Koninginnedag 2009

Hei vaan ja hyvää sunnuntaita kaikille!

Digihifistelen heti tähän alkuun multiulotteisesti kuvan tohon oikealle. Ihailkaa!

Tänään on sinänsä poikkeuksellinen sunnuntai nimittäin a) Olutmaisterilla ei ole krapula b) keli on huono c) viimeisesta kirjoituksesta on kulunut vasta viikko.

Näistä kolmesta keskimmäiseen ei Olutmaisterilla ole vaikuttamismahdollisuutta ja lienee hyväkin, että välillä tulee vodaa. Viimeiseen joutuu syitä etsimään Olutmaisterin blogin suosiosta, nimittäin kun kirjoituksia aletaan jo tuhansien fanien toivomuksesta pyytelemään Facebookissa, niin kyllä silloin täytyy alkaa toimimaan. Vaikka keskimääräiseen blogikirjoitelmaan kuluukin noin 1-2 tuntia johtuen kirjoituksen ja kuvituksen äärimmäisen tarkasta suunnittelusta ja sujuvasta yhteen nivouttamisesta, on Olutmaisteri valmis uhraamaan tämän ajan faniensa tyytyväisenä pitämiseksi kirjoittelutiheyttä kasvattamalla.

Ensimmäinen (miksiköhän noita ei voi kirjoittaa siihen aakkosjärjestykseen, jossa niistä aikoo tekstissä mainita, ei ihan L:n aineen tasoa, täytyy myöntää) noista krapulattoman sunnuntain syistä johtuu siitä, että Nederlandiassa juhlittiin kuningattaren päivää torstaina. No mitä tämä sitten tarkoittaa Olutmaisterin viikkokalenterissa? Tietenkin kahden päivän tumuttelua. Eli ajatushan on sama kuin härmäläisen vapussa, edellisilta naamoissa ja sitten kaupungille rymyämään pyhänä.

Tämä ryypimisilta osui siis keskiviikolle ja Olutmaisterin työnantajakin oli päättänyt ottaa vastuuta porukan juottamisesta. Edelliskirjoitelmassa mainitsemani firman sisäinen pöytäfutistournametti siis huipentui finaalissa Amsterdamissa. Mainitsin viimeksi osallistujia olleen 700 jotain, mikä olikin hieman alakanttiin, nimittäin jengiä peleissä on ollut mukana yli 3500, mikä mielestäni on aika paljon! Pelaajien taso oli todella kova ja firman järjestelytkin kohdillaan, kuten alla olevasta kuvasarjasta näkyy:



Queen's dayn, eli Koninginnedagin, juhlissa kunnioitetaan kuningattaren syntymäpäivää ja historiassa tämä päivä siis muuttui aina hallitsijan mukaan. Kuitenkin jonkun keskimääräistä tärkeämmän hallitsijadaamin kuoltua, päivä päätettiin kiinnittää hänen synnyinpäiväänsä. Nykyään siis kuningatar Beatrixkin juhlii synttäreitään virallisesti huhtikuun 30 päivänä, mikä ei siis suinkaan ole hänen synnyinpäivänsä. Tosin tänä vuonnahan meinasivat koko juhlat jäädä pitämättä kun joku liian kauan jointtia vetänyt keski-ikäinen herra pamautti juhlinnan keskellä autolla väkijoukkoon Abeldoornissa. 14:sta loukkaantuneesta on kuollut jo 7. Hyvää kuningattaren päivää!

Kyseessä oli ilmeisesti tahallinen teko, mutta lienee kyse ei kuitenkaan terroriteosta tai murhayrityksestä. Sikäli mikäli joku uskoo, että jollain pikkusedanilla kun kolauttaa bussin kylkeen, saa aikaan tuhoa ja kuolemaa, on selkeästi poltellut liikaa paikallisia kasveja. Toki tämä kaverihan on juuri sitä saattanut tehdäkin ja siksi jopa kuvitella noin.

No, tragediasta huolimatta Amstelin padolla juhlat jatkuivat. Ideana on siis juoda Heinäkenkää ja kunnioittaa maan väriä, eli Oranjea. Olutmaisterin kollegat näyttävät tässä mallia. Olutmaisterin täytyy toki pitää huolta imagosta ja tyylistä, joten huliviliväriteemat eivät tällä kertaa innostaneet. Heinäkenkä sen sijaan kyllä.

Tältä se suunnilleen näytti kaikkialla, ja musa siis tuttua kasaridiscohumppaa:

Eli vapaata on nyt ollut neljä päivää ja itse viikonloppuna ei siis ole paljoa juopottelu innostanut. Perjantai sujui tehokkaasti sohvalla, verhot kiinni, ulosmenemisestä puhumattakaan. Säät on pysynyt hyvinä ja eilen tuli tutustuttua kaupungin itäiseen puoleen muutaman tunnin polkupyöräretkellä. Pyöräily on hyvä tapa liikkua, mutta perse siitä tulee kyllä järjettömän kipeäksi. En tiedä pitääkö siihen vain tottua, ostaa parempi satula vai vierailla useammin "sinisillä lyhdyillä". Lyhtyjä tai ei, reissu ei mennyt hukkaan, sillä näin reissuni ensimmäisen tuulimyllyn, ja sitä on syytä oikein ihailla hetki porukalla:



Vaikka rahan kuluttaminen on Olutmaisterille aina ollut helppoa, ja kuluttamisen seuraaminen loistanut poissaolollaan, ei paikallisten polkupyörien hinnat siltikään Olutmaisterin päässä muodosta järkevien ajatusten ketjua. Katsokaa nyt vittu näitä hintoja (vasemmalta voi kilkata valinnan mukaan haluaako ihmetellä käytettyjen vai uusien pyörien hintoja. Ei huolta valinnasta, sillä molemmissa riittää ihmeteltävää.)!

Alla olevasta kuvasta voi ihailla ranskalaiskollegani Frankoissin "hifipyörää". Tuollainen ulkomailta tuotu härveli näyttää täällä näiden mustien ruostepaskojen rinnalla Porschelta ja maksoihan kyseinen vehje UK:ssa kokonaista 100 juroa uutena. Frankien täytyykin viedä kulkupelinsä yöksi sisälle, mikäli mielii aamullakin vielä sotkea johonkin.


Frankien polkupyörän lisäksi huomattavasti hauskempi fakta kuvassa on se, että tuo pieni tien tason alapuolella oleva ovi vie Fränkin kotiin. Herran itsensä pituutta mitenkään moittimatta, ihmettelen suuresti, miten kolmemetrinen hyppyritukka pääsee tuosta sisälle?

Veden pinnan alapuolella olevan kämpän putkistossa pitää olla pumput, koska kuten tiedämme, paska kun ei valu ylöspäin. Tonttihan on ihan pelimestoilla, mutta n. 35 neliöisen yksiön 1500 egen vuokralle en silti näe tässä perusteita.

Aloitan tähän uuden teeman, jota pyrin jatkamaan jokaisessa kirjoituksessa. Teeman nimi on "Mikä Hollannissa on hassua?".

Mikä Hollannissa on hassua?
- Mielestäni on hassua, että asukkaille ei ole roskiksia, johon paskat voisi kämpästä dumpata. Ei, vaan Dutshi on päättänyt, että roskat nakataan kadulle ja kerätään roska-autoilla siitä suoraan, aivan kuten Espanjassa, mutta sivistysvaltiossa. Ei hujoppi kuitenkaan ihan tyhmä ole, sillä välttääkseen paskan seisottamisen kadulla päiviä ja sitä kautta roskien hajun sekoittumisen jointin tuoksuun, hän on päättänyt päivät, milloin roskapussit saa kadulle heivata.

Olutmaisterilla nämä päivät ovat tiistai sekä perjantai ja roskat saa sijoittaa nätisti kadun varteen edellisenä iltana 18.00 jälkeen. Mikäli joku yrittää harhauttaa systeemiä, on roskajaostolla ässä hihassa: "roskispoliisi". Tämän herran tehtävä on kerätä näitä väärinä päivinä kadulle dumpattuja säkkejä, tutkiä niiden sisältö ja tämän perusteella sakottaa roskalakia rikkonutta henkilöä. Hassua, eikö olekin?

Skottikollegani onkin jo aiheesta saanut kahdesti sakot. Ymmärrän kyllä kollegani tuskan, sillä kun roskikset vieläpä kämpissä sijaitsevat jossain olohuoneen kulmassa, (sen sijaan, että ne olisivat mukavasti hajusuojatussa roskiskaapissa) dunkkaavat ne kämpässä viikon, kun roskavuoron kerran unohtaa.

Tämä ei enää liity juuri lanseeraamaani uuteen teemaan, mutta Amsterdam on myös hassu paikka siinä mielessä, että vaikka se ei ole kovin suuri ja suunnistamisen tekee helpommaksi 7 symmetrisesti kaaressa keskustasta poispäin loittonevaa kanaalia, niin kaupungissa on uskomattoman vaikea muistaa paikkoja. Tämä on reservin upseerille täysin uusi kokemus. Kaikki mestat vain näyttävät täysin samalta, jokaisella kadulla on miljoona kupilaa tai putiikkia ja jokaikinen on kanaalin varressa. Siksi kaupungin totaalinen ownaaminen vaatii hetken ja paljon pyöräilyä. Kaikesta huolimatta, mesta on upea ja persoonallinen. Tsiigatkaa nyt näitä kuvia (juu, ja ne ovat kaikki eri puron varresta):








ps. jos jollekin ei vielä ole digitaalisen intterwebin salat auenneet, kuvista saa suurempi niitä kilkkaamalla!

Tähän loppuun tapojen mukaan pari kevennystä. Ensimmäisessä Skotti näyttää miten polkupyöräillään Glasgown tyyliin. Aika aerodynaamisen näköistä.


Loppuun voisin todeta yhden hienon asian. Multa tuli Damissa...


...on jonkinasteinen museo. Ei siitä sen enempää! Mukavaa viikkoa kaikille.