Kuka Skottilainen kirjailija kirjoitti...?

Moi!

Nyt kun olen ollut Edinpurkissa 7 kuukautta, alkaa olla uudet mielenkiintoiset jutunaiheet jo aika tiukassa, etenkin kun en käytä enää bussia ja Daisonikin jäi vanhaan kämppään.

Kuulin, että Dysonia on alettu mainostamaan Suomessa. Suosittelen lämpimästi kaikille. Ostakaa sellainen oikein iso ja sininen. Ne on parhaita. Laitan kuvan, niin löydätte oikean. Hyvää kunto- ja mielenterveysharjoittelua.

Helppo imuroida tuolta sängyn alta.

Heräsin tänään, Lauantaina, 8.15. Eli en siis ole tummentanut verhoja, enkä hankkinut silmälappuja. Oma vika siis. Perkeleen futiskin on peruttu. Alkaa viikottaiset sporttihetket olla sen verran vähissä, että pitää kehittää jotain. Muuten alkaa viikonloppuiset olut- ja kalaperunasessiot jäämään matkaan. Ongelmahan on, että punttiskortti ylihienoon posh-kuntokeskukseen kustantaa 31-60 puntaa. Jos käy 1-2 kertaa viikossa, niin ei viitsi maksaa 4-8 puntaa laaki. Tulee sen verran matkusteltuakin, ettei kannata.

Matkustelusta tulikin mieleen. Oli aika matkustusraskas viikko. Tiistaina junailin 3h Jorkkiin, yö siellä ja autolla meidän panimolle. Päivän miitti siellä ja autolla takas. Junalla uudet 3h Lontooseen, tuubilla keskustan läpi ja toisella junalla lähikylään, jossa meidän toimisto on. Yö siellä, autolla 45min asiakkaan konttorille, parin tunnin miitti ja täsmälleen sama reissu päinvastaiseen suuntaan Lontoon juna-asemalle asti. Siitä tunnin junailu Lutonin kentälle ja koneella himaan. YÖK! Ei kestänyt kuin 4 tuntia toimistolta lentokentälle Lontoon keskustan läpi. Alan pikkuhiljaa miettimään, haluaisinko sittenkään asua Lontoossa. Onneksi palikset meni sentään nappiin.

Sunnuntaina olin tietovisassa tuossa lähikapakissa. Perinteisiin 45 minuutin Tiistaivisoihin tottuneena, 2,5h 5 kierroksinen visa tuntui vähän raskaalta. Kahdesta syystä: 1) Tuossa ajassa joutuu juomaan vähintään 4 tuoppia, mikä ei ole ideaalista myöhään sunnuntai-iltana. 2) Alkukierroksen helppojen kyssäreiden johdattama toinen sija vaihtui viimeiseen loppukierrosten "Kuka Skottilainen kirjailija kirjoitti runon blaablaa?"-tyylisten kyssäreiden takia. Meidän Suomi Finland Perkele-tiimille (nimen ääntäminen tuotti suuria vaikeuksia seremoniamestarille, etenkin kun tulokset luettiin joka kierroksen jälkeen) olisi varmaan sopinut paremmin "Nimeä yksi Skottilainen kirjailija"-tyyppiset kysymykset. Mukavaa viihdettä silti, ja olutkin maistui.

Ensi viikolla on luvassa taas "Kehitän itseäni ja annan vitusti fiidbäkkiä kaikille HR-homostelu"-workshoppi. 4 päivää apinointia ja ryhmäharjoituksia. En malta odottaa. Sitä ennen kuitenkin vedetään pää täyteen kollegani tupareissa tänään ja huomenna tv-potkiksen jälkeen kenties arvailemaan Skottikirjailijoita jälleen.

Nyt lähden uuteen helmiparturiin, jonka löysin viime kuussa. Hiuksia hangataan, pestään, hierotaan ja leikataan about tunti ja vakuuttavaa toimintaa seuratessa saa juoda ilmaiseksi olutta ja pelailla pleikkaria. Ei huono. Kuten arvaattekin, hinta on kohdillaan, mutta sehän on kallista vaan köyhille!

Muutto ja uudet työtehtävät

Heipä hei,

Heräsin tänään, Sunnuntaina, kello 9.16 ja ulkona satoi lunta niin perkeleesti, mikä oli outoa, koska viime päivät on ollut kivat ilmat ja sellaista 10-15 astetta. Noh, kaksi tuntia myöhemmin paisoi aurinko jo täyttä häkää. Päätin pysyä sisällä, varmuuden vuoksi.

Pitänee hommata sellaiset silmäläpät kun alkaa aamulla olemaan niin valoisaa, ettei pysty nukkumaan. Lauantainakin heräsin joskus kasin pintaan. Eihän siinä muuten mitään jos herää hyvissä ajoin, mutta kun siihen aikaan tuppaa olemaan vielä aika kova kankkunen yleensä, eikä muutaman tunnin yöunilla ei paljoa paikata viikon univelkoja.

Muutin uuteen kämppään viime viikonloppuna. Kämppis on ihan mukava kreikkalainen gaiffari. Tuntuu vaan hengaavan aika paljon omissa oloissaan. Asun hieman lähempänä keskustaa, maksan hieman vähemmän vuokraa ja kämppä on paljon parempi. Sisällä on juuri niin lämmin kuin säätää mittarista, paitsi mun "huoneessa". Hipsuissa siksi, että se on aika pieni. Ikkunasta vetää aika hyvin ja vaikka viileässä tykkäänkin nukkua, luulen, että silikonikauppaan on lähdettävä. Frikles on pistäny tuplalasit kyllä ikkunoihin, mutta ei viitsinyt sen kummemmin tiivistellä sitten.

Meinasin räpsiä vähän kuvia kämpästä, mutta sitten muistin että eihän tää mikään vitun Inno ole. Kämppä on kuitenkin ihan uusi ja siksi suunnilleen kohdillaan. Astianpesukone ja oma kylppäri ammeella on suurimmat plussat. Telsukin löytyy, mutta ei olla maksettu lisenssiä niin ei olla katsottukaan. Ajattelin tosin, että 6 puntaa mieheen kuussa maksava lisessi voisi olla ottamisen arvoinen, ihan vain siksi, että kesällä tulee paljon hyvää potkista. Jos menee kaikki pelit kattomaan kuppilaan niin sulaa maksa.

Olen käynyt pelaamassa futista uuden kämppikseni tuttujen kanssa. Kaikki muut on kreikkalaisia, paitsi minä. Helpot kreikkalaiset nimet, kuten Konstantinos, Agiliris ja Athanasios (kämppikseni) tuottavat vähän vaikeuksia, kun on tottunut huutamaan Makea ja Ykää. Pitää pikimmiten opetella elintärkeät futistermit ja tietenkin kirosanat kreikaksi, että pystyy päästämään höyryä ulos tarvittaessa, eli joka vedon jälkeen. Olutmaisterin anger management on hyvin rajallista. Siinä myös syy miksi en ole täällä golfin kotimaassa käynyt vielä palloa lyömässä ulkokentillä. Tyydyn simulaattoriin toistaiseksi.

Työtehtävätkin vaihtui kun vaihdoin uuteen placementtiin kolmen pöydän päähän edellisestä. Varsinainen kansainvälinen ohjelma. Nykyään myyn olutta internetin kautta, noin niinku tiivistetysti. Jos ketään kiinnostaa, UK päivittäistavaranettikaupan koko on 2.4 miljardia, josta sidukkaa ja bisseä arvioisin olevan noin 1.5-2.0%. Miljardihan on siis se missä on yhdeksän nollaa ja prosentti oli sitten se sadasosa. Jos ei vieläkään aukea, niin pääasia on ymmärtää, ettei kyse ole mistään nappikaupasta, ainakaan Suomen mittakaavassa. Tosi mielenkiintoinen pesti ja paljon vastuuta sekä haasteita.

Uuden sijaintini ansiosta työmatkojen vitutus on puolittunut, koska matkaan nykyään toimistolle junalla, jossa luojan kiitos, on monta ovea. Aika täsmällinenkin tuntuu olevan, joskin ensimmäiseltä pysäkiltä onkin vähän vaikea myöhästyä. Linja kun starttaa tuolta keskustasta. Parin minuutin kävelyt molemmissa päissä, suunnilleen sama hinta ja 6 minuutin junamatka ovat suuria etuja verrattuna punaisiin yksiovisiin bussinpaskeisiin. Lue aiemmat lööpit jos et tiedä mistä puhun. Nyt lopetan puhumisen. Näillä eteenpäin...

ps. Uudessa kämpässä ei ole Dysonia, mutta ihan samanlainen turjake, tosin paljon pienempi.

Apdeittaus

Heippa!!

En ole pariin viikkoon kirjoitellut kun mitään avautumisen arvoista ei ole tapahtunut. Edinbroo on vielä paikallaan ja minä siellä.

Ensimmäiset pätkät ohjelmasta on nyt täynnä ja kaikennäköistä kissanristiäistä on ollut kun ihmiset vaihtaa maisemia. Duunissa on ollut tosi kiirettä kun ensimmäinen placementti loppuu pian ja tämä viikonloppukin menee pitkälle töiden parissa, ja kaljotellessa, luonnollisesti. Mikäs sen mukavampaa kuin hakata Exceliä krapulassa.

En ole tasan viikkoon käynyt kaupassa, mutta olen luonnollisesti kuitenkin syönyt, mikä todistaa, että ilta-aktiviteetteja on ollut ja massuun on mennyt peruskalaperunaa ja sormiruokaa. Mistä tulikin mieleen että pitää käydä hakemassa vähän beikkonia ja eguja, että pääsee tästä krapulasta.

Olutmaisterihan jää Edinbrukkii toiseksi puoleksi vuodeksi mutta kämppikseni Frankie (kämppikseni Francoisin futis-kutsumanimi, josta hän ei pidä) lähti tonne Lontoon kulmille. Itse muutan maisemia 1½ viikon kuluttua, mutta ihan tohon kulmille. Duuni puolestaan vaihtuu virallisesti maanantaina. Keskiviikkona saadaan myös jonkinnäköinen tilannekatsaus yritysoston ja duunien suhteen. Sitten tietää paremmin pitääkö ruveta päivittää ceeveetä.

Yksi epämiellyttävä tehtävähän tässä tulee pian vastaan ja se on tosiaan tuo muutto. Onneksi kämppä on vain 5 minsan kävelyn päässä ja uskoisin, että erittäin vaatevetoinen omistukseni mahtuu noin 3 matkalaukkuun, joten varmaan selviän kohtis helposti. Suurempi ongelma on kämpän siivoaminen. Frankie lähti tosta niin tohisten ettei keritty paljoa jynssäillä paikkoja. Keskiviikkona pitää pistää paikat kuntoon kun se tulee pyörähtää Edissä. Nainenkin tulee silloin sopivasti kylään niin hivutan ton Daisonin vaivihkaa peiton alle töihin lähtiessäni, niin ehkä se tajuaa viestin. Saa sitten tohista täällä kun Maisteri itse on töissä. Daisonihan menee meikäläisestä täysin kun se on suunnilleen saman kokoinen, painaa yhtä paljon (katso kuva aiemmista lööpeistä) ja kerää pölyä lattialta yhtä nopeasti kuin minä käsin.

Olutmaisteri käväisi myös Suomessa viime viikonloppuna kun hyvä ystäväni, alias Esbåå-Mikko, meni naimisiin. Suomeen ei sen kummempaa kuulunut. Kivat häät, skidisti lunta ja plussan puolella.

Siinä menee hyvä mies.

Ensi viikolla pääsen taas tutustumaan vanhaan ystävääni jota en aikoihin ole nähnyt, nimittäin UKn junajärjestelmään. Junaverkosto tuntuu ihan kattavalta ja junatkin hintoja lukuunottamatta ihan hyviltä. Joissakin löytyy bisnesluokasta jopa langaton verkko. Jokaisen jakkaran yläpuolella on ”hieno” digitaalinen näyttö, josta näkyy kelle paikka on varattu, jos on. Hienossa systeemissä on yksi kuitenkin feelu. Pisamanaama ei osaa päivittää sitä minkään langattoman yhteyden välityksellä, joten aamujunissa paikkalipullakin voi joutua seisomaan. Joskus näkee myös sellaisen Tsekkiläisen ilmiön, että penkkien selkänojiin on kiinnitetty lappu, jossa lukee kelle paikka on varattu, jos on. Hyvä Frikles!

Uusi kämppänihän on lähellä juna-asemaa, joten varmaankin vaihdan Edinburkin luotettavat ja täsmälliset yksioviset punaiset bussit junaan. Mitään merkittävästi parempaa tuskin on odotettavissa, mutta aikaa ja ainakin hermoja säästyy junaillessa, ja onhan se parempi ympäristölle, niin kuin siitä välittäisin.

Hauska huomata miten Googelin mainosplakaatit toimii tossa oikealla. Heti kun kirjoitin Dublin tohon edelliseen lööppiin otsikoksi, niin vilkkuu kaikennäköisiä Irkkuaiheisia juttuja mainoksissa. Pitääkin seuraavaksi jutella Dysonista niin saadaan imurimainoksia. Muistakaa kilkkailla niitä niin Olutmaisteri saa taas vähän enemmän tynnyriolutta.

Olikohan mulla jotain muuta...eipä varmaan. Mennään näillä sitten seuraavaan kertaan. Nyt pekonikauppaan. Adios!

Ryypimistä ja imurointia

VOI JEESUS TOTA IMURIA. Tässä rankan viikon ja muutaman ryyppyillan jälkeen ajattelin kohottaa omatuntoa imuroimalla kämpän. Eikös toi kerran kuussa olekin ihan sopiva tahti. Välillä vähän poimii suurimpia koiria nurkista niin hyvä. No, ensin piti taas muistella, että mitenkäs sininen Dyson (mitäs imurikauppiaat on mieltä tästä brändistä?) oikein toimikaan. Lopuksi kun sain sen suunnilleen hurisemaan ja ajelin pitkin kämppää (en tosin sängyn alta, koska härveli ei sinne mahdu), niin yhtäkkiä jää se kahvaosa käteen. Pyörittelin siinä sitten hetken Dysonia pitkin kämppää (mikä ei muuten ole kovin helppoa, koska ystäväni Daison painaa about 12 kiloa), kunnes huomasin, että imurin kahvaosan kuuluukin olla irroitettava ja sillä pääsee sitten tiukempiin paikkoihin imemään. Laitoin ihan demonstraatioksi kuvan ystävästäni Daisonista ja irroitettavasta hifi-kahvasta.

Daisoni

Näin yksi päivä kun joku raahasi tollasta himaan upouudessa paketissa marketista...vähän repeilin.

Olin tossa viikolla asiakasmarkkinointikoulutuksessa, ja hyvä koulutus olikin. Taas askeleen lähempänä ultimaattista ja haluttua Olutmaisterin titteliä. Kateltiin mukavia videoita, joissa jengi paineli käytävillä ja kuppiloissa sellaisilla laseilla, joista näkee mihin he katsovat. Parin miespuolisen videon jälkeen tuli selväksi, että ne mainokset on siellä katossa ihan turhaan. Ennemmin suosisin sellaisia tissi/perse-brändättyjä tarjoilijoiden paitoja, naispuolisille tarjoilijoille siis.

Perjantaina Edinburggiin saapui 2007 vuosikerran Olutmaisterikandidaatit maailmalta Workshoppia varten. Olutmaisteriohjelman workshopit ovat tunnetusti varsinaista homostelua ja niin oli tämäkin. Itsensä kehittämistä, ihmistyyppien tuntemista ja muuta pehmeetä roskaa. Vaikka onkin mukavaa täytellä ristikoita ja saada niiden perusteella tietää olevansa punainen persoona, en oikein osannut yhdistää tätä arkaluontoista ja korkealaatuista dataa oikeaan työelämään, saati nähdä sen hyötyä. Näitä istuntoja on luvassa lisää matkan varrella, mutta kuka sanoi, että Olutmaisteriksi olisi helppo päästä. Uhrauksia on tehtävä.

Työpajan jälkeen Olutmaisteri kokkaili ulkkareille suomalaisen menyyyyn. Kolmen ruokalajin Gourmeesetti sisälsi alkuruoaksi Hernaria, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Pääruokana oli makaroonilaatikkoa ja jälkkäriksi leipäjuustoa lakkahillolla. Illan ylivoimaiseksi suosikiksi osoittautui Olutmaisterin salaisella reseptillä tehostettu purkkihernari. Olikos se niin, että ranskisten piti ymmärtää ruoasta jotain? No ei, helvetin hyväähän se soppa oli. Frankoissi kaapi vielä viimeisiä rippeitä epätoivoisesti siitä kauhasta.

Etelä-Uukoon kollegat toivat 6 lavaa juomista tullessaan, joten kuivaa viikonloppua oli turha odottaa. Olutmaisterilla on itselläänkin 3 liparetta, jotka kukin oikeuttavat lavalliseen työnantajan herkkuja. Jätän nämä vautserit seuraavia vierailijoita varten, jotka parin viikon päästä taitavat jo kulmille saapuakin.

Viikonloppu sujui siis kosteasti ja olin erittäin yllättynyt ranskisten kehittyneistä juomataidoista. Muutama heistä oli aivan päissään, eikä normaalia lasiinsylkemistä nähty lainkaan. HIANOA! Ohjelma alkaa tehoamaan. Hieman noloa myöntää, mutta taisi Olutmaisteri pari kierrosta tanssilattiallakin pyöräyttää. Tosin hillitysti, jotta Edinburghin gimmat pysyisivät jaloillaan. Yleisesti ottaen hieno viikonloppu ja ilmeisesti ohjelman edetessä toleranssi kasvaa, koska krapuloita tuli tuskin lainkaan, vaikka juomaa kaatui kurkusta massiivisia määriä. Sunnuntainakin meni 4 mukillista ihan huomaamatta potkismatsin ohessa ilman mitään vaikutusta.

Kuten tiedätte, jaan kämpän kollegani Frankoissin kanssa. Frankoissi onkin hassu tapaus. Sellainen perusranskalainen. Valittaa kaikesta, pitää poolopaitaa ja tanssikenkiä, käyttää Head & Shouldersia sekä Menneniä, tekee eväät töihin ja ostaa tyttöystävälleen kukkia. Frankoissin tyttöystävä oli kylässä viikonloppuna, joten kaveria ei paljon radalla näkynyt. Piti varmaan antaa laatuaikaa. Frankoissi myös saattoi tyttöystävänsä junalla Glasgowhun, joka on noin tunnin junamatkan päässä täältä. Varsinaista homostelua sanon minä! Viimeksi se osti tytölleen nallen ja kukkia sekä odotteli kiltisti 02.00 juna-asemalla kun mimmi tuli junalla halpalennon jälkeen Glasgowsta. Kuulen jo kuinka naispuoliset lukijat ajattelevat "Oi kuinka ihanaa!".

Mun mielestä voitais tehdä sellainen parin kuukauden "koulutus"-vaihtokauppa, että kaikki rankalaiset chigut sais sellaisen suomalaisen autorassarin, jonka viikon huippuhetket ovat perjantain viimeisen oljynvaihdon jälkeiset 23 tuoppia ja lihis nakeilla pikku snägärinujakan jälkeen. Voi olla, että putois Ranskan posh-mimmit pilvistä aika nopeesti kun autorassari vääntäis öljyisillä käsillään baguetin väliin paksun siivun sikanautaa.

Ranskalaisille kundeille taas voitaisiin vastaavasti tarjota sellaisia vartin ylipainoisia takakireitä feministikunttuja joita meillä riittää yllinkyllin. Tiedättekö sellaisia, jotka tulee "toimeen omillaan" eivätkä "tarvitse miehiä", eikä varsinkaan mitään lahjoja niiltä. Voi olla, että sais ruusut ja nallet kyytiä! Hehe, rupee oikein itseänikin hymyilyttämään kun ajattelen tuota yhtälöä päissäni. No jokatapauksessa, sellainen se on se meidän Frankoissi. Pitäisköhän mun kertoa sille, että korkeakauluksiste poolopaidat on aika gay Uukoossa.

Ensi viikko on taas Olutmaisterille kiireistä aikaa. Maanantaina pitäisi tehdä kaikki viime viikon työt ja tiistaista sunnuntaihin olen Lontoossa. Kirjoittelen reissulta kuulumiset kun palaan. Alla pari satunnaista räpsyä pimenevästä ja syksyisestä Edinburkista.

Tää insinöörityö ei aikanaan ole ollut kovin vakuuttavaa ja sen johdosta vanha kaupunki on täynnä tällaisia epäilyttävän näköisiä pikku kujia.

Edinburghin pimenevä keskusta on oikeesti vähän mukavampi kuin kuvasta voisi ymmärtää.

Aika satunnainen kuva. Taustalla Edinburgin linna