Festareita ja valheita

Heips!

Heti alkuun voin todeta nuoruuteni yläasteella perustuvan täydelliseen huijaukseen. Harjoittelin Lontoon kieltä nimittäin kirjakieltä puhuvan ja oopperaa laulavan Hra. Tuunaisen johdolla yläasteella Masalassa, jossa muuten on toistuvasti Suomen paskiten kirjoituksissa pärjännyt lukio. Vaihdoin kylää yläasteen jälkeen.

Takaisin englannin opettajaani; koska (ooppera)laulaminen sattui olemaan lähellä herran sydäntä, laulettiin tunneillakin kaikki värssyt englannin kirjasta läpi. Yksi suosituimpia lurituksiahan on "London Bridge is falling down", jonka sanat kaikki varmaan osaavat. Noista ajoista asti olen kuvitellut, että se kiva silta torneineen siellä Lontoossa olisi tämä kyseinen silta, joka laulussa romahtaa. Kts. kuva alta:


Tämä kyseinen silta ei siis ole London Bridge vaan minua on kylmästi kusetettu pienen ikäni. Kenties, jos olisi yrittänyt olla sivistynyt nuori ja lukenut esimerkiksi kirjan, olisi voinut välttyä tältäkin nöyryytykseltä.

Kyseessä on siis London Bridgestä seuraava, osuvasti nimetty joen ylityspaikka, Tower Bridge. London Bridge on tosiaankin silta, jonka romahtaminen ei kiinnostaisi ketään ja siksipä laulussa varmaan sanotaankin, että "...rakennetaan se uudestaan kullasta ja hopeasta.". Alla OIKEA London Bridge!

Romahtamista odotellessa. Tämä kuva on lainattu Googelista (lähde).

Nyt kun pahimmat nuoruuden valheet on paljastettu, voin mennä alkuperäiseen syyhyn, miksi ylipäätään olin Lontoossa. Sain duunista "hospitality-liput" V-Festareille viikonlopuksi. Vähemmän myynnin mystisessä maailmassa aikaa viettäneille tiedoksi, että hospitalitylipulla tarkoitetaan pilettiä, jolla on tarkoitus viihdyttää asiakkaita, viemällä heidät juurikin kyseiseen tapahtumaan. Olutmaisteri vei paikalle luonnollisesti tyttöystävänsä, mutta osallistui kyllä muiden tuomien asiakkaiden viihdyttämiseen.

Festivaalin artistit olivat lähinnä isoja Brittiläisiä, jotka kaikki kuulostavat aika samalta. Viikonlopun ehdotonta kermaa oli Prodigy, joka huolimatta 10 vuotta kestäneestä levyttömyydestä, oli lavalla mahtava. Sen tyylinen humppa oikeilla valoilla ja vitun tiukalla bassolla vaan toimii livenä.

Otin siis viikonlopun ympärille pari päivää lomaa ja vein neitokaisen Lontoon ostoskaduille, joilta ei sitten kuitenkaan "löytynyt mitään"...tyypillistä. Itsetietoinen Olutmaisteri asteli ensimmäisestä kenkäkaupasta ulos komeiden uusien kalossien kanssa. Helppoa, kun sen osaa...vielä kun olisi rahaa. Ehkä siksi ollaankin niin hyvä pari, kun Naisella on rahaa ja mies osaa käyttää sitä.

Liput oli jotkut VIP-sydeemit viikonlopun telttailulla. Odotin jotain suurta, koska hintaa lapuille oli tullut firmalle noin 400 puntaa. Tämä oli näky "VIP-telttailualueella":


Tosi VIP. Aika paljon oli tärkeillä henkilöillä telttoja. Ainoa ero oli, että vessat oli posliinia. Toisaalta nekin olivat täynnä paskaa ja ilman paperia, joten ei ollut suurta merkitystä, mistä ne olivat tehty. Suihkutkin löytyi, jos oli aikaa jonottaa 2 tuntia aamutuimaan. Noh, eihän tällainen sissiteltassa 150 yötä viettänyt reservin upseeri voisi vähempää moisesta välittää. Kustantajan tuotteita naamaan ja teltta pydeen...


...ja pian olikin varsin kotoisat oltavat.


Nainen ei ollut täysin vakuuttunut telttailun mielekkyydestä, varsinkaan kun edellinen yö oltiin vietetty mukavassa viiden tähden Hiltonissa Lontoon keskustassa. Neitokainen kuitenkin selvisi kahden sateisen yön läpi ilman suurempia perusnaisellisuuteen kuulumattomia draamoja.

Pari kuvaa festaritunnelmasta:

Aurinko laskee festarikansan ylle.

The Prodigy.

Joku turha Brittiartisti.

Ei tuo pisamanaamakaan ihan turha veijari ole. Varsin hyvä idea laittaa tuollainen pressu festareiden avainalueille, etenkin kun tietää, että sataa varmasti...ja satoihan se, mutta onneksi vain öisin. Toisaalta, näitähän on voinut olla festareilla vaikka 10 vuotta, koska sen verran on Olutmaisterin viimeisestä festarivisiitistä.

Toiset asiat ei taas britiltä onnistunut niin hyvin, mutta täällähän jonottaminen on ihan normaalia. Tässä siis vessajono.

Eipä noista festareista sen enempää ole kerrottavaa. Ei tappeluita, ei hassuja kommelluksia, alkoholiakin vastuullisesti, minä siis, ei suinkaan britti. Parin päivän telttailun jälkeen suihku maistui ihan mukavalta.

Pari räpsyä Iso-Britannian pääkaupungista...Lontoosta siis:

Torilla oli Hai.

Tunnetusti vaisu kalan ystävä Olutmaisteri bongattiinkin pian Olutosastolta (ei tosin kyseisessä kuvassa).

Toivottavasti herra Guyn sairaalassa on kardio-osasto, niin on Mäkkäristä lyhyt matka suonenavaukseen.

Mitä vittua!??! Paul Smithin uusinta muotia.

Joku pokeriturnaus järjestettiin Leicester Squarella, mutta Olutmaisteri päätti pidättäytyä yhdessä paheessa kerrallaan.

TOWER BRIDGE sattui juuri aukeamaan kun joku porvari painoi puroa pitkin ylipitkällä ja korkealla purjehdusjahdillaan.

Nainen puistossa.

Nainen kellolla.

Lontoon silmä, missä Nainen?

Ritari Ässän katu. Hassua.

Tuli tässä näitä kuvia jo sen verran ladattua tähän, etten viitsi enempää tällä kertaa mouhottaa. Ketä muutenkaan kiinnostaa turistikuvat Amsterdamin ulkopuolelta?? Jäi reissulta pari hassua kuvaakin, mutta jätetään ne ensi kertaan. Jos vaikka yrittäis kirjoittaa vähän useammin kuin 3 viikon välein.

-Olutmaisteri

Daamille hunajaa = Olutmaisterille poikaystäväpisteitä

Morox kaikki oluen ystävät ja muutkin apinat!

Aikaa viime kirjoittelusta onkin kulunut jo melko tovi kun ei Olutmaisterin hektiseen elämään meinaa saada aikaa päiväkirja-avautumisille. Olutmaisteri sai vieraita Suomesta viikonlopuksi ja tällä hetkellä makaan krapulassa lauantaiaamua kun meni poikien kanssa melko myöhään. Tästä kuitenkin lisää ensi viikolla.

Mennään viime viikon tapahtumiin. Luvassa on tylsää parisuhdeliirumlaarumia ja lyhyt avautuminen joukkoliikenteestä.

Olutmaisterin daami oli kyläilemässä Edinburghissa ensimmäistä kertaa Olutmaisterikurssin alettua. Kaukosuhteessa elämisessä on omat haasteensa, mutta muuten se sopii Olutmaisterin hektiseen elämäntyyliin vallan mainiosti. Koko homman ideahan on siinä, että pystyy keräämään joka näkemisellä tarpeeksi poikaystäväpisteitä, että nainen pysyy tyytyväisenä seuraavaan kertaan. Näihin pisteisiin voi sitten aina vedota niissä "Miksi et vastannu mun tekstiviestiin eilen yöllä kello 02?" tai "Saa mullekin soittaa välillä!!"-tyyppisissä keskusteluissa.

Tämä mielessä otin ohjat käsiin ja hoidin kaverialennuksen kautta melko nätin huoneen Skotlannin parhaasta hotellista, Gleneaglesista, lauantaille. Muutamia speksejä hotellista:
- 5 tähteä (maailman top 100 hotelli)
- kylpylä
- 2 Michelin tähden ravintola (yhteensä 3 ravintolaa)
- kauppoja, lähinnä Rolexeja, helvetin kalliita viskejä ja kashmiria
- viinikirjan (ei sitä opusta kyllä millään voinut listaksi sanoa) kallein pullo oli jotain 4,5 kiloa paikallista rahaa, eli sellainen 7 donaa juroissa. Jos näin paljon poikaystäväpisteitä tarvitsee, niin silloin on jo aika pahassa pulassa.
- 3 golf-kenttää (mm. Ryder Cupia pelataan välillä täällä)
- harrastusmahdollisuuksina mm: Koirametsästys, off-road autoilu, golf, ammunta ja haukkametsästys (kyllä!), sekä muuta perusurheilua. Valitettavasti hotelli oli ihan täynnä eikä saatu varattua erittäin mielenkiintoisen kuuloista haukkametsästystä.

Hotelli oli siis aika tyylikäs ja ruoka hyvää, joskaan ei tohon Michelin ravintolaan päästy ku se oli buukattu 3kk etukäteen. Pari räpsyä hotellista:

Pääsisäänkäynti

Suihkulähde ja hotelli taustalla

Samainen suihkulähde ja varsin tyylikkäät maisemat hotellihuoneen ikkunasta

Siinäpä viime viikon tarinat lähinnä olikin. Ei tällaisista parisuhdehommista voi liikaa kirjoittaa, ettei maine mene. Ei tää kuitenkaan mikään Cosmo oo vaan korkealle arvostettu ja erittäin suosittu ploki Oluesta ja sen ympärillä pyörivästä elämästä. Laitan nyt parisuhdesyistä kuitenkin yhden kuvan naisestakin, jotta ei tule kotona (skypessä) taas sanomista ja tarpeetonta poikaystäväpisteiden menetystä. Muutenhan tuollainen 5 tähden hotellivoitelu pitää daamin tyytyväisenä helposti jouluun asti ja varmistaa vieläpä ruhtinaalliset joululahjat. Lupaan, että tästä viikosta on paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa, mutta siitä lisää alkuviikosta.

Olutmaisteri daameineen takana aukenevassa Itä-Edinburghin maisemassa.

Yökuvaa Edinburghista. Älä kysy mikä tän valoshoun idea on!??

Skotti on rakentanut keskustaan luistelukaukalon. Ei ollut turvallisen näköinen paikka luistella, täällä kun ei peruskoulun jumppatunneilla opeteta kaikille luistelua.

Skotlannin kuninkaallisen pankin pääkonttori yöaikaan

Edinburghin linna valaistaan melko nätisti öisin. Varsin onnistunut räpsy, vaikka itse sanonkin.

Edinburghin keskusta erittäin Skotlantiin tyypillisenä päivänä.

Jotta ei nyt kuitenkaan menisi ihan hempeilyksi, niin tirskautan yhden pienen kyyneleen bussiliikenteestä...jälleen kerran. Aiheestahan olen jo täällä vuodattanut useampaan kertaan, mutta järjestelmä on kuitenkin niin ainutlaatuinen, että en voi olla huomauttamatta muutamasta Olutmaisterille hikipisaroita aiheuttavasta asiasta. Olutmaisterin töihin meno täytyy ajoittaa aikavälin 08-08.30 ulkopuolelle, koska 2o minuutin odottelun ja 4-5 ohi ajaneen täyden bussin jälkeen ei aamua ole helppo aloittaa hymyillen. Frikles kun ei ole huomannut, että kun bussista poistuminen ja bussiin nouseminen yhden oven kautta aamuruuhkassa kestää kauemmin kuin Olutmaisterin pinna, se aiheuttaa myös linjojen aikatauluihin epäsäännöllisyyttä. Itseasiassa siinä määrin, että lähes joka aamu painaa pysäkille ensin bussi, joka on aivan täynnä jengiä. Siitä huolimatta se pysähtyy ja ottaa muutaman lisäapinan kyytiin. Tämän jälkeen tulee uusi bussi heti perään, joka on täysin tyhjä. Joskus nämä bussit ovat itseasiassa peräkkäin. Erittäin tehokasta! Eräänä päivänä näin NELJÄ saman linjan bussia ajamassa peräjälkeen. Vieläkin tehokkaampaa! Hyvä Frikles!

Loppukevennyksenä kuva, joka tiivistää Skotlannin ruokakulttuurin:

Tässä on läpileikkaus Skotlannin kulinarismista. Kaksi Skotlannin kansallisherkkua: Uppopaistettu Mars-patukka ja IRN BRU-limonadi. Jälkimmäinen on kokista suositumpi hubbabubban makuinen limonadi ja ensimmäinen vaan muuten vaan helvetin hyvää, ainakin krapulassa portailla!!