Duuninjälkeiset oluet, amerikkalainen ystävä, olutta, unta, pekonia, futista, olutta, rugbya, olutta, "illallinen", unta, krapula.
Tossa viikonloppu tiivistettynä. Jotta ei menis ihan tylsäksi tää ploki, niin avaan vähän syvemmin viikonlopun tapahtumia.
Tosiaan, mulla oli jenkkiajoilta tuttu frendi täällä kylässä ja kuten edellisessä viestissä epäilin, homma ei päättynyt onnellisesti. Mutta hauskaa sen sijaan oli. Jengiä oli paljon liikenteessä ja etenkin lauantai oli hyvin urheilupainotteinen. Skotlanti voitti Ukrainan ja Olutmaisteri kuittasi viikonlopun laskut nerokkaalla 5 juron betillä 22.00 kertomiselle 3-1 tulokselle.
Pitääkin tässä oikein avautua kun saatiin paskaa palvelua sporttibaarissa. Yriteltiin haistella vähän mukavempia katselupaikkoja erittäin täydessä sporttikuppilassa. Mentiin "ravintolan" puolelle, jossa oli mukavammin tilaa ja päästiin istumaan. Sitten siihen tulee sellainen parikymppinen elämäänsä kyllästynyt tarjoilijahupakko jotain mutisemaan, että ei saa hengaa täällä jos ei tilaa mitään. No, mehän heti nokkelina poikina tilattiin oluet, johon kyseinen rusto totesi, että olutta ei tarjoilla pöytään ilman ruokatilausta. Kiroiltiin siinä sitten hetki ja edellisestä viekastuneena tilattiin toiselta tarjoilijatädiltä ämpärillinen ranskalaisia pottuja. Tämä täti olikin oikein mukava ja hymyili. Saatiin luonnollisesti myös oluet ruoan kylkeen.
Mielestämme olimme oikeutettuja nyt suorittamaan lukuisia oluttilauksia, koska olimme tilanneet myös ruokaa. Mukien tyhjennyttyä vinkattiin se eka ärsyttävä rusto siihen ja lyötiin oluttilaus sisään. Akka katsoo meitä hetken, tuhahtaa ja toteaa suomeksi käännettynä, että puhuessaan ruokatilauksesta hän ei tarkoittanut ranskalaisia jaettavaksi kahden kesken. Vasten tahtoaan hän kuitenkin vinkkasi sen hymyilevän tarjoilijan paikalle ja saatiin tilaus läpi. Joimme useita oluita.
Kuten jo mainitsin, ottelu päättyi Olutmaisterin vedonlyönnin kannalta mainiosti. Tippasin hymyilevälle tytölle 5 puntaa ja annoin pahaa silmää toiselle horolle. Hiljaisen miehen protestina ajattelin kusasta nurkkaan lähtiessäni, mutta päädyin rauhanomaisempaan ratkaisuun ja kirjoitin sähköpostipalautteen. Onhan se nyt vittu ku lapsityövoima alkaa hyppimään maksavien asiakkaiden silmille. Jos ei hommat kiinnosta menkkojen aikaan niin jää kotiin. HORO!
Muutamia tynnyrialeja myöhemmin oltiin suuremman joukon kera tarkastelemassa Englannin voittokulkua kohti Rugby-finaalia. Ranska sai tukkaan, mikä on heille oikein, ärsyttäviä kun ovat.
Oli mulla toinenkin juttu, joka ei kyllä liity mitenkän skotteihin tai olueen, mutta vaikuttaa Olutmaisterin elämään ja muutenkin vituttaa. Yritin tässä nimittäin viime viikolla tehdä rahanostoa käyttämäni vedonlyöntitalon tililtä henkilökohtaiselle tilille. Tämä osoittautui huomattavasti haastavammaksi kuin rahojen laittaminen pelitilille. Kyseinen putka nimittäin vaatii kopion ajokortista, luottokortin viimeisistä numeroista ja kortin kääntöpuolesta, jolla rahaa olen pelitilille alunperin laittanut. Tästä tuli ilmoitus sähköpostitse useita päiviä siirtoyrityksen jälkeen. Nyt raha on jossain vedonlyöntiputkan digitaalisessa kassalaatikossa, koska tilillä ei ole muuta kuin eilen voitetut rahat, omalla tilillä ei ole senkään vertaa ja nettisivulla on viesti, että siirtoa ei voitu käsitellä ongelman vuoksi. Hienoa kommunikointia!!
Noh, tämä ei vielä varsin sietokykyiselle Olutmaisterille tuottanut suurtakaan tuskaa. Tehtävä ei myöskään ollut ylivoimainen, sillä osaan käyttää phaksia, minulla on ajokortti ja onneksi myös vielä sama Visa-korttikin. No siinä sitten phaksailin lippuja ja lappuja menemään ja soittelin perään asiakaspalveluun. Luottokorttini sattuu olemaan erittäin tyylikäs, mutta tässä tapauksessa valitettavasti, täysin musta. Asiakaspalvelusta todettiin, että muut liput on ok, mutta luottokortin numeroista ei saa selvää. Siinä sitten phaxailin ja soittelin perään muutaman kerran. Luovutin ja räppäsin kortista kuvan kotiin päästyäni ja meilasin sen perjantaina. Tänä aamuna digitaalisessa postilaatikossa odotti verbaalisesti erittäin lahjakas viesti: "Hei, kiitos lähettämistänne kopioista. Huomioikaa ystävällisesti, että tarvitsemme vielä kopion kortin takaosasta." Viestiin oli copy-pastetettu eri fontilla pyyntö antaa palautetta asiakaspalvelusta linkin kautta. Lupaan, että palautetta tulee, ei tosin kovin rakentavaa.
Kameranihan on huollossa, joten uusien kuvien ottaminen on vähän vitun vaikeaa. Aikaisemmissa fakseissa olin jo sata kertaa laittanut kopion luottokortin takaosasta. Lähetin vastaukseksi verbaalisesti huomattavasti lahjakkaamman viestin, jossa suunnilleen sanottiin, että paprut on lähetetty, joten nyt vittu ne rahat jollekin tilille ja jos ongelmia tulee, niin te soitatte minulle numeroon... Loppuu toi saatanan viestien lähettely.
Ja lopuksi iloisempiin asioihin. Sain täytettyä yhden tärkeimmistä tavoitteistani Skotlannissa. Maistoin kansallisruokaa, eli friteerattua Mars-patukkaa. Tätä kulinaristista nautintoa on saatavilla vai Yhdistyneen kuningaskunnan pohjoisimmista osista, Skotlannin maasta. Maultaan täyteläinen ja erittäin hyvä kokonaisuus nautittuna tuhannen päissään portailla istuen kalaperunaillallisen jälkeen kruunasi viikonloppuni. SUOSITTELEN!
Jatkan friteeratun ruoan syömistä, hikoilua ja elokuvien katsomista. Palaan astialle ensi viikolla.
sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Selkäkipuja ja muita ahdistuksia
Juuu, tosiaan joku peijakas iski alaselkään viikonlopun aikana ja maanantaina en saanut sukkia jalkaan ilman, että makasin selälläni sängyssä. Vieläkin aika kipeä. Pitänee mennä loppuviikosta lekuriin, jos ei ala helpottamaan. Ei mitään hajua mistä johtuu, mutta eipäilen, että ~8 kilon rikkaimurilla on jotain tekemistä asian kanssa.
Tuli eilen aamulla bussia odotellessa pari juttua mieleen, niin ajattelin, että pitää jakaa ne teidän kanssa. Oli muuten ensimmäinen aamu, kun satoi kunnolla vodaa duuniin mennessä. Jos vettä tulee, niin sitä yleensä tulee päivisin, mutta aamut ja illat ovat kuivia, tai siis niin kuivia kuin ne täällä saarella nyt voi olla. Mutta tänä kyseisenä aamuna kuitenkin tuli vettä.
Bussi on Edinburin ainoa julkinen kulkuneuvo. Osa busseista on kaksi-kerroksisia, mutta linja jolla painan duuniin, on tavallinen. Tai oikeastaan, ei suinkaan tavallinen, vaan hyvinkin erikoinen. Siinä on nimittäin vain yksi ovi. Noh, tämänkään ei vielä luulisi olevan suuri ongelma, mutta kun kaikki Eddinburkin wannabe-bisnesmiehet vetää skrakat kaulassa töihin juuri kahdeksalta, kaikki dösät ovat ihan täynnä. Tämä on todistetusti Olutmaisterille aikaisin mahdollinen pysäkillesaapumisaika. Täydet dösätkin vielä menisi, jos joku olisi keksinyt sellaisen bussin, että yhdestä ovesta voi mennä kahteen suuntaan yhtä aikaa. En ole sellaista vehjettä vielä bussiliikenteessä ennen nähnyt, eikä niitä ole täälläkään.
Eli kun ensin pari kolme tupaten täyttä bussia ovat tilan puutteessa ajanut kylmästi vilkuttaen Olutmaisterin kantapysäkin ohi, seuraavan bussin pysähtyessä, kapuaa yksi sata ihmistä ulos ja toinen sata sisään, samasta ovesta tietenkin. Sitten Britti-insinööri on kehittänyt korttisysteemin, joka mitä todennäköisimmin soittaa joka kerta konttorille varmistaakseen bussikortin, kestää jokaisella sadalla bussiinousijalla Olutmaisterin aamukohmeloon nähden aivan liian kauan. Kaiken kukkuraksi, tämä kaikki tapahtuu 100 metrin välein, koska maailman toiseksi lihavin kansa voisi kenties menettää arvostetun asemansa, jos kävelisi pidemmälle. Olutmaisterille jää siis kaksi vaihtoehtoa, joko mennä pysäkille ennen 08, mikä on osoittautunut haasteelliseksi tai vasta 8.30 jälkeen, jolloin tilanne taas helpottuu.
Viikonloppuna on amerikkalainen ystäväni tulossa Edinburgkkiin kyläilemään, jos sen nyt tolleen kauniisti laittaa. Lainaan ystäväni viestiä: "I m up for boozing on friday and all day satuday what do you say?" Vastasin "yes" kuten me täällä Skotlannissa yleensä houkutteleville tarjouksille teemme. Hän näki myös tärkeäksi mainita, ettei hänellä ei mitään ryyppäämistä häiritsevää tekemistä myöskään lauantaina päivällä. Eli niille, joilta amerikka ei taivu, vaikuttaa siltä, että tämä ei pääty hyvin. Palaan asiaan sunnuntaina, joka on jo perinteisesti ollut Olutmaisterin päiväkirjapäivä.
Viikonloppu on taas penkkiurheilun täyteinen. Skotlanti kohtaa Ukrainan ja Suomi Belgian. Illemmalla toivon vihdoin näkeväni Ranskan saavan tukkaan Rugbyssa. Meillä on myös jonkinnäköinen get together-tyyppinen tapahtuma kaikkien Edinburgissa olevien nykyisten ja vanhojen samassa ohjelmassa olleiden kanssa. Huomenna vie duunipäivä Glasgowhun ja illalla pidämme kenties suomalaisen kollegani kanssa jokaviikkoisen perinteeksi muodostuneen komediaillan katsomalla standuppia paikallisessa komediakuppilassa.
Huomio:
- Moni skotti ei käytä sateenvarjoa, vaan toljottelee mieluummin puku päällä tukka pystyssä sateessa odotellen bussia, joka pysähtyy 100 metrin välein päästämään 100 ihmistä ulos ja ottamaan toiset 100 sisään samalla tarkastaen jokaisen korttia liian kauan.
ps. Koska Olutmaisterin ploki saavuttaa vähintään 80 000-100 000 kävijää päivittäin, olutmaisteri on päättänyt ottaa tilanteesta hyödyn irti ja on aloittanut olutkaupustelun rinnalla markkinointiharrastuksen. Tämän harrastuksen tuloksia voitte ihailla vilkkumassa tuossa oikealla -->
Tuli eilen aamulla bussia odotellessa pari juttua mieleen, niin ajattelin, että pitää jakaa ne teidän kanssa. Oli muuten ensimmäinen aamu, kun satoi kunnolla vodaa duuniin mennessä. Jos vettä tulee, niin sitä yleensä tulee päivisin, mutta aamut ja illat ovat kuivia, tai siis niin kuivia kuin ne täällä saarella nyt voi olla. Mutta tänä kyseisenä aamuna kuitenkin tuli vettä.
Bussi on Edinburin ainoa julkinen kulkuneuvo. Osa busseista on kaksi-kerroksisia, mutta linja jolla painan duuniin, on tavallinen. Tai oikeastaan, ei suinkaan tavallinen, vaan hyvinkin erikoinen. Siinä on nimittäin vain yksi ovi. Noh, tämänkään ei vielä luulisi olevan suuri ongelma, mutta kun kaikki Eddinburkin wannabe-bisnesmiehet vetää skrakat kaulassa töihin juuri kahdeksalta, kaikki dösät ovat ihan täynnä. Tämä on todistetusti Olutmaisterille aikaisin mahdollinen pysäkillesaapumisaika. Täydet dösätkin vielä menisi, jos joku olisi keksinyt sellaisen bussin, että yhdestä ovesta voi mennä kahteen suuntaan yhtä aikaa. En ole sellaista vehjettä vielä bussiliikenteessä ennen nähnyt, eikä niitä ole täälläkään.
Eli kun ensin pari kolme tupaten täyttä bussia ovat tilan puutteessa ajanut kylmästi vilkuttaen Olutmaisterin kantapysäkin ohi, seuraavan bussin pysähtyessä, kapuaa yksi sata ihmistä ulos ja toinen sata sisään, samasta ovesta tietenkin. Sitten Britti-insinööri on kehittänyt korttisysteemin, joka mitä todennäköisimmin soittaa joka kerta konttorille varmistaakseen bussikortin, kestää jokaisella sadalla bussiinousijalla Olutmaisterin aamukohmeloon nähden aivan liian kauan. Kaiken kukkuraksi, tämä kaikki tapahtuu 100 metrin välein, koska maailman toiseksi lihavin kansa voisi kenties menettää arvostetun asemansa, jos kävelisi pidemmälle. Olutmaisterille jää siis kaksi vaihtoehtoa, joko mennä pysäkille ennen 08, mikä on osoittautunut haasteelliseksi tai vasta 8.30 jälkeen, jolloin tilanne taas helpottuu.
Viikonloppuna on amerikkalainen ystäväni tulossa Edinburgkkiin kyläilemään, jos sen nyt tolleen kauniisti laittaa. Lainaan ystäväni viestiä: "I m up for boozing on friday and all day satuday what do you say?" Vastasin "yes" kuten me täällä Skotlannissa yleensä houkutteleville tarjouksille teemme. Hän näki myös tärkeäksi mainita, ettei hänellä ei mitään ryyppäämistä häiritsevää tekemistä myöskään lauantaina päivällä. Eli niille, joilta amerikka ei taivu, vaikuttaa siltä, että tämä ei pääty hyvin. Palaan asiaan sunnuntaina, joka on jo perinteisesti ollut Olutmaisterin päiväkirjapäivä.
Viikonloppu on taas penkkiurheilun täyteinen. Skotlanti kohtaa Ukrainan ja Suomi Belgian. Illemmalla toivon vihdoin näkeväni Ranskan saavan tukkaan Rugbyssa. Meillä on myös jonkinnäköinen get together-tyyppinen tapahtuma kaikkien Edinburgissa olevien nykyisten ja vanhojen samassa ohjelmassa olleiden kanssa. Huomenna vie duunipäivä Glasgowhun ja illalla pidämme kenties suomalaisen kollegani kanssa jokaviikkoisen perinteeksi muodostuneen komediaillan katsomalla standuppia paikallisessa komediakuppilassa.
Huomio:
- Moni skotti ei käytä sateenvarjoa, vaan toljottelee mieluummin puku päällä tukka pystyssä sateessa odotellen bussia, joka pysähtyy 100 metrin välein päästämään 100 ihmistä ulos ja ottamaan toiset 100 sisään samalla tarkastaen jokaisen korttia liian kauan.
ps. Koska Olutmaisterin ploki saavuttaa vähintään 80 000-100 000 kävijää päivittäin, olutmaisteri on päättänyt ottaa tilanteesta hyödyn irti ja on aloittanut olutkaupustelun rinnalla markkinointiharrastuksen. Tämän harrastuksen tuloksia voitte ihailla vilkkumassa tuossa oikealla -->
sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007
Kuukauden kokemuksella
Huomenta!
Kello on jotain päälle yhdeksän aamulla ja meikä kirjoittelee jo blogia. Rauhallinen ilta siis eilen; Rugby-matsi ja pari olutta. Illan pettymys oli, että Uusi-Seelanti, ehkä maailman kovin Rugby-joukkue, hävisi Ranskalle. Muuten en paljoa lajista ymmärrä tai edes välitä, mutta kunhan Ranska häviää, niin kaikki on hyvin. Tässä tapauksessa kaikki ei siis ole hyvin. btw. Nyt ymmärrän miksi laji ei Suomessa niitä kovin suurta suosiota; World Rugby Ranking (skrollaa vaan ihan reilusti).
Piti eilen käydä myös viemässä kamera huoltoon ja käydä etsimässä parturi. Päivä oli erittäin hieno, mutta sen sijaan, käytin sen sisällä krapulassa koneen ääressä.
Joo, kuukausi tosiaan takana ja aika on mennyt erittäin nopeasti. Kohta huomaa, että on kevät ja aika kaivaa mun erittäin (epä)luotettava Nykistä ostettu 30 dollarin matkalaukku, vähän jeesusteippiä että saa sen kiinni ja ruveta lyömään kamoja kasaan seuraavaa pestiä varten. Noh, ehkä kuitenkin eletään nykyhetkeä ensin.
Ruokahan täällä on paskaa, kuten kaikki jo tietävät. Vastapainoksi olen yrittänyt vähän urheilla. Se on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi, koska viikolla aika on kortilla ja viikonloppuisin on krapula. Kävin kuitenkin viikko sitten kurkistamassa paikalliselle terveysklubille. Täällähän ei juuri kellaripunttiksia olekaan. Sain mukavan kierroksen ja paikka oli todella hieno kaikkine härveleineen, uima-altaineen, jumppatunteineen jne.. Ainoa vähemmän hieno asia oli 60 punnan kuukausihinta + 30 rekisteröintimaksua. 135 egeä kuukauden sporteista..PUUUH! No, olen kyllä huonomminkin sijoittanut rahoja ja paikka oli aika magee, joten katsotaan josko jossain välissä talven paskat kelit vie Olutmaisterin sisäurheilun pariin. Tällä hetkellä pelailen potkista parin porukan kanssa ja juoksentelen silloin tällöin.
Mitä oluen juontiin tulee, olen alkanut tykkäämään paikallisista vähemmän hiilihapotetuista aleista ja vastaavista herkuista. Tähän kategoriaan kuuluvat ns. Cask Alet, eli suomalaisittain tynnyrialet. Herkku saadaan lasiin "pumppaamalla" hanaa ja parin minuutin tanssin jälkeen se asettuu valmiiksi herkuttelua varten. Ensipuraisu on pohjoisille makuherjoille vähintääkin erikoinen, mutta maku huipentuu loppua kohden ja pohjan häämöttäessä pitääkin jo tilata toinen. Tervetuloa maistelemaan! Suomesta näitä herkkuja löytää hyvin harvoista olutravintoloista ja niissä kun ei "oikeaa olutta", eli Karhua myydä, niin ei sinne suomalainen myöskään mene. Täältä löytyy myös erinomaisia viskikuppiloita, joista ei olutta tai muutakaan roskaa saa. Myös ilmaisia maistiaisia on tarjolla joissakin viskikaupoissa. Tervetuloa maistelemaan!
Harmi, että toi kamera ei skulaa, tai no taitaa sillä kuvia voida ottaa...otanpa sittenkin yhden hassun kuvan.
Katsokaas ystäväiseni, tämä on imuri ja imurin vieressä on sänky. Sängyn alla on likaa, mutta toi VITUN IMURI EI MAHDU SINNE! Ei tullu pisamanaamainsinöörille mieleen, että joku voisi haluta yrittää imuroida myös alle metrin korkuisten tasojen alta. Ei insinöörille myöskään juolahtanut mieleen perusfysiikan lait: tavaroita on sitä raskaampi siirrellä, mitä enemmän ne painaa. Tämä seksikkäänsinisenvärinen putkilo nimittäin painaa varmaan jotain 5-10 kilon välillä. Miksi ihmeessä tuo koko koneisto on pitänyt integroida tohon runkoon?? Kokeileppa ensi kerralla itse ottaa sen imurin letkun lisäksi se koko härveli syliin ja rullaile sen kanssa joka kulmassa edestakaisin. Pitäny oikein renkaat laittaa, ku ei muuten pystyisi ollenkaan liikuttelemaan...jätän imuroimisen seuraaville asukkaille.
Äkkiseltään ei tule mitään erikoisia huomioita mieleen. Lisäilen jos muistan.
Tuli tässä mieleeni, että olin täällä pari vuotta takaperin, ja koska kamerani on toistaiseksi epäkunnossa, leikkaan ja liimaan tähän pari muutaman vuoden takaista kuvaa Skotlannista ja pari räpsyä alkukesältä kun olin haastatteluissa.
Skottilainen taksi
Glasgown ostoskatu
Tori nimeltä Haymarket Edinburghin vanhassa kaupungissa
Ärsyttävä kaveri
Edinburghin linna huonossa kuvassa
Joku Loch (järvi) tossa kulmilla
Edinpurkin kaupunkimaisemaa
Joku räpsy. Edessä vanha kaupunki
Kello on jotain päälle yhdeksän aamulla ja meikä kirjoittelee jo blogia. Rauhallinen ilta siis eilen; Rugby-matsi ja pari olutta. Illan pettymys oli, että Uusi-Seelanti, ehkä maailman kovin Rugby-joukkue, hävisi Ranskalle. Muuten en paljoa lajista ymmärrä tai edes välitä, mutta kunhan Ranska häviää, niin kaikki on hyvin. Tässä tapauksessa kaikki ei siis ole hyvin. btw. Nyt ymmärrän miksi laji ei Suomessa niitä kovin suurta suosiota; World Rugby Ranking (skrollaa vaan ihan reilusti).
Piti eilen käydä myös viemässä kamera huoltoon ja käydä etsimässä parturi. Päivä oli erittäin hieno, mutta sen sijaan, käytin sen sisällä krapulassa koneen ääressä.
Joo, kuukausi tosiaan takana ja aika on mennyt erittäin nopeasti. Kohta huomaa, että on kevät ja aika kaivaa mun erittäin (epä)luotettava Nykistä ostettu 30 dollarin matkalaukku, vähän jeesusteippiä että saa sen kiinni ja ruveta lyömään kamoja kasaan seuraavaa pestiä varten. Noh, ehkä kuitenkin eletään nykyhetkeä ensin.
Ruokahan täällä on paskaa, kuten kaikki jo tietävät. Vastapainoksi olen yrittänyt vähän urheilla. Se on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi, koska viikolla aika on kortilla ja viikonloppuisin on krapula. Kävin kuitenkin viikko sitten kurkistamassa paikalliselle terveysklubille. Täällähän ei juuri kellaripunttiksia olekaan. Sain mukavan kierroksen ja paikka oli todella hieno kaikkine härveleineen, uima-altaineen, jumppatunteineen jne.. Ainoa vähemmän hieno asia oli 60 punnan kuukausihinta + 30 rekisteröintimaksua. 135 egeä kuukauden sporteista..PUUUH! No, olen kyllä huonomminkin sijoittanut rahoja ja paikka oli aika magee, joten katsotaan josko jossain välissä talven paskat kelit vie Olutmaisterin sisäurheilun pariin. Tällä hetkellä pelailen potkista parin porukan kanssa ja juoksentelen silloin tällöin.
Mitä oluen juontiin tulee, olen alkanut tykkäämään paikallisista vähemmän hiilihapotetuista aleista ja vastaavista herkuista. Tähän kategoriaan kuuluvat ns. Cask Alet, eli suomalaisittain tynnyrialet. Herkku saadaan lasiin "pumppaamalla" hanaa ja parin minuutin tanssin jälkeen se asettuu valmiiksi herkuttelua varten. Ensipuraisu on pohjoisille makuherjoille vähintääkin erikoinen, mutta maku huipentuu loppua kohden ja pohjan häämöttäessä pitääkin jo tilata toinen. Tervetuloa maistelemaan! Suomesta näitä herkkuja löytää hyvin harvoista olutravintoloista ja niissä kun ei "oikeaa olutta", eli Karhua myydä, niin ei sinne suomalainen myöskään mene. Täältä löytyy myös erinomaisia viskikuppiloita, joista ei olutta tai muutakaan roskaa saa. Myös ilmaisia maistiaisia on tarjolla joissakin viskikaupoissa. Tervetuloa maistelemaan!
Harmi, että toi kamera ei skulaa, tai no taitaa sillä kuvia voida ottaa...otanpa sittenkin yhden hassun kuvan.
Äkkiseltään ei tule mitään erikoisia huomioita mieleen. Lisäilen jos muistan.
Tuli tässä mieleeni, että olin täällä pari vuotta takaperin, ja koska kamerani on toistaiseksi epäkunnossa, leikkaan ja liimaan tähän pari muutaman vuoden takaista kuvaa Skotlannista ja pari räpsyä alkukesältä kun olin haastatteluissa.
Skottilainen taksi
Glasgown ostoskatu
Tori nimeltä Haymarket Edinburghin vanhassa kaupungissa
Ärsyttävä kaveri
Edinburghin linna huonossa kuvassa
Joku Loch (järvi) tossa kulmilla
Edinpurkin kaupunkimaisemaa
Joku räpsy. Edessä vanha kaupunki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)