Helan går

Hejsan från Sverige!

...tai no olinhan mä siellä jo puolitoista viikkoa sitten. Mutta näillä bloginpäivitysväleillähän toi puolitoista viikkoa ei ole kovin pitkä aika. Edinburkissa ei vaan oo tapahtunut mitään ihmeellistä. Luulisin, että kesän aikana päivityksiä tulee enemmän kun reissutkin lisääntyy.

Eli, olin kuitenkin Ruotsin maalla vierailemassa. Tarkoitus oli tehdä "Madrid reunion" muutaman Madridissa tavatun jampan kanssa, mutta loppujen lopuksi kekkerit jäi vähän köyhiksi kun Olutmaisteri oli ainoa paikalle saapunut.

Ruotsalaisystäväni Johan asustelee Stökiksessä ja vietettiin sitten kahdestaan sitäkin kosteampi viikonloppu. Säät oli täydelliset ja täytyy myöntää tappio, että Tukholma on kyllä helvetin siisti paikka. Lisäksi täytyy myöntää, että naapurimme omistaa maailman kauneimmat naiset, tai ainakin niiden kaunis nainen/neliökilometri-tunnusluku on Stökiksessä kohdillaan.

Potkupalloa, kaljaa ja biitsiä, oli viikonlopun resepti. Sitten krapuloissa Edinburkkiin parantelemaan. Meinasi käydäkin hassusti siinä lähtiessä, vaikka ei edes ollut kovin aikainen herätys aamulla. En nimittäin jaksanut siirtää puhelimen kelloa ruotsalaisten aikaan, koska en lähtisi ruotsalaisiin noissa teknisissä asioissa luottamaan, ja tästä syystä herätyskelloni oli soittamasssa tuntia liian myöhään. Onneksi heräsin vain puoli tuntia suunniteltua myöhemmin ja näin kerkesin juuri ja juuri kentälle ajoissa. Yleensähän jätän noin 3 minuuttia ylimääräistä aikaa kaikkeen menemiseen, ja niin tein tälläkin kertaa. No, räpsy oli tunnin myöhässä niin kerkesin hyvin mutustelemaan siinä mainion råkmackan, elikkäs rapuleivän siinä konetta odotellessa.

Sen verran täytyy kyllä ruotsalaisia moittia, että kaljahan siellä on täyttä paskaa. Ihan kuin Suomessakin. Hinnat olivat kohdillaan, eli vitun kallista. Etenkin kun hr. Heineken ostaa Olutmaisterin laatutyötä punnilla, joiden arvo on tällä hetkellä yhtä hyvä kuin ennustettu juhannussää.

Tällä hetkellä kirjoittelen Suomesta, jonne saavuin juhannuksen viettoon viime viikonloppuna. Olen siis ottanut lommoo vähän enemmänkin parin viimeisen viikon aikana, joka tietenkin on aiheuttanut sen että töille on jäänyt hieman vähemmän aikaa. Töitä kun ei kuitenkaan ole ollut yhtään vähempää, mikä tarkoittaa sitä, että on ollut ihan saatananmoinen kiire ja tulee olemaan vielä kovempi kiire kun pääsen Suomen 1,5 viikon lomilta takaisin.

Myöhästelyistä tuli vielä mieleen tässä pari kertaa Olutmaisteria vituttanut asia. Palatkaamme hetkeksi Edinburkkiin ja tarkemmin sen juna-asemalle. Olen aina valittanut joukkoliikenteen toimimattomuudesta briteissä ja etenkin aikataulujen epätäsmällisyydestä. Yleensä ne ovat tarkkuusluokkaa "every 10 minutes". Nyt olen kuitenkin parina aamuna myöhästynyt yleensä niin tarkasta junasta, koska se on tullut etuajassa, ja myös lähtenyt etuajassa. Heinämarkkinan juna-asema on järjestyksessään toinen asema, joten luulisi, että siihen vielä pystyisi osumaan ajallaan. Mutta kai kun lähtee ajoissa, niin pääsee perille vähemmän myöhässä.

Harmillistahan tässä on se, että juna kulkee töihin vain 30 minuutin välein. Aamuisin en jätä edes 3 minuutin hätävaraa, joten ei ole mahdollista mennä etuajassa asemalle. Vituttaa sitten kiirehtiä asemalle odottamaan puoleksi tunniksi. Yleensä otan suutuspäissäni bussin, joka kestää odotuksineen sen 40 minuuttia, joten itseasiassa häviän bussimaksun.

Olenkin nauttinut Helsinkin joukkoliikenteestä oikein urakalla muutaman viimepäivän aikana, ja täytyy todeta, että jos ruotsalaisilla on naiset, niin meillä on joukkoliikenne. Voisihan se huonomminkin mennä. Esim. espanjalaiset myy oliiviöljyä!

4 vuotta palvellut Sonyn kamera teki viimein oharit ja olin mun uuden mustaherukkapuhelimen armoilla Ruotisssa. Valitettavasti, nainen on hukannut kämpästä kaikki tarpeelliset kaapelit, joten en pysty kuvia lataamaan. Amerikkalainen marjayritys ei osaa tehdä sellaista softaa, että onnistuisi Bluetoothilla yhdistäminen ilman sääntökirjan lukemista, ja siihenhän en ryhdy. Pitäkööt kuvansa, HOMOT!

Laitan kuvia kun saan sydeemit toimimaan. Sitä odotellessa, hyvät jussit!

Muutto ja uudet työtehtävät

Heipä hei,

Heräsin tänään, Sunnuntaina, kello 9.16 ja ulkona satoi lunta niin perkeleesti, mikä oli outoa, koska viime päivät on ollut kivat ilmat ja sellaista 10-15 astetta. Noh, kaksi tuntia myöhemmin paisoi aurinko jo täyttä häkää. Päätin pysyä sisällä, varmuuden vuoksi.

Pitänee hommata sellaiset silmäläpät kun alkaa aamulla olemaan niin valoisaa, ettei pysty nukkumaan. Lauantainakin heräsin joskus kasin pintaan. Eihän siinä muuten mitään jos herää hyvissä ajoin, mutta kun siihen aikaan tuppaa olemaan vielä aika kova kankkunen yleensä, eikä muutaman tunnin yöunilla ei paljoa paikata viikon univelkoja.

Muutin uuteen kämppään viime viikonloppuna. Kämppis on ihan mukava kreikkalainen gaiffari. Tuntuu vaan hengaavan aika paljon omissa oloissaan. Asun hieman lähempänä keskustaa, maksan hieman vähemmän vuokraa ja kämppä on paljon parempi. Sisällä on juuri niin lämmin kuin säätää mittarista, paitsi mun "huoneessa". Hipsuissa siksi, että se on aika pieni. Ikkunasta vetää aika hyvin ja vaikka viileässä tykkäänkin nukkua, luulen, että silikonikauppaan on lähdettävä. Frikles on pistäny tuplalasit kyllä ikkunoihin, mutta ei viitsinyt sen kummemmin tiivistellä sitten.

Meinasin räpsiä vähän kuvia kämpästä, mutta sitten muistin että eihän tää mikään vitun Inno ole. Kämppä on kuitenkin ihan uusi ja siksi suunnilleen kohdillaan. Astianpesukone ja oma kylppäri ammeella on suurimmat plussat. Telsukin löytyy, mutta ei olla maksettu lisenssiä niin ei olla katsottukaan. Ajattelin tosin, että 6 puntaa mieheen kuussa maksava lisessi voisi olla ottamisen arvoinen, ihan vain siksi, että kesällä tulee paljon hyvää potkista. Jos menee kaikki pelit kattomaan kuppilaan niin sulaa maksa.

Olen käynyt pelaamassa futista uuden kämppikseni tuttujen kanssa. Kaikki muut on kreikkalaisia, paitsi minä. Helpot kreikkalaiset nimet, kuten Konstantinos, Agiliris ja Athanasios (kämppikseni) tuottavat vähän vaikeuksia, kun on tottunut huutamaan Makea ja Ykää. Pitää pikimmiten opetella elintärkeät futistermit ja tietenkin kirosanat kreikaksi, että pystyy päästämään höyryä ulos tarvittaessa, eli joka vedon jälkeen. Olutmaisterin anger management on hyvin rajallista. Siinä myös syy miksi en ole täällä golfin kotimaassa käynyt vielä palloa lyömässä ulkokentillä. Tyydyn simulaattoriin toistaiseksi.

Työtehtävätkin vaihtui kun vaihdoin uuteen placementtiin kolmen pöydän päähän edellisestä. Varsinainen kansainvälinen ohjelma. Nykyään myyn olutta internetin kautta, noin niinku tiivistetysti. Jos ketään kiinnostaa, UK päivittäistavaranettikaupan koko on 2.4 miljardia, josta sidukkaa ja bisseä arvioisin olevan noin 1.5-2.0%. Miljardihan on siis se missä on yhdeksän nollaa ja prosentti oli sitten se sadasosa. Jos ei vieläkään aukea, niin pääasia on ymmärtää, ettei kyse ole mistään nappikaupasta, ainakaan Suomen mittakaavassa. Tosi mielenkiintoinen pesti ja paljon vastuuta sekä haasteita.

Uuden sijaintini ansiosta työmatkojen vitutus on puolittunut, koska matkaan nykyään toimistolle junalla, jossa luojan kiitos, on monta ovea. Aika täsmällinenkin tuntuu olevan, joskin ensimmäiseltä pysäkiltä onkin vähän vaikea myöhästyä. Linja kun starttaa tuolta keskustasta. Parin minuutin kävelyt molemmissa päissä, suunnilleen sama hinta ja 6 minuutin junamatka ovat suuria etuja verrattuna punaisiin yksiovisiin bussinpaskeisiin. Lue aiemmat lööpit jos et tiedä mistä puhun. Nyt lopetan puhumisen. Näillä eteenpäin...

ps. Uudessa kämpässä ei ole Dysonia, mutta ihan samanlainen turjake, tosin paljon pienempi.

A-luokan viikonloppu

Mo!

Nyt on Olutmaisterilla ollut niin kiirettä, että ei ole kerinnyt blogia kirjoittelemaan lainkaan. Oli tuossa 1½ viikon jakso, jonka aikana kävi muutama eri kaveri kylässä ja kaikkina muina iltoina oli jotain äksöniä firman tai duunikavereiden puolesta. Olutta on tullut juotua niin paljon, että ei kehtaa edes määriä arvata, saati kertoa, ettei mene äipältä salaatit väärään kurkkuun jos se vaikka lukee tätä. Tuloksena parin päivän närästys ja muutama sentti lisää vyötärölle.

Sunnuntaina oli mielessä käydä hikoilemassa kaikki pois, mutta parinkymmenen minuutin imurointitaistelu Daisonin kanssa nostatti sen verran vitutuskäyrää ja hikikarpaloa otsikkoon, että päätin suosiolla unohtaa muun fyysisen liikunnan. Dysonilla ajellessa saa tosin hyvää liikuntaa kun joutuu siirtelemään huonekaluja sen sijaan, että saisi imurin mahtumaan mihinkään väliin. Urheilua sekin.

Aloitetaan toissa viikonlopusta, jolloin Olutmaisterin huudeille saapui kaksi ystävää Suomesta makumatkalle. Nimettäköön heidät nyt vaikka Mursuksi ja Melamieheksi. Pojat saapuivat kylään perjantaina ja välittömästi työpäivän päätyttyä suuntasimme makumatkan ensimmäiselle etapille: Tynnyrioluille. Vastoin odotuksia, tuote oli hitti ja niitä mukillisia tulikin sitten viikonlopun aikana juotua ihan useampia.

Ilta jatkui varsin myöhään ja Suomalaiseen tapaan oli tietenkin vedettävä vielä kämpilläkin niin kauan kuin jaksoi. Olutmaisteri oli onneksi vetänyt edellispäivänä ässän hihasta ja raahannut töistä pari laatikollista erikoisoluita valmiiksi jääkaappiin.

Aamulla veri- ja muiden erikoismakkaroiden siivittämän brittiaamiaisen jälkeen suunnattiin kohti kulmilla sijaitsevaa potkupallojoukkueen kotiareenaa tarkistamaan paikallisjoukkue Heartsin edesottamuksia liigajohtaja Celticiä vastaan. Peli päättyi tasan, eikä edes ollut kovin erikoinen. Sen sijaan suurta huvia makumatkailijoille tarjosi ympärillä istuvat katutappelijan näköiset Hearts-fanit. Istuimme nimittäin Celticin fanikatsomon välittömässä läheisyydessä. Opimme paljon uusia kirosanoja ja rumia lauluja.

Meinasimme mainita huutelijoille, että mielestämme heidän kielenkäyttönsä ja käytöksensä ei sovi lainkaan jalkapallokentille ja on loukkaavaa muita katsojia sekä vierailevia faneja kohtaan...NOT! Pitkään aikaan ei ole niin hauskaa ollut urheilutapahtumassa. Kuvissa Celtic-fanit huutelevat ensin ja sitten tasoituksen jälkeen kotikatsomon pojat vastaavat pyyntöön. Melamieskin lähes loukkaantui saadessaan kolikosta päähän. Ilmeisesti Celticin poikia ei innostanut pari minuuttia ennen loppua pilkusta tullut tasoitus.

Celtic-fanit oli iloisen oloisia veikkoja. Jos zoomiominaisuus on käytettävissä, niin tarkentakaa erityisen potkupallofanin näköiseen valkoverkkariseen läskiin takavasemmalla.

Kyllä kotikatsomossakin osataan. Tasoituksen jälkeen on hyvä huudella, laulaa likaisia lauluja sekä osoitella sormella.

Ottelun jälkeen jatkettiin matkaa suoraan kaupungille turisteilemaan. Jätetään ne tarinat Lonely Planetille. Illalla paineltiin itäisimpään Edinburghiin syömään Haggista. Erittäin tunnelmallisessa paikassa sai hyvää palvelua ja laadukasta tynnyriolutta...useita mukeja. Valitettavasti illan kohokohta, eli Haggis, ei ihan osunut kohdilleen, vaikka oli kyllä aika hyvää silti. Toisaalta, mitä lampaanmahassa valmistetusta sisälmysruoasta voi odottaa? Alkuoletusten vastaisesti Melamieskin veti melkein koko lautasellisen ja kehui makuelämystä. Toisaalta, eihän Haggiksessa ole sipulia, eikä ketsuppia.

Useita oluita myöhemmin mentiin käymään Olutmaisterin kollegan tupareissa juomassa kaljat pois ja pian oluiden loputtua jatkettiinkin kohteliaasti matkaa. Perussuomalaista roskismeininkiä! Tehtävä: Etsi kuvasta kaksi suomalaista.

Yllätys! Sosiaaliset roskissuomalaiset keskittyy juttelun sijaan asian ytimeen. Syömiseen ja kepukkaan, mikä ei kyllä suinkaan ole väärin.

Ilta päättyi onnellisesti tsekkiläiseen diskopubiluolaan, jossa Melamies viihdytti muuta seurakuntaa herralle tutulla tyylillään. Valitettavasti pitkään hehkutettu makumatkan seuraava kohokohta, friteetattu Mars-patukka, jäi syömättä, kun ulkobriteillä (=kalaperunaravintolan karvakäsillä) ei leikkaa sen vertaa, että tajuasi pitää Marspatukka-kalaperuna-ravintolaa auki vuorokauden ja viikon kiireisimpään aikaan, lauantaiyönä 03.00. Ei oo apinoille tullu mieleen, että jollekin vois pari friteerattua pizzaa maistua, taikka kenties Haggistäytetty kanafile. Toinen illan ongelma oli taksin löytäminen. Miksiköhän??

Roskikset merkkaa reviiriä.

Jälleen makumatkalle tyypilliseen tapaan jatkettiin iltaa Olutmaisterin luukussa. Miesvahvuus tosin heikkeni heti lähtöönsä, kun muutaman korahduksen jälkeen nukkumatti otti niskalenkin Melamiehestä. Mursulle kepukka sen sijaan maistui.

Makumatkailijoiden mustalaisleiri. Kippis!

Melamiehessä on kyllä viihdyttäjän vikaa, vaikka ei poika sitä itse usein tiedäkään. Kyllä muutaman tirskahduksen joutui päästämään, kun kaveri hetken tuolilla nuokuttuaan päätti ottaa leppoisamman asennon ja rysäytti pää edellä vaaka-asentoon. Ei tosin tietoisesti, onneksi.

Melamies pötköttää. Go Hearts Go!

Nauraminen kun on raskasta hommaa ja kuluttaa paljon energiaa, päätimme Mursun kanssa paistaa pienet yöpalapekonit. Emme ole ihan varmoja mitä tapahtui, mutta keittiössä haisi noin viikon verran pekoni. Pöperöt kyllä maistui erinomaisesti.

"Aamulla", kello kahden aikaan herättyämme, suunnistimme Pizza Hutin kautta Golf-kapakkiin. Tarkoitus oli lätkiä homopalloa noin tunnin verran, mutta koska peli valitettavasti on vaan niin hauska, päädyimme makumatkan päätteeksi tuhlaamaan poikien ylimääräiset punnat 5,5 tunnin simulaattorigolffisessioon. Tuon kun kertoo 20 punnan tuntihinnalla ja ynnää 5,5 tunnin oluet päälle, ei session jälkeen ollut enää lainkaan niin montaa ylimääräistä puntaa. Makumatkailijoiden puolustukseksi täytyy tässä vaiheessa todeta, että simulaattorigolfissa on turha homostelu, eli typerät vaatteet, käveleminen ja pallojen etsiminen jätetty pois. Sen sijaan muille naureskelun ohessa voi taka-alalla siemailla rauhassa laatuolutta.

Mursu vauhdissa. Koska Golfissa kauimpana reiästä oleva lyö aina ensin, sai Mursu noin 3 kertaa mailapeliguruja enemmän harjoitusta.

Voittajana maaliin kaulan mitalla selvisi Olutmaisteri. Loppuposeeraus, ja viikonloppu oli pulkassa!

Kirjoitan muista viime viikon närästystä aiheuttaneista kokemuksista paremmalla ajalla tällä viikolla...