Rankka vuoden vaihdos

Morox kaikille ja oluisaa uutta vuotta!

Aloitan yleensä nää kirjoitukset aina valittamalla kun ei ole muka kerinnyt kirjoittaa. Niin teen nytkin.

Hohhoijjaa...onpas taas aika vierähtänyt. Ei ole taas kerinnyt kirjoittelemaan kun vuoden loppu oli niin kiireistä duunissa ja muutenkin, puhumattakaan joululomasta, jota vietin 2½ viikkoa Suomessa jne jne...

Takaisin arkeen ja todellisuuteen.

Täytyy kyllä sanoa niille, jotka haluaisi työhön jossa saa matkustella paljon, että se on vitusti seksikkäämpää kuin miltä kuulostaa. Tässä just keräilen lentomaileja ja laskin raffisti 20 edestakaista lentoa vuoden 4 viimeiselle kuukaudelle. Voin sanoa, että alkaa lentomatkustaminen ja kentällä kykkiminen pikkuhiljaa vituttamaan. Ei käy yhtään kateeksi niitä, jotka lentää useita kertoja viikossa. Firman pileteillä pääsee onneksi loungeen, missä ainoa hyvä asia on ilmainen olut, sekin tosin kilpailijoiden paskaa. Joskus sitä vaan joutuu nöyrtymään.

Miksi avaudun teille lentämisestä? No minäpä kerron. Kun olin suurimmissa mahdollisissa lomafiiliksissä joulua edeltävänä perjantaina matkalla lentokentälle ja valmiina illalla odottavaan ryypimisjuhlaan parhaiden ystävien kanssa Suomessa, huomasin kentälle päästyäni, että Damissa paiskoo lunta ja lennot on myöhässä. Pienellä jännityksellä odotin kerkeänkö yli 2 tuntia myöhässä olleen lennon jälkeen jatkolennolle Damista...en kerinnyt.

Kello oli tässä vaiheessa jotain kympin pintaan illalla ja kyrpä otsassa isompi kuin Holmesilla itsellään. Olinhan juuri missannut illan viimeisen lennon Stadiin. No ei auttanut kun painella suomalaisten voimasanojen saattelemana transfer-tiskille hakemaan uudet lennot. Yllätys, yllätys, koneeni ei ollut ollut ainoa "hieman" myöhässä ollut kone. Tiskillä jonotti jengiä ku espanjalaisessa supermarketissa perjantai-iltana yhdeksän aikaan.

Vaikka vitutti joskus kuuspäkki kädessä siellä espanjan markkettijonoissakin, niin tunne ei ollut mitenkään verrattavissa tähän. Noin tuntia myöhemmin tallustin kohti matkatavaramestoja kädessäni liput Berliinin kautta Helsinkin seuraavana aamuna ja joku onneton hyvityslärpäke jolla saa tyyliin patongin ja senkin puoleen hintaan.

Joko arvaatte montako matkatavaraa kaikista yhdestä laukusta odotti minua alhaalla? Oikein, ei yhtään. Sen sijaan jonoa matkatavaranselvitystiskille oli kaksi kertaa enemmän kuin yläkerran tiskillä. Pelimiehenä vaihdoin tässä vaiheessa viereiseen matkatavarahalliin, jossa jonotin vain noin tunnin saadakseni tietää, että matkatavarani on läjässä muiden ziljoonan kassin kanssa jossain hallissa ja saadakseni ne, minun pitäisi odottaa 5 tuntia. En odottanut. Otin saamani beautyboxin kainaloon ja painelin bussijonoon. Bussi tuli alle puolessa tunnissa ja heitti meidän hotelliin, jossa odotti illan ensimmäinen positiivinen yllätys, buffetti. Massu täyteen, Heineken naamaan ja koisaa.

Seuraavana aamuna Berliinin kautta Stadiin ilman ongelmia ja vieläpä ensimmäinen väli bisnesluokassa, joka muuten on kahden bisnesluokan matkani kokemuksella yksi vitun iso kusetus.

Kun sanoin "ilman ongelmia", valehtelin. Varmaan arvaatte jälleen montako matkatavaraa kaikista yhdestä laukustani odotti Helsigissä. Ei yhtään. Parin tiskin kautta himaan, olkalaukussa Kelmin beautyboxi ja kaksi läppäria, joista molemmista akku loppu ja laturit matkalaukussa, jossain. Kenelläkään ei ennen keskiviikkoa ollut mitään halua kyseisestä laukusta, jonka lopulta sain torstaina. Lasku lähti kansallislentoyhtiöllemme juuri hetki sitten, sillä vaikka sissi olenkin, en pärjää 5 päivää samoilla kuteilla, enkä myöskään osaa tehdä läppäreistä vaatteita, etenkään, jos niissä on tyhjät akut.

Olipas se pitkä tarina. Loppuun lyhyt briiffi loppulomasta:

Joulu sukulaisissa, päivä naisen porukoilla, välipäivinä semijärkevää toimintaa ja juhlapäivät päissään, ja vähän muinakin päivinä. Kaikin puolin helvetin rankka loma. Paljon juhlia ja ihmisiä keitä piti nähdä. Sainpa pari työjuttuakin tehtyä lomilla, kun lopulta sain ne laturit :) Lumesta tai pakkasesta ei ollut tietoakaan. Kylmintä reissun aikana oli Damissa ja siellä näin myös ainoat lumet. Siitä todisteena kuva.

"Lunta" Damissa. Mitäköhän tapahtuu Schipholin lentoliikenteelle kun tulee oikeasti snogee?!?

Paluu arkeen oli rankka maanantaina, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa. Kerkesin jo Lontoossakin viettää yön tällä viikolla. Fiilis on korkealla duunimielessä kun on hyviä proggiksia tulossa loppuplacementille (Placement on englanninkielinen sana, jolle ei oikein ole suomenkielistä korviketta, joka tähän väliin sointuisi kivasti. Sillä tarkoitan 6kk kestäviä työrupeamia 2 vuoden Olutmaisteriohjelmassa). Tiedossa on myös kiireinen pari kuukautta, mikä on ainoastaan hyvä asia. Mikään ei ole tylsempää kuin duuni, jossa ei ole mitään tekemistä. Tää on vähän kuin toi matkustamisjuttu minkä tän romaanin alussa mainitsin. Kaikki haluaa matkustaa töissä, mutta kun sitä pääsee tekee, se on ihan suolesta. Ainoa tyhmempi tapa matkustaa, on ajaa autoa. Silloin ei voi edes hyödyntää turhaa (ja yleensä työajan ulkopuolista aikaa) esimerkiksi hyötykirjallisuuden tai läppärin parissa. Sama homma pätee duunien kanssa. Sitä luulis, että kun saa rapsutella kasseja rauhassa eikä kukaan töki selkään, niin olis onnellinen. Bollocks! Mitä enemmän tekemistä, sen parempi.

Tosiaan ensimmäistä placementtiä on jäljellä noin 2 kuukautta eikä seuraavan sijainnista ole vielä tietoa. Myyntiä menen tekemään, se on varmaa. Katsellaan mitä tuleman pitää.

Loppuun pari kuvaa vuoden vaihtumisesta:

Illan suurin ilotulite todisti jälleen kerran, että koolla ei ole merkitystä, ainakaan kliimaksin suhteen. Tyylikäs ohjus kuitenkin.

Olutmaisteri tinanpaistossa. Tulitöitä tehneenä Olutmaisteri tietää, että asianmukainen varustus on tärkeää. Siksi paistinpannu!

"Minua käytettiin hyväksi, sanoi pantu olut"

Näillä sanoilla uuteen vuoteen!