Kesäkuulumisia

Hahaaa...Olutmaisteri vihdoin linjoilla.

Pahoittelun niille lukuisille lukijoille, jotka joutuivat varta vasten kyselemään blogipäivityksiä. Valitettavasti Olutmaisterilla on ollut niin hektistä töissä viimeiset 3 viikkoa, että oksat pois. 11-12 tuntiset päivät on ollut ihan peruskauraa. Sitten siitä pitäisi vielä painaa lenkkipolulle polttelemaan paskojen elintapojen kasvattamia jenkkakahvoja, hoitaa etäsuhdetta ja vieläpä yrittää ottaa jotain irti ”vapaa-ajasta”. Nyt on kuitenkin yksi tärkeä dedis duunissa ohitettu ja työpanoksen tarve putosi saman tien noin puoleen. Tänään kävin kaupassa, juoksemassa ja kokkailin, eikä kello ollut edes yhdeksää, kun se yleensä on sen verran vasta duunista tullessa. Nyt siis kuitenkin pitäisi olla lungimpaa ainakin jonkin aikaa, tosin niinhän sitä aina luulee.

Palataanpa nyt kuitenkin ajassa hieman taaksepäin kun sitä on tuosta viime kirjoittelusta nyt hieman kulunut. Eli tasan kuukausi sitten olin kankkusessa. Sen jälkeen myös useasti uudestaa. Väliin mahtui ensinnäkin Juhannus, jota Olutmaisteri vietti Suomessa rauhallisissa merkeissä maisterikollegan möksällä. Sen jälkeen oli viikko lomaa Suomessa, mutta kuten aina, siitä oli loma kaukana. Joutui perkele puhelimen kalenteriin merkkaamaan tapaamiset, kun niitä alkoi siunaantumaan niin helvetisti. No pääasia, että säät oli kohdillaan ja näki tuttuja. Oluttakin oli...

Juhannusta siis vietettiin Salon kulmissa jonkin järven rannalla. Olutseurue koostui kotimaisista Olutmaistereista, vaimokkeista, muutamista brittivahvistuksista sekä yhdestä kappaleesta belgialaisia. Viikonlopun pääesiintyjä oli Skottipankkiiri Dave, joka ensimmäisenä iltana jostain ihmeen syystä paineli kuselle jonnekin jonkkaan ja sammui sinne. Sen verran oli kaverilla kuitenkin tunteja myöhemmin herätessä virtaa päässä, että kun ei erottanut oikeaa vasemmasta, lähti tekemään 50 metrin täsmäiskuja ja palasi takaisin alkupaikkaan. Näin siis löysi lopuksi takaisin möksälle. On siinä skotilla muutakin päässä kuin haggista. Seuraavana iltana, ilmeisesti edellisestä pelästyneenä, skottiherra päätti olla nukkumatta lainkaan. Jokainen lukija voi itse kuvitella kuinka hauskaa seuraa on 24 tuntia putkeen juovuksissa ollut skotti. Maanantaina oli pojalla sitten pieni kohmelo kun mentiin Suokkiin nauttimaan säästä ja paikallisen panimon herkuista. Ihan kuulemma top viiteen ylsi tämä kohmelo, mikä on jo

Kuvia jussista:

Belgivahvistus Timmy

Mikä kankkunen?

Kyllä on Suomen kesä kaunis

Mölkky kuuluu tietenkin juhannukseen

Metsä ei kaikista yrityksistä huolimatta palanut kokonaan

Pulla, siis tuon koiran nimi

Työnantaja edustettuna

Pulla parkissa

Grillimestari ja Olutmaisteri Rooberttti

Aurinkokin yritti välillä paistella, ei tosin paljoa, eikä kovin useinkaan.

Timmy ja Jamessi ei menannu saada palikan heitosta tarpeeksi

Yön kuningas, Dave

Räpsyjä Suokista...on kaunista:

Tässä täytyy olla Suomen ainoa, ja maailman orvoin "sukellusvene"

Viikolla käytiin myös Virossa päiväreissulla ja täytyy todeta, että kyllä vanha kaupunki hyvällä kelillä on äärettömän hieno paikka. Reissu oli muuten ihan rauhallinen, mitä nyt muutama olut matkalla, perillä ja myöhemmin Helsingin yössä.

Zoomatkaapa tuon kaukana olevan julisteen tekstiin. Nettiosoite on "viinarannasta.ee". Hassua.

Jos edellisissä kuvissa oli orpo vene, niin tämän täytyy olla Tallinkin laivaston homoin alus.

On Suomessa kaunista...

Virossa oltiin Kohdussa...

Pala uutta, pala vanhaa.

Guinness

Suomessa törmäsin vielä hienoon katuorkesteriin:

Ja tässä vielä ääninäyte, kappaleenhan tunnistaa jokainen:

Viikko loman jälkeen käytiin heittämässä Amsterdam Agentsien kanssa salibandyreissu Espanjiaan, Denia nimiseen pikkukylään Valenciasta alaspäin. Matkaan mahtui kaikkea salibandysta härkäjuoksuun. Tästä kuitenkin lisää ensi kerralla kun saan kerättyä vähän enemmän kuvia kasaan kun oma kamera on paskana. Tässä kuitenkin vähän esimakua meiningistä:

Jos skotilla on haggista päässä, niin ei näillä spanjaardeillakaan mitään oliiviöljyä kummosempaa sieltä voi löytyä. Sen verran vajaata toimintaa.

Pysykää kuulolla, lisää hassuja tarinoita Espanjasta tiedossa...

Kunnon kankkunen pitkästä aikaa

Morjens,

Lyhyt päivitys padolta. Salibandyseuran kauden päättäjäiset järjestettiin poikavetoisella porukalla (vaikka joukkueessa on myös seka- ja naisten joukkue). Säät oli kohdillaan ja olutta riitti. Pitkästä aikaa kunnon kankkunen. Onneksi aurinko ei paista niin ei tule huonoa omatuntoa, tosin kun ei ole avannut verhoja lainkaan, niin vaikea sanoa paistaako vai sataako. Jokatapauksessa Heinäkenkä virtasi ja mukavaa oli.

Tässä pari kuvaa lauantailta.

Kaasu ladattuna piknikkiä varten:



Keli oli kohdillaan:
Tässä on kyseessä naapurimaan vammainen gay-versio ihka-aidosta mökkipeli Mölkystä:


Salibandystä puheenollen, Olutmaisterin nilkka pamahti aika pahasti tuossa toissa viikolla. Viikon levon jälkeen nilkka näytti pahalta, mutta tuntui hyvältä (vähän kuin pimppa), joten päätin kokeilla kestoa torstain treeneissä. Ei kestänyt ja meni uudestaan. Tässä lopputulos:


Olen kyllä aina tiennyt omaavani pienen monon, mutta näin valokuvasta katsottuna, etenkin mukavasti turvonneena, on kyllä aikamoiset tuppujalat. No kyllä niillä ainakin kovaa pääsee.

Näihin tuppujalkaisiin tunnelmiin. Mukavaa alkavaa viikkoa!


Ps. Olutmaisterin juhannussuunnitelmat ajaa herran Suomeen makkaranpaistoon 1,5 viikoksi, joten varmaankaan tämän kuun aikana ei hirveästi päivityksiä ole luvassa, ellei härmässä tapahdu jotain mahtavaa ja mullistavaa, mikä on varsin epätodennäköistä.

Ps2. Meinasi taas unohtua...Mielestäni Hollannissa on hassua, että Weeds ohjelman tauolla tulee aina mainosten alussa ja lopussa Hasis, hamppu ja Marihuana museon mainos. Hassua, eikö olekin?

Päivitykset padolta

Heipparallaa!

Lupauksista huolimatta pari viikkoa on taas kulunut viime päivityksestä. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut; viikolla menee pitkään duunissa ja viikonloppuisin olen ottanut relaa, eikä ole jaksanut lähteä hippoihin. Näin saattaa käydä tänäänkin.

Meinasin kuolla tuossa männäviikolla kun annoin "kaasulle" kyytiä pitkin kanaalien pientareita, ollessani (yllätten) myöhässä futistreeneistä. Painelin siis jotain vähintään yhdeksääkymppiä vihreistä valoista kun joku teiniräppäri, ilmeisesti häikäistyneenä joko omista blingeistään tai sitten Olutmaisterin pyöräilytaidoista, kääntyi suoraan eteen. "Kaasu" vinkaisi käskystä jättäen noin neljä metriä mustaa viivaa. Räppärin kalansilmät kääntyivät ympäri ja räkä lensi suusta kun hän ähkyi jotain paikallisella kielellä. Tarjosin omat kommenttini takaisin selkeällä Lontoolla kansainvälisten käsimerkkien saattelemana ja jatkoin matkaa...olinhan myöhässä.

Kyseessä oli viimeiset futistreenit, joten Olutmaisterin ura puukenkämaan jalkapallotähtenä saa ainakin toistaiseksi odottaa elokuuhun asti. Jotenkin hassua, että härmää ja muita pohjoisia naapureitamme lukuunottamatta, Euroopassa jalkapalloa pelataan talvella. Briteissäkin on niin vitun hyvä keli ympäri vuoden, että juuri kesällä, kun aurinko lämmittää elohopeat hädintuskin 20 asteen pintaan, ei kuningaspalloa pelata lainkaan. Espanjassa tämän vielä ymmärtää, kun kesälämmöt nousevat yli 40 asteen. Eiköhän padollakin kuitenkin jotain puistofutiksia kesänmittaan järjestetä.

Salibandykin on tauolla, mutta kesällä sentään treenataan, niin, ja reissataan pelaamaan Espanjan maajoukkuetta vastaan. Turnauksiakin olisi, mutta ne sattuvat Olutmaisterin kalenterin varattuihin viikonloppuihin.

Daami oli käymässä viime viikonloppuna ja käväistiin itä-rannikolla nauttimassa Atlantin auringosta sekä eläintarhassa katsomassa...eläimiä. Matkalla törmättiin muun muassa

masentuneeseen orankiin

hassuihin ankkoihin

ronsuihin

jellonien ruoka-aikaan

ISOJEN perhosten ruokailuhetkeen

Hipon hamppipesuun

seisoihin liskoihin

...ja vielä isompiin liskoihin

Säät on Damissa ollut kohdillaan ja niistä on tullut nautittua. Olutmaisterin lakananvalkoiseen pintaan on tullut jopa rusketusraidat (siis ihan oikeaa rusketusta), mikä on jo aikamoinen saavutus "vuoden rapupalkinnon" monta vuotta peräkkäin voittaneelta.


Jälkimmäiset kuvat ovat paikasta nimeltä Wijk ann zee, joka sijaitsee varsin kapean Hollannin itä-rannikolla. Kyseiseen paikkaan pääsee Damista 30 minuutin pikapaattikyydillä, parilla kanaalin ylityksellä ja hetken pyöräilyllä.

Viimeksi taisi unohtua lanseeraamani "Hollannissa on hassua" lööppi, joten tarjoilen tällä kertaa teille arvon lukijoille kaksi herkkua:

Mielestäni Hollannissa on hassua muuttaa. Koska asuntoja täällä on aikanaan verotettu asunnon julkisivun pinta-alan mukaan, on talot tehty hyvin kapeiksi. Tästä syystä ovet ja rappukäytävät ovat äärimmäisen kapeat ja niistä on täysin turha kuvitella rahtaavansa sohvaa, parisängystä puhumattakaan. Siksi kikkaratukka on keksinyt oivat tavan kuljettaa tavaroita asuntoihin:


Jokaisen talon katolla on tuollainen koukku, josta sitten muutaman naru-jeesusteippi-virityksen avulla roudataan kamat ikkunan kautta sisään. Tervetuloa muuttamaan!

Hollannissa on myös hassua polkupyörien parkkeeraaminen. Olen asiasta jo tainnut täällä blogillakin kirjoitella muutamaan otteeseen, mutta sen verran käsittämätön määrä kaksipyöräisiä täällä Damissakin on, että ei sitä kirjoitusten tai kuvien perusteella käsitä. Asiasta antanee käsitystä se, että Hollannissa varastetaan vuosittain 750 000 pyörää.

Koska pyöriä on paljon, eivätkä sporttiset nederlanderitkaan pyöräile 24/7, on näille "Kaasun" kaimoille löydyttävä riittävästi parkkitilaa. Tila, on yksi asia, jota Amsterdamissa ei ole, joten hyppyritukka on ratkonut asioita useilla eri tavoilla; 1) pyörätelineitä ja muunlaisia lukitsemisen helpottavia häkkyröitä on joka paikassa 2) pohjakerrosten asuntoja on muutettu pyöräparkeiksi 3) suosituilla paikoilla, kuten rautatieasemalla on 4-5 kerroksinen pyöräparkkihalli. Kuitenkin vaihtoehdoista ehkä hassuin, on 4) kanaaleihin rakennetut pyöräparkkilautat.


Näitä lauttoja on pitkin kaupunkia, ja vain tähän yhteen tarkoitukseen. Hassua. Pyörän lukitseminen on Damissa kuitenkin elintärkeää, mikäli meinaa säilyttää pyöränsä. Jos sitä ei kukaan varasta, niin piparilta kylmäksi jäänyt pilvipäinen nederlanderi heittää sen varmasti kanaaliin, ellei menopeliään ole kiinnittänyt mihinkään.

Näin tällä kertaa. Mukavaa alkukesää!

-Olutmaisteri