Ryypimistä ja imurointia

VOI JEESUS TOTA IMURIA. Tässä rankan viikon ja muutaman ryyppyillan jälkeen ajattelin kohottaa omatuntoa imuroimalla kämpän. Eikös toi kerran kuussa olekin ihan sopiva tahti. Välillä vähän poimii suurimpia koiria nurkista niin hyvä. No, ensin piti taas muistella, että mitenkäs sininen Dyson (mitäs imurikauppiaat on mieltä tästä brändistä?) oikein toimikaan. Lopuksi kun sain sen suunnilleen hurisemaan ja ajelin pitkin kämppää (en tosin sängyn alta, koska härveli ei sinne mahdu), niin yhtäkkiä jää se kahvaosa käteen. Pyörittelin siinä sitten hetken Dysonia pitkin kämppää (mikä ei muuten ole kovin helppoa, koska ystäväni Daison painaa about 12 kiloa), kunnes huomasin, että imurin kahvaosan kuuluukin olla irroitettava ja sillä pääsee sitten tiukempiin paikkoihin imemään. Laitoin ihan demonstraatioksi kuvan ystävästäni Daisonista ja irroitettavasta hifi-kahvasta.

Daisoni

Näin yksi päivä kun joku raahasi tollasta himaan upouudessa paketissa marketista...vähän repeilin.

Olin tossa viikolla asiakasmarkkinointikoulutuksessa, ja hyvä koulutus olikin. Taas askeleen lähempänä ultimaattista ja haluttua Olutmaisterin titteliä. Kateltiin mukavia videoita, joissa jengi paineli käytävillä ja kuppiloissa sellaisilla laseilla, joista näkee mihin he katsovat. Parin miespuolisen videon jälkeen tuli selväksi, että ne mainokset on siellä katossa ihan turhaan. Ennemmin suosisin sellaisia tissi/perse-brändättyjä tarjoilijoiden paitoja, naispuolisille tarjoilijoille siis.

Perjantaina Edinburggiin saapui 2007 vuosikerran Olutmaisterikandidaatit maailmalta Workshoppia varten. Olutmaisteriohjelman workshopit ovat tunnetusti varsinaista homostelua ja niin oli tämäkin. Itsensä kehittämistä, ihmistyyppien tuntemista ja muuta pehmeetä roskaa. Vaikka onkin mukavaa täytellä ristikoita ja saada niiden perusteella tietää olevansa punainen persoona, en oikein osannut yhdistää tätä arkaluontoista ja korkealaatuista dataa oikeaan työelämään, saati nähdä sen hyötyä. Näitä istuntoja on luvassa lisää matkan varrella, mutta kuka sanoi, että Olutmaisteriksi olisi helppo päästä. Uhrauksia on tehtävä.

Työpajan jälkeen Olutmaisteri kokkaili ulkkareille suomalaisen menyyyyn. Kolmen ruokalajin Gourmeesetti sisälsi alkuruoaksi Hernaria, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Pääruokana oli makaroonilaatikkoa ja jälkkäriksi leipäjuustoa lakkahillolla. Illan ylivoimaiseksi suosikiksi osoittautui Olutmaisterin salaisella reseptillä tehostettu purkkihernari. Olikos se niin, että ranskisten piti ymmärtää ruoasta jotain? No ei, helvetin hyväähän se soppa oli. Frankoissi kaapi vielä viimeisiä rippeitä epätoivoisesti siitä kauhasta.

Etelä-Uukoon kollegat toivat 6 lavaa juomista tullessaan, joten kuivaa viikonloppua oli turha odottaa. Olutmaisterilla on itselläänkin 3 liparetta, jotka kukin oikeuttavat lavalliseen työnantajan herkkuja. Jätän nämä vautserit seuraavia vierailijoita varten, jotka parin viikon päästä taitavat jo kulmille saapuakin.

Viikonloppu sujui siis kosteasti ja olin erittäin yllättynyt ranskisten kehittyneistä juomataidoista. Muutama heistä oli aivan päissään, eikä normaalia lasiinsylkemistä nähty lainkaan. HIANOA! Ohjelma alkaa tehoamaan. Hieman noloa myöntää, mutta taisi Olutmaisteri pari kierrosta tanssilattiallakin pyöräyttää. Tosin hillitysti, jotta Edinburghin gimmat pysyisivät jaloillaan. Yleisesti ottaen hieno viikonloppu ja ilmeisesti ohjelman edetessä toleranssi kasvaa, koska krapuloita tuli tuskin lainkaan, vaikka juomaa kaatui kurkusta massiivisia määriä. Sunnuntainakin meni 4 mukillista ihan huomaamatta potkismatsin ohessa ilman mitään vaikutusta.

Kuten tiedätte, jaan kämpän kollegani Frankoissin kanssa. Frankoissi onkin hassu tapaus. Sellainen perusranskalainen. Valittaa kaikesta, pitää poolopaitaa ja tanssikenkiä, käyttää Head & Shouldersia sekä Menneniä, tekee eväät töihin ja ostaa tyttöystävälleen kukkia. Frankoissin tyttöystävä oli kylässä viikonloppuna, joten kaveria ei paljon radalla näkynyt. Piti varmaan antaa laatuaikaa. Frankoissi myös saattoi tyttöystävänsä junalla Glasgowhun, joka on noin tunnin junamatkan päässä täältä. Varsinaista homostelua sanon minä! Viimeksi se osti tytölleen nallen ja kukkia sekä odotteli kiltisti 02.00 juna-asemalla kun mimmi tuli junalla halpalennon jälkeen Glasgowsta. Kuulen jo kuinka naispuoliset lukijat ajattelevat "Oi kuinka ihanaa!".

Mun mielestä voitais tehdä sellainen parin kuukauden "koulutus"-vaihtokauppa, että kaikki rankalaiset chigut sais sellaisen suomalaisen autorassarin, jonka viikon huippuhetket ovat perjantain viimeisen oljynvaihdon jälkeiset 23 tuoppia ja lihis nakeilla pikku snägärinujakan jälkeen. Voi olla, että putois Ranskan posh-mimmit pilvistä aika nopeesti kun autorassari vääntäis öljyisillä käsillään baguetin väliin paksun siivun sikanautaa.

Ranskalaisille kundeille taas voitaisiin vastaavasti tarjota sellaisia vartin ylipainoisia takakireitä feministikunttuja joita meillä riittää yllinkyllin. Tiedättekö sellaisia, jotka tulee "toimeen omillaan" eivätkä "tarvitse miehiä", eikä varsinkaan mitään lahjoja niiltä. Voi olla, että sais ruusut ja nallet kyytiä! Hehe, rupee oikein itseänikin hymyilyttämään kun ajattelen tuota yhtälöä päissäni. No jokatapauksessa, sellainen se on se meidän Frankoissi. Pitäisköhän mun kertoa sille, että korkeakauluksiste poolopaidat on aika gay Uukoossa.

Ensi viikko on taas Olutmaisterille kiireistä aikaa. Maanantaina pitäisi tehdä kaikki viime viikon työt ja tiistaista sunnuntaihin olen Lontoossa. Kirjoittelen reissulta kuulumiset kun palaan. Alla pari satunnaista räpsyä pimenevästä ja syksyisestä Edinburkista.

Tää insinöörityö ei aikanaan ole ollut kovin vakuuttavaa ja sen johdosta vanha kaupunki on täynnä tällaisia epäilyttävän näköisiä pikku kujia.

Edinburghin pimenevä keskusta on oikeesti vähän mukavampi kuin kuvasta voisi ymmärtää.

Aika satunnainen kuva. Taustalla Edinburgin linna