Dublin

Oi!
(=Skottilainen moniselitteinen äännähdys)


Kävin viime viikonloppuna Irlannin maalla pyörähtämässä. Testasin Ryanairin uuden reitin Edinpurkista Dubliniin, mutta satunnaisesti valitsemani viikonloppu sattui juuri samaan aikaan kun Irlanti-Skotlanti Rugbymatsi, Irlannissa, joten en päässyt nauttimaan halpayhtiön edullisuudesta. Ihmettelinkin vähän korkeita lentojen hintoja. Päädyin siis varaamaan halvimman yhdistelmän: myöhäisen perjantailennon ja aikaisen maanantaipaluun, suoraan duuniin.

Dublinhan ei ole mikään kaunis paikka, mutta sitäkin elävämpi. Toiminta keskittyy Temple Bar-nimiselle alueelle, jossa on paljon baareja, rafloja, jengiä ja turisteja.

Temple Bar sunnuntai-iltana

Joki jakaa kaupungin kahteen osaan, joista Pohjoinen on köyhää ja vaarallista, ja Etelä rikasta ja turvallista. Ranskalaisen ystäväni Thomasin kämppä oli pitkällä Pohjoisessa. Kuten kuvista näkyy, hyvin kaunista ja ystävällisen näköistä seutua.



Kahdesta alla olevasta kuvasta näkee myös eron eri alueiden ostoskatujen välillä.

Köyhät Pohjoisen pojat on rakentanut tuollaisen monipuolisen patsasrakennelman keskelle pääkatua. Löytää varmaan paremmin Guinness-huuruissa himaan kun suunnistaa tota kohti.

Etelän ostoskatu.

Irlantihan on ymmärtääkseni ollut varsin köyhä maa pitkään ja vasta viime aikoina alkanut rikastumaan kun suuret (amerikkalaiset) yritykset ovat tyrkänneet isot konttorinsa Dublinin nurkille. Tämä johtuu sijainnin lisäksi yhdestä Euroopan alhaisimmista yritysveroprosenteista. Taitaa olla jotain 12-13 prosentin luokkaa, kun Suomessa herra verottaja vie välistä 26%. Onhan siinä vissi ero maksaako voitosta veroa yhden rahan vai kaksi rahaa. Toisaalta taas lämmintä vettä tulee tasaisesti, tiet on kunnossa, busseissa on kaksi ovea ja vaikka hoitsut välillä kiukutteleekin, niin terveydenhuolto on kohdillaan.

Koska Dublinissa ja täällä saarilla yleensäkin tuuli aika kovaa viime viikon lopulla, oli Olutmaistereiden (kollegani lensi Englannista) lennot Dubliniin myöhässä. Saavuimme pelimestoille joskus 01 aikaan perjantaina, joten paineltiin Thomasin kämpille ja vaihdeltiin kuulumisia pikkutunneille.

Lauantaina tsiigailtiin rugbymatsi pubissa ja kierreltiin kaupungilla. Illalla mentiin johonkin helvetinmoiseen humppaluolaan Temble Barilla. Sunnuntaina sama kuvio toistui, paitsi ei katsottu rugbya ja humppaluola vaihtui loistavaan olutbaariin, jossa soitti paikallinen pillipiiparibändi. Nimi siitä, koska kaveri huiteli menemään sellaisella panhuilulla niin perkeleesti. Ihan hyvää rockkenrollia. Kun mainitsin loistavan olutbaarin, tarkoitin sitä. Mursulle terkkuja:

Mahtava paikka ja hienoja paikallisia oluita kolmessa kerroksessa. En tunnistanut rivistä kuin tuon viimeisen sidukan, jota en tilannut. Ravintolassa oli Olut-menu. Samanlaiseen törmäsin Belgialaisessa Olutravintolassa Lontoossa. Kyllä olut on hieno asia.

Pillipiiparin instrumentti jäi nyt kyllä pahasti tuon tolpan taakse.

Pari räpsyä turisteilusta ja mielenkiintoisista nähtävyyksistä:

Todellinen turistiansa. Käytiin nopeasti pyörähtämässä kurkkaamassa paikallista live-musiikkia. (ps. tämä ei ole yllä kuvattu loistava olutravintola)

Vanhoja ihmisiä puistossa

Vettä, joessa. En muista joen nimeä.

Vettä pimeällä


Lisää vettä pimeällä.

Kun nälkä yllättää, sano "Akrakebabra!" Irlannissa kebabbi oli parempaa kuin Briteissä. Onneksi pääsee Suomeen kohta vetää kunnon kerubia. Britithän ei tuosta Turkin kansalliseläimestä osaa sitten tehdä ruokaa lainkaan.

Koska oltiin Irlannissa, matka ei olisi ollut täydellinen, ellei oltaisi vierailtu Guinnessin panimolla. Tunnetusti hyvänä turistina Olutmaisteri luonnollisesti jätti tarkistamatta mihin aikaan panimovierailu loppuu. Se loppui 4 minuuttia ennen kuin saavuimme. Onneksi mukava, joskin hintahtava, hissipoika päästi meidät yläkerran Guinness-näköalabaariin, joka oikeastaan olikin ainoa asia mitä haluttiin nähdä. Pari räpsyä alla. Kiinnittäkää erityisesti huomiota Dublinin kauneuteen.

Miksiköhän tuo tolppa piti tuohon ottaa.

Molemmat potentiaaliset tulevat työnantajani olivat läsnä myös Dublinissa. Toinen vähän edustavammin kuin toinen:

Ei varmasti pöllömpi paikka työskennellä tuolla ylhäällä, Dublinin ydinkeskustassa.

...probably not!

Reissun jälkeen tosiaan palasin suoraan duuniin. Aika pitkä päivä kun herää neljältä Dublinista. Eikä päivä suinkaan päättynyt tähän. Päivä täynnä paliksia, duunin jälkeen himaan, nopeesti uudet rojut matkalaukkuun ja Lontooseen 3 päivän koulutukseen. Perjantaina oli vähän rakentavat ideat vähissä. Koulutuksethan ei tunnetusti ole kovin kevyttä kamaa sisällöltään, iltaohjelmista puhumattakaan, mutta olenpahan taas hieman parempi markkinoija, ja oluen juoja.

On lauantai(aamu) ja kirjoittelen blogia, krapulassa tietenkin. Hyvä alku viikonlopulle, joka piti ottaa rauhallisesti. Nykyään rauhallinen tarkoittaa kahta pientä krapulaa.

Lennän Suomeen lomailemaan keskiviikkona, joten nähdään siellä.