Heipä hei,
Heräsin tänään, Sunnuntaina, kello 9.16 ja ulkona satoi lunta niin perkeleesti, mikä oli outoa, koska viime päivät on ollut kivat ilmat ja sellaista 10-15 astetta. Noh, kaksi tuntia myöhemmin paisoi aurinko jo täyttä häkää. Päätin pysyä sisällä, varmuuden vuoksi.
Pitänee hommata sellaiset silmäläpät kun alkaa aamulla olemaan niin valoisaa, ettei pysty nukkumaan. Lauantainakin heräsin joskus kasin pintaan. Eihän siinä muuten mitään jos herää hyvissä ajoin, mutta kun siihen aikaan tuppaa olemaan vielä aika kova kankkunen yleensä, eikä muutaman tunnin yöunilla ei paljoa paikata viikon univelkoja.
Muutin uuteen kämppään viime viikonloppuna. Kämppis on ihan mukava kreikkalainen gaiffari. Tuntuu vaan hengaavan aika paljon omissa oloissaan. Asun hieman lähempänä keskustaa, maksan hieman vähemmän vuokraa ja kämppä on paljon parempi. Sisällä on juuri niin lämmin kuin säätää mittarista, paitsi mun "huoneessa". Hipsuissa siksi, että se on aika pieni. Ikkunasta vetää aika hyvin ja vaikka viileässä tykkäänkin nukkua, luulen, että silikonikauppaan on lähdettävä. Frikles on pistäny tuplalasit kyllä ikkunoihin, mutta ei viitsinyt sen kummemmin tiivistellä sitten.
Meinasin räpsiä vähän kuvia kämpästä, mutta sitten muistin että eihän tää mikään vitun Inno ole. Kämppä on kuitenkin ihan uusi ja siksi suunnilleen kohdillaan. Astianpesukone ja oma kylppäri ammeella on suurimmat plussat. Telsukin löytyy, mutta ei olla maksettu lisenssiä niin ei olla katsottukaan. Ajattelin tosin, että 6 puntaa mieheen kuussa maksava lisessi voisi olla ottamisen arvoinen, ihan vain siksi, että kesällä tulee paljon hyvää potkista. Jos menee kaikki pelit kattomaan kuppilaan niin sulaa maksa.
Olen käynyt pelaamassa futista uuden kämppikseni tuttujen kanssa. Kaikki muut on kreikkalaisia, paitsi minä. Helpot kreikkalaiset nimet, kuten Konstantinos, Agiliris ja Athanasios (kämppikseni) tuottavat vähän vaikeuksia, kun on tottunut huutamaan Makea ja Ykää. Pitää pikimmiten opetella elintärkeät futistermit ja tietenkin kirosanat kreikaksi, että pystyy päästämään höyryä ulos tarvittaessa, eli joka vedon jälkeen. Olutmaisterin anger management on hyvin rajallista. Siinä myös syy miksi en ole täällä golfin kotimaassa käynyt vielä palloa lyömässä ulkokentillä. Tyydyn simulaattoriin toistaiseksi.
Työtehtävätkin vaihtui kun vaihdoin uuteen placementtiin kolmen pöydän päähän edellisestä. Varsinainen kansainvälinen ohjelma. Nykyään myyn olutta internetin kautta, noin niinku tiivistetysti. Jos ketään kiinnostaa, UK päivittäistavaranettikaupan koko on 2.4 miljardia, josta sidukkaa ja bisseä arvioisin olevan noin 1.5-2.0%. Miljardihan on siis se missä on yhdeksän nollaa ja prosentti oli sitten se sadasosa. Jos ei vieläkään aukea, niin pääasia on ymmärtää, ettei kyse ole mistään nappikaupasta, ainakaan Suomen mittakaavassa. Tosi mielenkiintoinen pesti ja paljon vastuuta sekä haasteita.
Uuden sijaintini ansiosta työmatkojen vitutus on puolittunut, koska matkaan nykyään toimistolle junalla, jossa luojan kiitos, on monta ovea. Aika täsmällinenkin tuntuu olevan, joskin ensimmäiseltä pysäkiltä onkin vähän vaikea myöhästyä. Linja kun starttaa tuolta keskustasta. Parin minuutin kävelyt molemmissa päissä, suunnilleen sama hinta ja 6 minuutin junamatka ovat suuria etuja verrattuna punaisiin yksiovisiin bussinpaskeisiin. Lue aiemmat lööpit jos et tiedä mistä puhun. Nyt lopetan puhumisen. Näillä eteenpäin...
ps. Uudessa kämpässä ei ole Dysonia, mutta ihan samanlainen turjake, tosin paljon pienempi.
sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008
torstaina, maaliskuuta 27, 2008
Parisuhdemaaseutumatkailua ja pankkitilihaasteita
Wee hello!
Olutmaisterin emäntä kävi tässä kylässä viime viikolla. Perusrauhallisen viikonlopun kohokohta oli maaseutumatka erittäin kauniiseen paikkaan nimeltä Pitlochry. Kylä sijaitsee pari tuntia pohjoiseen Edinbroosta ja perille pääsee mukavasti sekä kohtalaisen edullisesti paikallisjunalla. Skotlannin maaseutu on kyllä erittäin kaunista mutta paikoin hyvin karua.
Ongelmana koko reissun ajan oli hyvin vaihteleva Skotlannin sää. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy, ja 3 minuuttia myöhemmin sataa lunta. Vuokrattiin pyörät ja suhautettiin 15 kilometrin patikkareitti tsygillä läpi. Pyöräillessäkään ei lumelta vältytty, mutta suurimmaksi osaksi paistoi onneksi kuitenkin aurinko. Pari räpsyä reissusta:
Saavuimme Pitlochyn pääkadulle. Huomioi auringon paiste.
Hetkeä myöhemmin Olutmaisteri oli jo alan mestoilla. Huomioi varjoinen sää.
Noin 4 minuuttia myöhemmin tislaamon takapihalla. Ei tarvinne huomauttaa lumisateesta.
Kuva joesta padon huipulta.
Näkymä Bed & Breakfast-majatalon huoneestamme.
Näkymää pyöräretkeltä
Lisää metsämaisemaa. Tässä vaiheessa Naiselta putosi ketjut ja Olutmaisterilta paloi pinna.
Joki
Mäki.
Joki ja mäki, ja tie.
Golf-kenttä
Ensin tuli lunta metsässä...
...sitten paistoi aurinko , mutta matkaan tuli muita esteitä...
...hillitön ylämäki meinasi tappaa Naisen ja Nainen kartanlukijan. Hymy on teennäinen.
Lopuksi oltiin erittäin hämärillä poluilla valtatien alla, ja yllätys, Nainen taas ongelmissa.
LET'S OFFROAD!
Mukava reissu ja hienot maisemat. Pitänee kesällä vuokrata auto ja heittää vähän isompi lenkki vielä kauniimpaan Pohjois-Skotlantiin.
Edellisessä lööpissä keksimäni Dyson idea ei oikein ottanut tuulta alleen ja kämpässä alkaa olla niin paljon pölyä, ettei näe enää nurkkia. Huone näyttää pyöreältä. Muutan lauantaina, joten silloin on suursiivous. Olutmaisterille tulee tosipaikka kun joutuu elämänsä ensimmäistä kertaa ikkunankuuraushommiin, ja luonnollisesti krapulassa, kun kerran on lauantai.
Kuinka vaikeaa on avata pankkitili? Vastaus: Melko vaikeaa, etenkin jos olet Brittien saarella. Pisamanaaman luottamuksen taso kun tuntuu näin Suomalaiselle aika alhaiselta. Toisaalta kun kattoo näitä katutappelijoita, niin en yhtään ihmettele. Tiesin kollegojeni kokemuksiin nojaten, että joitakin mutkia matkaan saattaa tulla, ja yritin välttyä suurimmilta ottamalla mukaan kaikki mahdolliset tositteen ja paperit. Ei auttanut.
Järkevä kaverihan olisi avannut tilin jo aikapäivää sitten, mutta kun tarkoitus oli vain olla täällä puoli vuotta, en koskaan jaksanut nähdä vaivaa. Nyt uudessa kämpässä joudun makselemaan kaikennäköisiä maksuja, joihin tarttee tilin ja pankkikortin. Aloitin matkani Barclaysista.
Lähdin duunista kolmen aikaan, eli noin 3 tuntia normaalia aiemmin, jotta ylipäätään kerkeisin mihinkään, kun nämä ihanat laitokset sulkevat ovensa viideltä. Jos joku on bisnesideaa vailla, niin iltaan asti auki olevan pankin perustaminen on satavarmasti hyvä bisnes, lukuunottamatta hienoista kilpailua markkinoilla sekä pienimuotoista pääoman tarvetta. Joka tapauksessa, olin siis varannut mukaan passin, ajokortin, paikallisen kelakortin, tositteen työnantajalta sekä jotain laskuja. Tämän pinon lisäksi Barclaysilla haluttiin nähdä nimenomaan sähkölasku tai jonkinnäköinen perkeleen lappu Kelasta. Ensin mainittua Olutmaisterilla ei ole, koska asuimme erittäin "virallisesti" alivuokralla tässä kämpässä ja toiseksi mainittua ei ollut aikaa hankkia, kun tarvitsin tilin heti, ettei sähköt lähde alta uudessa kämpässä. Vinkkasin ovelta ja painoin seuraavaan toimistoon.
Kun Sampon tai Osuuspankin konttoreita ei Edinburghissa näkynyt, päätin suunnistaa toiseen kansainväliseen rahaputiikkiin nimeltä HSBC. Virallisen näköisessä "Premier"-toimistossa aulatyttö vaati, että työnantajatodistus pitää olla virallisella paksulla logopaperilla. No, ei muuta kun pääkonttorille hakemaan sellainen. Takaisin pankkiin, jossa samainen neitokainen toteaa, että he sulkevat 20 minuutin päästä, eikä olisi mitään mahdollisuutta avata tiliä enää samana päivänä ja että pitäisi varata aika. Niinku mulla vittu olis aikaa joka iltapäivä pyöriä pankeissa ympäri Ediä. Haistattelin siinä mennessäni kaikki osaamani lontoonkieliset kirosanat, enkä todellakaan varannut aikaa.
Kello alkoi auttamatta lähestyä viittä ja Olutmaisteria alkoi pikkuhiljaa vituttamaan. Seuraavan kulman takana sattui olemaan pankki nimeltä Lloyds. Vaikuttaa paikalliselta kun en nimeä ennen ole kuullut. Talsin sisään epätoivon kiilto silmissä. Mukava aulaneiti kertoi, että enää ei olisi aikaa avata tiliä, mutta kun otin käyttöön "puppy eyes" ja kerroin kuinka minua oli kaltoin kohdeltu vihamielisissä kilpailijoiden laitoksissa, neiti heltyi ja kysyi erästä herraa siitä Olutmaisterin avuksi. Passin vilautus, puhelinsoitto, 10minuuttia ja Olutmaisteri käveli ulos tilipaperit kädessä. Tuli hetkeksi oikein kotoisa olo. Teki mieli mennä näyttämään tilitodistusta HSBC:n kuntuille, mutta he olisivat varmasti vaatineet vittuilunkin logopaperilla. Hyvä Frikles!
Nyt ei muuta ku testaamaan paljonko kortin saa miinukselle. Ensi kertaan!
Pankkitili
Olutmaisterin emäntä kävi tässä kylässä viime viikolla. Perusrauhallisen viikonlopun kohokohta oli maaseutumatka erittäin kauniiseen paikkaan nimeltä Pitlochry. Kylä sijaitsee pari tuntia pohjoiseen Edinbroosta ja perille pääsee mukavasti sekä kohtalaisen edullisesti paikallisjunalla. Skotlannin maaseutu on kyllä erittäin kaunista mutta paikoin hyvin karua.
Ongelmana koko reissun ajan oli hyvin vaihteleva Skotlannin sää. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy, ja 3 minuuttia myöhemmin sataa lunta. Vuokrattiin pyörät ja suhautettiin 15 kilometrin patikkareitti tsygillä läpi. Pyöräillessäkään ei lumelta vältytty, mutta suurimmaksi osaksi paistoi onneksi kuitenkin aurinko. Pari räpsyä reissusta:
Saavuimme Pitlochyn pääkadulle. Huomioi auringon paiste.
Hetkeä myöhemmin Olutmaisteri oli jo alan mestoilla. Huomioi varjoinen sää.
Noin 4 minuuttia myöhemmin tislaamon takapihalla. Ei tarvinne huomauttaa lumisateesta.
Kuva joesta padon huipulta.
Näkymä Bed & Breakfast-majatalon huoneestamme.
Näkymää pyöräretkeltä
Lisää metsämaisemaa. Tässä vaiheessa Naiselta putosi ketjut ja Olutmaisterilta paloi pinna.
Joki
Mäki.
Joki ja mäki, ja tie.
Golf-kenttäSeuraava kuvasarja kertoo ytimekkäästi pyörämatkamme kohokohdat:
Ensin tuli lunta metsässä...
...sitten paistoi aurinko , mutta matkaan tuli muita esteitä...
...hillitön ylämäki meinasi tappaa Naisen ja Nainen kartanlukijan. Hymy on teennäinen.
Lopuksi oltiin erittäin hämärillä poluilla valtatien alla, ja yllätys, Nainen taas ongelmissa.LET'S OFFROAD!
Mukava reissu ja hienot maisemat. Pitänee kesällä vuokrata auto ja heittää vähän isompi lenkki vielä kauniimpaan Pohjois-Skotlantiin.
Edellisessä lööpissä keksimäni Dyson idea ei oikein ottanut tuulta alleen ja kämpässä alkaa olla niin paljon pölyä, ettei näe enää nurkkia. Huone näyttää pyöreältä. Muutan lauantaina, joten silloin on suursiivous. Olutmaisterille tulee tosipaikka kun joutuu elämänsä ensimmäistä kertaa ikkunankuuraushommiin, ja luonnollisesti krapulassa, kun kerran on lauantai.
Kuinka vaikeaa on avata pankkitili? Vastaus: Melko vaikeaa, etenkin jos olet Brittien saarella. Pisamanaaman luottamuksen taso kun tuntuu näin Suomalaiselle aika alhaiselta. Toisaalta kun kattoo näitä katutappelijoita, niin en yhtään ihmettele. Tiesin kollegojeni kokemuksiin nojaten, että joitakin mutkia matkaan saattaa tulla, ja yritin välttyä suurimmilta ottamalla mukaan kaikki mahdolliset tositteen ja paperit. Ei auttanut.
Järkevä kaverihan olisi avannut tilin jo aikapäivää sitten, mutta kun tarkoitus oli vain olla täällä puoli vuotta, en koskaan jaksanut nähdä vaivaa. Nyt uudessa kämpässä joudun makselemaan kaikennäköisiä maksuja, joihin tarttee tilin ja pankkikortin. Aloitin matkani Barclaysista.
Lähdin duunista kolmen aikaan, eli noin 3 tuntia normaalia aiemmin, jotta ylipäätään kerkeisin mihinkään, kun nämä ihanat laitokset sulkevat ovensa viideltä. Jos joku on bisnesideaa vailla, niin iltaan asti auki olevan pankin perustaminen on satavarmasti hyvä bisnes, lukuunottamatta hienoista kilpailua markkinoilla sekä pienimuotoista pääoman tarvetta. Joka tapauksessa, olin siis varannut mukaan passin, ajokortin, paikallisen kelakortin, tositteen työnantajalta sekä jotain laskuja. Tämän pinon lisäksi Barclaysilla haluttiin nähdä nimenomaan sähkölasku tai jonkinnäköinen perkeleen lappu Kelasta. Ensin mainittua Olutmaisterilla ei ole, koska asuimme erittäin "virallisesti" alivuokralla tässä kämpässä ja toiseksi mainittua ei ollut aikaa hankkia, kun tarvitsin tilin heti, ettei sähköt lähde alta uudessa kämpässä. Vinkkasin ovelta ja painoin seuraavaan toimistoon.
Kun Sampon tai Osuuspankin konttoreita ei Edinburghissa näkynyt, päätin suunnistaa toiseen kansainväliseen rahaputiikkiin nimeltä HSBC. Virallisen näköisessä "Premier"-toimistossa aulatyttö vaati, että työnantajatodistus pitää olla virallisella paksulla logopaperilla. No, ei muuta kun pääkonttorille hakemaan sellainen. Takaisin pankkiin, jossa samainen neitokainen toteaa, että he sulkevat 20 minuutin päästä, eikä olisi mitään mahdollisuutta avata tiliä enää samana päivänä ja että pitäisi varata aika. Niinku mulla vittu olis aikaa joka iltapäivä pyöriä pankeissa ympäri Ediä. Haistattelin siinä mennessäni kaikki osaamani lontoonkieliset kirosanat, enkä todellakaan varannut aikaa.
Kello alkoi auttamatta lähestyä viittä ja Olutmaisteria alkoi pikkuhiljaa vituttamaan. Seuraavan kulman takana sattui olemaan pankki nimeltä Lloyds. Vaikuttaa paikalliselta kun en nimeä ennen ole kuullut. Talsin sisään epätoivon kiilto silmissä. Mukava aulaneiti kertoi, että enää ei olisi aikaa avata tiliä, mutta kun otin käyttöön "puppy eyes" ja kerroin kuinka minua oli kaltoin kohdeltu vihamielisissä kilpailijoiden laitoksissa, neiti heltyi ja kysyi erästä herraa siitä Olutmaisterin avuksi. Passin vilautus, puhelinsoitto, 10minuuttia ja Olutmaisteri käveli ulos tilipaperit kädessä. Tuli hetkeksi oikein kotoisa olo. Teki mieli mennä näyttämään tilitodistusta HSBC:n kuntuille, mutta he olisivat varmasti vaatineet vittuilunkin logopaperilla. Hyvä Frikles!
Nyt ei muuta ku testaamaan paljonko kortin saa miinukselle. Ensi kertaan!
Pankkitili
sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008
Apdeittaus
Heippa!!
En ole pariin viikkoon kirjoitellut kun mitään avautumisen arvoista ei ole tapahtunut. Edinbroo on vielä paikallaan ja minä siellä.
Ensimmäiset pätkät ohjelmasta on nyt täynnä ja kaikennäköistä kissanristiäistä on ollut kun ihmiset vaihtaa maisemia. Duunissa on ollut tosi kiirettä kun ensimmäinen placementti loppuu pian ja tämä viikonloppukin menee pitkälle töiden parissa, ja kaljotellessa, luonnollisesti. Mikäs sen mukavampaa kuin hakata Exceliä krapulassa.
En ole tasan viikkoon käynyt kaupassa, mutta olen luonnollisesti kuitenkin syönyt, mikä todistaa, että ilta-aktiviteetteja on ollut ja massuun on mennyt peruskalaperunaa ja sormiruokaa. Mistä tulikin mieleen että pitää käydä hakemassa vähän beikkonia ja eguja, että pääsee tästä krapulasta.
Olutmaisterihan jää Edinbrukkii toiseksi puoleksi vuodeksi mutta kämppikseni Frankie (kämppikseni Francoisin futis-kutsumanimi, josta hän ei pidä) lähti tonne Lontoon kulmille. Itse muutan maisemia 1½ viikon kuluttua, mutta ihan tohon kulmille. Duuni puolestaan vaihtuu virallisesti maanantaina. Keskiviikkona saadaan myös jonkinnäköinen tilannekatsaus yritysoston ja duunien suhteen. Sitten tietää paremmin pitääkö ruveta päivittää ceeveetä.
Yksi epämiellyttävä tehtävähän tässä tulee pian vastaan ja se on tosiaan tuo muutto. Onneksi kämppä on vain 5 minsan kävelyn päässä ja uskoisin, että erittäin vaatevetoinen omistukseni mahtuu noin 3 matkalaukkuun, joten varmaan selviän kohtis helposti. Suurempi ongelma on kämpän siivoaminen. Frankie lähti tosta niin tohisten ettei keritty paljoa jynssäillä paikkoja. Keskiviikkona pitää pistää paikat kuntoon kun se tulee pyörähtää Edissä. Nainenkin tulee silloin sopivasti kylään niin hivutan ton Daisonin vaivihkaa peiton alle töihin lähtiessäni, niin ehkä se tajuaa viestin. Saa sitten tohista täällä kun Maisteri itse on töissä. Daisonihan menee meikäläisestä täysin kun se on suunnilleen saman kokoinen, painaa yhtä paljon (katso kuva aiemmista lööpeistä) ja kerää pölyä lattialta yhtä nopeasti kuin minä käsin.
Olutmaisteri käväisi myös Suomessa viime viikonloppuna kun hyvä ystäväni, alias Esbåå-Mikko, meni naimisiin. Suomeen ei sen kummempaa kuulunut. Kivat häät, skidisti lunta ja plussan puolella.
Siinä menee hyvä mies.
Ensi viikolla pääsen taas tutustumaan vanhaan ystävääni jota en aikoihin ole nähnyt, nimittäin UKn junajärjestelmään. Junaverkosto tuntuu ihan kattavalta ja junatkin hintoja lukuunottamatta ihan hyviltä. Joissakin löytyy bisnesluokasta jopa langaton verkko. Jokaisen jakkaran yläpuolella on ”hieno” digitaalinen näyttö, josta näkyy kelle paikka on varattu, jos on. Hienossa systeemissä on yksi kuitenkin feelu. Pisamanaama ei osaa päivittää sitä minkään langattoman yhteyden välityksellä, joten aamujunissa paikkalipullakin voi joutua seisomaan. Joskus näkee myös sellaisen Tsekkiläisen ilmiön, että penkkien selkänojiin on kiinnitetty lappu, jossa lukee kelle paikka on varattu, jos on. Hyvä Frikles!
Uusi kämppänihän on lähellä juna-asemaa, joten varmaankin vaihdan Edinburkin luotettavat ja täsmälliset yksioviset punaiset bussit junaan. Mitään merkittävästi parempaa tuskin on odotettavissa, mutta aikaa ja ainakin hermoja säästyy junaillessa, ja onhan se parempi ympäristölle, niin kuin siitä välittäisin.
Hauska huomata miten Googelin mainosplakaatit toimii tossa oikealla. Heti kun kirjoitin Dublin tohon edelliseen lööppiin otsikoksi, niin vilkkuu kaikennäköisiä Irkkuaiheisia juttuja mainoksissa. Pitääkin seuraavaksi jutella Dysonista niin saadaan imurimainoksia. Muistakaa kilkkailla niitä niin Olutmaisteri saa taas vähän enemmän tynnyriolutta.
Olikohan mulla jotain muuta...eipä varmaan. Mennään näillä sitten seuraavaan kertaan. Nyt pekonikauppaan. Adios!
En ole pariin viikkoon kirjoitellut kun mitään avautumisen arvoista ei ole tapahtunut. Edinbroo on vielä paikallaan ja minä siellä.
Ensimmäiset pätkät ohjelmasta on nyt täynnä ja kaikennäköistä kissanristiäistä on ollut kun ihmiset vaihtaa maisemia. Duunissa on ollut tosi kiirettä kun ensimmäinen placementti loppuu pian ja tämä viikonloppukin menee pitkälle töiden parissa, ja kaljotellessa, luonnollisesti. Mikäs sen mukavampaa kuin hakata Exceliä krapulassa.
En ole tasan viikkoon käynyt kaupassa, mutta olen luonnollisesti kuitenkin syönyt, mikä todistaa, että ilta-aktiviteetteja on ollut ja massuun on mennyt peruskalaperunaa ja sormiruokaa. Mistä tulikin mieleen että pitää käydä hakemassa vähän beikkonia ja eguja, että pääsee tästä krapulasta.
Olutmaisterihan jää Edinbrukkii toiseksi puoleksi vuodeksi mutta kämppikseni Frankie (kämppikseni Francoisin futis-kutsumanimi, josta hän ei pidä) lähti tonne Lontoon kulmille. Itse muutan maisemia 1½ viikon kuluttua, mutta ihan tohon kulmille. Duuni puolestaan vaihtuu virallisesti maanantaina. Keskiviikkona saadaan myös jonkinnäköinen tilannekatsaus yritysoston ja duunien suhteen. Sitten tietää paremmin pitääkö ruveta päivittää ceeveetä.
Yksi epämiellyttävä tehtävähän tässä tulee pian vastaan ja se on tosiaan tuo muutto. Onneksi kämppä on vain 5 minsan kävelyn päässä ja uskoisin, että erittäin vaatevetoinen omistukseni mahtuu noin 3 matkalaukkuun, joten varmaan selviän kohtis helposti. Suurempi ongelma on kämpän siivoaminen. Frankie lähti tosta niin tohisten ettei keritty paljoa jynssäillä paikkoja. Keskiviikkona pitää pistää paikat kuntoon kun se tulee pyörähtää Edissä. Nainenkin tulee silloin sopivasti kylään niin hivutan ton Daisonin vaivihkaa peiton alle töihin lähtiessäni, niin ehkä se tajuaa viestin. Saa sitten tohista täällä kun Maisteri itse on töissä. Daisonihan menee meikäläisestä täysin kun se on suunnilleen saman kokoinen, painaa yhtä paljon (katso kuva aiemmista lööpeistä) ja kerää pölyä lattialta yhtä nopeasti kuin minä käsin.
Olutmaisteri käväisi myös Suomessa viime viikonloppuna kun hyvä ystäväni, alias Esbåå-Mikko, meni naimisiin. Suomeen ei sen kummempaa kuulunut. Kivat häät, skidisti lunta ja plussan puolella.
Siinä menee hyvä mies.Ensi viikolla pääsen taas tutustumaan vanhaan ystävääni jota en aikoihin ole nähnyt, nimittäin UKn junajärjestelmään. Junaverkosto tuntuu ihan kattavalta ja junatkin hintoja lukuunottamatta ihan hyviltä. Joissakin löytyy bisnesluokasta jopa langaton verkko. Jokaisen jakkaran yläpuolella on ”hieno” digitaalinen näyttö, josta näkyy kelle paikka on varattu, jos on. Hienossa systeemissä on yksi kuitenkin feelu. Pisamanaama ei osaa päivittää sitä minkään langattoman yhteyden välityksellä, joten aamujunissa paikkalipullakin voi joutua seisomaan. Joskus näkee myös sellaisen Tsekkiläisen ilmiön, että penkkien selkänojiin on kiinnitetty lappu, jossa lukee kelle paikka on varattu, jos on. Hyvä Frikles!
Uusi kämppänihän on lähellä juna-asemaa, joten varmaankin vaihdan Edinburkin luotettavat ja täsmälliset yksioviset punaiset bussit junaan. Mitään merkittävästi parempaa tuskin on odotettavissa, mutta aikaa ja ainakin hermoja säästyy junaillessa, ja onhan se parempi ympäristölle, niin kuin siitä välittäisin.
Hauska huomata miten Googelin mainosplakaatit toimii tossa oikealla. Heti kun kirjoitin Dublin tohon edelliseen lööppiin otsikoksi, niin vilkkuu kaikennäköisiä Irkkuaiheisia juttuja mainoksissa. Pitääkin seuraavaksi jutella Dysonista niin saadaan imurimainoksia. Muistakaa kilkkailla niitä niin Olutmaisteri saa taas vähän enemmän tynnyriolutta.
Olikohan mulla jotain muuta...eipä varmaan. Mennään näillä sitten seuraavaan kertaan. Nyt pekonikauppaan. Adios!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)