Tiukka viikonloppu

Duuninjälkeiset oluet, amerikkalainen ystävä, olutta, unta, pekonia, futista, olutta, rugbya, olutta, "illallinen", unta, krapula.

Tossa viikonloppu tiivistettynä. Jotta ei menis ihan tylsäksi tää ploki, niin avaan vähän syvemmin viikonlopun tapahtumia.

Tosiaan, mulla oli jenkkiajoilta tuttu frendi täällä kylässä ja kuten edellisessä viestissä epäilin, homma ei päättynyt onnellisesti. Mutta hauskaa sen sijaan oli. Jengiä oli paljon liikenteessä ja etenkin lauantai oli hyvin urheilupainotteinen. Skotlanti voitti Ukrainan ja Olutmaisteri kuittasi viikonlopun laskut nerokkaalla 5 juron betillä 22.00 kertomiselle 3-1 tulokselle.

Pitääkin tässä oikein avautua kun saatiin paskaa palvelua sporttibaarissa. Yriteltiin haistella vähän mukavempia katselupaikkoja erittäin täydessä sporttikuppilassa. Mentiin "ravintolan" puolelle, jossa oli mukavammin tilaa ja päästiin istumaan. Sitten siihen tulee sellainen parikymppinen elämäänsä kyllästynyt tarjoilijahupakko jotain mutisemaan, että ei saa hengaa täällä jos ei tilaa mitään. No, mehän heti nokkelina poikina tilattiin oluet, johon kyseinen rusto totesi, että olutta ei tarjoilla pöytään ilman ruokatilausta. Kiroiltiin siinä sitten hetki ja edellisestä viekastuneena tilattiin toiselta tarjoilijatädiltä ämpärillinen ranskalaisia pottuja. Tämä täti olikin oikein mukava ja hymyili. Saatiin luonnollisesti myös oluet ruoan kylkeen.

Mielestämme olimme oikeutettuja nyt suorittamaan lukuisia oluttilauksia, koska olimme tilanneet myös ruokaa. Mukien tyhjennyttyä vinkattiin se eka ärsyttävä rusto siihen ja lyötiin oluttilaus sisään. Akka katsoo meitä hetken, tuhahtaa ja toteaa suomeksi käännettynä, että puhuessaan ruokatilauksesta hän ei tarkoittanut ranskalaisia jaettavaksi kahden kesken. Vasten tahtoaan hän kuitenkin vinkkasi sen hymyilevän tarjoilijan paikalle ja saatiin tilaus läpi. Joimme useita oluita.

Kuten jo mainitsin, ottelu päättyi Olutmaisterin vedonlyönnin kannalta mainiosti. Tippasin hymyilevälle tytölle 5 puntaa ja annoin pahaa silmää toiselle horolle. Hiljaisen miehen protestina ajattelin kusasta nurkkaan lähtiessäni, mutta päädyin rauhanomaisempaan ratkaisuun ja kirjoitin sähköpostipalautteen. Onhan se nyt vittu ku lapsityövoima alkaa hyppimään maksavien asiakkaiden silmille. Jos ei hommat kiinnosta menkkojen aikaan niin jää kotiin. HORO!

Muutamia tynnyrialeja myöhemmin oltiin suuremman joukon kera tarkastelemassa Englannin voittokulkua kohti Rugby-finaalia. Ranska sai tukkaan, mikä on heille oikein, ärsyttäviä kun ovat.

Oli mulla toinenkin juttu, joka ei kyllä liity mitenkän skotteihin tai olueen, mutta vaikuttaa Olutmaisterin elämään ja muutenkin vituttaa. Yritin tässä nimittäin viime viikolla tehdä rahanostoa käyttämäni vedonlyöntitalon tililtä henkilökohtaiselle tilille. Tämä osoittautui huomattavasti haastavammaksi kuin rahojen laittaminen pelitilille. Kyseinen putka nimittäin vaatii kopion ajokortista, luottokortin viimeisistä numeroista ja kortin kääntöpuolesta, jolla rahaa olen pelitilille alunperin laittanut. Tästä tuli ilmoitus sähköpostitse useita päiviä siirtoyrityksen jälkeen. Nyt raha on jossain vedonlyöntiputkan digitaalisessa kassalaatikossa, koska tilillä ei ole muuta kuin eilen voitetut rahat, omalla tilillä ei ole senkään vertaa ja nettisivulla on viesti, että siirtoa ei voitu käsitellä ongelman vuoksi. Hienoa kommunikointia!!

Noh, tämä ei vielä varsin sietokykyiselle Olutmaisterille tuottanut suurtakaan tuskaa. Tehtävä ei myöskään ollut ylivoimainen, sillä osaan käyttää phaksia, minulla on ajokortti ja onneksi myös vielä sama Visa-korttikin. No siinä sitten phaksailin lippuja ja lappuja menemään ja soittelin perään asiakaspalveluun. Luottokorttini sattuu olemaan erittäin tyylikäs, mutta tässä tapauksessa valitettavasti, täysin musta. Asiakaspalvelusta todettiin, että muut liput on ok, mutta luottokortin numeroista ei saa selvää. Siinä sitten phaxailin ja soittelin perään muutaman kerran. Luovutin ja räppäsin kortista kuvan kotiin päästyäni ja meilasin sen perjantaina. Tänä aamuna digitaalisessa postilaatikossa odotti verbaalisesti erittäin lahjakas viesti: "Hei, kiitos lähettämistänne kopioista. Huomioikaa ystävällisesti, että tarvitsemme vielä kopion kortin takaosasta." Viestiin oli copy-pastetettu eri fontilla pyyntö antaa palautetta asiakaspalvelusta linkin kautta. Lupaan, että palautetta tulee, ei tosin kovin rakentavaa.

Kameranihan on huollossa, joten uusien kuvien ottaminen on vähän vitun vaikeaa. Aikaisemmissa fakseissa olin jo sata kertaa laittanut kopion luottokortin takaosasta. Lähetin vastaukseksi verbaalisesti huomattavasti lahjakkaamman viestin, jossa suunnilleen sanottiin, että paprut on lähetetty, joten nyt vittu ne rahat jollekin tilille ja jos ongelmia tulee, niin te soitatte minulle numeroon... Loppuu toi saatanan viestien lähettely.

Ja lopuksi iloisempiin asioihin. Sain täytettyä yhden tärkeimmistä tavoitteistani Skotlannissa. Maistoin kansallisruokaa, eli friteerattua Mars-patukkaa. Tätä kulinaristista nautintoa on saatavilla vai Yhdistyneen kuningaskunnan pohjoisimmista osista, Skotlannin maasta. Maultaan täyteläinen ja erittäin hyvä kokonaisuus nautittuna tuhannen päissään portailla istuen kalaperunaillallisen jälkeen kruunasi viikonloppuni. SUOSITTELEN!

Jatkan friteeratun ruoan syömistä, hikoilua ja elokuvien katsomista. Palaan astialle ensi viikolla.