Miten menee? Oon oppinu small talkkia ja peruskyssärit tulee jo perstuntumalta automaattisesti. Duunien puitteissa tuli pieniä muutoksia, koska projekti, jossa olin eniten mukana lykkääntyy väliaikaisesti. Sen sijaan pääsin mukaan erittäin mielenkiintoiseen mainosproggikseen ja pääsen olemaan mukana kamppiksen kehittämisessä alusta loppuun. Jep, se siitä, who gives the shit, ei tää mikään JobGo.fi ole, mistä muuten sain todella mielenkiintoisen työtarjouksen, Latviaksi. Ei taida palvelun uudistamisen jälkeen olla filtterit kavereilla ihan iskussa.
Viime kirjoittelusta on jo jonkin verran aikaa ja nyt on paljon asiaa. Seuraavat tekstiosiot eivät ole missään järkevässä järjestyksessä, vaan ovat puhdasta ajatusvirran tulvaa. Itse asiatkaan eivät välttämättä ole kovin järkeviä, mutta ethän sinä tätä siksi luekaan.
Olin Lontoossa viikonloppuna ja täytyy sanoa, että mainio kaupunki noin nopealta viikonloppuperstuntumalta. Lontoo on ERITTÄIN kiireinen ja ihmisiä on VITUSTI, kaikkialla. Lontoota voi jo sanoa oikeasti kaupungiksi ja kaikkea löytyy maan ja taivaan väliltä. No, eipä tää kyllä mikään Lonely Planettikaan ole, joten se myös tästä aiheesta. Yhteenveto: Voisin asua.
ASIAAN. Lontoossa on vitun kallista! Äärimmäisenä esimerkkinä kerrottakoon, että kävimme sunnuntain Harrold'silla (paikallinen Stokka) iltapäiväteellä. Kyllä, Olutmaisterikin joutuu joskus alentumaan tällaiseen roskaan. Teehetki kustansi 20 puntaa per lätty ja meitä oli neljä. Ystäväni kämppis tarjosi koko roskan. 120 jurolla olisi jo hommannut ihan mehevät pihvit ja vaikka parikymmentä kuppia teetä päälle härmässä. Hintaan kyllä kuului ääretön määrä fingerfoodia, mutta kyllä tää oli vähän enemmän kuin pikkusuolaista mun mielestä.
Tästä päästäänkin aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen, joka on korkeat liksat. Jotta Lontoossa voi patsastella ja imeä 20 punnan teetä joka viikonloppu, pitää liksojen olla sen mukaiset. Perus analyytikko edellisen konsulttityönantajani leivissä tienaa täällä aloittaessaana 27 000 puntaa (40 000 euroa), kun vastaava palkka Suomessa on noin 5 kiloa vähemmän. No, ei tämäkään vielä mitään, mutta kun huomioi, että aloittava analyytikko Briteissä on 23 vuotias bätselöri versus Suomen 27 vee maisteri, on asetelma hieman eri. Rahoitusalalla liksat ovat suunnilleen samoja kuin Suomessa, mutta puntina. Kaikilla aloilla palkankorotukset ovat ihan muuta kuin Suomen anteliaat 1-3 % haistapaskakorotukset.
Ystäväni kämppiksellä oli kylässä amerikkalainen 25-vuotias pissis, joka oli tullut viikon työkeikalle Nykiläisestä markkinointitoimistosta. Hän asui Manhattanilla ja tienasi 80 000 dollaria (60 kiloegeä) vuodessa. Toistan: 25-vuotias amerikkalainen pissis! Fiksuin lause hänen suustaan viikonlopun aikana oli "that was so cool, awesome!" (ärsyttävällä jenkkipissisaksentilla). Tuota suuta ei ollut (järkevän) puhumiseen tehty.
Pyörittyäni Lontoossa hetken ja kuultuani paikallisista liksoita (Briteissä yleensäkin reilusti Suomea kovemmat ja verot alhaisemmat), tuli mieleeni, että miten pääsisin pariksi vuodeksi Lontooseen duuniin. Se ei valitettavasti nykyisen Olutmaisteritutkinnon järjestäjän leivissä oikein onnistu, mutta kuten suurin osa lukijoista tietää, voi ovessa pian olla ihan toisen panimon nimi, joka tietenkin kasvattaa Olutmaisterin mahdollisuuksia ja brändirepertuaaria. Nykyinen työnantajani ei myöskään maksele mitään helmiliksoja, paikalliseen tasoon verrattuna. Lontoon vessamiehet tienaavat arviolta suunnilleen saman verran, tippeinä.
Niin tosiaan, unohdinkin mainita. Lontoossa on melkein joka mestassa vessassa sellainen kaveri joka ensin osoittaa sopivan loossin (näkee ilmeisesti ilmeestä minkä kokoinen hätä on kyseessä), suorituksen jälkeen avaa hanan käsien pesua varten, tarjoaa paperin ja lopuksi suosittelee sopivaa hajuvettä. Mukavaa kun saa tällaista palvelua, mutta suomalaisina ymmärtänette ahdistuksen määrän kun joku tuijottelee paperi kourassa kun peset käsiä ja huomaat, että kolikot on takin taskussa pöydässä. Perussuomalaisia "En kussut käsille, ei tartte pestä" tai "En pese käsiä, niin ei tartte tippaa" - tyyppisiä lähestymistapoja saatettaisiin katsoa täällä hieman kieroon, etenkin kun tuota hienoa maailmankieltä niin harva täällä ymmärtää.
Kun pyörimme ympäriinsä kaupunkia ystäväni kämppiksen ihkauudella M3 bemulla, tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä mukava peruskaksio hyvältä alueelta läheltä keskustaa maksaa jotain 600-700 kiloa paikallista rahaa. Eli bauttiarallaa miljoona juroa. Mainitsinko muuten, että ystäväni kämppis on joku perkeleen kiinteistöhemmo. Ilmeisesti niistäkin hommista irtoaa hilloa, kun ikää ylipainoisella pimulla oli jotain 24-27 välillä, maksimissaan ja alla auto, jota Olutmaisterinkin Suomessa hyvänä pidetyillä liksoilla maksaisi muutaman vuoden, jos ei maksaisi veroja eikä kuluttaisi lainkaan.
Tämä kyseinen rusto maksaa makuuhuoneesta vessalla 3h+keittiö kämpässä 700 puntaa, kun ystäväni 2x3 metrinen minihuone kustantaa 500 puntaa kuussa. Tässä vaiheessa harkitsin alan vaihtamista kiinteistösijoittamiseen. Kiinteistömaisterin titteli ei kuitenkaan kuulostanut tarpeeksi seksikkäältä. Hintavertailun vuoksi mainittakoon, että Olutmaisterin Roban kaksiosviitti Suomen pääkaupungissa, Stadissa, maksaa 650 eurorahaa kuussa (£400, tosin varsin kilpailukykyinen vuokra) ja on laadultaan parempi kuin yksikään Brittiläinen paskaloossi yksinkertaisilla ikkunoilla ja paskahuussilla, joka kestää 4 tuntia täyttyä.
Perjantaina mulla oli duunibisneksiä ja tämän antoisan päivän aikana minulle selvisi Uukoon suurin ja parhaiten pidetty salaisuus sitten Normandian maihinnoususuunnitelmien; Missä ovat Brittien kaikki kauniit naiset? Vastaus: Lontoon mainostoimistoissa. Melkein olisi Mobilattia tarvittu tai vähintään niskahierontaa vierailujen jälkeen, sen verran Olutmaisterin pää pyöri. Ihan kuin Alkon laatuolutosastolla. Kovin harmillista on, että uuden projektin myötä, Olutmaisterin tehtävät liittyvät hyvin läheisesti kyseisten toimistojen ihmisiin, bisnesmielessä luonnollisesti.
Asustelin viikonlopun siis ystäväni, johon aikanaan jenkeissä tutustuin, kämpillä Fulhamissa. Olin aiemmin varannut toiseksi yöksi hotellin, jonka hotellihomot perumisestani huolimatta veloittivat kortiltani. Verbaalisesti lahjakas sähköposti odottaa huomisaamuna laatikossa.
Perjantain niskajumpan jälkeen mentiin oluille, jotka loppujen lopuksi venyivät varsin myöhään, kuitenkin aiheuttamatta suurempaa suun kuivumista seuraavana aamuna. Lauantaina käppäiltiin pitkin Lontoota ja pari räpsyäkin jäi matkaan kämppiksen kameralla, kun omaa en ole vielä(kään) saanut huollosta haettua. Kuvat, antoisine Lonely Planet-tasoisine selityksineen ovat tuolla lopussa, jos jotakuta kiinnostaa.
Lauantai-iltana oli suuri kansallistapahtuma; MM Rugbyfinaali Englannin ja Etelä-Afrikan välillä. Lontoossa sattui olemaan muitakin samaisessa Olutmaisteriohjelmassa olevia tyyppejä, joten katseltiin ottelua mukien takaa, tai enemmänkin pohjan läpi. Peli oli varsin tylsä ja niin oli seurakin, koska painuivat kämpille pelin jälkeen. Mikä häväistys niin hienolle ohjelmalle!!! Olutmaisterille oli onneksi järjestetty perinteiset kotibileet ystäväni kämpillä.
Muutaman metropysäkin ja taksikyydin jälkeen selvisin kämpille, jossa tyttöjen bileet olivat jo vähintäänkin kovassa vauhdissa. Siinä se ilta sitten vierähti tölkin pohjaa tuijotellen. Ei kuitenkaan sillä tavalla kuin usein yksinäisen suomalaisen näkee baarissa tekevän pään nojatessa käsivarsiin kyynelten soittaessa surumusiikkia mukin pohjaa vasten. Ei suinkaan, vaan varsin positiivisessa mielessä. Suun kuivuusaste aamulla oli hieman suurempi kuin lauantaina, mutta selvittiin jossain vaiheessa kuitenkin liikenteeseen. Kuten jo mainitsin, tehtiin Tour de London autolla ja poikettiin parilla torilla, lopuksi päätyen Harroldsin teen kautta lentokentälle. Säät oli koko viikonlopun täysin kohdillaan, joten kaupungilla pyöriminen oli erittäin mukavaa ja seura, jos ei fiksuinta, niin varsin kaunista kuitenkin.
Matka kotiin tuntui vähintäänkin turhalta. Hommahan alkaa kiireisessä kaupungissa jonottamalla metroasemalle. Luit oikein. VITTU JONO METROASEMALLE. Siis sisään sinne asemalle. Olutmaisterin tehokkuudenoptimoimismittari pamahti saman tien punaselle ja ahdistus kasvoi. Tunnin metromatkan jälkeen saavuin Heathrown ihanalle lentokentälle, jossa odotti noin 1½ tunnin odotus, kun joku vitun nokkela paikallinen kiinteistöapina sanoi, että siellä kestää turvassa jne.. Paskat. Mutta odottamaan siis jouduin kuitenkin, ajoissa kun olin. Edinbraa ei vissiin sunnuntai-iltana ole mikään hekumaalisin matkakohde, koska maailman pienimpään räpsyyn vaivautui parikymmentä ihmistä, odottamaan käsittämättömästi syntyneessä lentokonejonossa seuraavat puoli tuntia. Lopuksi lento kesti noin tunnin ja Edinborousta matka hoitui kotiin mutkattomasti kumijalalla.
Rankka viikonloppu ja vieläkään ei ole ihan päässyt univeloista eroon. Asiaa ei auttanut alkuviikon koulutusreissu Leedsiin, josta juuri saavuin. Iltaohjelmaa kun sielläkin oli järjestettynä. Huomenna on kiireinen päivä duunissa ja illalla luvassa kameran haku huollosta (jos ehdin) sekä standuppia parin frendin kanssa. Pakatakin pitäisi, koska perjantaina lähden suoraan duunista kohti ihanaa, mutta kuulemma jo varsin kylmää kotimaata. Mukava tulla käymään. Lainaan tähän loppuun Markus Kajon hienoa kommenttia kotimaamme ihanista asukeista: "Suomalainen mies on onnellisimmillaan, kun hän omassa saunassa pienessä humalassa miettii, miten muut surevat hänen hautajaisissaan."
Tähän pyritään viikonloppuna. Edinburgh yli ja ulos!
Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, suuren kävijämäärän (noin 80-90 000 viikossa) ja jo aiheutuneiden tekijäoikeuskiistojen takia Olutmaisteri ei voi vaarantaa omaa, ystäviensä tai kollegojensa vähäistä mainetta. Tästä syystä olen päättänyt olla julkaisematta kuvia itsestäni tai muista elämääni enemmän tai vähemmän osallistuvista henkilöistä. Tämä on ehkä lukijan kannalta ainoastaan hyvä asia. Kuvat ovat käänteiskronologisessa järjestyksessä.
Thames puro ja Lontoon silmäksi kutsuttu maailmanpyörä
Samaisen puron vettä
Joku häppeninki jollain aukiolla
Kiinakaupunki
Portobellon antiikkimyyjäiset Notting Hillissä. Olutmaisteri haluaa painottaa tässä vaiheessa naisseuran ylivoimaa väittelyssä antiikkimyyjäisten kiinnostavuudesta sunnuntaikrapulassa.
Piccadilly plaza. Jotain teatterimestoja kulmilla.
Täähän onkin sitten toi...no joku katu Bukkinhamin palatsilta poispäin kuiteskin
Tää on nyt sitten se itse palatsi
Tämä on pelikaani
Iso-Beni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti