Uuups! Sanoi Heineken ja tarjosi oluen.

Moi!

Oltiin eilen edustamassa tuolla pääkonttorin baarissa kun uuden omistajamme Heinäkengän isoherrat tuli tutustumaan mestoihin ja juttelemaan ihmisille. Sinnehän paukkas sitten kaveria toimarista lähtien ja oli herroilla sen verran natsaa kaulassa, että tulivat vaatimattomasti yksityiskoneella Edinburggiin. Ei vissiin Kelmin reittilennot innostanu. Milloinhan mä saan sen yksityisjetin numeron, että pääsis Suomeen vähän paremmin?

Tuli siinä illan alkuun heti joku Heinekkenin Olut-Amiraali siihen jubailemaan Olutmaistereiden kanssa ja totesi vaan, että on tapahtunut hienoinen väärinkäsitys. Olihan tietenkin itsestään selvää, ettei Olutmaistereiden kuulunut eroilmoitusta saada. Sen sijaan sanoivat, että järkätään reissu Amsterdamiin "tutustumaan" Heinekeniin ja pistetään teidän laput Heinekenin kansainväliseen rekrypooliin. Kuulostaa ihan kliffalta. Back in the game, niinsanotusti.

Saatiin hyvin edustettua Olutmaisteriohjelmaa ja natsoista huolimatta, tuntuivat Heinäkengän isoherrat olevan oikein mukavia jalat maassa tyyppejä. Varsinkin parin mukillisen jälkeen rupes melko letkeä juttu lentämään. Enpä ole ennen heittänyt huulta kaverin kanssa, joka istuu pitkälti yli 20 Miljardin euron arvoisen rahakoneen puikoissa ja jolla on oma autonkuljettaja Audi A8:ssa. Onhan mullakin kuljettaja, mutta se ajaa skottilaista junaa ja oma rahakonekin yskii hieman tällä hetkellä. Matkaa on siis vielä hieman, mutta otetaan tuoppi kerrallaan.

Peruspessimistisenä Suomalaisena jatkan kuitenkin uusien duunien kattelua, ihan mielenkiinnosta. Eihän suinkaan ole sanottua, että mielenkiintoisia duuneja uudesta firmasta löytyy, vaikka vihreämpää onkin. Tosin, mielenkiintoisia mestoja tuli paljon lisää. Voisin esim. Bahamalle mennä myymään vähän Heinäkenkää muutamaksi kuukaudeksi.

Olen saanut muutamia yhteydenottoja rekryagenteilta, mutta en ole kuitenkaan yhtään vapaata Olutmaisterin paikkaa lukuisista hakuyrityksistä huolimatta löytänyt. Jos ei Olutmaisterin liksoihin tule korotusta uusien tuulien puhaltaessa, voi olla, että vihreä rotsi jää aika nopeasti narikkaan. UK:sta kun Olutmaisterillekin heruisi mukavia Online Markkinointihommia noin 45 kiloeuron vuosikorvausta vastaan, ja vieläpä jonkinasteisella manageritasolla. Daisonikin näytti hakevan jonkinnäköisiä imurimyyjiä, joten eihän tässä ole mitään hätää. Mikä olisi mukavampaa kun työskennellä Isolle Siniselle (jos ei aukee niin katso kuva aikaisemmista lööpeistä).

Vappukin tossa oli ja meni. Olin Suomessa, kännissä ja sain jonku perkeleen viruksen. Nyt viikkoa myöhemmin vieläkin kuumeinen olo ja kurkku ihan paskana aamuisin. Eiliset lukuisat edustustuopit ja pari norttia päälle ei varmaan ainakaan auttanut asiaa. Nyt on tyypilliset flunssaviruksen oireet; päähän sattuu, suuta kuivaa ja pöydällä on iso läjä kolikoita.

Viime viikot on mennyt matkustellessa. Ennen Suomen reissua pyörähdin Newcastlessa ja Yorkissa kattelemassa miltä oluen myynti Englannin maalla näyttää. Suomesta paluun jälkeen viikko on sujunut junassa ja hotelleissa akselilla Edinburgh-York-Nottingham-Lontoo. Nyt pitäisi olla vähän rauhallisempaa pari viikkoa.

UK facts:
Olen huomannut, että noin 80% brittikundeista käyttää valkoisia kenkiä, loput tanssikenkiä.

Hyvä tietää! Mennään näillä eteenpäin...

Parisuhdemaaseutumatkailua ja pankkitilihaasteita

Wee hello!

Olutmaisterin emäntä kävi tässä kylässä viime viikolla. Perusrauhallisen viikonlopun kohokohta oli maaseutumatka erittäin kauniiseen paikkaan nimeltä Pitlochry. Kylä sijaitsee pari tuntia pohjoiseen Edinbroosta ja perille pääsee mukavasti sekä kohtalaisen edullisesti paikallisjunalla. Skotlannin maaseutu on kyllä erittäin kaunista mutta paikoin hyvin karua.

Ongelmana koko reissun ajan oli hyvin vaihteleva Skotlannin sää. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy, ja 3 minuuttia myöhemmin sataa lunta. Vuokrattiin pyörät ja suhautettiin 15 kilometrin patikkareitti tsygillä läpi. Pyöräillessäkään ei lumelta vältytty, mutta suurimmaksi osaksi paistoi onneksi kuitenkin aurinko. Pari räpsyä reissusta:

Saavuimme Pitlochyn pääkadulle. Huomioi auringon paiste.


Hetkeä myöhemmin Olutmaisteri oli jo alan mestoilla. Huomioi varjoinen sää.


Noin 4 minuuttia myöhemmin tislaamon takapihalla. Ei tarvinne huomauttaa lumisateesta.


Kuva joesta padon huipulta.


Näkymä Bed & Breakfast-majatalon huoneestamme.


Näkymää pyöräretkeltä


Lisää metsämaisemaa. Tässä vaiheessa Naiselta putosi ketjut ja Olutmaisterilta paloi pinna.


Joki


Mäki.


Joki ja mäki, ja tie.


Golf-kenttä

Seuraava kuvasarja kertoo ytimekkäästi pyörämatkamme kohokohdat:

Ensin tuli lunta metsässä...


...sitten paistoi aurinko , mutta matkaan tuli muita esteitä...


...hillitön ylämäki meinasi tappaa Naisen ja Nainen kartanlukijan. Hymy on teennäinen.


Lopuksi oltiin erittäin hämärillä poluilla valtatien alla, ja yllätys, Nainen taas ongelmissa.
LET'S OFFROAD!

Mukava reissu ja hienot maisemat. Pitänee kesällä vuokrata auto ja heittää vähän isompi lenkki vielä kauniimpaan Pohjois-Skotlantiin.

Edellisessä lööpissä keksimäni Dyson idea ei oikein ottanut tuulta alleen ja kämpässä alkaa olla niin paljon pölyä, ettei näe enää nurkkia. Huone näyttää pyöreältä. Muutan lauantaina, joten silloin on suursiivous. Olutmaisterille tulee tosipaikka kun joutuu elämänsä ensimmäistä kertaa ikkunankuuraushommiin, ja luonnollisesti krapulassa, kun kerran on lauantai.

Kuinka vaikeaa on avata pankkitili? Vastaus: Melko vaikeaa, etenkin jos olet Brittien saarella. Pisamanaaman luottamuksen taso kun tuntuu näin Suomalaiselle aika alhaiselta. Toisaalta kun kattoo näitä katutappelijoita, niin en yhtään ihmettele. Tiesin kollegojeni kokemuksiin nojaten, että joitakin mutkia matkaan saattaa tulla, ja yritin välttyä suurimmilta ottamalla mukaan kaikki mahdolliset tositteen ja paperit. Ei auttanut.

Järkevä kaverihan olisi avannut tilin jo aikapäivää sitten, mutta kun tarkoitus oli vain olla täällä puoli vuotta, en koskaan jaksanut nähdä vaivaa. Nyt uudessa kämpässä joudun makselemaan kaikennäköisiä maksuja, joihin tarttee tilin ja pankkikortin. Aloitin matkani Barclaysista.

Lähdin duunista kolmen aikaan, eli noin 3 tuntia normaalia aiemmin, jotta ylipäätään kerkeisin mihinkään, kun nämä ihanat laitokset sulkevat ovensa viideltä. Jos joku on bisnesideaa vailla, niin iltaan asti auki olevan pankin perustaminen on satavarmasti hyvä bisnes, lukuunottamatta hienoista kilpailua markkinoilla sekä pienimuotoista pääoman tarvetta. Joka tapauksessa, olin siis varannut mukaan passin, ajokortin, paikallisen kelakortin, tositteen työnantajalta sekä jotain laskuja. Tämän pinon lisäksi Barclaysilla haluttiin nähdä nimenomaan sähkölasku tai jonkinnäköinen perkeleen lappu Kelasta. Ensin mainittua Olutmaisterilla ei ole, koska asuimme erittäin "virallisesti" alivuokralla tässä kämpässä ja toiseksi mainittua ei ollut aikaa hankkia, kun tarvitsin tilin heti, ettei sähköt lähde alta uudessa kämpässä. Vinkkasin ovelta ja painoin seuraavaan toimistoon.

Kun Sampon tai Osuuspankin konttoreita ei Edinburghissa näkynyt, päätin suunnistaa toiseen kansainväliseen rahaputiikkiin nimeltä HSBC. Virallisen näköisessä "Premier"-toimistossa aulatyttö vaati, että työnantajatodistus pitää olla virallisella paksulla logopaperilla. No, ei muuta kun pääkonttorille hakemaan sellainen. Takaisin pankkiin, jossa samainen neitokainen toteaa, että he sulkevat 20 minuutin päästä, eikä olisi mitään mahdollisuutta avata tiliä enää samana päivänä ja että pitäisi varata aika. Niinku mulla vittu olis aikaa joka iltapäivä pyöriä pankeissa ympäri Ediä. Haistattelin siinä mennessäni kaikki osaamani lontoonkieliset kirosanat, enkä todellakaan varannut aikaa.

Kello alkoi auttamatta lähestyä viittä ja Olutmaisteria alkoi pikkuhiljaa vituttamaan. Seuraavan kulman takana sattui olemaan pankki nimeltä Lloyds. Vaikuttaa paikalliselta kun en nimeä ennen ole kuullut. Talsin sisään epätoivon kiilto silmissä. Mukava aulaneiti kertoi, että enää ei olisi aikaa avata tiliä, mutta kun otin käyttöön "puppy eyes" ja kerroin kuinka minua oli kaltoin kohdeltu vihamielisissä kilpailijoiden laitoksissa, neiti heltyi ja kysyi erästä herraa siitä Olutmaisterin avuksi. Passin vilautus, puhelinsoitto, 10minuuttia ja Olutmaisteri käveli ulos tilipaperit kädessä. Tuli hetkeksi oikein kotoisa olo. Teki mieli mennä näyttämään tilitodistusta HSBC:n kuntuille, mutta he olisivat varmasti vaatineet vittuilunkin logopaperilla. Hyvä Frikles!

Nyt ei muuta ku testaamaan paljonko kortin saa miinukselle. Ensi kertaan!

Pankkitili