Google

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Pitkin poikin kanaaleja

Heipparallaa!

Jälleen kerran hyppyritukka veti ässän hihasta ja päätti pitää kaksi pyhäpäivää tähän toukokuun loppuun. Olen ollut maassa joku 7 viikkoa, ja virallisia vapaita on ollut varmaan kymmenen. No, osasi joku mainita, että tämän jälkeen ei sitten ennen joulua tarvitse olla kahta päivää pidemmällä vapaalla.

Vapaissahan ei sinänsä ole mitään vikaa, vapaalla on mukava olla, mutta valitettavasti tällä viikolla Olutmaisterin suunnitelmiin kuului siivota duunissa kertynyttä ToDo-listaa ja kun viikko lyheni kahdella päivällä, jäi lomille auttamatta hieman tekemistä. Pitkä viikonloppu on siis kulunut duunia tehden, sporttaillen, auringosta nauttien ja tietenkin olutta juoden.

Lauantaina vuokrattiin joltain paikalliselta sedältä vene ja lähdettiin naisvoittoisella porukalla kiertämään Amsterdamin puroja. Tarkempi tutustuminen seitsemään kanssamatkustajadaamiin ja heidän puutteelliseen merenkäyntikokemukseen teki heti alussa varsin selväksi, kuka Kapteenin lakkia kantaa. Veneellä iltapäivän mittainen putputtelu pitkin kylää maksoi 175 juroa, mutta oli kokemuksena oikein mielenkiintoinen ja eihän tuo lärviä kohden mitään maksa. Sama hinta kaikille, kallista vain köyhille.




Hommahan lähti käyntiin varsin rauhallisesti, mikä olikin hyvä juttu, sillä Olutmaisterin edelliset veneilykokemukset vievät meidät takaisin ajassa jonnekin 90-luvun alkupuolelle. Pieni kertaus rauhallisemmilla kanaalinpätkillä tuli siis tarpeeseen.


Hetkeä myöhemmin kun saavuttiin turistisemmille kulmille, alkoi vesitiet ruuhkaantua. Tokihan tässä vaiheessa Olutmaisterin rannetuntuma Amsterdamin kanaaleihin oli jo vähintäänkin keskiammattimaista tasoa.


Perseen puuduttanut veneilyelämys kesti noin 5 tuntia ja valitettavasti kauniisti alkanut aamupäivä muuttui myöhemmin pilviseksi. Olutmaisterin rannekin sai välillä levätä, kun belgialainen varakuljettaja otti homman haltuun. En tosin tiedä onko suositeltavaa antaa ohjat jollekin, joka näyttää kuin olisi heittämässä kaikki kanssamatkustajat kanaaliin. Hyvää olutta silti tekevät.


Oluttahan merillä saa tietenkin Hollannissa juoda. Tai sitten ei. En ole ihan varma. Joku mainitsi, että vakuutukset palaa, ja toinen mainitsi, että 0,8 promillea olisi raja. Kaiken lisäksi veneen omistaja sanoi, että ei ole mitään sääntöjä tai muutakaan huomioitavaa. Tähän voisin kääntää sujuvasti tilanteeseen sopivan brittiläisen sananparren: "Älä ota sitä naamahintaan". Vähemmän ulkokieliä puhuvia sivistän sen verran, että kun joku sanoo teille, että sääntöjä ei ole, katsot luultavasti Fight Clubia tai nukut. Tämän tosiasian opimme ihan Amsterdamin omalta Herra Venepoliisilta itseltään:

Herra Venepoliisi

Ja opetus oli kutakuinkin, että tämä merkki...


...tarkoittaa kiellettyä ajosuuntaa. Me emme tätä tienneet, eikä ilmeisesti veneemme omistajakaan.

Olimme siis jossain punaisten lyhtyjen kulmilla...


...kun setä venepoliisi tuli molottamaan jotain paikallisella kielellä. Onneksi belgialainen varakuljettajamme osasi hollantia sen verran, että osattiin pyydellä anteeksi ja kääntää kelluvan piknikkimme keula kohti tulosuuntaa. Mukana olevista retkijuomista, ei setä poliisi sen sijaan piitannut. Mukava mies!

Veneretkemme aikana, maisemat vaihtelivat varsin paljon tiukoista...


...hieman väljempiin...


...turisteilusta...


...rauhallisempiin...


...kotoisempiin...


...vieläkin kotoisempiin ja lämpöisempiin...


...ja sattuipa matkalle hassu paikallinen veneilijäherrakin, joka jotain paikallisia venemiesten kaskuja yritti heitellä, mutta mitäs me niistä, kun ei sanaakaan tajuttu.


Amsterdamista löytyy myös helvetin hyödyllinen museo:


Mitä vittua!!! Ton jälkeen voikin sitten mennä tutustuttamaan ranteensa partaterämuseoon. Löytyyköhän täältä sellainenkin. Ehkäpä sellaisen voisi tuohon viereen pystyttää.

Seuraavan paatin kipparia voisi muistuttaa sen verran, että jos ankka tekee pesän veneesi kuljettajan paikalle, on lienee aika hyllyttää kipparin kotsa.



Pari random räpsyä tähän loppuun:







Huomenna taas töihin...blaaah! No onneksi bäklogi on nyt kutakuinkin tyhjä ja voi taas keskittyä tulevaan. Sattui viikolla muutakin hassua, mutta päivittelen niistä parin päivän kuluttua, niin pysyy mielenkiinto, eikös vain. Näillä eteenpäin.

Tot Ziens!

Ei kommentteja: