Suureksi yllätykseksenne, olen täällä taas. Viisi päivää edellisestä kirjoituksesta. Täytyy olla Olutmaisteriblogin ennätys. Taotaan silloin kun rauta on kuumaa. Itseasiassa, pyydänkin jo etukäteen anteeksi, koska tämä kirjoitus kuvineen on varmasti Olutmaisterin kirjurinuran pisin ja sen kirjoittamiseen sekä kuvien kanssa säätämiseen kului vähintään kaksi tuntia. Toivottavasti jaksatte lukea.
Aloitetaan, vastoin perinteitä, talousasioilla. Luin tuossa paikallista pritannian lehteä yksi päivä koneessa ja kahden ensimmäisen sivun aikana mainittiin seuraavat positiiviset markkinoita kuvaavat uutiset:
- Asuntomyynti on pudonnut 40% viime vuodesta
- Asuntojen keskihinta on laskenut 22 kilopuntaa (punta on nykyään niin halpa, että ei sitä kiloa pienemmissä mittayksiköissä kannata käyttääkään)
- Inflaatio on 4% ja asuntovelkojen korot sen mukaiset (pari pinnaa siis tohon päälle)
- Viikottainen supermarketin hyödykekori on kallistunut 23 puntaa
Tämä siis tarkoittaa, että asuntolainasi lyhennyserät ovat kasvaneet, mutta lyhennysaika ei. Samaan aikaan asuntosi myyminen on käynyt vaikeammaksi, eikä se edes kannata, koska sen arvo on laskenut niin paljon. Kaiken kukkuraksi, sinulta palaa ruokaan 1200 egeä enemmän vuodessa, mutta et saa sillä yhtäkään ylimääräistä makkaraa. Niille, jotka eivät taloudesta tai asunnoista tajua mitään, selvennän hieman: Olet kusessa!
Lehden talouskriisin kruunasi talousasioihin täysin liittymätön otsikko:
- "Brittituristien pidätykset ovat kasvaneet 15% viime vuodesta, eniten Espanjanssa". Voisinpa vielä veikata, että 14 yksikköä noista Ibizalla.
Se on muuten hassu juttu miksi nää pisamanaamat painaa tonne Ibizan saarelle. Voisin lyödä Olutkorillisen vetoa (näin mitättömiin vetoihin ei kyllä mahtijuomaa pitäisi sotkea), että joka toinen Britti käy tuolla saarella vuosittain. Toimistoltakin tiedän varmasti yli 20 tyyppiä, jotka ovat hiljattain käyneet ruskistamassa pisamansa, tai punoittamassa, niin kuin tyypillisellä brittituristilla on tapana.
Se taloudesta ja mediasta. Palataan hieman maallisempiin asioihin.
Sähkömies, pimpotteli ovikelloa tossa yksi päivä kun työskentelin kotoa. Tiesin, että hän oli sähkömies kolmesta syystä. Hänellä oli haalari, hän sanoi olevansa sähkömies ja hänen rinnassaan sekä id-kortissa luki: "sähkömies". Sen tarkemmin kaverin juttuihin keskittymättä pyysin hänet sisään ja näytin missä mittarit ovat. Kovasti ihmettelin kaverin puheliaisuutta ja hänen kysymystensä määrää. Lopuksi kun ruvettiin tulemaan vaiheeseen: "Kuka on kyseinen sähköntoimittaja", tajusin, että olin päästänyt sisään Sähkömyyntimiehen.
Loppu hyvin kaikki hyvin, sain halvemman diilin ja koska olen maksanut sähköstä liikaa, saan vielä massia takaisin vanhalta toimittajalta ennen lähtöäni. Muuten he olisivat varmaankin lähettäneet jonkun vitun shekin Suomeen, kun luonnollisesti lähtöni jälkeen minulla ei tiliä täällä enää ole. Ainakaan sen jälkeen kun tajusin, että herra Lloydsin paskapankki veloittaa 15 egeä per päivä kun ylittää tilin. Olutmaisterihan on tunnetusti hyvä rahan kanssa, joten voin sanoa, että olen varmasti koko kyrpäherran putiikin kannattavin asiakas.
Mikä vittu siinä muuten on ulkomailla, kun veloitetaan puoli omaisuutta kun vähän käy tili debetin puolella? Vaikka Sammollakaan ei kovin hyvin mene, niin yksi asia heillä on helvetin hyvin; tilinylityksestä veloitetaan 10 euroa yhteensä, ja katsellaan kahden viikon päästä uudestaan. Muutamien satojen luottokorttiylityksiin kyseinen pankki ei edes jaksa puuttua. Kai suomalainen on niin luotettava epeli, tai pankit sitten niin tyhmiä. Onneksi pääsen vittuun täältä kohta. Rupee syömään nää apinoiden pelleilyt.
Pelleilyistä puheenollen. Joku brittiläinen sähköfirma laittoi mulle kirjeen, että vuosittainen mittarilukema tarkastetaan kahden viikon kuluttua. No olin jo tässä vaiheessa vaihtanut sähkötoimittajaa, ja koska uusi sähkömyyntimieheni oli lukemat jo tarkistanut, päätin kohteliaasti unohtaa koko kirjeen, huolimatta "Jos aika ei sovi sinulle, otathan yhteyttä"-maininnasta.
Pari viikkoa myöhemmin omistaja mailasi, että oli uudelleensopinut mittarilukijan käynnin parin päivän päähän, ja koska mittarimies työskentelee vain kahdeksasta neljään, pitää jonkun olla päästämässä hänet sisään. Niinpä hän oli nakittanut äitinsä, jolla ei siis myöskään ole avainta meidän loossiin, täpittämään autossa tossa rapun edessä kunnes mittarimies saapuu. Mittarimiehen ilmoittama aikaväli oli tarkka 08-13, joten omistajan äidin puolesta toivon, että mittarimies saapui lähempänä tuota 08.
Siis vittu mikä systeemi!!! Oi että! Millä vitulla noi kanslian apinat luulee, että jengi voi yhtäkkiä ottaa melkein päivän pois duunista, että joku talipää voi tulla lukemaan neljä numeroa mittarista. Ei kaikki voi myydä olutta himasta. Voi jeesus sanoo Olutmaisteri! Onneksi sivistyneissä ja kehittyneissä maissa tämä voidaan hoitaa asukkaan toimesta kirjeitse, netin kautta, tekstaamalla, soittamalla tai vaikka vaihtoehtoisesti, brittiasukkaiden mieliksi, odottamalla kotona mittarimiestä.
No nyt on siis sopparit vaihdettu, mittarit luettu ja vuokrasoppari irtisanottu. Festivaalitkin loppui vihdoin. Maksa saa levätä. Itseasiassa eilen, perjantaina, en juurikaan poistunut kämpästä. Myin ensin olutta kotoa ja sitten vietin kalsari-iltaa kotona, yksin. Ilman paria ohraherkkua ei Olutmaisterikaan sentään voinut olla, joten lähikiskalta pari maukasta Deuchars-merkkistä Ale-olutta ja pussi kattilasipsejä. Selvennykseksi kerrottakoon, että Edinburkissa pantu Deuchars (lausutaan englanniksi Dykrs ja suomeksi Dukkarsssi) on ehdoton Olutmaisterin Ale-kategorian suosikkimerkki. Kattilasipsit (kirjaimellinen käännös) ovat vähän kartanon raksujen tapaisia, mutta parempia ja lähes rasvattomia...NOT!
Otin loppuspurtin festareiden viimeisenä viikonloppuna ja näin lukuisia hyviä standup-esityksiä. Saksalaisystäväni Martin saapui Edinbroon kyläilemään viimeisenä viikonloppuna. Jouduin lähtemään töistä jo kolmelta, jotta kerittäisiin varmasti vetää tuhannen naamat illan aikana.
Pojat shoussa. Joku psykopaatin näköinen pisamanaama päätti osallistua myös.
Kuusi tuntia myöhemmin kuumilla piirailla. Ainoa paikka jonka tiedän tarjoavan ruokaa 5am asti. Mahtavia lihapiiraita. Tehtävä onnistui ja kankkunen tuli. Lauantai olikin sitten paljon rauhallisempi. Jouduttiin kuitenkin traditioiden mukaan lopettamaan ilta kalaperunaravintolaan, ja luonnollisesti kansallisherkkuun, friteerattuun Mars-patukkaan.
Kyseinen kalaperunaravintolahan ei ainoastaan ole kuuluisa kyseisen herkun tarjoamisesta, vaan on myös kunnostautunut muilla pikaruoka-aloilla, kuten kuvan julisteesta näkee:
Olutmaisterin lontoo ei taivu tarpeeksi, jotta pystyisi sanomaan, onko tuo palkinto ennätyksen yrittämisestä (attempt) vai rikkomisesta. Tulostakaan plakaatissa ei kerrota. Selim on kuitenkin varmasti yrittänyt parhaansa ja käärinyt ihan vitusti fränkkejä...hih, ei helvetti!
Sunnuntaina oli tarjolla harvinaista herkkua; lämpöä ja aurinkoa, joten päätettiin kavuta kaupungin laidalla olevalle Arthurs Seat-mäelle. Olen aikaisemminkin laittanut kuvia kyseiseltä kukkulalta, mutta tällä kertaa tavoitteena oli valloittaa mäistä se korkeampi, kaikki huikeat 250 metriä. Tyylikäät maisemat ja hyvä keli. Kertokoon kuvat puolestaan:
Olutmaisterilla on aina ollut fetissi korkeisiin paikkoihin. Tyylikäs kuva, vaikka itse sanonkin.
Skotlannissahan ei aurinko paista kovin usein. Itseasiassa, sinistä taivastakaan ei kovin usein näy, ja silloinkin kun sitä näkyy, joku pisamanaama-apina päättää polttaa talonsa, ja pilata Olutmaisterin näkymät itä-siiven ikkunasta.
Uteliaana, sen sijaan, että olisin hermostunut asiasta, saati soittanut mihinkään, päätin odottaa kuuluuko pillejä ja sitten mennä katsomaan. Kuului. Menin katsomaan.
En ihan tarkkaan päässyt kärryille, mitä siellä poltettiin, mutta savu hävisi hetkessä ennen kuin palokunta ehti paikalle. Varmaankin vain paikallinen kalaperunaravintola tuuletti takaovesta. Kuten kuvasta näkyy, sininen taivaskin kerkesi jo mennä, joten se siitä.
Pari kuvaa festareilta:
Yksi esityspaikoista. Ylösalainen sininen lehmä...älkää kysykö miksi, koska en tiedä vastausta.
Lauantaiparaati pääkadulla. Pillinsoittoa ja muita esityksiä.
Toisenlainen esiintymispaikka. Skeittiramppi ja tekobiitsi.
Kiireinen, turisteja täynnä oleva Royal Mile vanhassa kaupungissa.Jotkut saattavat muistaa aiemmista kirjoituksista, että viimeksi kun vierailin Edinburgkin linnassa, missasin puolet paikoista järjettömien kiinnimenoaikojen takia. Annoin Olutmaisterimaista (=hyvin asiallisesti vittuilevaa) palautetta ja sain uudet liput. Käytiin Martinin kanssa lauantaina siis linnassa ja näin vihdoin asemuseon, joka museoksi olikin hyvin kiinnostava. Muutenhan Olutmaisteria ei museot voisi vähempää kiinnostaa, mutta väkivalta on aina viehättävää ja sitä nää maailmanvalloittajat on historiassa nähnyt. Museossa oli myös oikea miekkailuesitys, joissa kaverit hakkasivat toisiaan ihan tosissaan keskiaikaisilla vermeillä.
Näkymää linnasta.Laitan tähän loppuun pari hulppeaa kuvasarjaa:
Ensimmäinen on hyvä esimerkki kun Skotti "korjaa" tietä. Kuvasta ei täysin välity, että tie lainehtii vedestä, kun Skotti päräytti poralla vesiputkeen. Huomioitavaa oli, että vettä pulppusi ihan vitusti, mutta yhtään työntekijää ei näkynyt lähimaillakaan.
Seuraavana päivänä vahinko oli "korjattu" hyvin paljon vuotavalla viritelmällä. Jollain on nyt varmaan vähän alhaisempi vedenpaine.
Tässä kuvassa näkyy, kuinka Manchesterilaista lentokentän taksitolppaa ylläpitää kaksi ihmistä (liiveissä). Yksi per auto, näemmä. Ei ihme, että Brittien työttömyysluvut ovat alhaiset.
Viimeinen kuvasarja on budjettihotellista, jossa yövyin ennen lomaa Lontoossa. Mitä voi odottaa kun maksaa £32 yöstä aamupalalla Lontoon keskustassa.
Kuvat järjestyksessä:
- Komea näkymä takapihalta
- Kapea käytävä, juuri ja juuri riittävä Olutmaisterin hartioille
- 12" laajakuvaflätti
- Hyvin varusteltu vessa: suihkussa smegmaa ja tyhjä hajustin, jota ei tarvittu, koska valkaisuaine haisi niin paljon.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Olutmaisteri kuittaa.
