Kesäkuulumisia

Hahaaa...Olutmaisteri vihdoin linjoilla.

Pahoittelun niille lukuisille lukijoille, jotka joutuivat varta vasten kyselemään blogipäivityksiä. Valitettavasti Olutmaisterilla on ollut niin hektistä töissä viimeiset 3 viikkoa, että oksat pois. 11-12 tuntiset päivät on ollut ihan peruskauraa. Sitten siitä pitäisi vielä painaa lenkkipolulle polttelemaan paskojen elintapojen kasvattamia jenkkakahvoja, hoitaa etäsuhdetta ja vieläpä yrittää ottaa jotain irti ”vapaa-ajasta”. Nyt on kuitenkin yksi tärkeä dedis duunissa ohitettu ja työpanoksen tarve putosi saman tien noin puoleen. Tänään kävin kaupassa, juoksemassa ja kokkailin, eikä kello ollut edes yhdeksää, kun se yleensä on sen verran vasta duunista tullessa. Nyt siis kuitenkin pitäisi olla lungimpaa ainakin jonkin aikaa, tosin niinhän sitä aina luulee.

Palataanpa nyt kuitenkin ajassa hieman taaksepäin kun sitä on tuosta viime kirjoittelusta nyt hieman kulunut. Eli tasan kuukausi sitten olin kankkusessa. Sen jälkeen myös useasti uudestaa. Väliin mahtui ensinnäkin Juhannus, jota Olutmaisteri vietti Suomessa rauhallisissa merkeissä maisterikollegan möksällä. Sen jälkeen oli viikko lomaa Suomessa, mutta kuten aina, siitä oli loma kaukana. Joutui perkele puhelimen kalenteriin merkkaamaan tapaamiset, kun niitä alkoi siunaantumaan niin helvetisti. No pääasia, että säät oli kohdillaan ja näki tuttuja. Oluttakin oli...

Juhannusta siis vietettiin Salon kulmissa jonkin järven rannalla. Olutseurue koostui kotimaisista Olutmaistereista, vaimokkeista, muutamista brittivahvistuksista sekä yhdestä kappaleesta belgialaisia. Viikonlopun pääesiintyjä oli Skottipankkiiri Dave, joka ensimmäisenä iltana jostain ihmeen syystä paineli kuselle jonnekin jonkkaan ja sammui sinne. Sen verran oli kaverilla kuitenkin tunteja myöhemmin herätessä virtaa päässä, että kun ei erottanut oikeaa vasemmasta, lähti tekemään 50 metrin täsmäiskuja ja palasi takaisin alkupaikkaan. Näin siis löysi lopuksi takaisin möksälle. On siinä skotilla muutakin päässä kuin haggista. Seuraavana iltana, ilmeisesti edellisestä pelästyneenä, skottiherra päätti olla nukkumatta lainkaan. Jokainen lukija voi itse kuvitella kuinka hauskaa seuraa on 24 tuntia putkeen juovuksissa ollut skotti. Maanantaina oli pojalla sitten pieni kohmelo kun mentiin Suokkiin nauttimaan säästä ja paikallisen panimon herkuista. Ihan kuulemma top viiteen ylsi tämä kohmelo, mikä on jo

Kuvia jussista:

Belgivahvistus Timmy

Mikä kankkunen?

Kyllä on Suomen kesä kaunis

Mölkky kuuluu tietenkin juhannukseen

Metsä ei kaikista yrityksistä huolimatta palanut kokonaan

Pulla, siis tuon koiran nimi

Työnantaja edustettuna

Pulla parkissa

Grillimestari ja Olutmaisteri Rooberttti

Aurinkokin yritti välillä paistella, ei tosin paljoa, eikä kovin useinkaan.

Timmy ja Jamessi ei menannu saada palikan heitosta tarpeeksi

Yön kuningas, Dave

Räpsyjä Suokista...on kaunista:

Tässä täytyy olla Suomen ainoa, ja maailman orvoin "sukellusvene"

Viikolla käytiin myös Virossa päiväreissulla ja täytyy todeta, että kyllä vanha kaupunki hyvällä kelillä on äärettömän hieno paikka. Reissu oli muuten ihan rauhallinen, mitä nyt muutama olut matkalla, perillä ja myöhemmin Helsingin yössä.

Zoomatkaapa tuon kaukana olevan julisteen tekstiin. Nettiosoite on "viinarannasta.ee". Hassua.

Jos edellisissä kuvissa oli orpo vene, niin tämän täytyy olla Tallinkin laivaston homoin alus.

On Suomessa kaunista...

Virossa oltiin Kohdussa...

Pala uutta, pala vanhaa.

Guinness

Suomessa törmäsin vielä hienoon katuorkesteriin:

Ja tässä vielä ääninäyte, kappaleenhan tunnistaa jokainen:

Viikko loman jälkeen käytiin heittämässä Amsterdam Agentsien kanssa salibandyreissu Espanjiaan, Denia nimiseen pikkukylään Valenciasta alaspäin. Matkaan mahtui kaikkea salibandysta härkäjuoksuun. Tästä kuitenkin lisää ensi kerralla kun saan kerättyä vähän enemmän kuvia kasaan kun oma kamera on paskana. Tässä kuitenkin vähän esimakua meiningistä:

Jos skotilla on haggista päässä, niin ei näillä spanjaardeillakaan mitään oliiviöljyä kummosempaa sieltä voi löytyä. Sen verran vajaata toimintaa.

Pysykää kuulolla, lisää hassuja tarinoita Espanjasta tiedossa...

Discover A'dam

Hellou!

Hifistelen heti tohon oikealle tollasen hienon kuvan uudesta työnantajastani.

...ja ihan vituiksihan tuo meni heti. No mennään asiaan.


Aloitetaan tarinan kerronta kronologisessa järjestyksessä kauimmaisesta tapahtumasta; Olin Suomessa viikon ja ryyppäsin juhannuksen. Tuli krapula.

Juhannussunnuntaina jouduin vielä kaiken ihanuuden päätteeksi lentämään Damiin uuden työnantajan aivopesuun alkuviikoksi. Ei olut maistunut sunnuntaina.

Hollanti oli onnellisesti hävinnyt edellisiltana potkupalloilut, joten Oranjea ei paljoa näkynyt kaupungilla.

Yökuva naitklubista

Kaksipäiväiseen aivopesuun kuului perusyritysesittelyt, panimokierros, pitkä ilta ja tutustuminen Heinekenin omiin wannabeolutmaisterihin. Niitä oli 17, joista 14 kundia. Kaikki oli noin 185 pitkiä, valkoinen raidallinen kauluspaita ja geelillä laitettu mulletti (valitettavasti kuvamateriaalia ei ole). Uskon, että ne kolme tyttöäkin näyttää samalta. Samasta bisneskoulun muotista varmaan kaikki tulleet.

No eipä oo paljoa kehumista näissä alkuperäisissä Olutmaistereissakaan. Tän lokasen sian te nyt ootte sitten palkannu. Mitähän tolla nyt sitten tekis.



Käytiin johonkin väliin pyörähtämässä jääbaarissa. Ei ihan auennut tuo konsepti Masalan steissillä 5 talvea jäistä pussikaljaa ja omenakiljua juoneelle suomalaispojalle. Mutta lempijuomani ilmainen olut sen sijaan maistui kyllä:



Ilmaisesta kaljasta tulikin mieleen, että Heinekenin pojat antoivat kaikille työntekijöille tuotenäytteet, kuten kuva Olutmaisterin olohuoneesta kertoo:

Nyt pitää sitten järkätä bileet, koska tuollaisen määrän tuhoaminen kotioloissa ottaa jopa Olutmaisteriltakin aika tovin.

Seuraavaksi tulee hassuja vessajuttuja Damista, joten herkempihermoisten kannattaa ainakin pyytää vanhemmat tueksi tai kääntää äänet pois.

Amsterdamissa on hassuja vessoja. Olen kerran törmännyt samaiseen ilmiöön Munchenissä. En tiedä onko tämän tyylisen pöntön tarkoituksena helpottaa ulostenäytteiden keräämistä, mutta ei se ainakaan niiden huuhtomista osaa tehdä.

Eli kuten kuvasta näkyy, Pitkähölmö on kyhännyt tuohon ryppyreiän tähtäyskohtaan ihmeellisen tarjottimen, johon maanantaiaamun krapulalöysät on sitten mukava kasata talteen. Arvoisat lukijat voivat hyvissä päissään visualisoida, mitä tapahtuu kun kahvasta vääntää. Oikein! Ei se paska ainakaan siitä katoa mihinkään. Hyvä Pitkähölmö!


Toinen hassu juttu vessoista oli tämä alla oleva juliste. En jälleen osaa avata Geelimulletin ajatuksen juoksua sen enempää, mutta uskoakseni tällä Point of sale - mainonnalla kehotetaan kuluttajaa kaapimaan paskat itse sieltä kaakeleiden reunoilta. Toisaalta, jos katsoo yllä olevaa kuvaa uudestaan, ei ole vaikea ymmärtää miksi kyseinen kehotus on vessaan laitettu.



No niin, palataanpa takaisin vessahuumorin käryisestä maailmasta.

HUUMEET, ovat Damissa luonnollisesti laillinen ilmiö. Niin on maksullinen itsensä myyminenkin, mutta lukuisista tarjouksista huolimatta, Olutmaisteri päätti olla ottamatta rahoja ja pidättäytyi valitsemallaa yksiavioisuuden tiellä. Alla kuitenkin hyvää kuvamateriaalia Damista parhaillaan. Takana olevassa hasis-kyltissä luki muistaakseni jotain tyyliin "Amsterdam Kannabis University".




Ja heti perään vähän kivempi kuva punaisten lyhtyjen alueelta:


"Mitäs sinä siellä punaisilla lyhdyillä teit?", kysyi Nainen ponnekkaasti. "Rakastan, rakastan", vastasi Olutmaisteri ja kohteliaasti sulki Skypen. Näin kuvitteli Olutmaisteri mielessään tulevaa keskustelua, ja huokaisi onnesta. (Täysin kuvitteellinen Olutmaisterin pään sisällä tapahtunut outo skenaario, kello 23.01, tiistaina, 1. Heinäkuuta)

Heineken kierrätti meitä panimollaan hienolla brittibussilla. Yllätys yllätys, siinä oli vain yksi ovi ja oli välittömästi alettava jonottamaan (lue aikaisemmat avautumiset Pisamanaaman joukkoliikennesuunnittelusta, niin aukeaa paremmin).


Toimiston baari oli kuitenkin mukava ja joukkomatkustuksen huolet huuhtoutuivat hetkessä parin Heinekenin virtaan.



On ollut blogilla niin kauan hiljaista, että nyt olisi tarinaa vaikka muille jakaa. Kuitenkaan työ- ja vapaa-ajan kiireet rajoittavat vakavissa määrin blokin päivittelyä. Pysykää kuitenkin kanavalla, sillä mukavia Pisamanaaman päähänpistoja on luvassa lähiaikoina. Alla pieni tiiseri:




Heipä hei rakkaat lukijat!

Helan går

Hejsan från Sverige!

...tai no olinhan mä siellä jo puolitoista viikkoa sitten. Mutta näillä bloginpäivitysväleillähän toi puolitoista viikkoa ei ole kovin pitkä aika. Edinburkissa ei vaan oo tapahtunut mitään ihmeellistä. Luulisin, että kesän aikana päivityksiä tulee enemmän kun reissutkin lisääntyy.

Eli, olin kuitenkin Ruotsin maalla vierailemassa. Tarkoitus oli tehdä "Madrid reunion" muutaman Madridissa tavatun jampan kanssa, mutta loppujen lopuksi kekkerit jäi vähän köyhiksi kun Olutmaisteri oli ainoa paikalle saapunut.

Ruotsalaisystäväni Johan asustelee Stökiksessä ja vietettiin sitten kahdestaan sitäkin kosteampi viikonloppu. Säät oli täydelliset ja täytyy myöntää tappio, että Tukholma on kyllä helvetin siisti paikka. Lisäksi täytyy myöntää, että naapurimme omistaa maailman kauneimmat naiset, tai ainakin niiden kaunis nainen/neliökilometri-tunnusluku on Stökiksessä kohdillaan.

Potkupalloa, kaljaa ja biitsiä, oli viikonlopun resepti. Sitten krapuloissa Edinburkkiin parantelemaan. Meinasi käydäkin hassusti siinä lähtiessä, vaikka ei edes ollut kovin aikainen herätys aamulla. En nimittäin jaksanut siirtää puhelimen kelloa ruotsalaisten aikaan, koska en lähtisi ruotsalaisiin noissa teknisissä asioissa luottamaan, ja tästä syystä herätyskelloni oli soittamasssa tuntia liian myöhään. Onneksi heräsin vain puoli tuntia suunniteltua myöhemmin ja näin kerkesin juuri ja juuri kentälle ajoissa. Yleensähän jätän noin 3 minuuttia ylimääräistä aikaa kaikkeen menemiseen, ja niin tein tälläkin kertaa. No, räpsy oli tunnin myöhässä niin kerkesin hyvin mutustelemaan siinä mainion råkmackan, elikkäs rapuleivän siinä konetta odotellessa.

Sen verran täytyy kyllä ruotsalaisia moittia, että kaljahan siellä on täyttä paskaa. Ihan kuin Suomessakin. Hinnat olivat kohdillaan, eli vitun kallista. Etenkin kun hr. Heineken ostaa Olutmaisterin laatutyötä punnilla, joiden arvo on tällä hetkellä yhtä hyvä kuin ennustettu juhannussää.

Tällä hetkellä kirjoittelen Suomesta, jonne saavuin juhannuksen viettoon viime viikonloppuna. Olen siis ottanut lommoo vähän enemmänkin parin viimeisen viikon aikana, joka tietenkin on aiheuttanut sen että töille on jäänyt hieman vähemmän aikaa. Töitä kun ei kuitenkaan ole ollut yhtään vähempää, mikä tarkoittaa sitä, että on ollut ihan saatananmoinen kiire ja tulee olemaan vielä kovempi kiire kun pääsen Suomen 1,5 viikon lomilta takaisin.

Myöhästelyistä tuli vielä mieleen tässä pari kertaa Olutmaisteria vituttanut asia. Palatkaamme hetkeksi Edinburkkiin ja tarkemmin sen juna-asemalle. Olen aina valittanut joukkoliikenteen toimimattomuudesta briteissä ja etenkin aikataulujen epätäsmällisyydestä. Yleensä ne ovat tarkkuusluokkaa "every 10 minutes". Nyt olen kuitenkin parina aamuna myöhästynyt yleensä niin tarkasta junasta, koska se on tullut etuajassa, ja myös lähtenyt etuajassa. Heinämarkkinan juna-asema on järjestyksessään toinen asema, joten luulisi, että siihen vielä pystyisi osumaan ajallaan. Mutta kai kun lähtee ajoissa, niin pääsee perille vähemmän myöhässä.

Harmillistahan tässä on se, että juna kulkee töihin vain 30 minuutin välein. Aamuisin en jätä edes 3 minuutin hätävaraa, joten ei ole mahdollista mennä etuajassa asemalle. Vituttaa sitten kiirehtiä asemalle odottamaan puoleksi tunniksi. Yleensä otan suutuspäissäni bussin, joka kestää odotuksineen sen 40 minuuttia, joten itseasiassa häviän bussimaksun.

Olenkin nauttinut Helsinkin joukkoliikenteestä oikein urakalla muutaman viimepäivän aikana, ja täytyy todeta, että jos ruotsalaisilla on naiset, niin meillä on joukkoliikenne. Voisihan se huonomminkin mennä. Esim. espanjalaiset myy oliiviöljyä!

4 vuotta palvellut Sonyn kamera teki viimein oharit ja olin mun uuden mustaherukkapuhelimen armoilla Ruotisssa. Valitettavasti, nainen on hukannut kämpästä kaikki tarpeelliset kaapelit, joten en pysty kuvia lataamaan. Amerikkalainen marjayritys ei osaa tehdä sellaista softaa, että onnistuisi Bluetoothilla yhdistäminen ilman sääntökirjan lukemista, ja siihenhän en ryhdy. Pitäkööt kuvansa, HOMOT!

Laitan kuvia kun saan sydeemit toimimaan. Sitä odotellessa, hyvät jussit!