Kuten viime kerralla lupasin, tänään ei puhuta Hollantilaisista, eikä kerrota juttua matkaoppaan tapaan. Tänään puhutaan asiasta, eli oluesta, ja Olutmaisterin matkoista oluen hienoon maailmaan.
Hollantihan ei varsinaisesti ole mikään olutintoilijan elämysmaa, ainakaan ensisilmäyksellä. Syvällisempi tarkastelu, kuten kohta huomaatte, paljastaa kuitenkin hienon ja mielenkiintoisen olutkulttuurin, joka valitettavasti historian havinassa on hieman kaikonnut.
Peruskulutuksesta varmaankin 80-90% on peruslageria, kuten ihanassa kotomaassamme Suomessakin. Loput prosenteista täyteen sataan kulutetaan hieman erikoisempaan tavaraan, lähinnä belgialaisiin herkkuihin. Henkilökohtaisestihan belgioluet eivät varsinaisesti kuulu Olutmaisterin suosikkioluihin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Belgioluet ovat yleisesti erittäin vahvoja, maltaisia ja hedelmäisiä sekä sisältävät hitusen vehnää, josta erikoinen, kyseisille oluille tunnettu maku syntyy. Valikoimaa toki löytyy joka lähtöön, ja jokaiselle jotain, mutta peruskestosuosikkihan on tietenkin kansainvälisestikin tunnettu Leffe, jota Olutmaisteri erityisesti suosittelee ruoan kanssa. Muitakin satunnaisia helmiä toki löytyy.
Ravintolat sekä baarit ovat hyvin samantyylisiä, ja yleisesti, kuten Suomessakin tarjoavat pääasiassa vain yhden panimon tuotteita, eli esim. meidän tapauksessa, hanasta löytyy Heinäkenkää, Amstelia, Wieckseä, Brandiä ja muuta peruskamaa. Pullosta aina jokunen belgi. Tarjoilu sen sijaan toteutetaan tyylillä, olutta roiskien ja turhaa säästelemättä, ylimääräinen vaahto hienosti veitsellä leikata, kun kuulemma tasoittaa vaahdon kuplat, ja näin pitää vaahdon ja oluen pidempään tuoreena. Tästä minulla on kuvakin jossain, mutta en löytänyt tähän hätään. Voittaa kuitenkin kotimaisen maitolasin täyttämisprosessin nappia painamalla, täysin vaahdottomasti. Toinen hieno asia kulttuurissa on, että oluiden esittelyynkin on viitsitty vähän panostaa, ja kouluttaa vähemmän hienostunutta oluen ystävää.
Tarjoilijatkin saattavat jopa osata sanan tai kaksi kertoa valikoimasta. Ainoa miinus tarjoilussa tietenkin on, että pääosin tarjoillaan pöytiin. Olutfanillehan tämä on unelmien täyttymys, mutta palvelun hitaus ja satunnainen epäammattimaisuus välillä ahdistaa janoista kuluttajaa. Yleisesti edustavasti valitut naistarjoilijat kuitenkin viihdyttävät mukavasti janoista odottajaa
Hollannissa on toki paljon olutkulttuuria, mutta aikanaan yli 500 panimon maa on kärsinyt, kuten kaikki muutkin maat, alan konsolidoitumisesta ja olutmahtien koon kasvamisesta aiheutuneesta hintakilpailusta. Helmiäkin silti löytyy. Yksi esimerkki niistä on Amsterdamista löytyvä mikropanimo De Prael:
Punaisten lyhtyjen ytimestä löytävä muutaman kymmenen hassun neliön kokoinen panimo/myymälä panee noin kymmentä omaa olutta, jotka loistavan ulkoasun ja omaperäisyyden lisäksi myös maistuvat erinomaiselta. Ensimmäiseltä Olutmaisterin vierailulta jäi matkaan maistiainen jokaista laatua, eli noin 8-10 pulloa, kilpailukykyiseen 15 euron kokonaishintaan.
De Praelin olutvalikoimaan voi tutustua tästä.
Toinen Olutmaisterin suosikkeihin kuuluva paikallinen panimo on nimeltään Brouwerij't IJ. Google translaten mukaan kyseinen vokaaliyhdistelmä ei tarkoita mitään. Panimo on kuitenkin valinnut tunnuksekseen omaperäisen, joskin hienon strutsi-logon.
Paikka ei pelkästään säväytä omalla karulla sisutuksellaan. Seinällä komeilee joku miljoona olutpulloa ympäri maailmaa, unohtamatta vaahdottoman peruskepun synnyinmaata, Suomea. Ulkoa löytyy mahtava terassi, johon aurinko paistaa myöhäiseen iltaan asti, ja joka, paikan erikoisesta olutvalikoimasta huolimatta, kuhisee niin miehiä kuin naisiakin. Elämyksen kruunaa valtava tuulimylly, jota ilmeisesti aikanaan on käytetty ohran ja viljan murskaamiseen.
Mikä näissä pienpanimoissa parasta, esimerkiksi Suomeen verrattuna, on alhaiset hinnat. Kokeilunhaluinen löytää tarjottimeltaan viiden mukin maistiaissetin panimon jokaista tuotetta tarjoiltuna parin desin lasiin hurjaan 4,5 euron kokonaishintaan. Härmässä samainen hinta olisi lasikohtainen. Valikoimasta löytyy peruskepusta kaikkea aina 9 volttiseen tuhdimpaan tavaraan. Jokainen laatu kuitenkin sisältää maullisesti jotain erikoista, jota ei valitettavasti pysty selittämään, edes Olutmaisterin kehittyneillä maistelu- ja kirjoittelutaidoilla. Paras tapa on siis varata lento Damiin jo tänään ja tulla itse kokeilemaan. Tervetuloa!
Olutmaisterin olutmatkat® ovat toki vieneet paikalle saapuneita turisteja myös muihin olutta arvostaviin paikkoihin. Niitä löytyy Damista panimoiden lisäksi muutama. Pari hyvää belgialaista olutkuppilaa, sekä muutama kansainvälisestikin monipuolista valikoimaa tarjoavaa kuppilaa. Legendaarisimmasta näistä löytyy noin 200 olutta, ja sisään astuessaan kun tunnistaa kevyen panimon ummehtuneen tuoksun sekoittuneen keski-iältään 65-vuotiaan kohderyhmän ominaishajuun, huomaa tulleensa oikeaan olutravintolaan. Listalta löytyy toki myös perushollantilaista palanpainiketta oluen seuraksi, ja ilman musiikkia luonnollisesti!
Amsterdam ei toki ole ainoa paikka, mistä laatuoluita ja pienpanimoita löytyy Hollannista. Utrecht, joka sijaitsee 30 min Damista etelään ja majoittaa noin 300k ihmistä, omaa ainakin kaksi mainiota olutpaaria. Olutmaisterin suosittelemassa Ledig Erf (jota Googeli ei myöskään osannut kääntää) -nimisessä kipottelukuppilassa ei listan koko välttämättä yllätä kokenutta olutkävijää, mutta hieno terassi, hyvä palvelu, auringonpaiste ja Hollannissa paras koskaan maistamani, hienosta pullosta tarjoiltu humalainen (jopa IPA-tyyppinen) Hopus-olut kruunasivat Lauantai-iltapäiväreissun kaupunkiin.
Toinen kaupungin olutpaikoista hivelee olutfanaatikon silmää listallaan, mutta valitettavasti 60+ asiakaskunta oli juurtunut tuoleilleen sen verran tukevasti, ettei kovajanoinen Olutmaisteri jaksanu odottaa vuoroaan istuutua. Eikän laatuoluita sentään seisaaltaan juoda, vaikka Hollannissa ollaankin, pystybaareiluhan kun täällä kuuluu kulttuuriin, etenkin viikonloppuisin.
Seuraavaksi Olutmaisterin olutmatkat® vievät arvon lukijat Maastrichtin kautta Nijmegen nimiseen paikkaan. Molemmista löytyi luonnollisesti oluttietoiselle miellyttäviä paikkoja.
Maastrichtissa Olutmaisteri löysi yhden maan helmistä. Erittäin sympaattisen pariskunnan hoitama "Take One"-olutpaari tarjosi sekalaisen yleisön, älyttömän siistin maailmalta vuosien varrelta kerätyn sisustuksen...
...suomalaishelmiä unohtamatta...
...sekä suomalaiseen kulttuuriin uskomattomalta kuulostavan "ilmaisen snäksin". Oluen, jonka sai valita monipuoliselta käsinkirjoiteltulta listalta, seuraksi sai kulhollisen kuorimattomia maapähkinöitä...
...jotka luonnollisesti paikan tyyliin kuuluen kipattiin kuorittuaan suoraan lattialle baarihenkilökunnan neuvoa noudattaen.
Hieno paikka! Olutravintola, josta pystyi täysin rinnoin nauttimaan, jopa naisen seurassa. Mitä muuta voisi toivoa...miesseuraa kai.
Nijmegenistä löytyi pienpanimo nimeltään De Hemel, josta luonnollisesti piti käydä maistamassa Blonde-tyyppinen päiväolut. Kuten ilmeestä voi huomata, maistui!
Hanapatteristo oli myös hieman normaalia erikoisempi, logot mukaanlukien. Jääkaapissa odottaa vielä muutama herkku, mutta 0,7 litrainen 10-volttinen lihavan naisen logolla varustettu kausiolut saa kyllä odottaa erikoisia vieraita seurakseen, ja niitähän kuulemma on Damiinkin muutamien viikkojen sisällä tulossa.
Koska aloitimme belgioluilla, ja koska ne ovat tärkeä osa Hollannin olutkulttuuria, ei Amsterdamin 8kk olutkokeilu olisi ollut mitään ilman reissua Belgiaan. Lukuisten hyvien baarien lisäksi, Olutmaisterin kokemukset karttuivat vierailulla olutmyymälään, jonka valikoimista myyjän mukaan löytyy yli 700 eri olutta. Aluksi häränkakalta kuulostavan kommentin uskoo helposti, kun astuu sisään "Oluttemppeliin" (kuvat eivät valitettavasti tuo asiaa ilmi erinomaisen hyvin).
On purkkia ja purnukkaa...
Lopetan Olutmaisterin olutmatkakertomuksen tähän ja suosittelen jokaiselle matkaa Hollantiin tutustumaan, ei niinkään paikalliseen perusbaariin, vaan sen massan alta löytyviin helmiin, joiden tutustuttamiseen ei luonnollisesti parempaa henkilöä voisi toivoa, kuin herran, jolta 2 kuukauden päästä löytyy täysin itse keksitty Olutmaisterin titteli.
Koska lupasin olla kertomatta tällä kertaa hollantilaisista, lopetan lööpin poikkeuksellisesti arvoitukseen:
Kotitehtävänä ensi kertaa varten jokainen voi yrittää etsiä Brouwerij Ij:n seinältä Suomalaiset klassikot:
Kuten hinnastosta näkyy, erittäin miellyttävät hinnat.
Hyvää yötä ja oluisia unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti