sattuu, suuta kuivaa ja pöydällä on iso läjä kolikoita.

Viime viikot on mennyt matkustellessa. Ennen Suomen reissua pyörähdin Newcastlessa ja Yorkissa kattelemassa miltä oluen myynti Englannin maalla näyttää. Suomesta paluun jälkeen viikko on sujunut junassa ja hotelleissa akselilla Edinburgh-York-Nottingham-Lontoo. Nyt pitäisi olla vähän rauhallisempaa pari viikkoa.

UK facts:
Olen huomannut, että noin 80% brittikundeista käyttää valkoisia kenkiä, loput tanssikenkiä.

Hyvä tietää! Mennään näillä eteenpäin...

Mr Heineken

Hellou!

Sitä ollaan sitten virallisesti Heinekenilla duunissa maanantaista lähtien, ja työttömiä 1.8 lähtien. Eli uusi työnantajani jalomielisesti ilmoitti, että Olutmaisteriohjelma ei Heinäkenkätehtaalla jatku. No new news, sillä tämähän oli jo enemmän tai vähemmän tiedossa ostohuhuista lähtien. Sanoivat yrittävänsä etsiä meille sopivia duuneja, mutta Suomalaisena pessimistinä olen hieman varautunut tämän suhteen.

Noh, hyvät tyypit löytää aina töitä, kysehän on vaan siitä, mitä haluaa tehdä, missä ja paljonko siitä haluaa rahaa. Nämä tekijät ovat keskenään suoraan verrannollisia. Eli kauppatieteilijöille ja muille puliveivareille, joilta pitkä matematiikka jäi väliin; tämä tarkoittaa sitä, että hyvät hommat on yleensä kivoissa paikoissa ja niistä maksetaan paljon. Tämän faktan tosin tietää moni muukin hakija. Monster on aktivoitu ja pari lappua jo menossa eteenpäin, joten syötti on vedessä, nyt vain odotellaan isoa kalaa.

Muihin asioihin. Oltiin tossa taas Olutmaisteriohjelman maailmanparannusworkhopissa ja nyt, jälleen kerran, olen hieman parempi tiimipelaaja. Mukavaa työpajassa oli, että pääsi leikkimään Tarzania erilaisissa kiperissä tilanteissa tiimin kanssa. Meikähän on noissa jutuissa ku kala vedessä, tai tässä tapauksessa apina puussa. Laitan pari kuvaa:

Oltiin tiimin kehittämiskeskuksessa, joka, kuten kuvasta näkyy, oli aivan keskellä peltoa Norwichissa.

Asuinolot olivat askeettisen ja lämmitettyjä vessoja suihkulla oli yksi. Muut suihkut olivat ulkokatoksessa. Nukuimme punkissa kaikki samassa huoneessa.

Lampi, joka melottiin läpi itse 30 minuutissa tekemällämme lautalla. Välineinä oli tukkeja, tynnyreitä ja narua.

Laskeutumisharjoitus. En oikein tiedä mikä tämän tarkoitus oli, mutta kai siinä jotenkin piti ylittää itsensä ja kannustaa toisia.

Sitten vähän kiipeiltiin seinää. Olutmaisteri näyttää mallia.

Jaakobin tikkailla kikkailtiin kolmen ryhmissä. Tarkoitus päästä ylös ja jeesata toisia.

Ylhäällä.

Thomas kiipeää hänen itsensä nimeämän "The Infernal Towerin" nokkaan.

Tämäkään ei luonnollisesti ollut yksilöharjoitus, vaan tolpan nokkaan piti saada koko 4 hengen ryhmä. Aika friikki harjoitus, koska tolppa heilui noin ½ metriä suuntaansa ja oli helvetin korkea, vaikka ei se kuvasta näykään. Kaikki tytöt eivät olleet kovin innoissaan tästä harjoituksesta.

Ei tarvinnut kauaa yllyttää Olutmaisteria hyppäämään trapetsiin. Nyt se on todistettu, että se on yhtä helppoa kuin elokuvissa näyttää. Komea kuva, vaikka itse sanonkin.

Olutmaisterikandidaatit vuosimallia 2007, erittäin trendikkäissä kiipeilyvarusteissa.

Viimeisenä päivänä laskettiin vielä vaijeriliukua. Lystiä!

Frankoissi näyttää miten tornista tullaan.

Olin positiivisesti yllättynyt workshopista ja ryhmäkin tiivistyy koko ajan. Harjoitteiden hyödyllisyydestä työelämään voi sitten kukin olla omaa mieltä. Hmmm "...kukin olla omaa mieltä" voiko noin edes sanoa? Sen verran on tullu saarivaltiossa vietettyä aikaa, ja vaikka Suomea puhunkin päivittäin, välillä tuntuu, että osassa kirjoituksistani ei ole mitään järkeä, enkä nyt puhu sisällöstä. Pyrin tekemään kuitenkin parhaani ja hauskuuttamaan kaikkia 23 000 blogin lukijaa parhaalla mahdollisella äidinkielellä.

Hyvä ystäväni ja täysin kvalifikoitunut Olutmaisteri Jaakko jättää tänään Edinburghin pölyt taakseen ja palaa Suomeen. Aika iso krapula. Tsemppiä Jaakolle finanssihommiin. Eiköhän Olutmaisteri itsekin seuraa perässä jossain vaiheessa. Juodaan sitten taas tynnyrioluita ja nauretaan briteille.

Mitäs muuta...Ainiin, tulen keskiviikkona Suomeen niin otetaan taas vaihteeksi pari olutta ja juhlitaan työläisiä, eli niitä joilla on töitä. Näillä eteenpäin, jatkan krapulointia.

Kuka Skottilainen kirjailija kirjoitti...?

Moi!

Nyt kun olen ollut Edinpurkissa 7 kuukautta, alkaa olla uudet mielenkiintoiset jutunaiheet jo aika tiukassa, etenkin kun en käytä enää bussia ja Daisonikin jäi vanhaan kämppään.

Kuulin, että Dysonia on alettu mainostamaan Suomessa. Suosittelen lämpimästi kaikille. Ostakaa sellainen oikein iso ja sininen. Ne on parhaita. Laitan kuvan, niin löydätte oikean. Hyvää kunto- ja mielenterveysharjoittelua.

Helppo imuroida tuolta sängyn alta.

Heräsin tänään, Lauantaina, 8.15. Eli en siis ole tummentanut verhoja, enkä hankkinut silmälappuja. Oma vika siis. Perkeleen futiskin on peruttu. Alkaa viikottaiset sporttihetket olla sen verran vähissä, että pitää kehittää jotain. Muuten alkaa viikonloppuiset olut- ja kalaperunasessiot jäämään matkaan. Ongelmahan on, että punttiskortti ylihienoon posh-kuntokeskukseen kustantaa 31-60 puntaa. Jos käy 1-2 kertaa viikossa, niin ei viitsi maksaa 4-8 puntaa laaki. Tulee sen verran matkusteltuakin, ettei kannata.

Matkustelusta tulikin mieleen. Oli aika matkustusraskas viikko. Tiistaina junailin 3h Jorkkiin, yö siellä ja autolla meidän panimolle. Päivän miitti siellä ja autolla takas. Junalla uudet 3h Lontooseen, tuubilla keskustan läpi ja toisella junalla lähikylään, jossa meidän toimisto on. Yö siellä, autolla 45min asiakkaan konttorille, parin tunnin miitti ja täsmälleen sama reissu päinvastaiseen suuntaan Lontoon juna-asemalle asti. Siitä tunnin junailu Lutonin kentälle ja koneella himaan. YÖK! Ei kestänyt kuin 4 tuntia toimistolta lentokentälle Lontoon keskustan läpi. Alan pikkuhiljaa miettimään, haluaisinko sittenkään asua Lontoossa. Onneksi palikset meni sentään nappiin.

Sunnuntaina olin tietovisassa tuossa lähikapakissa. Perinteisiin 45 minuutin Tiistaivisoihin tottuneena, 2,5h 5 kierroksinen visa tuntui vähän raskaalta. Kahdesta syystä: 1) Tuossa ajassa joutuu juomaan vähintään 4 tuoppia, mikä ei ole ideaalista myöhään sunnuntai-iltana. 2) Alkukierroksen helppojen kyssäreiden johdattama toinen sija vaihtui viimeiseen loppukierrosten "Kuka Skottilainen kirjailija kirjoitti runon blaablaa?"-tyylisten kyssäreiden takia. Meidän Suomi Finland Perkele-tiimille (nimen ääntäminen tuotti suuria vaikeuksia seremoniamestarille, etenkin kun tulokset luettiin joka kierroksen jälkeen) olisi varmaan sopinut paremmin "Nimeä yksi Skottilainen kirjailija"-tyyppiset kysymykset. Mukavaa viihdettä silti, ja olutkin maistui.

Ensi viikolla on luvassa taas "Kehitän itseäni ja annan vitusti fiidbäkkiä kaikille HR-homostelu"-workshoppi. 4 päivää apinointia ja ryhmäharjoituksia. En malta odottaa. Sitä ennen kuitenkin vedetään pää täyteen kollegani tupareissa tänään ja huomenna tv-potkiksen jälkeen kenties arvailemaan Skottikirjailijoita jälleen.

Nyt lähden uuteen helmiparturiin, jonka löysin viime kuussa. Hiuksia hangataan, pestään, hierotaan ja leikataan about tunti ja vakuuttavaa toimintaa seuratessa saa juoda ilmaiseksi olutta ja pelailla pleikkaria. Ei huono. Kuten arvaattekin, hinta on kohdillaan, mutta sehän on kallista vaan köyhille!